Laakso vahvistaa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. 4.helmikuuta tuli yhdeksän vuotta siitä, kun kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen tekstin. Ajatukseni oli, että tämä voisi olla lohdutukseksi kaikille, jotka kokevat Jumalan edessä, että he eivät ole onnistuneet. Heille halusin kirkastaa armoa. Silloin rukoilin, että Herra anna jokin merkki, onko tämä oikein, koska blogi sai aluksi paljon vastustusta. Salossa oli vanha kaivos, josta lensi kiviä kymmeniä metrejä ja vesi tuli ulos kaivoksesta. Se oli minulle merkki siitä, että tätä blogia tulee jatkaa ja tuoda esille Jumalan rakkautta.

Haluan tänään tuoda sinulle Daavidin Psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Siihen aikaan kun Daavidkin oli paimen, paimenen piti osata viedä lampaat laaksoon, jossa oli parhaat juomapaikat ja ruohot. Vaikka siellä oli pimeää, koska aurinko paistoi sinne vain ehkä 15 minuuttia päivässä, mutta kuitenkin siellä lampaat vahvistuivat. Sen jälkeen hyvä paimen vei lampaat vuorille paikkaan, jossa oli syötävää ja juotavaa.

Kun me ajatellaan tänä päivänä Jumalan sanaa, niin edelleenkin ihminen, joka on hyvin ahdistunut ja jopa tuomitsee itsensä, niin sellaiselle ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Jeesus ei ole tullut tänne tuomitsemaan vaan armahtamaan. Me saadaan luottaa siihen, että Jeesuksessa meillä on kaikki synnit anteeksi. Aivan niin kuin tuossa Psalmissa sanotaan, että vaikka me olisimme siellä pimeässä laaksossa, niin siellä me juuri olemme vahvistumassa ja nauttimassa Herran hyvyydestä. Herra kasvattaa meitä siellä laaksossa.

Joskus tuntuu, että on ollut laaksossa liian kauan. Minä olen viime aikoina sairastellut aika paljon, ja tuntuu, että onko tässä enää mitään järkeä. Kuitenkin minä tunnen, että Herra tulee minua koko ajan lähemmäksi ja pitää minusta huolen.

Ystävät, me saadaan tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidän pelastajamme ja armahtajamme. Jeesus on antanut meidän kaikki synnit anteeksi. Me saamme luottaa siihen ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Nautitaan Jeesuksen armosta. Aamen.

Vastaanotin auki

 

Puhuimme raamattupiirissä siitä, kun Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.” (Joh 16:7) Jeesuksen täytyi mennä Isän luo taivaaseen, josta hän sitten lähetti Pyhän Hengen maailmaan. Jeesus oli sidottu ihmisruumiin rajoituksiin eikä voinut olla monessa paikassa saman aikaisesti. Pyhä Henki sen sijaan voi olla kaikkialla yhtä aikaa.

Eräs piiriläinen sanoi tähän, että radioaaltojakin on joka paikassa, vaikka emme niitä näe. Tarvitaan radiovastaanotin, jotta nuo aallot sitten muuttuvat ääneksi. Aloimme miettiä tätä meidän ihmisten ja Pyhän Hengen näkökulmasta.

Me ihmiset olemme noita vastaanottimia. Kun vastaanotin on kiinni, emme huomaa Pyhän Hengen läsnäoloa. Kun Pyhä Henki alkaa tehdä työtään meissä ja puhua Jeesuksesta, hän avaa meidän vastaanottimemme. Ensin kanava ei ole oikein kohdallaan, vaan kuuluu pelkkää särinää ja epäselvää ääntä. Tämä aika kestää toisilla kauemmin, toisilla lyhemmän aikaa.

Kun sitten kuulen Pyhän Hengen äänen, hän todistaa, että Jeesus on kuollut juuri minun syntieni vuoksi ja minä saan vastaanottaa tuon anteeksi annon armosta. Minä voin vastaanottaa Jeesuksen elämääni tai sitten laittaa vastaanottimeni kiinni. Pyhä Henki ei pakota ketään uskomaan Jeesukseen. Hän kuitenkin jatkaa työtään toivoen, että jokainen ihminen ottaisi Jeesuksen vastaan omien syntiensä sovittajana.

Kun olemme antaneet Jeesuksen tulla elämäämme, Pyhä Henki jatkaa työtään meissä. Hän on meidän opettajamme, tien näyttäjä ja totuuden kertoja, mutta myös meidän puolustajamme. Välillä kuulemme hänen ohjaustaan selvemmin ja välillä emme ymmärrä tai halua vastaanottaa hänen ohjaustaan. Tärkeintä on, että vastaanotin on päällä, jotta Pyhä Henki voi vahvistaa uskoamme Jeesukseen. Annetaan vastaanottimiemme olla päällä, jotta Pyhä Henki voi meitä tänä päivänäkin auttaa ja johdattaa. Siunattua päivää sinulle.

Kapteeni laivassa

 

Rauhaa ja armoa rakkaat blogin lukija. Kuuntelin erästä ohjelmaa, jossa haastateltiin laivan kapteenia, joka ohjasi laivaa Itämerellä, jossa on paljon karikkoja. Häneltä kysyttiin, miten hän tuntee kaikki karikot, ettei hän aja niihin? Kapteeni vastasi, ettei hän juurikaan tunne karikkoja, vaan hän tuntee navigoinnin avulla, (navigointi tarkoittaa alun perin merenkulkua) suuntimella ja karttojen avulla turvallisen laivaväylän. Laivan kapteenia eivät karikot kiinnostaneet ollenkaan.

Minua jäi mietityttämään muutamat kristityt, joiden kanssa olen keskustellut. Kun heille puhuu armosta, että Jeesus on heidän kaikki synnit sovittanut, niin he mielellään puhuvat siitä, kuinka perkele heitä kiusaa ja mitä perkele tekee. Meidän tulee ymmärtää kristittyinä se, että meidän ei tulisi seurata, mitä perkele tekee tai on tekemättä, vaan meidän tulee seurata Jeesusta. Aivan niin kuin yksi tuttavani sanoo, että kun hän illalla rukoili Jeesusta elämäänsä niin aamulla hänelle tuli Jeesuksen tietoisuus ja elämä.

Silloin kun meillä on Jeesus tie, totuus ja elämä, se on sitä, että Pyhä Henki kirkastaa meille meidän tien ja matkan. Ennen kaikkea se, että me saamme luottaa kaikki meidän synnit anteeksi annetuiksi. Meidän ei tule seurata sitä mitä vihollinen tekee tai kuiskii meille. Meidän ei pidä antaa minkäänlaista valtaa sille, vaan luottaa siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Se on meidän turvamme.

Haluan sinua ystävä rohkaista tänä hetkenäkin, että Jeesus on kaikki sinun syntisi pessyt pois. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo omalle kohdalle. Aamen.

Huolenpito

 

Elämme loppiaisen aikaa. Minulle tuon päivän viesti on erityisesti Jumalan huolenpito. Jumala käytti rikkaita oppineita miehiä turvaamaan Poikansa lapsuuden ja kasvun. Nuo miehet tulivat etsimään juutalaisten kuningasta ja lopulta tähden opastamana löysivätkin hänet. He tulivat hyvin iloisiksi, heittäytyivät maahan kumartaen Jeesusta ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. (Matt. 2)

Miehet olivat kuitenkin ensin etsineet syntynyttä kuningasta Herodeksen palatsista. Katala Herodes oli pyytänyt heitä tulemaan takaisin hänen luokseen, kunhan olivat löytäneet lapsen. Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo ja niin nämä menivät kotiinsa toista tietä. Seuraavana yönä Jumala sanoi Joosefille, että tämän tulee ottaa Maria ja Jeesus mukaansa ja paeta Egyptiin, koska Herodes aikoo surmata lapsen. Joosef lähti matkaan heti yöllä ja näin he pääsivät pakoon sotilaita, jotka tulivat Betlehemiin tappamaan kaikki alle kolmevuotiaat pojat.

Joosef joutui olemaan perheensä kanssa Egyptissä niin kauan kunnes Herodes oli kuollut. Vasta sitten Jumala antoi heille luvan palata. Vaikka Joosef oli puuseppä ja pystyi sitä työtä tekemään myös Egyptissä, niin elannon hankkiminen perheelle oli varmasti ainakin alussa hankalaa. Jumala oli kuitenkin järjestänyt tämänkin asian tietäjien antamien arvokkaiden lahjojen avulla. Niiden turvin Joosef pystyi hankkimaan perheelleen asunnon ja ruokaa.

Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät ja Jumalan täytyi huolehtia, että Jeesus jää eloon ja saa kasvaa aikuiseksi. Minulle nämä tapahtumat kuitenkin puhuvat laajemminkin Jumalan huolenpidosta. Hän tuntee jokaisen lapsensa elämän ja kaikki haasteemme. Rukouksessa saamme puhua Jumalalle kaikki asiamme ja olla varmoja siitä, että hän kuulee. Me emme välttämättä saa vastauksia heti emmekä ollenkaan aina sellaisessa muodossa kuin itse haluaisimme. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että kun Jeesus on sovittanut syntimme, me olemme matkalla iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä ja hän pitää huolen, että me selviämme tämän elämän matkan uskossa pysyen. Siunattua vuotta sinulle Jumalan huolenpidossa!

Lupaus uuteen vuoteen

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin ihmiset tekevät erilaisia uuden vuoden lupauksia. Niissä luvataan parantaa omaa elämää; kenellä on tipaton tammikuu tai mitä kukin haluaa luvata tehdä. Monta kertaa on osoittautunut, että niissä ei onnistuta eikä muisteta, mitä on luvannut. Se johtuu siitä, että ei ole todellista halua. Esimerkiksi kun puhutaan synnistä, niin nykyihmiset eivät halua käyttää synti-sanaa, vaan käytetään mieluummin vahingossa tai ’se nyt oli sellainen kerta’ tai muuta sellaista. Sanaa synti ei millään meidän suusta tahdo tulla.

Kun me ajattelemme syntiä, jonka Aatami ja Eeva teki, niin he halusivat tietää hyvän ja pahan eli he halusivat tulla Jumalan vertaiseksi. Se oli heidän suuri syntinsä, kun he menivät syömään hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka seurauksena koko ihmiskunnalle tuli kuolema.

Isä meidän -rukouksessa on kohta, jossa sanotaan, että älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Tuo sana kiusaukseen on aramean kielessä ’hybris’ ja se tarkoittaa paisumusta eli älä saata meitä paisumukseen. Siihen samaan Aatami ja Eeva lankesi eli siihen, että meistä ei tulisi niin tietäviä, että me alkaisimme kaikkia neuvomaan, vaan pysyisimme pieninä ja nöyrinä. Sellainen ns. lihava kristitty ei ole kenellekään mukavaa seuraa.

Ajattelin vielä kirjoittaa parannuksesta, koska siitä on minulta jälleen kysytty. Aramean kielessä tuo sana on ’shuv’, joka tarkoittaa seuraamista, lempeää kutsua seuraamaan Jeesusta. Se ei tarkoita omia tekojamme eikä omaa paranteluamme, vaan kun me seuraamme Jeesusta, niin siinä on meidän parannuksemme.

Sanonkin sinulle ystävä, että tee se päätös tänään, että tahdot seurata Jeesusta.  Meillä on lupa rukoilla: ’Anna, Jeesus, minulle kaikki syntini anteeksi’. Jeesus on ne sovittanut 2000 vuotta sitten Golgatalla ja me saamme luottaa siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää meille tänäkin päivänä. Uskotaan ystävät kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Suuri ilo

”Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” Näillä sanoilla enkeli ilmoitti paimenille Jeesuksen syntymästä. Tämän ilosanoman mekin saamme ottaa omaksemme.

Enkelin ilmestyminen aiheutti paimenissa pelkoa, mutta enkeli sanoi, ettei tarvitse pelätä. Meidänkään ei tarvitse pelätä Jumalan läsnäoloa. Meillä on rakastava Isä, joka haluaa hyvää. Hän haluaa olla elämässämme läsnä joka hetki, myös silloin kun pelottaa.

Enkeli tuli ilmoittamaan suuren ilon, joka on Jeesuksen syntyminen ihmiseksi sovittamaan koko maailman synnin. Jeesus on Vapahtaja, joka vapauttaa meidät synnin ja kuoleman vallasta. Jokainen ihminen tekee Jeesukseen uskovanakin vääriä asioita, mutta Jeesuksen tähden me saamme ne anteeksi.

Kristus eli Messias tarkoittaa, että Jeesus on Vanhassa Testamentissa ennustettu Jumalan lähettämä Pelastaja. Herra taas kertoo, että Jeesus on Jumala. Enkeli tuli siis ilmoittamaan, että Jeesus on Jumala, joka on syntynyt ihmiseksi sovittaakseen kaikkien kansojen synnit ja siitä me saamme iloita.

Pelastuvatko sitten kaikki ihmiset? Eivät pelastu. Koska Jumala ei ole tyranni, hän antaa ihmisen valita, haluaako ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan vai ei. Jeesus sanoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Me saamme siis varmana luottaa siihen, että kun uskomme Jeesukseen, me pelastumme.

Käydään siis viettämään Jeesuksen syntymän ilojuhlaa riemuiten pelastuksen lahjasta. Tässä ilossa me saamme elää elämämme jokaisena päivänä. Siunattua joulun aikaa sinulle!

Kuuntelemisen lahja

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Luin Jaakobin kirjeen 1. lukua ja jae 19 alkoi minua erityisesti puhuttelemaan. Siinä sanotaan näin: ” Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan.” Tämä on hyvin puhutteleva paikka. Niin kuin on sanottu, että meille on annettu kaksi korvaa, mutta vain yksi suu.

Meidän tulisi nyt pyhien aikanakin kuunnella lähimmäisiämme ja ohjata omalta osaltamme miettimään tärkeimpiä asioita. Jos huomaamme, että esimerkiksi uskonvoimissa on puutetta, niin meidän tulee johdattaa keskustelua niin, että näkisimme valoa tunnelin päässä. Aivan niin kuin ns. logoterapia, joka perustuu siihen, että katsotaan eteenpäin eikä mennä ollenkaan menneisyyteen. Keskitysleirillä ne ihmiset, jotka luottivat tulevaisuuteen, selvisivät todennäköisimmin hengissä ja elivät pisimpään. Kun taas ne ihmiset, joilla oli tulevaisuudentoivo mennyt, niin heidän selviytymisensä elossa oli vähäisempää. Sieltä logoterapia on saanut alkunsa.

Meidän tulee olla oikealla tavalla ystävälle tukena, kuunnella ja lohduttaa. Kuulin eräältä papilta sanonnan, että jos saunan ovea pidetään kovin kauan ja usein auki, niin sieltä lämpö karkaa. Ajattelen niin, että jos meidän suumme on kovasti auki ja ollaan ahkeria toisiamme neuvomaan, niin helposti rakkaus ja lämpö jää pois. Siihen tulee astian maku.

Eräässä esimerkissä oli sotaherra, joka oli voittanut paljon taisteluja ja hän tuli kertomaan kuninkaalle sotamenestyksestä. Kun hän siinä kehui saavutuksiaan, hän kysyi kuninkaalta, mitä tämä haluaa, että hän seuraavaksi tekee. Kuningas sanoi, että voisit siirtyä ovensuulta pois, että tänne pääsee valo. Eli jos me olemme niin täynnä itseämme, ettei valo pääse sisään, ja ajattelen tuon valon kuvaavan Jeesusta, että Jeesus jää pois, jos me vain itse siinä ovensuussa seisomme.

Tällaisia ajatuksia minulla heräsi tuon Raamatun kohdan perusteella ja myös erään papin puheet saivat minussa näitä mietteitä aikaan. Ollaan ystävät sillä mielellä tässä joulun aikaan, että kuunnellaan ja lohdutetaan toinen toistamme. Jos mahdollista, niin ohjataan ystävää oikealle tielle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.