Tuomiosta vapaita

 

Rauhaa rakkaat ystävät! Me käsittelimme raamattupiirissä sellaista asiaa kuin onko meillä lupa tuomita toisia tai itseämme. Kun me mietimme esimerkkinä oikeuslaitostamme, niin siellä on syyttäjä, mutta syyttäjä ei tuomitse vaan tuomari tuomitsee. Niin se on rakkaat ystävät kristillisessä mielessäkin, että vaikka meidän sielunvihollinen syyttää meitä monella tapaa, niin hän ei kuitenkaan voi meitä tuomita. Ainut, joka meidät voi tuomita, on Jeesus ja Jeesus haluaa meidät kristityt tuomita armolla ja laupeudella.

Meillä ei ole lupa tuomita edes omaa itseämme, sillä tuomiovalta on yksin Jeesuksella. Ne ihmiset, jotka eivät usko Jeesuksen sovintotyötä omalle kohdalleen, on jo tuomittu, mutta ne, jotka uskovat, ovat vapaita tästä tuomiosta. Jeesus näkee näissä ihmisissä vain pelkkää hyvää.

Kun me ajattelemme viimeistä tuomiota, niin oikealla puolella oleville lampaille Jeesus sanoo, mitä kaikkea hyvää te olette tehneet. Oikealla puolella olevat sanovat, että koska me olemme näitä tehneet. Jeesus katsoo oman sovintotyönsä läpi, eikä hän siksi näe näissä ihmisissä mitään syntiä tai vikaa. Vasemmalla puolella oleville Jeesus ei sano, mitä he ovat tehneet, vaan mitä he ovat jättäneet tekemättä. He ovat tuomion alaisia.

Meidän täytyy ymmärtää, että todellakin yksin Jeesus on tuomari. Mennään eteenpäin tällaisina, ettei tuomita muita eikä myöskään itseämme. Jätetään tuomiovalta täysin Jeesukselle, jolle se kuuluu. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Tule sellaisena kuin olet

 

Armoa ja rauhaa Herralta Jeesukselta Kristukselta, rakas ystävä. Minua on useamman päivän puhutellut sellainen asia, kun luin 2. Mooseksen kirjaa lukua 20, jossa Jumala asettaa Israelin kansalle 10 käskyä. Siinä Mooses oli välimies aivan niin kuin meidän aikanamme Jeesus on se välimies. Israelin kansa ymmärsi sen, että Jumala ei puhu heille suoraan, vaan hän puhuu Moosekselle. Se oli aika järisyttävä kokemus, kun vuorella Jumala puhui Moosekselle suoraan taivaasta.

Jakeissa 22-26 sanotaan: ”Herra sanoi Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: Te itse näitte, että minä puhuin teille ylhäältä taivaasta. Älkää asettako mitään minun rinnalleni, älkää tehkö itsellenne jumalia hopeasta tai kullasta. Rakentakaa maa-alttari minua varten ja uhratkaa sillä polttouhrinne ja yhteysuhrinne, lampaanne ja nautanne. Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä. Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi. Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi.”

Kuuntelin erästä puhetta ja siinä oli vanhempi ihminen tullut valittamaan papille, kun Galatalaiskirjeessä puhutaan hedelmästä, mutta hänellä ei ole ollenkaan hedelmää. Viisas pappi oli sanonut, että jos sinä huomaisit sen hedelmän, niin sinä söisit sen. Siinä piilee suuri vaara. Miten tämä sitten liittyy tuohon Raamatun kohtaan. Kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle, niin meidän tulee mennä sinne aitona, ei pyhänä eikä hyvänä, vaan sellaisena kuin me olemme. Jumala toivoo, että alttarin kivet pysyvät sellaisena kuin hän on ne luonut ja muovannut eikä niitä ole ihminen hakannut.

Vaikka emme enää elä Vanhan Liiton aikaa, se kuuluu meille sillä tavalla, että kun me ajattelemme alttarikäytäntöä, niin tässä puhutaan maa-alttarista ja se on tehty savesta. Mutta jos käytätte kiveä, niin älkää niitä muotoilko tai hakatko. Alttarista ei ole saanut tehdä sileää ja puunattua. Tästä on viisaat sanonut sillä tavalla, että meidän alttarimme on Jeesus, jossa me saamme syntimme anteeksi, kun polvistumme hänen eteensä. Mutta minusta tässä on myös selkeä kuvaus siitä, että annetaan sen alttarinkin olla sen muotoinen kuin Jumala on hyväksi nähnyt.

Joskus joku mies, joka oli haissut vähän pahalle, oli yrittänyt mennä kirkkoon juttelemaan ihmisten kanssa, niin kaikki oli kääntänyt hänelle selkänsä. Hän oli mennyt ulos ja silloin Jumala oli sanonut hänelle, että älä välitä, ei hänkään ole ollut siellä enää pitkään aikaan. Jos meistä tulee sellaisia kristittyjä, että me näyttelemme parempaa kuin mitä me olemme, niin silloin me olemme hakoteillä.

Jakeessa 26 puhutaan siitä, että älkää tehkö alttarille portaita, ettei teidän häpynne paljastuisi. Kuulin tästä sellaisen hyvän ajatuksen, että me emme saarnassamme valita omia asioitamme ja näin paljasta omaa häpyämme, koska siinä ei uskomme rakennu, vaan se rakentuu sillä tavalla, että me kerromme Jeesuksen armosta ja siitä, mitä Jumalan Poika on meille tehnyt. Kun me ajattelemme, että jos me puheissa kerromme omia asioitamme, niin kyllä viikon aikana ihmisillä olisi paljon puhuttavaa, että sekö on tehnyt sellaista ja sellaista. Kun kerrotaan Jeesuksen armosta, niin jokainen tajuaa, että siinä on koko meidän kristillisyys.

Ystävät, me saamme tänäänkin olla todella hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että mennään Kristus-alttarille, joka on sen muotoinen kuin Kristus on meille jättänyt. Niin kuin Jeesus itse sanoo Heprealaiskirjeessä, että hän on ottanut orjan muodon. Hän on tullut perisynnin kautta meidän syntiorjaksi ja sovittanut meidät. Jeesus on noussut kuolleista ja istuu Isän oikealla puolella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu ja lopetetaan kaikenlainen itseemme tuijottelu ja teeskentely. Aamen.

Puhdistus

 

Nyt kun sää on lämmennyt, ajattelin syödä lounaan ulkoterassilla. Kun menin terassille, huomasin, että kalusteet olivat siitepölyn peitossa. Siitä ei ole kuin muutama päivä, kun viimeksi pyyhin kalusteet, mutta taas oli siitepölyä ja myös pari linnun kakkaa tullut kalusteiden päälle. Kalusteet on öljytty ja siksi lika on vain pinnassa eikä ole päässyt imeytymään puun syihin. Puhdistuksen jälkeen laitoin tuolille pehmusteen ja siinä on sitten hyvä aterioida.

Nuo puutarhakalusteet alkoivat puhutella minua hengellisesti. Mieleeni tuli, että meihinkin kertyy joka päivä likaa, joka täytyy pestä pois. Tuo lian pois peseminen tapahtuu tunnustamalla syntimme Jeesukselle, niin hän pesee meidät puhtaiksi. Kun Jeesus on saanut tulla elämämme Herraksi, olemme samalla saaneet Pyhän Hengen. Meihin on vuodatettu Pyhän Hengen öljyä, joka suojaa meitä niin, että synnin lika ei pääse juurtumaan meihin.

Me tarvitsemme Pyhän Hengen öljyä jatkuvasti lisää, jotta pysymme suojassa. Me voimme valita elää niin, että emme kuuntele Pyhän Hengen ohjausta emmekä mene Jeesuksen puhdistettavaksi. Nytkin olisin voinut vain laittaa pehmusteen likaisten tuolien päälle. Olisin voinut siinä tuolilla hyvin silläkin tavalla istua. Pehmuste olisi kuitenkin likaantunut ja vähitellen tuoli myös alkaa mennä pilalle, jos sitä ei huolla.

Me voimme peittää syntimme ja olla välittämättä siitä, että elämässämme on likaa. Tällä tavalla kuitenkin vähitellen ajaudumme kauemmaksi Jeesuksesta emmekä enää kaipaa hänen verensä puhdistusta. Saattaa olla, että meidän on vaikea luopua jostain elämämme synnistä. Erityisesti sellaisesta asiasta meidän tulee puhua Jeesukselle. Usein tuosta huonosta tavasta irti pääseminen kestää ja vaatii meiltä sinnikkyyttä pistää se uudelleen ja uudelleen pois. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Isän Jumalan rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus on elämässämme koko ajan läsnä.

Me saamme siis turvallisin mielin käydä Jeesuksen eteen, tunnustaa kaikki syntimme ja uskoa, että Jumala antaa ne meille anteeksi Jeesuksen tähden. Me saamme uskoa itsellemme tämän sanan: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18) Siunattua kesää sinulle uskonystävä!

Ajatuksiani Joonan kirjasta

 

Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia teitä rakkaita sisaria ja veljiä. Minulla on ollut tilaisuus viime aikoina tutkia Joonan kirjaa, joka kuuluu ns. pieniin profeettoihin, mutta ei todellakaan ole pieni profeetta siinä mielessä, että Jeesus mm. siteeraa sitä Luukkaan evankeliumin 11. luvussa jakeissa 30-32.

Jumala käski Joonan mennä Niniveen saarnaamaan, mutta Joona lähti karkuun täysin toiseen suuntaan Tarsisiin. Hän matkasi laivassa, joka joutui myrskyyn. Myrsky oli niin kova, että laiva oli uppoamassa. Merimiehet huusivat jokainen omaa jumalaansa avukseen. Kukaan ei voinut kuitenkaan auttaa. Merimiehet heittivät arpaa, kenen syy myrsky oli ja arpa osui Joonaan. He menivät herättämään Joonaa ja Joona sanoi, että hänen Jumalansa on merten ja maitten Jumala, ja että hän on omaa Jumalaansa paossa. Joona pyytää, että hänet heitetään mereen, niin myrsky tyyntyy. Kun Joona heitetään mereen, niin myrsky laantuu heti. Tässä toteutuu sama kuin Jeesuksessa, että oli parempi uhrata yksi kuin että koko laivan miehistö olisi hukkunut. Kun laivan miehistö näki mitä tapahtui, he tekivät parannuksen ja alkoivat uskoa Herraan.

Meripeto nielaisi Joonan. Tämä on vertauskuva siitä, kun Joona oli siellä kolme päivää, niin kuin Jeesuskin kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista, niin samaten Joona sylkäistiin rannalle meripedon vatsasta kolmantena päivänä. Jumala lähetti Joonan uudelleen Niniveen ja hänen tuli julistaa: ”Enää 40 päivää ja Ninive hävitetään.” (Joona 3:4) Tämä oli maailman lyhin saarna. Tässä tulee se, että meidän ei tarvitse pitää kovin pitkiä saarnoja, kun se tulee Jumalasta.

Ninive oli valtava kaupunki. Juutalaisuudessa laskettiin vain 10 000 ja sitten oli 12 sukukuntaa, niin ei voitu laskea kuin 120 000 ja tässä sanotaan, että Ninivessä oli asukkaita enemmän kuin se. Niniven halkaisija oli kolmen päivän kävelymatka eli kaupunki oli valtavan suuri. Joonan saarnan seurauksena niniveläiset kaikki kääntyivät. He olivat pakanoita aivan samoin kuin merimiehetkin ja kaikki he kääntyivät. He uskoivat sanoman omalle kohdalleen.

Se, mikä tässä on merkille pantavaa, on, että Joona meni odottamaan, mitä Ninivelle tapahtuu. Mutta koska niniveläiset kääntyivät, ei sille tapahtunutkaan mitään. Joonalla oli kuuma ja hän pyysi Jumalalta varjoa. Jumala kasvatti risiinikasvin, joka suojasi Joonaa. Seuraavana aamuna mato söi kasvin. Ajattelen, että tuo kasvi kuvaa meidän omaa kunniaa. Joona oli todella vihainen Jumalalle siitä, että kun hän oli saarnannut Niniven kaupungille tuhoa, niin kuinka Jumala sallii sen, että se ei tapahtunutkaan. Jumala sanoo, että etkö ajattele yhtään niitä 120 000 ihmistä ja eläimiä, jotka hän säästi. Tämä Joonan kertomus on tosi syvällinen. Se kertoo meille sen, että Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Aamen.

Hyvää taivasmatkaa!

 

Rakas äitini on päässyt taivaan kotiin 95-vuotiaana. Minulla oli etuoikeus saattaa häntä hänen viimeiset elinviikkonsa ja olen siitä kiitollinen. Haluan tässä kirjoituksessa jakaa joitakin äidin kirjoittamia ajatuksia. Mielestäni ne ovat hyvin puhuttelevia.

Jokaisella meillä on omat ainutlaatuiset kokemuksemme, omat asiamme, oma elämämme. On varmasti hetkiä, jolloin suru peittää kasvot, väsymys vie voiton, suru valtaa kaikki ajatukset. Silloin toivoisi, että vierellä olisi joku, jonka kanssa voisi kysellä kysymyksiä ja joka ymmärtäisi sen huudon, josta ei kuulu pihahdustakaan.

Käsittämätöntä kieltämättä, mutta usein juuri vaikeudet voivat muuttua elämämme voimavaraksi. On hyvä muistaa, että siellä missä omat voimat loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Siellä, missä ymmärryksemme loppuu, siellä saamme eniten tarvita Jumalan apua. Hänen valonsa ympäröi kaiken pimeyden.

Me käymme yhtä matkaa rukoillen kohti taivasta. On määränpäämme yksi ja yksi tie on kaikilla. Se on Jeesus Kristus. Yön, myrskyn vaaroissa, me saamme aamuun luottaa ja laulaa voitosta.

Armahtavaisuus on tarpeellinen asia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei aina edes hurskaus ole lisännyt armon todellisuutta. Kyllä me herätyksenkin saaneet osaamme olla julmia toisiamme kohtaan. Me lyömme toisia, kuten tavataan sanoa, Raamatulla päähän. Piiloudumme omasta mielestämme juuri sen oikean opin taakse, jonka olemme sisäistäneet. Jeesus haluaa meiltä kuitenkin armahtavaisuutta toisiamme kohtaan.

Pitkäperjantain kärsimystapahtuman jälkeen pääsiäinen on ilojuhla. Meillä kaikilla on elämässämme hyvin raskaita aikoja, kuljemme kärsimystiellä. Meidän tiemme eroaa vain siinä, että olemme syntisiä. Jeesus kulki ristin tien synnittömänä sovittaakseen syntimme ja tasoittaakseen kulkuamme täällä. Pääsiäinen on armon, anteeksiantamuksen ja rakkauden juhla. Iloitkaa! Hän on ylösnoussut!

Hyvää taivasmatkaa, rakas äiti!

                                           THE AROMA  OF CHRIST – WHAT IS IT?

I met a Nigerian pastor named John while I was in Uganda speaking at a Christian conference in May 2023. Pastor John invited me to come to Nigeria, to a town called Ikot Abasi, as a guest speaker. I thanked him for the invitation and told him I would bring it to prayer and get back to him later. Before committing to anything, I always ask Jesus: "Am I supposed to go? Is this Your calling for me as my employer?" This is how the Lord has instructed me to proceed.

After returning home to Finland from Uganda, I knelt one morning and asked Jesus if I should go to Nigeria. I had barely whispered my request when I was overwhelmed by the powerful presence of the Holy Spirit. In His grace, the Lord answered me immediately: "Go, Satu, go. Yes, this invitation is from Me." The Holy Spirit then gave me the message I was to share there. I immediately opened my diary and wrote down several pages of the message. I was stunned by the powerful manifestation of the Lord. I was filled with immense joy and gratitude for such a clear answer—and for the privilege of following Him. I contacted Pastor John and told him I would accept the invitation.

I began preparing for the trip in July 2023. Pastor John was also excited and began planning a two-week tour in Ikot Abasi. This is an old village in southern Nigeria with a dark history. It was once a major point for capturing and shipping thousands upon thousands of Africans across the ocean to be sold as slaves in America. I realized this place was different. It wasn't just some small rural village in Nigeria—it had a deeply dark past. If any place needed the presence of Jesus Christ and the light of God, it was this one. And now, in His mercy, the Lord was sending me there to proclaim His Word.

Because the Almighty God is my employer, no one had the right to question whether it was wise 

for a white woman to travel alone to unstable  region in Nigeria. Yes, Nigeria is extremely dangerous, especially for a lone white woman. The Finnish Ministry of Foreign Affairs even advised against traveling there. But when the Lord calls and sends—I go. I trust in Him alone.

Preparing for a trip like this requires the  intercessory prayers of faithful brothers and sisters. It also means quieting one's surroundings, spending time in stillness before the Lord, and lingering in His presence. Prayer and reading the Word were central to this preparation. The Lord had promised that in addition to the one sermon, He would give me more to proclaim—and He did. On the night before my flight, He gave me another sermon. He also told me that He would let me know on site which of previous evelations I should share. And that is exactly what happened.

 

Then one night—perhaps two weeks before the trip—a miracle happened. I awoke suddenly from deep sleep at around 3 a.m. to an incredible, overwhelmingly beautiful and powerful smell of aroma . It wasn’t just in my bedroom—it filled my entire apartment! Even though I have strong allergies, this scent caused no reaction. I was in complete awe. I sat up and turned on the lights. The smell of the aroma was so astonishing! I began asking the Lord, “What is this?! Is it You, Jesus Christ?” There are no words to describe it. I praised and thanked my Savior. I laughed out loud and tears streamed down my face. I breathed in that heavenly scent and felt overwhelming joy—as if oil of gladness had been poured over me. The smell of aroma healed and strengthened me. Eventually, I fell asleep again.

In the Gospel of John, chapter 12, verse 3, it says: "Then Mary took half a litre of a very expensive perfume made of pure nard, poured it on Jesus´feet, and wiped them with her hair. The sweet smell of the perfume filled the whole house.

When I woke in the morning, the smell of the perfume was gone. I thought to myself—it must have been the aroma of Christ. I had never experienced anything like it before, nor heard of it, but I knew it was from God. I shared this experience with a few friends in faith, and they all said the same: "Satu, that was the Aroma of Christ. The Lord anointed and strengthened you for your mission in Nigeria. This anointing is exactly what you need for that journey. Just give thanks for His presence." 

In 2 Corinthians Paul writes about the triumphal procession in Christ: ^14-17 But thanks be to God, who always leads us as captives in Christ’s triumphal procession and uses us to spread the aroma of the knowledge of him everywhere. For we are to God the pleasing aroma of Christ among those who are being saved and those who are perishing. To the one we are an aroma that brings death; to the other, an aroma that brings life. And who is equal to such a task? Unlike so many, we do not peddle the word of God for profit. On the contrary, in Christ we speak before God with sincerity, as those sent from God.

And indeed—the journey was filled with danger. I almost died. But Isaiah 59:1 assures us:
“Surely the arm of the Lord is not too short to save, nor his ear too dull to hear.” Amen.

 

ETSITKÖ PALVELUSPAIKKAASI?                                                                     27.5.2025

 

Herra lupaa sanassaan seuraavaa:

 

Habakuk 2:1-3 ”Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän nähdäkseni, mitä Hän minulle puhuu, mitä Hän valitukseeni vastaa. ” Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky, ja piirrä selvästi tauluihin, niin, että sen voi juostessa lukea.”3 Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä: sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. 4 Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora: mutta vanhurskas on elävä uskostansa.

 

Tämä Raamatun kohta kehottaa meitä olemaan sillä vartiopaikalla, mihin hän on meidät kutsunut. Jos et ole varma kutsustasi, mille palveluspaikalle Hän on sinut kutsunut, rukoile asiaa. Meillä on Jeesuksen omina etuoikeus lähestyä Häntä rukoillen ja kysellen: ”Herra, mikä on minun palveluspaikkani? Mihin tehtävään sinä kutsut minua tänään ja tulevaisuudessa? Olenko oikealla paikalla, vai onko tahtosi jotain muuta? Herra, osoita minulle tie, jota minun tulee käydä. Kiitos, että kuulet minua ja vastaat tähän rukoukseen, sillä onhan se tahtosi mukainen. Tahdon seisoa Sinun osoittamalla vartiopaikalla. Aamen. 

 

Usko, että Jeesus kuulee rukouksesi. Jää luottaen odottamaan Hänen vastaustaan. Hakeudu rukouskammioosi. Hiljenny etsien Kristuksen Pyhiä kasvoja ja Hänen vanhurskasta tahtoaan. Omassa rukouskammiossasi löydät henkilökohtaisen yhteyden Jeesukseen. Hän ilmestyy sinulle. Hän lupaa sen sanassaan.

 

Jaakobin kirje 4: 8 ”Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”

 

Tässä kohdassa Jumala muistuttaa meitä siitä, mitä Hänen lähestymisensä edellyttää meiltä. Meidän tulee tehdä parannus synneistämme ja puhdistaa sydämemme. Tähän tarvitsemme Kristuksen Jeesuksen puhdistavan veren voittovoimaa. Jeesus sen tekee, mutta meidän osuutemme on tehdä synneistämme ja nurjista ajatuksistamme kokosydäminen parannus.  

 

Ja tulee aika, kun Jeesus vastaa pyyntöösi. Hän kyllä kertoo sinulle, mikä Hänen suunnitelmansa on elämässäsi.  Vastaus ei välttämättä tule heti, mutta kun jatkat rukousta, niin Hän vastaa. Ja kun Hän armossaan vastaa sinulle, kirjoita tuo vastaus ylös, kuten Habakukin kirja kehottaa. Jeesus vahvistaa vastauksensa, mikäli saamasi ymmärrys vartiopaikastasi on Hänen antama.  

 

Matteuksen evankeliumissa luvussa 18 jakeessa 16 todetaan: ”Jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan sanalla. Muista pyytää saamaasi vastaukseen Jeesuksen vahvistus.

 

Saamasi vastaus, tuon tehtävän toteutuminen, voi odotuttaa. Sen toteutuminen vie usein oman aikansa, kuten Habakuk luvussa 2 todistaa. Älä lähde tehtävääsi omassa aikataulussasi, sillä silloin työlläsi ei ole siunausta. Odota Jumalan aikataulua. 

 

Snl 19:2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

 

Riippuen vartiopaikastasi, tehtävistäsi, vie Herra sinut ensin luottamuskouluihinsa. Tämä siksi, että pystyt seisomaan lujana tuolla vartiopaikalla, juuri niissä tehtävissä, mitä Hän on sinulle armossaan aivoitellut. Suurimpia kouluja Jeesuksen seuraamisessa ovat monenlaiset luottamuskoulut, joihin Hän meidät vie.  Jeesus kysyy: ”Luotatko sinä lupauksiini. Suostutko niihin kouluihin, mitä sinulle annan, jotta vartiopaikkasi, tehtäväsi toteutuu?”

 

On tärkeää muistaa, että Herralla on yleensä eri aikataulut, kuin meillä. Hän yksin tietää ja päättää, milloin on se aika, kun olemme valmiit Hänen antamiinsa tehtäviin. Silti, Jeesus antaa meille tehtäviään jokaiselle päivälle. Se on sitä, että seuraamme Häntä ja toteutamme Hänen tahtonsa pienissä ja suurissa asioissa. Kuuliaisuus kaikessa on tärkeintä.  

 

1 Sam 15:22 Silloin Samuel sanoi: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin, kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi, kuin uhri ja tottelevaisuus parempi, kuin oinasten rasva.

 

Mutta muista Habakukin luvun 2, jakee 4 kohta ”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora: mutta vanhurskas on elävä uskostansa.”