perjantai 3. helmikuuta 2023

Anteeksianto ja sovinto

 


Katsoin televisiosta jumalanpalvelusta, jonka aiheena oli sovinto. Pääasiassa siinä puhuttiin anteeksiantamisesta, kun on tapahtunut kauheita asioita. Se sai minut miettimään sitä, mitä eroa on anteeksiantamisella ja sovinnolla.

Anteeksiantaminen on ihmisen oma halu ja päätös asiassa, jossa häntä vastaan on rikottu. Usein ajattelemme, että anteeksiantaminen edellyttää asian käsittelemistä sen henkilön kanssa, joka meitä vastaan on rikkonut. Saatamme myös ajatella, että ensin hänen täytyy pyytää anteeksi. Nämä asiat liittyvät kuitenkin sovinnon tekemiseen.

Anteeksiantaminen tehdään itsensä takia ja täysin yksipuolisesti. Minä annan anteeksi, koska en tahdo olla sidottuna tuohon tapahtumaan tai henkilöön negatiivisella tavalla. Jos en anna anteeksi, omat ajatukseni ja usein myös tekoni ovat sidottuja. En ole vapaa.

Sovinnon syntymiseen tarvitaan molemmat osapuolet, rikkoja ja rikottu. Silloin asia käsitellään, pyydetään anteeksi ja saadaan anteeksi. Sovinnon jälkeen voidaan jatkaa matkaa yhdessä. Joskus käy niin, että anteeksi on annettu, mutta sovintoa ei kuitenkaan pystytä tekemään ja silloin yhteyttä ei synny ja matka jatkuu erikseen. Anteeksiantaminen ja sovinto ovat usein pitkiä prosesseja. Meille kristityille on annettu Pyhä Henki avuksi, jotta me jaksaisimme noita anteeksiantamisen prosesseja käydä läpi. Älä yritä siis yksin, vaan ota se apu vastaan, mitä Jumala haluaa sinulle antaa.

Me ihmiset olemme rikkoneet ja rikomme Jumalaa vastaan jatkuvasti, mutta hän on antanut meille anteeksi. Tuo anteeksianto tapahtui Golgatan ristillä, kun Jeesus sovitti meidän syntimme. Anteeksianto tapahtui Jumalan yksipuolisesta tahdosta ja koskee kaikkia maailman ihmisiä. Tuo syntien sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma, joka kattaa kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit. Sovinto Jumalan kanssa syntyy sen sijaan vasta sitten, kun ihminen tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan Jeesuksen suorittaman syntien sovituksen.

Sinä, joka luet tätä, mutta et ole suostunut sovintoon Jumalan kanssa, tee se nyt. Jeesus on jo suorittanut maksun sinunkin synneistäsi. Hän odottaa, että tunnustat syntisi ja otat vastaan anteeksiannon ja sovituksen. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Tämä koskee meitä ihan jokaista.

sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Jeesus ja Pietari

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille kristityille, kaikille blogin lukijoille ja ystäville. Jumalan armo ja rauha on se, joka meitä tässä elämässä kantaa. Kun meillä on Jumalan armo sydämessä, niin siitä tulee elämäämme rauha.

Ajattelin tänään puhua sellaisesta asiasta, kun kohta 30 vuotta sitten poikani oli teho-osastolla tajuttomana ja valvoin hänen vieressään melkein kaksi viikkoa. Poikani terveydentilassa ei tapahtunut paljoakaan paranemista, vaikka olin alati rukouksessa ja pyysin Jumalaa parantamaan poikani. Sitten aloin itsekin olla niin väsynyt, että sanoin Herralle ihan sydämestäni, että tapahtukoon sinun tahtosi. Sinä voit pelastaa poikani elämään. Samalla hetkellä poikani avasi silmänsä, potkaisi peiton pois päältänsä ja sanoi, että tämä peli ei enää vetele. Hoitajat ja lääkärit olivat hyvin ihmeissään ja niin olin minäkin. Hoitaja oli kyllä nähnyt, miten rukoilin ääneen pojan puolesta.

Tämän päivän evankeliumissa Matteuksen 14. luvussa kerrotaan siitä, miten Jeesus käveli vetten päällä. Neljännen yövartion aikaan eli aamuyöstä kolmen ja kuuden välillä, opetuslapset olivat veneessä myrskyssä. He luulivat näkevänsä aaveen, kun Jeesus käveli vetten päällä heidän venettään kohti. Jeesus sanoi: ’Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö’. Pietari lähti kävelemään vetten päällä Jeesusta kohti. Pietarille tuli kuitenkin epäilys ja hän alkoi vajota ja huutaa, että Herra pelasta minut. Jeesus tarttui Pietariin ja sanoi: ’Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?’ He nousivat veneeseen. Kaikki opetuslapset menivät polvilleen ja sanoivat: ’Sinä olet todella Jumalan Poika.’

Meillä on elämässä tilanteita, jolloin me itse emme voi yhtään mitään. Silloin meille jää ainoaksi turvaksi se, että luotamme Jeesuksen armoon ja kaikki asiat Jeesuksen hoitoon. Siinä ei jää mitään sellaista kuvaa, että minä itse voisin jotain tehdä. Niin kuin Pietarikin, kun hän otti pois katseensa Jeesuksesta, niin epäily tuli. Sen tähden onkin tärkeää, että me katsomme aina Jeesusta, emmekä omaa itseämme ja sitä tilannetta missä me elämme, että onko tämä mahdollista. Meistä jokainen ymmärtää järjellä, että ihmisen on mahdotonta kävellä veden päällä, mutta uskon kautta se oli Pietarille mahdollista. Tarkoitan tällä sitä, että me voimme tulla elämässä sellaisiin tilanteisiin, että ei auta mikään muu kuin uskoa: Totisesti Jeesus voi tämän asian hoitaa.

Meillä voi olla elämässä hyvinkin vaikeita tilanteita, sairautta, riitoja ja monenlaisia vaikeuksia, mutta Jeesus voi tulla niihin ja auttaa meitä. Meidän tehtävämme on luottaa Jeesuksen armo ja Jeesus omaan elämäämme. Sen tähden, rakkaat ystävät, me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Uskotaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Jeesus tuo lohdun

 


Ajattelin laulaa muutaman virren ja virsikirja aukeni virren 42 kohdalta. Se puhutteli minua todella paljon. Virsi alkaa: ”On Jeesus nimi ihanin sielulle uskovalle. Se lohdun antaa vaivoihin, tuo rauhan ristin alle.”

Ihmiset etsivät rauhaa monenlaisista uskomuksista ja yrittävät mietiskelemällä löytää itsestään rauhan. On muodikasta osallistua meditaatioryhmiin ja jopa joogaa järjestetään myös monissa seurakunnissa. Ihmisestä itsestään ei kuitenkaan todellista rauhaa löydy. Tällaisiin ryhmiin osallistumalla voi saada sielulleen vahingon ja joutua hengellisesti eksyksiin. Jeesus on rauhan antaja ja häneen me saamme turvata niin elämässä kuin kuolemassa.

Virsi jatkuu: ”Se rohkaisee ja puhdistaa ja hoitaa särkyneitä. Se uupuneita vahvistaa ja ruokkii nääntyneitä.” Missähän minäkin olisin ilman Jeesusta.  Ajattelen, että en olisi selvinnyt monista elämän vaikeista asioista ilman Jeesusta. Hän on antanut rohkeutta minulle pelkuri-ihmiselle. Moni minut tunteva varmaan nyt ajattelee, että enhän minä mikään pelkuri ole, mutta kyllä minä olen. Pelko on jäänyt minuun jo lapsuudesta enkä ole siitä koskaan irti päässyt. Kun tulee vaikeita asioita, on ensimmäinen ajatukseni, että mihin voin paeta, voinko väistää tämän asian jotenkin. Silloin minulla ei ole mitään muuta keinoa kuin pyytää Jeesukselta rohkeutta hoitaa asia. Hän kuulee ja auttaa.

Me kaikki koemme särkymisiä elämän kolhiessa. Joskus asian yli pääseminen ja eheytyminen kestää kauan, mutta Jeesukseen voimme luottaa. Hän parantaa ja asettaa palaset kohdalleen. Arpia jää, mutta Jeesuksen hoitamina haavat eivät enää ole vereslihalla. Eikä hän lopeta huolenpitoaan kesken, vaan vahvistaa ja ruokkii nääntyneitä.

Tuo ruoka löytyy Raamatun sanasta. Raamatussa on valtavasti vahvistavia ja lohduttavia lupauksia, jotka me saamme uskoa itsellemme. Yksi minulle rakas kohta on Jesajan kirjan luvussa 41: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” (jae 10) Jos sinäkin olet pelokas elämän haasteiden edessä, niin ota tuo lupaus itsellesi. Jeesus on meidän syntimme sovittanut ja me saamme luottaa siihen, että hän kulkee kanssamme koko tämän elämän matkan ajan. Ole turvallisella mielellä ja luota Jeesukseen.

perjantai 20. tammikuuta 2023

Hätänumero

 


”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” (Ps. 50:15) Tuota Psalmin jaetta on tavattu sanoa Jumalan puhelinnumeroksi. Oikeastaan se on hätänumero, johon saa soittaa koska vain. Hätätila ja rukous kuuluvat yhteen.

Toisinaan olen kuullut sellaisia ajatuksia, että ensin täytyy ylistää Jumalaa, niin sitten osaa rukoilla Jumalan mielen mukaisesti. Minä olen kuitenkin niin heikko ihminen, että minulle oma ja läheisten hätä ovat niitä asioita, jotka täyttävät rukoukseni. Ja jotenkin ajattelen, että se kelpaa. Kun luemme evankeliumeista ihmisistä, joilla oli hätä, niin kyllä hekin toivat sen hätänsä heti ensimmäisenä Jeesuksen tiettäväksi. Vasta avun saatuaan, he kiittivät, jos hoksasivat.

Meillä on siis etuoikeus puhua kaikki hätämme taivaalliselle Isällemme. Me saamme puhua juuri niillä sanoilla, jotka mieleemme tulevat ja vaikka niin sekavasti, ettei siitä kukaan ihminen ottaisi selvää, mutta Jumala ymmärtää. Toisinaan ei suuressa hädässä edes löydy sanoja ja silloin huokauskin riittää. Roomalaiskirjeen 8. luvussa meitä lohdutetaan: ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää, mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.” (jakeet 26-27)

Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme siitä, rukoilemmeko oikein tai olemmeko oikeassa mielentilassa. Eikä varsinkaan osata antaa oikeaa ratkaisua Jumalalle tiettäväksi. Omassa kaikkitietävyydessämme me usein neuvomme Jumalaa ja ajattelemme muuttavamme hänen päätöksiään omalla rukouksellamme. Meillä on kuitenkin Jumala, joka on meidän puolellamme ja tahtoo auttaa meitä. Me saamme tuoda hätämme hänen hoidettavakseen ja luottaa siihen, että hän on elämässämme ja hänen uudeksi luova voimansa vaikuttaa meissä. Elämä jatkuu ehkä inhimillisesti hyvinkin vaikeana, mutta Jumalan Henki matkakumppanina pääsemme kuitenkin varmasti perille.

perjantai 13. tammikuuta 2023

Pääsemme perille

 


Olen saanut olla tällä viikolla kahtena iltana uskovien yhteydessä. Olen ollut pitkään flunssassa enkä ole sen vuoksi pystynyt osallistumaan mihinkään, niin nyt tuntui valtavan todelta se, mitä Paavali kirjoitti roomalaisille: ’Kaipaan päästä tapaamaan teitä … jotta puolin ja toisin saisimme rohkaistua yhteisestä uskostamme’. Tänään mietin sitä, miten paljosta sitä jää paitsi, jos ei voi olla säännöllisesti uskovien ystävien kanssa yhdessä. Monet joutuvat esimerkiksi sairauden takia pysymään kotona, mutta ne, joille on mahdollista, niin kehotan hakeutumaan muiden kristittyjen pariin.

Molemmissa tämän viikon kokoontumisissa tuli esille sama asia eli se, miten tämä matkanteko täällä maan päällä on usein raskasta. Monet tuntuvat saavan hyvinkin raskaan taakan kannettavakseen. Me ihmiset katsomme elämää hyvin lyhyellä perspektiivillä ja siksi on usein vaikea ymmärtää, miksi tämä kärsimys on minulle annettu. Jumala kuitenkin näkee kokonaisuuden. Hän tietää, miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Matkan onnistumista voikin arvioida vain lopusta käsin, perille pääsyn näkökulmasta. Jumalan tarkoitus on viedä meidät perille iankaikkiseen elämään.

Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeessa 28 sanotaan: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.” Tähän lupaukseen me saamme luottaa. Jumala johtaa kaiken meidän parhaaksemme eli vie meidät perille iankaikkiseen elämään hänen yhteydessään.

Joskus kuulee sellaisia epäilyksiä, että jos Jumala ei olekaan kutsunut minua omakseen, jos minä en kuulukaan Jumalan suunnitelmaan. Tuollainen ei kuitenkaan ole mahdollista. Jumalan kutsu koskee jokaista ihmistä. Jumalan suunnitelma ihmisen pelastamiseksi oli lähettää ainoa Poikansa sovittamaan ihmisen synti. Jokainen, joka uskoo Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, kuuluu näihin ihmisiin, jotka rakastavat Jumalaa ja joiden elämää Jumala johdattaa.

Ole siis turvallisella mielellä, vaikka elämässä olisi millaisia vaikeuksia. Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden ja luota siihen, että se riittää. Perille pääsy on varmaa. ”Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.” (Ef. 1:13-14) Aamen.

lauantai 7. tammikuuta 2023

Jumala kutsuu

 


Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät ja blogin lukijat. Minulla on viime päivinä pyörinyt mielessä 1. Mooseksen kirjan 12. luku ja siitä jakeet 1-3. Siinä Aabraham kutsutaan meidän kaikkien uskovien kantaisäksi ja Jumala osoittaa Aabrahamille maan, johon hänen pitää lähteä. Hän lähtee kävellen noin 2000 km päähän hyvin loisteliaasta paikasta, jossa on mm. 30 m korkea temppeli ja kerrostaloja ja korkea sivilisaatio. Sellaisesta paikasta Aabrahamin täytyy lähteä erämaahan. Jumala lupaa myös, että Aabrahamista tulee polveutumaan suuri kansa. Jossain toisessa kohdassa sanotaan, että kansa on yhtä suuri kuin taivaalla on tähtiä. Jumala lupaa siunata kaikkia niitä, jotka siunaavat Aabrahamia ja kirota ne, jotka kiroavat Aabrahamia. Se siunaus tulee kaikille kansoille.

Tämä, kun Jumala kutsui Aabrahamin, tapahtui noin 2000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Silloin Aabraham ja hänen isänsä olivat epäjumalan palvelijoita. Aabrahamiahan pidetään hyvänä ja säyseänä miehenä kaikella tavalla, mutta ei Jumala häntä hyvyyden takia kutsunut. Aabrahamin kutsuminen oli Jumalan valinta. Oleellista oli se, että Aabraham otti sanan todesta ja uskoi, mitä Jumala hänelle puhui. Ajatelkaa ystävät, Aabrahamkin, täysin syntinen epäjumalan palvelija, kuinka hänestä tuli meidän kantaisä. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna niin näinhän sen täytyykin olla, ettei kukaan hyvyyden takia voi kerskua, ei edes Aabraham, vaan ainoastaan se, että Aabraham luotti sanaan.

Tuo sama sana on tänä päivänä voimassa. Kun me uskomme Jeesuksen armon omalle kohdalle, me olemme taivasperillisiä. Ei hyvyyden tähden, ei hyvän suvun tähden, ei minkään seurakunnan takia, vaan sen takia, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Me saamme olla hyvässä turvassa aivan niin kuin Aabraham. Ollaan kiitollisia Jeesukselle siitä, että ketään hän ei ole kutsunut hyvyyden takia taivaan kotiin, vaan aina on pitänyt uskoa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Jeesus vie perille

 


Armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat, kaikki kristityt ystävät, ja kaikki, jotka tätä tekstiä lukevat, niin haluan tervehtiä Jumalan armolla ja rauhalla. Minua on tänään puhutellut aivan erityisesti se, kun luin 5. Mooseksen kirjan loppua, ja miten Mooses ei ollut totellut kansan edessä Jumalaa, niin hän sai sellaisen rangaistuksen, että hän pääsi aivan siihen luvatun maan rajalle, mutta siihen hänen piti kuolla. Tänä päivänäkään kukaan ei tiedä Mooseksen hautapaikkaa, vaan sen tietää yksin Jumala. Jumala kuitenkin sanoi, että voit katsoa luvattua maata ennen kuin kuolet tähän vuorelle. Sen jälkeen Joosua otti Israelin kansan ja johdatti sen luvattuun maahan.

Olen tässä mietiskellyt, että jos Mooses olisi saanut johdattaa Israelin kansan luvattuun maahan, niin se olisi merkinnyt sitä, että Jumalan lain avulla joku ihminen voisi pelastua. Mutta jokaisen, myös Mooseksen, piti langeta. Joosua tarkoittaa Jeesusta, niin Jeesus oli se, joka sitten johdatti kansan luvattuun maahan.

On, ystävät rakkaat, tänä päivänäkin niin, että Jumalan laki ei voi meitä pelastaa. Jumalan laki ei voi meitä viedä taivaan kotiin, vaan me tarvitsemme siihen Jeesuksen ja uskon siihen, että Jeesus on sovittanut meidän synnit. Tämä on jollakin tavalla hyvin lohdullinen paikka. Siinä tulee esille se, että ei yksikään ihminen, vaan ainoastaan Jeesus, voi viedä meidät perille.

Mooses lakeineen kyllä pystyi johdattamaan siihen luvatun maan rajoille, mutta perille se ei voinut viedä. Näin se on tänä päivänäkin, että Jumalan laki voi johdattaa meidät tuntemaan Jeesuksen, mutta se ei voi viedä meitä taivaan kotiin.

Me saamme ystävät olla tässäkin asiassa hyvässä turvassa ja uskoa siihen, että Jeesus pitää meistä huolen. Jeesus ottaa meidät ja huolehtii taivaan kotiin. Me saamme uskoa, että Jeesus on meidän kaikki synnit pessyt pois. Sinä ystävä, joka epäilet juuri tällä hetkellä, niin armo kuuluu juuri sinulle ja meille kaikille. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan itsemme keskelle taivasta Jeesuksen Kristuksen sovintotyön tähden. Aamen