Rauha Jumalan kanssa

 

Shalom, rakkaat blogin lukijat, rakkaat kristityt. Tänään ajattelin pohtia sitä, mikä on meidän uskomme syvin olemus ja mikä on se pointti, jonka varassa me jaksamme vaeltaa Jeesuksen armossa. Olin ystäväni kanssa syömässä ja kysyin häneltä, mitä hänelle usko antaa. Hän vastasi, että se on rauha Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

Kun me mietimme, niin todellakin meillä kristityillä on sellainen rauha, jota maailmalla ei ole. Todellisuudessa maailma kadehtii sitä rauhaa, mutta heillä ei ole ymmärrystä, miten he tuon rauhan saisivat. Rauha tulee sillä tavalla, että yksin armosta uskotaan kaikki meidän synnit anteeksi. Rauha ei tule siitä, että me yrittäisimme jalostaa omaa maallista lihaamme, vaan rauha tulee Jumalalta. Niin kauan kuin laki hallitsee meitä, meillä ei ole rauhaa. Kristus on lain loppu ja se antaa meille syvällisen rauhan tähän matkalle.

Roomalaiskirjeen 5. luvun jakeessa yksi sanotaan: ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” Olen itsestäkin huomannut, että kun pari vuotta sitten sairastelin vakavasti, niin minulla oli koko ajan rauha, että kävi miten kävi, minulla on turva Jumalassa. Tämä meidän ajallinen elämämme päättyy joskus, mutta kuitenkin meillä on ilo ja rauha siitä, että me saamme kohdata Jeesuksen ikuisuudessa.

Jukka Norvanto kertoi tapauksen, että oli pikkutyttö, joka putosi yöllä sängystä. Äiti tuli ja kysyi, miten siinä nyt niin kävi. Tyttö vastasi, että hän meni liian lähelle sitä paikkaa, josta hän oli mennyt sänkyyn. Tämä on opettavainen meille kristityille, että jos me menemme takaisin sellaiseen uskoon, jossa jalostetaan meidän lihaamme, eli alamme ansaita armoa tekemällä hyviä tekoja, niin me olemme silloin väärällä tiellä. Me olemme silloin joutuneet pois armon tilasta eli tavallaan pudonneet sieltä sängystä. Meidän täytyy nousta takaisin Jeesuksen Kristuksen armoon ja luottaa armoon. Tuosta armosta käsin tulee kaikki meidän pyhityksemme. Pyhitys on sitä, että yksin Jeesuksen armossa uskotaan kaikki synnit anteeksi. Me saamme ystävät tänä hetkenäkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jumala pyyhkii pois rikkomuksemme

 

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.” (Jes. 44:22) Tuo Raamatun kohta tuli mieleeni, kun seurasin, miten auringon lämpö haihdutti aamun sankan sumun.

Sumussa on tosi vaikea kulkea. Sumu näyttää kirkkaalta, mutta se on valheellista valoa. Jos tie ei ole tuttu, on sumussa perille löytäminen mahdotonta. Jos me elämme ilman Jeesusta, olemme synnin sumussa emmekä pysty itse löytämään sieltä pois. Jumala kuitenkin lupaa, että kun me palaamme hänen luokseen, hän lunastaa meidät. Miten me sitten voimme löytää Jumalan luo, jos se on sumussa mahdotonta?  

Jeesus syntyi ihmiseksi sovittaakseen koko maailman synnin. Hän kuoli Golgatan ristillä meidän syntiemme vuoksi, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Jeesuksen mentyä taivaaseen lähetti hän tänne maan päälle Pyhän Hengen, joka kirkastaa Jeesuksen sovintotyön. Synnin sumussa ollessamme Pyhä Henki kertoo Jeesuksesta pelastajana ja syntien sovittajana. Jos kuulemme hänen äänensä ja huudamme Jeesusta apuun, löydämme tien Jumalan luo.

Jeesuksen pelastamina me saamme vaeltaa Jumalan kirkkaudessa. Välillä synti peittää Jumalan valon, mutta silloinkin tuo synnin sumu hälvenee samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla uskoessamme Jeesukseen. Meidän täytyy vain huutaa Jeesusta apuun. Jeesuksen sovintoveri pesee meidät puhtaiksi ja saamme taas vaeltaa valkeudessa.

Kun kuljemme Pyhän Hengen opastamina, meidän ei tarvitse muistella jo anteeksi saatuja syntejä, vaan saamme pyytää viisautta Jumalan tahdon mukaisiin ratkaisuihin kaikissa elämämme asioissa. Välillä voimat ovat vähissä ja silloin riittää, jos sanoo ’Jeesus auta’. Hän pysyy kanssamme ja vie meidät perille iankaikkiseen elämään.

Suuntaa mielesi Jeesukseen

 

Älä anna menneen määrittää itseäsi. Se oli oppitunti, ei elinkautinen. Tuollaisen ajatuksen luin tässä eräänä päivänä ja olen sitä paljon miettinyt.

Me kaikki olemme rikkoneet Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseämme vastaan lukemattomia kertoja. Näin on tapahtunut myös ollessamme Jeesuksen pelastamia. Me emme kuitenkaan saa jäädä elämään noihin epäonnistumisiin ja vääriin valintoihin. Ne on tärkeä tiedostaa ja pyytää anteeksi niin Jumalalta kuin niiltä ihmisiltä, joita asia koskee. Kun asian käsittelee, siitä voi tulla oppitunti tulevaa elämää varten. Epäonnistumisten kautta opimme tuntemaan itseämme ja voimme kasvaa ihmisinä, jos vain suostumme siihen. Jos pidämme kiinni epäonnistumiseen liittyvästä häpeästä, olemme sen vankeja.

Hengellisessä laulussa sanotaan: ”Suuntaa mielesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen. Siinä turhaks näät, kaiken turhuuden, eessä Jeesuksen suuruuden.” Jeesus on Golgatan ristillä sovittanut kaikki meidän syntimme. Kun tämän uskomme, saamme jättää kaikki menneet taaksemme ja suunnata katseemme armahtavaan Jeesukseen.

Koko elämä on oppimista ja kasvamista. On tärkeää, että uskallamme elää ilman jatkuvaa pelkoa epäonnistumisesta. Jumala sanoo israelilaisille: ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen” (Jer. 31:9) Tämä sama lupaus koskee myös meitä. Me saamme käydä jokaiseen päivään luottavaisena ja rukoilla Pyhän Hengen ohjausta kaikkiin valintoihimme. Tästä huolimatta epäonnistumisia sattuu, mutta voimme ottaa niistä opiksi. Raamatussa luvataan: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” (Room. 8:28) Eletään siis rohkeasti Jeesuksen pelastamina ja Pyhän Hengen ohjauksessa jättäen taaksemme sen, mitä ei mukana kannata kantaa. Herran läsnäoloa päivääsi!

Tulkoon sinun valtakuntasi

 

Monet meistä rukoilevat Isä meidän -rukouksen joka päivä. Minä olen huomannut, että aina en kuitenkaan mieti, mitä siinä rukoilen. Viime aikoina olen pohtinut, mitä tarkoittaa, kun rukoilemme: Tulkoon sinun valtakuntasi.

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi heti opetustyönsä aluksi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!" (Mark. 1:15) Jumalan valtakunta tuli maan päälle Jeesuksessa. Kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, tulee Jumalan valtakunta Pyhässä Hengessä meihin. Tätä uskoa Jeesukseen rukoilemme kaikille ihmisille.

Kun Pyhän Hengen saaneina rukoilemme Jumalan valtakunnan tulemista, pitäisi meidän myös itse olla valmiita toimimaan sen puolesta. Kun luemme Raamatusta, millä tavalla Jeesus kohtasi ihmisiä, voimme pitää sitä mallina myös itsellemme. Jeesus kohtasi heikkoja ja kärsiviä ihmisiä rakastaen ja armahtaen. Hän myös kunnioitti ihmisten omaa tahtoa. Usein hän kysyi kohtaamaltaan ihmiseltä: Mitä tahdot, että sinulle teen? Jeesus ei pakottanut eikä uhkaillut, vaan rakasti ihmiset luokseen.

Samalla tavalla Pyhä Henki toimii tänäkin päivänä. Hän ei käytä ulkoa tulevaa pakkoa ja sääntöjen noudattamista, vaan muuttaa ihmisen sydämen ja herättää siten uskon Jeesukseen. Tähän tarvitaan kuitenkin Jeesuksesta kertovaa sanaa. Ilman sanaa ei usko voi syntyä.

Ollaan mekin tuomassa Jumalan valtakuntaa tähän maailmaan Pyhän Hengen voimassa rakastaen, anteeksi antaen ja kertoen ihmisille, että Jeesus on ainut tie Jumalan yhteyteen. Iloitaan yhdessä elämästämme Jumalan valtakunnassa jo nyt ja kerran iankaikkisuudessa.

Jeesus ja menestysteologia

 

Armoa ja rauhaa rakkaat kristityt. Ajattelin pohtia sellaista, kun kuuntelin YouTubesta erästä opetusta. Sitä kuunnellessa tuli väkisinkin mieleen, että jos uskoo Jeesukseen, paranee kaikista sairauksista ja rahaakin tulee tilille, kun antaa seurakunnalle kympin, niin saa satasen. Tällaista hyvin menestysteologista opetusta.

Tässä yhteydessä mieleeni tuli sellainen vanha laulu kuin Metsäratio. Siinä laulussa sanotaan: Mummo luuli, että siellä on joku sisällä. Vanha ukkokaan ei käy enää kalassa, koska pelkää ratioaaltoja. Lopuksi ukko ottaa ration veneeseen ja heittää koko radion järveen. Tämän laulun voi kuunnella YouTubesta. Mitä haluan tällä kertoa on, että jos me kuunnellaan ja uskotaan sellaista opetusta, jossa Jeesus on tullut poppamieheksi ja ihmeitten tekijäksi, joka parantaa meidät kaikista sairauksista ja antaa rahaa. Jos näin ei tapahdukaan, tulee pettymys koko kristillisyyteen ja Jeesukseen ja lopetetaan sanan kuulossa käyminen eikä haluta kuulla Jeesuksesta enää yhtään mitään.

Itse ajattelen, että Raamatun perussanoma ihan alusta asti on: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona. Jeesus on se Sana, joka tuli tänne maailmaan ja sovitti syntisten synnit, sellaisen ihmisen synnit, joka tunnustaa, että hän tarvitsee armoa. Sellaiseen omasta puolesta tyhjään sydämeen voi armo tulla. Ei ole mitään ansioita esittää Jumalalle, vaan on ainoastaan Jeesuksen armo.

Minulla on muutamia sellaisia Raamatun paikkoja, jotka erityisesti vahvistavat. Yksi on Johannes 3:16 eli pienoisevankeliumi: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Se on tänäkin päivänä, rakkaat ystävät, niin syvällistä Jumalan sanaa, että me saamme siitä pitää kiinni.

Raamatussa on paljon nimenomaan syntisille ihmisille rohkaisua ja lohdutusta. Sen sijaan Jeesus kohteli kovin sanoin fariseuksia, jotka eivät tarvinneet Jeesusta, vaan luottivat isäinsääntöihin ja siihen, että he ovat onnistuneita. He eivät tunteneet itseään eivätkä Jeesusta. Jeesus on tänä päivänäkin uskon antaja. Hän on rakkaudessaan antanut meille armon, kun hän on sovittanut syntimme ristinpuulla. Rakkaus ei meitä pelasta vaan Jeesuksen sovintoveri. Sen tähden haluan kehottaa meitä kaikkia käymään ehtoollisella. Nautitaan Kristuksen ruumis ja veri syntien anteeksi saamiseksi. Me saadaan ystävät olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on meidän kaikki synnit pessyt pois Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Valo ja varjo

 

Eilen illalla aloin pohtia valoa ja varjoa. Jos seisomme kasvot valoon päin, jää varjo taaksemme. Jos taas olemme selkä valoon päin, on varjo edessämme.

Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8.12) Kun seuraamme Jeesusta, on katseemme häneen. Hänen valonsa ohjaa kulkuamme eikä elämän varjot saa meitä valtaansa.

Jos käännämme selkämme Jeesukselle, silloin edessämme on omat tekomme. Me olemme kaikki syntisiä ja silloin kun olemme kääntäneet selkämme Jeesukselle, omat itsekkäät halumme ja tämän maailman ajatukset hallitsevat meitä. Ne ovat edessämme kuin tuo varjo. Vasta katseen kääntäminen Jeesukseen voi irrottaa meidät omaan itseemme tuijottamisesta.

Jeesus sanoo myös: "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5 14-16)

Kun olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden, hänen valonsa alkaa loistaa meissä. Se ei ole meidän omaa valoamme, vaan Jeesuksen valoa. Jos katseemme pysyy Jeesukseen päin eikä omiin synteihimme päin, tuo valo loistaa meistä. Ja siitä seuraa tuo niin ihana asia: Kun Jeesuksen valo on meissä, se saa meissä aikaan hyviä tekoja Isän Jumalan kunniaksi.

Pidetään siis katseemme Jeesuksessa eikä omissa puutteissamme ja huonoudessamme. Annetaan Jeesuksen valon hoitaa meitä ja annetaan tuon valon loistaa meistä myös kaikille huoneessa oleville eli niille, joita me kohtaamme. Herran siunausta sinulle!

Jeesuksessa on kaikki

 

Rakkaat blogin lukijat, ajattelin tänään pohtia kiitollisuutta. Mistä minä tai mistä sinä olet kiitollinen? Meillä jokaisella se lista on erilainen. Omalta kohdaltani kun mietin kiitollisuutta, niin ensimmäisenä tuli mieleeni, että Jeesus on minun syntini pessyt pois. Minä saan jättää ne kirkon alttarille, ja Jeesuksen luo, olin sitten missä tahansa. Tänä päivänäkin me saamme ystävät jättää Jeesuksen luo kaikki meidän synnit.

Viime sunnuntain saarnatekstinä oli kertomus miehestä, joka oli maannut sairaana Betesdan lammikon rannalla jo 38 vuotta. Se on pitkä aika. Jeesus tulee ja kysyy mieheltä: Haluatko tulla terveeksi? Mies sanoo, että hänellä ei ole ketään ihmistä, joka veisi hänet veteen silloin kun enkeli kuohuttaa vettä. Tässä käy hyvin esille se, miten me silloin kun Jeesus Pyhän Henkensä kautta puhuttelee meitä, niin me turvaudumme ihmisiin.

Jeesus kuitenkin näyttää oman voimansa ja sanoo miehelle, nouse, ota vuoteesi ja kävele. Jeesus paransi tämän miehen. Koska kyseessä oli sapatti, juutalaiset sanoivat miehelle, että nyt on sapatti eikä silloin ole lupa kantaa vuodetta. Mies vastasi siihen, että se, joka hänet paransi, käski hänen ottaa vuoteensa ja kävellä. Juutalaiset tivasivat mieheltä, kuka hänen käski kantaa vuodetta ja kävellä. Mies ei kuitenkaan tiennyt.

Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelialueella. Jeesus sanoi miehelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Ajattelen tästä, että tuo mies oli tehnyt jotain vakavampaakin syntiä. Mutta se, ettemme me uudelleen ajaudu eroon Jeesuksesta, on varmaan tässä tärkein pointti.

Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille rakkaille blogin lukijoille, että uskotaan kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.