sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Matkalla ajassa

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta kuin kaita tie. Olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut, mutta ajattelin tänään nimenomaan kaidan tien kulkijaa. Millainen sitten on kaidan tien kulkija? Tarkoittaako se sitä, että elämä olisi jotenkin ahdasmielistä? Ei, sitä se ei tarkoita.

Jeesus puhuu itsestään kaitana tienä erotuksena siitä, kun juutalaisuudessa odotettiin maanpäällistä kuningasta, joka tarjoaisi loistoa ja leveitä ratsukkoteitä. Ajattelen, että tänään me kaidan tien kulkijat tajuamme sen, että mikään meidän oma teko ja oma ymmärrys ei riitä meitä sovittamaan, vaan me tarvitsemme siihen Jeesuksen, joka on sovittanut meidän synnit. Kuljemme kaitaa tietä silloin, kun me tällä tiellä ja matkalla turvaudumme Jeesuksen armoon ja siihen, että vain Jeesus voi minut pelastaa.

On hyvin vapauttavaa, kun ihminen käsittää armon ja ymmärtää sen, että elämässä voi olla oikeaa iloa. Oikea ilo tulee juuri siitä, kun saa armosta käsin katsoa omaa elämäänsä. Omaa menneisyyttään voi katsoa niin, että kaikki ne virheet ja puutteet, joita matkallani on ollut, Jeesus on pessyt pois. Se on lohdullista, sillä meistä jokainen on tehnyt paljon virheitä ja elänyt sellaista elämää, joka ei meitä itseämmekään miellytä.

Meidän tulee tänäänkin muistaa se, että mikä meidät erottaa lavean tien kulkijasta, on se, että meidän synnit on anteeksi annettu. Me saamme uskoa Jeesuksen sovintoveren omalle kohdalle. Me emme luota omaan maallisen mammonaan ja omiin onnistumisiin, vaan ymmärretään se, että kaikki se on loppu viimeksi turhaa. Tämä ajallinen elämä on lopultakin hyvin lyhyt. Oikea viisas ymmärtää sen, että täällä ajassa meidän tulee löytää Jeesuksen armo omaan elämään. Se on sitä todellista viisautta ja rikkautta, että me voimme luottaa Jeesuksen armon tänä päivänäkin omalle kohdalle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

lauantai 21. toukokuuta 2022

Rauha Teille!

 


Elämme aikaa, jolloin on vaikeaa kokea rauhaa. Maailman kauheat tapahtumat ja niiden vaikutus jokaisen ihmisen elämään on todellisuutta. Me emme juurikaan voi vaikuttaa näihin tapahtumiin ja se lisää levottomuutta entisestään. Saattaa jopa tuntua siltä, että oman elämän hallinta katoaa.

Minulle on tullut tämän vuoden aikana entistä tärkeämmäksi ylösnousseen Jeesuksen sanat opetuslapsilleen, kun nämä piileksivät peloissaan lukittujen ovien takana. Jeesus sanoi heille: ”Rauha teille” (Joh. 20:19) Muutamia päiviä aikaisemmin Jeesus oli viimeisessä puheessaan sanonut opetuslapsille: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)

Jeesus antaa meille rauhan, vaikka maailmassa ja omassa elämässämme olisimme hyvinkin ahtaalla. Tuo rauha on luottamusta siihen, että Jeesus on sovittanut minun syntini ja vie minut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Jeesus ei anna elämäni tapahtumien viedä minulta pelastusta, jonka hän on minulle ansainnut ja lahjoittanut.

Jeesus antoi opetuslapsilleen myös tehtävän. ”Jeesus sanoi uudelleen: Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” (Joh 20:21) Jeesus antaa rauhan myös evankeliumin eteenpäin viemiseen. Me olemme saaneet Pyhän Hengen avuksi ja oppaaksi kaikkeen, mutta aivan erityisesti Jeesuksen sovitustyöstä kertomiseen. Jeesus on antanut meille oikeuden julistaa syntien anteeksi antamusta hänen nimessään. Toisaalta hän on antanut meille myös velvollisuuden olla julistamatta syntejä anteeksi kenessäkään muussa kuin Jeesuksessa.

Nykyään kaikenlainen henkisyys ja usko erilaisiin jumaliin ja parantajiin on yleistä. Ihmisen syvin tarve on saada syntinsä anteeksi ja tätä puhdistumista etsitään kaikenlaisista uskomuksista. Meidän velvollisuutemme on kuitenkin julistaa yksin Jeesusta ja myös kertoa toisille, ettei pelastusta ole missään eikä kenessäkään muussa kuin Jeesuksessa.

Ole siis, ystävä, turvallisella mielellä. Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi. Me saamme kaiken elämän raadollisuuden keskellä turvata Jeesukseen ja luottaa siihen, että hän vie meidät perille. Jeesuksen rauhaa elämääsi.

perjantai 13. toukokuuta 2022

Elämän myrskyissä

 


Haluan tervehtiä kaikkia blogin lukijoita Jumalan armolla ja rauhalla. Tänään haluan puhua siitä, kuinka meidän taivaallinen Isämme ei jätä pulaan niitä, jotka häntä avuksi huutavat.

Kuulin tarinan norjalaisesta naisesta, joka lähti myrskyssä merelle moottoriveneellään. Myrskyn kovuus yllätti hänet ja hän tajusi, ettei voinut kääntyä takaisin, koska silloin pieni vene olisi kaatunut. Hänen oli kuljettava koko ajan niitä myrskyn laineita vastaan. Hän ajatteli, että nyt hänen aikansa oli tullut. Yhtäkkiä hän huomasi pienen valon pimeyden ja myrskyn keskellä. Hänessä heräsi toivo ja hän vain ajoi sitä valoa kohti. Kun hän pääsi lopulta valon luo, niin se oli kalankasvatuslaitos ja tämä nainen pelastui.

Jokaisen meidän elämässä on monenlaisia myrskyjä. Tuolloin saattaa tuntua siltä, ettei mitenkään voi selvitä siitä. Psalmissa 107 jakeessa 19 sanotaan: ”Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.” Aivan niin kuin tuo nainen hädän hetkellä näki sen pienen valon, jota kohti hän alkoi kulkea, niin mekin kaikenlaisissa elämän myrskyissä, kun huudamme Herraa avuksi, saamme luottaa siihen, että hän meitä auttaa.

Ehkä suurin elämämme taakka on se, kun tajuamme olevamme syntisiä. Tajuan olevani läpeensä syntinen eikä mikään voi minua armahtaa. Ystävä, juuri sinua varten Jeesus on tullut. Hän on tullut meitä kaikkia syntisiä varten ja sinä saat uskoa, että sinun syntisi on anteeksi annettuja. Sinä saat huutaa Herran puoleen. Herra kyllä kuulee.

Kun me uskomme Jeesuksessa synnit anteeksi, meidän elämäämme syttyy elämän valo. Se on iloa elämästä ja alamme aivan toisella tavalla nauttia elämän antimista. Kuitenkin myös uskovina meille tulee epäilyksiä ja myrskyjä eikä vaikeutemme ratkea helposti, toisinaan ei ollenkaan tässä elämässä. Meidän tulee kuitenkin aina katsoa valoa, Jeesusta, ja luottaa siihen, että kerran me olemme ilossa ja riemussa taivaan kodissa. Sitä kohti me kristityt olemme matkalla. Me saamme uskoa tänäänkin, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Verho repeää

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan muutaman sanan vielä kirjoittaa siitä aiheesta, joka on meidän koko kristikunnan tärkein asia eli Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja siihen liittyvät tapahtumat. Kun Jeesus oli ristiinnaulittuna, on tärkeää huomata se, että hän olisi missä vaiheessa tahansa voinut nousta siitä ristiltä pois, niin kuin kiusaajat tahtoivat. Mutta Jeesus ei sitä tehnyt, vaan hän halusi täyttää Isän tahdon. Matteuksen evankeliumissa sanotaan, että Jeesus antoi henkensä. Jeesukselta ei henkeä otettu, vaan hän antoi henkensä meidän puolestamme sovintouhriksi.

Jeesus oli ristiinnaulittu aamupäivällä. Kuudennen tunnin kohdalla eli meidän aikaa klo 12 tuli pimeys koko maan ylle ja sitä kesti kolme tuntia. Sitten Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.” (Matt. 27:46) ja antoi henkensä. Samalla hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia ylhäältä alas asti.

Tuo väliverho oli 18 metriä korkea, 9 metriä leveä ja 5 senttimetriä paksu verho, joka erotti Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhimmän pyhästä. Tuonne kaikkein pyhimpään ei saanut mennä kukaan muu kuin ylipappi kerran vuodessa uhraamaan koko kansan syntien sovitukseksi. Kun me ajattelemme, että tämä valtavan korkea ja paksu verho repeää ylhäältä alaspäin, niin se on valtavaa Jumalan työtä. Jeesuksen kuolema sai aikaan sen, että ihmisen ja Jumalan välissä ei enää ole mitään erottavaa verhoa, vaan Jumala on tuonut kasvonsa ja armonsa meidän eteemme Jeesuksessa Kristuksessa.

Raamatussa on myös toinen kohta, jossa maahan tuli pimeys. Se tapahtui, kun Israelin kansa oli Egyptin orjuudessa ja Jumala lähetti sinne vitsauksia vapauttaakseen kansansa orjuudesta. 9. vitsaus oli kolme päivää kestävä pimeys, joka tuli egyptiläisten päälle. Tämän jälkeen tuli 10. vitsaus, jolloin kaikki esikoisena syntyneet poikalapset tapettiin, mutta ne, jotka olivat voidelleet karitsan verellä oven pielet, pelastuivat. Tämä kuvaa sitä evankeliumia, miten Jeesuksen veri, kun me uskomme sen omalle kohdallemme, suojelee meidät kadotustuomiolta.

Me saamme tänäänkin, ystävät, luottaa siihen, että Jeesus Kristus on totisesti pessyt meidän syntimme pois. Hän on ottanut temppelin väliverhon pois ja meillä on suora yhteys Jumalan luo Jeesuksen sovintoveren kautta. Me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Uskotaan tänä päivänäkin se, ettei ole niin suurta syntistä, jolle ei armo kuulu, kun me vain kadumme syntisyyttämme. Jeesus on uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä ja Pyhä Henki antaa meille uskon voiman. Aamen.

perjantai 6. toukokuuta 2022

Pankaamme pois kaikki, mikä painaa

 


”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki, mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” Näin meitä rohkaisee Heprealaiskirjeen kirjoittaja.  (Luku 12, jakeet 1-2)

Aloin miettiä tuota kohtaa tarkemmin ja tällaisia asioita minun mieleeni tuli. Kun ihminen osallistuu johonkin kilpailuun, hän tuo julkiseksi sen lajin, jota hän on harjoitellut. Monia lajeja voi harrastaa yksityisesti ilman, että kukaan tietää siitä mitään. Sitten kun osallistuu kilpailuun, asettaa itsensä myös arvostelun kohteeksi. Ajattelen, että meidänkin tulee olla kristittyjä julkisesti, vaikka siitä saattaa seurata arvostelua ja jopa pilkkaa.

Nuo todistajat, jotka tuossa mainitaan, viittaavat vanhan liiton ihmisiin, jotka joutuivat kärsimään uskonsa tähden. Me emme ole kuitenkaan samassa asemassa kuin he, sillä Jeesus on jo edessään olleen ilon tähden, häpeästä välittämättä kestänyt ristillä kärsimykset. (jae 2) Me saamme suunnata katseemme Jeesukseen ja turvata hänen täytettyyn työhönsä.

Aloin vielä miettiä lisää tuota todistaja -sanaa. Todistaja on se, joka on nähnyt jonkin tapahtuman ja kertoo siitä oman näkemyksensä. Todistaja voi todistaa puolesta tai vastaan. Kilpailija ei voi kuitenkaan vaikuttaa todistajan mielipiteeseen muuten kuin kilpailemalla hyvän kilpailun. Jos kantaa mukanaan koko ajan raskasta taakkaa, niin kulkeminen on vaivalloista. Jeesus on sovittanut ristillä kaikki meidän synnit eikä meidän tarvitse niitä enää mukanamme kantaa. Saatana haluaa, että me kannamme syntejämme mukanamme ja kiinnitämme niihin koko ajan huomiota, niin että matkan tarkoitus ja päämäärä hämärtyisi. Kilpailustamme tekee hyvän se, että katsomme Jeesukseen ja annamme hänen ottaa taakkamme pois.

Maallisissa kilpailuissa voittaja on se, joka pääsee ensimmäisenä maaliin. Koko elämän kilpailussa voittajia ovat kuitenkin kaikki ne, jotka kuoleman hetkellä uskovat Jeesukseen syntiensä sovittajana. Me kaikki pääsemme maaliin, vaikka matkan aikana olisi ollut monenlaisia kompurointeja. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä koko ajan katsomaan Jeesukseen, jotta emme menettäisi rohkeuttamme ja antaisi periksi (jae3). Meidän ei siis pidä katsoa syntejämme ja kietoutua niihin, vaan meidän tulee laittaa syntimme pois tunnustamalla ne ja uskomalla ne myös anteeksi annetuiksi ja sillä tavalla pois pannuiksi. Synnit jäävät sinne matkan varrelle, eikä meidän kuulu katsella niitä taaksepäin tai palata tutkimaan niitä uudelleen. Me saamme koko ajan kulkea eteenpäin katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Aamen.

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Valo voittaa

 


Tänä aamuna herätessäni aurinko paistoi sälekaihtimien takana. Kaihtimet olivat kiinni, mutta silti pystyin selvästi huomaamaan, miten aurinko paistoi. Minulle tuli siinä mieleeni sellainen ajatus, että nuo sälekaihtimet ovat meidän ihmisten syntisyys. Jeesuksen valo on kuitenkin niin voimakas, että se tulee syntisyytemmekin läpi ja valaisee elämäämme.

Jeesus sanoo: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” (Matt. 5:45) Aurinko ja kaikki tämän maailmankaikkeuden lainalaisuudet ovat Jumalan luomia ja hänen ylläpitämiään. Jumala on surullinen siitä, miten me tätä hänen maailmaansa ja toinen toisiamme kohtelemme, mutta silti hän edelleen antaa aurinkonsa paistaa ja sateen tulla.

Tämän maailman aurinko ei kuitenkaan pysty poistamaan syntiämme. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan sovittamaan ihmisen synnin. Jeesuksessa maailmaan tuli todellinen valo. Johanneksen evankeliumin luvussa 8 jakeessa 12 Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Ilman Jeesusta me joudumme elämään hengellisessä pimeydessä. Vain Jeesuksen kautta meillä on yhteys Jumalaan.

Maailma on täynnä erilaisia uskontoja, joissa ihminen itse on tekijä ja jumala tuomari. Ilman Jeesusta ihminen koettaa miellyttää jumalaa noudattamalla erilaisia tapoja. Jos ihminen onnistuu tässä uskonnon harjoittamisessa hyvin, jumala on hänelle suosiollinen ja palkitsee hänet. Nykyään monien jumala on raha, valta tai esimerkiksi oma keho, mutta sama toimii myös niissä. Jos onnistuu hyvin, niin tuo jumala palkitsee.

Ilman Jeesusta ihminen kulkee pimeydessä. Millään omilla suorituksillaan ja menestyksen hankkimisellaan ihminen ei löydä kestävää tyydytystä. Koko ajan on saatava lisää ja onnistuttava paremmin. Vain Jeesus voi antaa elämäämme valon ja lopettaa jatkuvan etsimisemme ja onnistumisen pakkomme.

Usko Jeesukseen on lahja, jonka saamme Jumalalta. Kun uskomme, että Jeesus on sovittanut syntimme Golgatan ristillä kertakaikkisesti, ei meidän tarvitse niitä enää yrittää itse Jumalalle sovittaa. Jeesus vapauttaa meidät kaikesta tämän maailman hengellisestä orjuudesta ja me saamme luottaa siihen, että Jeesus on meidät pelastanut. Hänen valossaan me saamme kulkea tämän maanpäällisen elämämme loppuun ja siirtyä aikanaan iankaikkiseen elämään. Tämä kaikki on meille lahjaksi annettua Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen.

 

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Armo meidän päällemme

 


Armon ja rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tänään oli mielessäni sellainen asia, kun Jeesus oli tuomittavana ristiinnaulittavaksi ja väkijoukko huusi, että tulkoon Jeesuksen veri meidän ja meidän lastemme päälle. Tätä on usein ajateltu sillä tavalla, kuinka juutalaisuudessa on jouduttu kärsimään mm. Jerusalemin hävitys ja Hitlerin teot ja monia muita kauheuksia tämän takia.

Minä ajattelen kuitenkin niin, että Jeesuksen veri on tullut kaiken kansan päälle. Se on sillä tavalla, että kun Jeesuksen veri on meidän ja meidän lasten päällä ja me otetaan se uskossa vastaan, niin se on meille siunaukseksi. Se on sitä, että meillä on Jeesuksessa kaikki synnit anteeksi. Mutta jos me emme usko Jeesukseen ja siihen, että Jeesus on pessyt kaikki meidän synnit pois, niin silloin se sama veri on meille kadotukseksi ja tuomioksi.

Kun me ajattelemme Herran pyhää ehtoollista, jonka me saamme vielä tänä armon aikana kirkoissa nauttia, niin se on syntien anteeksi antamiseksi, se Kristuksen ruumis ja veri, jonka me siellä alttarilla saamme nauttia. Niille, jotka sen uskoo omalle kohdalleen, että totisesti minä suuri syntinen tarvitsen tätä armoa. Mutta se on kadotukseksi niille, jotka eivät sitä usko, vaan nauttivat sen leipänä ja viininä tai mitä itse kukin päässänsä ajattelee. Niin kuin Luther sanoo, että silloin ihminen nauttii sen omaksi turmiokseen.

Se on aivan sama tässä Raamatun paikassa. Sen voi ottaa vastaan uskossa, jolloin Jumala ilmoitti tässä sen, että Jeesuksen veren täytyy tulla meidän päällemme syntiemme sovitukseksi. Minä ajattelen niin, että sinä rakas ystävä, joka luet tätä blogia, ymmärrät tämän asian ja Pyhä Henki antaa sinulle voiman ymmärtää sen, että ehtoollinen on annettu meille voimaksi tälle matkalle. Jeesus toimii monella tavalla, mutta sana ja aine kun yhdistyy, niin siitä tulee sakramentti ja se on meille tärkeä ateria. Me saamme myös ihan sanan kautta uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.