keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Pyhä Henki herättää uskon


Meillä jokaisella on varmaankin rakkaita ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Täällä Suomessa lähes kaikki ovat kuulleet Jeesuksesta ja edelleen rippikoulut ovat hyvin suosittuja, mutta silti usko Jeesukseen syntien sovittajana vähenee koko ajan. Olisi kiva, jos heille voisi kertoa, miten koko elämä muuttuu iloiseksi ja huolettomaksi, kun on Jeesuksen oma, mutta kun se ei ole totta. Me joudumme edelleen elämään tätä ihmisen elämää kaikkine suruineen ja vastoinkäymisineen. Jos ihminen on siirtänyt Jumalan syrjään tai ei usko mitään Jumalaa edes olevan, niin ei hän pysty vastaanottamaan sanojamme Pyhän Hengen johdatuksesta ja siitä, että saamme luottaa kaikki asiat rakastavan Jumalan käsiin, saati sitten iankaikkisesta elämästä ja helvetistä. Vasta kun Pyhä Henki on aloittanut heissä työnsä, alkavat nuo meidän sanammekin vaikuttaa. Sekin on Pyhän Hengen työtä, jos meidän elämämme kristittynä alkaa jotain läheistämme puhutella.

Kun Pyhä Henki alkaa tehdä työtään jossain ihmisessä, niin hänelle tulee usein ensimmäisenä tietoisuus omista synneistään. Meille ihmisille on luontaista, että koetamme peitellä epäonnistumisiamme toisilta ihmisiltä, ja jos Pyhä Henki on työnsä aloittanut, niin myös Jumalalta. Toivomme, että voisimme mennä Jumalalta piiloon. Ei ole helppoa tulla Kaikkivaltiaan Jumalan eteen sellaisena kuin on. Ainakin minä olen kokenut tuon tunteen myös Jeesuksen pelastamana. Olen koettanut peittää syntisyyttäni niin itseltäni kuin toisilta ja Jumalalta. Onneksi Pyhä Henki toimii ja kutsuu Jeesuksen luo. Jeesus on sovittanut kaikki syntini ja yhä uudelleen saan mennä Hänen luokseen saamaan syntini anteeksi.

Tämä syntien anteeksisaaminen perustuu yksin Jeesuksen sovitustyöhön, eikä minun tarvitse mitenkään hyvittää tekojani Jumalalle. Kaikki on armoa. Niin kauan kuin ihminen ei ole vastaanottanut syntien sovitusta Jeesuksen sovintoveren kautta, hän on lain vanki ja joutuu vastaamaan itse omista teoistaan Jumalan edessä. Rukoillaan siis läheistemme puolesta, että Pyhä Henki ohjaa heidät Jeesuksen luo anteeksiantamuksen ja armon lähteelle.

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Usko Jeesukseen

 Usko Jeesukseen on lahja, mutta se syvenee kun olemme yhteydessä Häneen kuulemisen, lukemisen, rukouksen välityksellä tai jollain muulla tavalla. Olen huomannut tämän kun esim. Raamatun sanat koskettaa tai puhuttelee, löytää aina uudelleen henkilökohtaisella tasolla Jumalan huolenpitoa Sanansa kautta. Eräässä virressä sanotaan, että suurempi kuin sydämeni, Jumalan on rakkaus, suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus! Nämä sanat koskettaa ainakin minua. Minun suorittaminen tai syntisyys ei estä eikä vaikuta siihen, että Jumala rakastaa sinua ja minua. Eikä yhteys Jeesukseenkaan voi olla orjallisia tapoja, vaan missä tahansa voi kohdata tai huomata Hänen läsnäolonsa. Samaisessa virressä sanotaan, että Hän on vahvuus heikkojen. Me saamme olla vapaita yrittämisestä, sillä Hän antaa levon vaatimusten paineessa. Näin lomalla ainakin toivoisi juuri tuota vapautta vain olla ja huomata, että siinä vierellä, hiljaisuudessa ja kaikessa on mukana  Vapahtajamme. 

  Jatkuva virheiden ja epäonnistumisien puiminen vie voimat ja lopulta uskonkin itseen ja  jopa Jumalaan. Kun edes vähän ymmärtää siitä, että lopulta ei omat taidot riitä, vaan kaikki on Taivaallisen Isän hallinnassa, voi vapautua ja vain kiittää Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta vaikeissakin tilanteissa. Koko luonto ja myös ihminen on Jumalan hallinnassa. Edelleenkin virressä 525 sanotaan: Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus, suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus. Siis Jumalan on luottamus. Me emme aina pysty luottamaan tai uskomaan tai olemaan luotettavia, mutta Jeesus on siinä ja antaa anteeksi ja lopulta ohjaa meitä oman hyvän tahtonsa mukaan. 

Ihmiset vaatii myös näissä uskoon liittyvissä asioissa toisiltaan kaikenlaisia suorituksia ja siitä on usein rakkaus kaukana. Teen myös itse niin vaikken tahtoisikaan.  Vapahtajamme, Jeesus Kristus, on syntimme sovittanut, siis olemme saaneet anteeksiannon, ja voimme keskittyä Jeesuksen läsnäolon etsimiseen, lepoon, tässä ja nyt. Siitä seuraa niitä hyviä tekojakin ja halua lukea Raamattua tai rukoilla ja tämäkin on Jumalan teko. Siitä seuraa halu jakaa tätä rakkauden ja armahduksen, pelastuksen,  ilosanomaa muillekin. Jumala on kutsunut meidät vapauteen taakoistamme, jotta voisimme elää Hänen yhteydessään , rakkaudessaan, johdatuksessaan.  Kun Jumalan rakkaus koskettaa, vapauden voi kokea, vaikka olisi vankilassa. Virren sanoin  haluan vielä sanoa...uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi. 

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Jeesus pesee synnit pois


Rakas ystävä, haluan muutamalla sananalla puhua synnistä. Aikoinaan, kun en juurikaan tiennyt kristillisistä asioista oikein mitään, menin erään herätysliikkeen kokouksiin, jossa sain kuulla Jeesuksesta. Minusta tuli uusi kristitty ja ajattelin sillä tavalla, että Jumala haluaa meistä ihmisistä synnittömiä. Tällä tavalla olin ajatellut jo aikaisemminkin, mutta tuo ajatus vain vahvistui. Ajattelin, että kristitty ei enää tee syntiä, ja kun sain siihen vielä Jeesuksen mukaan, niin ajattelin, että Jeesus on sitä varten, että Hän antaa minulle voimia, että minä en enää syntiä tee.

Me, rakkaat ystävät, tiedetään se jokainen, että olemme jo syntiinlankeemuksessa synnin alle myytyjä ja olemme heti aamulla herätessä ajatuksista lähtien syntisiä. Jumalan laki on niin vaativa. Jeesus ei todellakaan tullut sitä varten, että minusta tulisi synnitön, vaan Hän tuli sitä varten, että Hän on pessyt pois minun syntini. Aatamin ja Eevan lankeemukseen paratiisissa kuului myös suunnitelma, että Jumala lähettää Messiaan, oman Poikansa, joka rikkoo käärmeen pään. Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus on pessyt minun syntini pois, ei sitä, että minä olen synnitön ja syntiä tekemättä. Sillä, että me edelleen teemme syntiä, ei ole mitään tekemistä elävän uskon kanssa.

Jos ajatellaan omenapuuta, niin se tuottaa hedelmää, koska se on sen tehtävä. Jos omenapuuta mentäisiin kehumaan siitä, että se tuottaa hedelmää, se olisi ihmeissään, koska se tekee vain sitä, mihin se on tarkoitettu. Samalla tavalla kristitty ei tiedä omista hyvistä teoistaan, kuten Raamatussa sanotaan: ’Koska me olemme näitä hyviä tekoja tehneet?’. Se vain on niin, että kristitty ihminen huokuu ympärilleen rauhaa ja rakkautta silloin, kun usko on aitoa. Se ei ole mikään meidän oma tekomme.

Monet kristityt, jotka eivät uskonasioista vielä paljon tiedä, ajattelevat, että synti on juoppoutta, haureutta, valehtelemista tai varastamista. Kyllä se on sitäkin, mutta synti on paljon enemmän. Me olemme jo ajatuksissa ja sanoissa syntisiä. Siihen kaikkeen me tarvitsemme Jeesusta. Minä haluan ystävä tänäänkin rohkaista sinua luottamaan Jumalan armoon. Jeesuksen armosta me saamme myös voimaa taistella syntiä vastaan. Me tunnemme kaikenlaisia himoja ja haluja, ei ne mihinkään lopu, mutta emme saa lannistua niistä. Jeesuksen armo on suurempi kuin meidän syntimme. Ollaan kaikki hyvässä turvassa ja lohdutettuna, sillä Jeesus on meidät puhtaiksi pessyt. Aamen.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Lepo Jeesuksessa


Armoa ja rauhaa rakas ystävä. Jesajan kirjan luvussa 28 jakeissa 12 ja 13 sanotaan: ”Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä Herran Sana on oleva heille vain tätä: ’Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina, hiukan sitä, hiukan tätä!’ Ja niin he kulkiessaan kompastuvat ja loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.” Tämä Jesajan kohta on meille tänäkin päivänä tärkeä paikka. Tässä alussa sanotaan: ’Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää. Täällä on lepo ja virvoitus. ’ Me saamme tänäänkin luottaa Jeesuksen armoon ja siihen, että Jeesus on meidät pessyt puhtaiksi. Kaiken elämän kiireen keskellä saamme levätä Jeesuksessa.

Mutta usein me ihmiset emme ota vastaan tätä lepoa ja virvoitusta ja siksi kohta jatkuu: ’Mutta he eivät tahtoneet kuulla.’ Eli jos me emme tahdo kuulla evankeliumia, niin silloin sielunvihollinen Saatana pääsee meihin kiinni ja me alamme helposti kuvitella, että synti olisi jotain yksittäisiä tekoja. Monissa kristillisissä seurakunnissa tai järjestöissä on ns. isäinsääntöjä. Kun seurakunta on muodostunut, niin sinne on syntynyt tiettyjä tapoja, joita on alettu pitää Jumalan sanana. Näitä asioita opetetaan ja korostetaan niiden noudattamista uskon näkyvinä merkkeinä ja silloin uskosta tulee sääntöjen mieleen painamista: ’Muista aina, mieleen paina.’ Uskosta puuttuu armo, siitä puuttuu Jeesus.

Kun Jeesus pääsee asumaan sydämeen, niin silloin se on todellinen rauhan paikka. Jeesus on luvannut meille Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä. Hän neuvoo, opettaa ja lohduttaa. Vanhat kristityt sanoivat aikoinaan aina, että Pyhä Henki on kotiopettaja, joka opettaa meitä rakkaudella. Hän puhuu siitä, että Jeesus on juuri minut suuren syntisen pelastanut. Rakkaudesta käsin me jaksamme vaeltaa täällä uskon tiellä. Meidän tulee muistaa, ettei ole niin suurta syntistä, jolle ei armo kuulu.

On hyvä asia, että me tunnemme sen, että omasta puolesta olemme mahdottomia kelvata Jumalalle. Se pitää meidät nöyrinä Jumalan edessä. Meidän Jahve-Jumala on vanhurskas Jumala. Hänen edessään me emme voi seistä muuten kuin Jeesuksen turvin. Jeesus on sovittajana, välimiehenä, Jumalan ja ihmisen välissä. Kun me turvaamme Jeesukseen, niin silloin me olemme Jumalan edessä puhtaita. Tämä on niin suurta evankeliumia, että meidän täytyy lopettaa kaikenlaiset listat ja syntiluettelot ja luottaa Jeesuksen armoon. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Erämaassa Jumala kasvattaa


Armolla ja rauhalla haluan rakas ystävä tervehtiä sinua. Olimme vaimoni kanssa käymässä Korteniemen perinnetilalla ja siellä kulkiessa tuli mieleeni, miten ennen maatiloilla, tai ainakin jokaisessa kylässä, oli oma paja. Pajassa oli ahjo, jossa rauta kuumennettiin eli karkaistiin ja sitten se taottiin, taas kuumennettiin ja taottiin. Tällä tavalla kuumentamalla raudasta saatiin kestävämpi ja samalla sitä saatiin muotoiltua sellaiseksi kuin haluttiin.

Kristillisesti tätä ajatellessa tulee mieleeni, miten aika Vanhan Testamentin profeettojen ja Johannes Kastajan välillä oli 400 vuotta. Tuon ajan ihmiset odottivat ja odottivat, että koska Messias tulee. Inhimillisesti ajatellen 400 vuotta on todella pitkä aika, mutta Jumala on sillä jotain tarkoittanut. Toisaalta jos ajatellaan Kuningastenkirjassa kerrottavasta profeetta Eliasta. Kun häntä vainottiin, niin Jumala käski hänen mennä erämaahan puron rannalle. Siellä korpit toivat hänelle aamuin illoin leipää ja lihaa ja purosta hän sai vettä juodakseen. Jumala ei lähettänyt Elialle enkeleitä avuksi tai mitään suuria ilmestyksiä, vaan mitä inhottavimpia otuksia eli korppeja tuomaan sitä ruokaa.

Kun me hengellisesti olemme erämaassa, niin Jumala siellä valmistaa meitä johonkin suurempaan ja antaa meille sen erämaajakson kautta uskossa kestävyyttä. Joskus saattaa tuntua siltä, että olemme kuin ahjossa kuumennettavana ja taottavana. Mutta siellä Jumala muotoilee meitä sellaiseksi kuin Hän haluaa.

Sinä ystävä, joka koet olevasi kiusattu ja tunnet elämäsi pelkäksi korpimaavaellukseksi, niin voit ajatella sitä, kuinka Elia ja muutkin uskovat ennen meitä ovat olleet korvessa ja heitäkin on siellä kasvatettu. Minulla itselläni on ollut pitkä jakso, jolloin oli läheisten kuolemaa ja muuta vaikeutta ja elämä meni niin sanotusti korpimaassa. Mutta tänä päivänä ymmärrän sen, miksi minä tarvitsin tuon korpivaelluksen. Sen kautta Jumala halusi kirkastaa minulle armoaan ja sitä, ettei ole mitään muuta Jumalaa kuin Hän, johon me voimme luottaa.

Muista, ettei ole niin suurta syntistä eikä niin suurta syntiä, jota ei saa anteeksi. Sinä ystävä, joka et oikein jaksa uskoa, niin juuri sinulle kuuluu Jumalan armo. Sinä saat tänäänkin uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä saat olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että se niin sanottu erämaavaellus loppuu joskus, jos ei tässä ajassa niin tulevassa ajassa meitä odottaa ihana taivasosuus. Ole ystävä hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Jumalan teko meissä


Oletko ollut tilanteessa, jossa sinulle on sanottu, että jos uskot niin paranet sairaudestasi tai jokin muu asia korjaantuu, kunhan vain uskot. Totta kai sanotaan, että Jeesus parantaa sinut, mutta sinun täytyy uskoa parantumiseen eli kuitenkin lopulta kaikki on kiinni sinun omasta uskonteostasi. Tai sinulle saatetaan sanoa, ettet parane, koska sinulla on jokin synti, jota hellit etkä tee siitä parannusta. Eli jälleen sinun oma tekosi ratkaisee.

Sekä synti että sairaus tulivat maailmaan syntiinlankeemuksessa. Jeesus on sovittanut meidän syntimme, mutta silti meistä ei tule tässä ajassa synnittömiä. Samalla tavalla, vaikka Jeesus on kantanut ristille meidän sairautemme, niin tässä ajassa meistä ei tule terveitä. Meillä on etuoikeus rukoilla sairaiden puolesta ja pyytää Jumalaa parantamaan, mutta Jumalaa emme voi käskeä. Hän toimii oman hyvän suunnitelmansa mukaan. Hän saattaa parantaa, mutta jos ei paranna, se ei tee sinusta yhtään huonompaa uskovaa.

Kerran ihmiset kysyivät Jeesukselta: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Joh. 6: 28-29

Ihmisellä on valtava halu kelvata Jumalalle omilla töillään ja siksi hän helposti kertoo uskoontulostaan ja uskossa pysymisestään omien suoritustensa kautta. Mietipä rehellisesti, pystytkö sinä omin voimin uskomaan Jeesukseen kaikkien syntiesi sovittajana. Minä en pysty, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Jeesus vastaa kyselijöille hyvin armollisesti, että on Jumalan teko, että uskomme Jeesukseen, Häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Meidän omat tekomme eivät auta, vaan ainoastaan Jumalan teko. Hän antaa meille lahjaksi uskon Jeesukseen. Saamme turvautua yksin Häneen ja Hänen tekoihinsa. Meitä auttaa vain sellainen usko, joka ei tee töitä, vaan ottaa vastaan Jumalan teon, sen mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.

Elämä ei inhimillisesti aina suju hyvin. On vaikeaa jaksaa sairauksien, raskaiden ihmissuhteiden ja taloudellisen tiukkuuden kanssa. Jos samalla vielä miettii, mitä minun pitäisi tehdä, että tekoni olisivat Jumalan tekoja, jotta Hän olisi elämässäni läsnä, niin silloin armollinen Jumala hukkuu oman elämän huolien ja vaatimusten alle. Kerro asiasi luottavaisesti, ilman suorituspaineita rakastavalle taivaalliselle Isälle. Jeesus on sinun syntisi sovittanut, hän on sinun kanssasi ja vie sinut tämän elämän läpi päivä kerrallaan. Jää Herran rauhaan.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Jumalan Sanan siemeniä


Armoa ja rauhaa sinulle tähän kauniiseen kesään. Kun katselin peltojen vihannointia, tuli mieleeni, että peltoon on keväällä kylvetty kuolleet siemenet. Ne ovat sitten kosteuden ja lämmön vaikutuksesta heränneet elämään ja alkaneet itää ja nyt pellossa kasvaa ruista, kauraa, ohraa tai vehnää aina sen mukaan, mitä sinne on kylvetty.

Raamatussa on kylväjävertaus, jossa siemenet putoavat erilaisiin maaperiin. Osa siemenistä lensi tien oheen, osa putosi kivikkoiseen maahan, jossa ei ollut juurikaan multaa, osassa alkoi kasvaa orjantappuraa siementen kanssa samassa kohtaa ja vain osa putosi maahan, joka kantoi hyvän sadon. Me ajattelemme tämän vertauksen helposti oman maamme kylvökäytännön mukaan. Meillähän maa muokataan ensin ja vasta sitten kylvetään. Tuohon aikaan kuitenkin kylvömies tuli ensin vakkansa kanssa ja viskasi siemenet maahan. Hän ei tiennyt, millaiseen maahan siemenet osuivat. Hänen tehtävänsä oli vain kylvää siemenet. Tämän jälkeen tuli kyntömies auransa kanssa ja käänsi maan ja siemenet siinä mukana maahan. Siinä maata kääntäessä sitten tuli ilmi, missä maa oli hyvää ja missä vastassa olikin kiviä, niin että maata oli vain hyvin ohuelti. Ohdakkeiden siemenet eivät tulleet vielä hänenkään työnsä aikaan esiin, vaan ne kasvoivat sieltä maasta sitten myöhemmin. Kylväessä osa siemenistä lensi liian lähelle tietä ja ne jäivät siihen lintujen syötäväksi.

Tämä kylvetty siemen kuvaa Jumalan Sanaa. Tuon vertauksen opetuksen mukaan meidän tulee kertoa evankeliumia ihan kaikille. Meidän tehtävä ei ole arvioida tarvitseeko tuo lähimmäinen evankeliumia Jeesuksesta tai onko hän Sanalle vastaanottavaisessa tilassa. Meidän tehtävä on kylvää Sanaa. Niin kuin peltoon kylvettävä siemen on kylvövaiheessa kuollut ja herää eloon ja alkaa kasvaa, kun se saa riittävästi vettä ja lämpöä, aivan samoin kylvetty Jumalan Sana pysyy kuolleena, ellei Pyhä Henki herätä uskoa Jeesukseen ja avaa Sanaa. Sen vuoksi meidän ei tarvitse olla huolissamme siitä, millaisessa tilassa kuulija on, vaan Jumala antaa kasvun, missä Hän haluaa. Se ei ole meidän päätettävissämme.

Olemme kirjoittaneet tätä blogia nyt 2½ vuotta. Tekstejä on julkaistu yli 200 ja lukukertoja niillä on ollut noin 300 000. Meitä on syytetty siitä, että puhumme liikaa armosta. Armosta ei kuitenkaan voi koskaan puhua liikaa. Se on Jumalan siementä ja kun me käsitämme Jeesuksen armon, niin siitä me saamme voiman uskon tielle. Muista ystävä, että älä katso itseäsi vaan katso Jeesusta, sillä Jeesus on kaikki sinun syntisi sovittanut.