Kirkasta, oi Kristus, meille

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Tänään sain pitkästä aikaa olla kirkossa jumalanpalveluksessa mukana. Tässä kesäaikana, ja kun on sairastettu koronaakin, on jäänyt jumalanpalvelukset väliin, mutta tänään pääsin yhteiseen Herran pöytään ja sanan kuuloon. Minua puhutteli aivan erityisesti virsi 301. Siitä laulettiin aluksi kolme ensimmäistä säkeistöä ja lopuksi viimeiset kolme säkeistöä. Minulle rakas anoppini opetti sen, kuinka virren sanoissa hän on saanut kasvaa ja vahvistua kristillisessä elämässä. Tuo puhe oli minulle silloin muutama vuosi sitten aivan uutta, mutta tänään jälleen sain kokea sen saman omalla kohdallani.

Virsi 301 alkaa: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan. Josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.” Heti tässä ensimmäisessä säkeistössä on aivan selvästi sanottu se, miten me olemme omasta puolestamme mahdottomia kelvata Jumalalle, mutta kun me katsomme ristiä ja Jeesuksen sovintotyötä, sitä että Jeesus on meidän synnit pessyt pois, niin siitä saamme voiman.

Toisessa säkeistössä sanotaan: ”Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.” Myös tämä on täyttä armoa, täyttä evankeliumia. Kun me luotamme siihen, että Jeesus on tehnyt meidän puolestamme kaiken työn. Se ei ole meidän työmme vaan Jeesuksen työ, niin me saamme tästäkin virrestä aivan valtavasti voimaa.

3. säkeistö: ”Eksynyttä lammastansa hän on aina säälinyt, tuonut laumaan armossansa, siinä sitä kärsinyt. Uskon, että käydä saan kasvojansa katsomaan.” 4. säkeistö: ”Ei siis alla kiusausten epäillä nyt tarvitse, eikä tiellä huokausten epätoivo vallitse, kun on täysi sovitus, sielun turva pelastus.” Voiko ystävät rakkaat meillä olla selvempää evankeliumia kuin tämäkin virsi on. Tämä on aivan uskomatonta evankeliumia ja oikeastaan kaikki, mitä tähänkin virteen lisään, on turhaa.

Halusin nyt tuoda tämän virren tänään, jos viitsisitte avata virsikirjan ja tutustua virteen 301. Haluan ystävät teille kaikille sanoa vielä, että meidän ei tarvitse epäillä. Me saamme tänäänkin uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskoa itsemme keskelle taivasta. Aamen. 

Jeesus löytää

 

Joka kerta tavatessani lapsenlapsiani he haluavat leikkiä piilosta. Minä olen etsijä ja he menevät piiloon. He osaavat mennä hyviin piiloihin ja olla siellä myös hiljaa. Heille ei kuitenkaan ole tärkeää se, että minun olisi vaikea löytää heitä, vaan se että löydän heidät. Jos siis kuljen ohi katsomatta heidän piilopaikkaansa, he alkavat heti äännellä tai liikkua. Kun sitten kurkistan tuohon piiloon, on heidän ilonsa ylitsevuotavainen. Löydetyksi tulemisen riemu näkyy ja kuuluu.

Etsiminen, löytäminen ja löydetyksi tuleminen ovat myös kristinuskossa oleellisia asioita. Luukkaan evankeliumin 11. luvussa Jeesus sanoo: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (jakeet 9-10)

Meille on annettu syntien sovitus ja iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä Jeesuksen kautta. Jeesus on koko ajan löydettävissä. Hän ei yritä piiloutua meiltä niin, että löytäminen olisi mahdollisimman hankalaa, vaan hän haluaa tulla löydetyksi. Me kyllä harhailemme ja katsomme pois Jeesuksesta, mutta Jeesus ei vaihda paikkaa, vaan syntien sovitus on koko ajan tarjolla, kunhan vain uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme Golgatan ristillä.

Jumala tuntee meidät syntiin langenneet ihmiset läpikotaisin. Hän myös tietää, että me emme omin avuin löydä Jeesusta, emmekä edes halua etsiä häntä, ja siksi hän on lähettänyt maailmaan Pyhän Henkensä. Pyhä Henki herättää meissä synnintunnon ja ohjaa meidät Jeesuksen luo.

Jeesuksen pelastamina me teemme edelleen syntiä, mutta usein emme kuitenkaan halua tunnustaa sitä. Siksi menemme omasta mielestämme hyvään piiloon, ettei syntimme paljastuisi. Pyhä Henki on kuitenkin meissä ja hän herättää synnintunnon aina uudelleen. Hän myös antaa meille rohkeuden ja luottamuksen lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa, rakasta Isäämme, ja pyytää syntejämme anteeksi.

Jeesus sanoo: ”Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” (Joh. 6:39) Tähän lupaukseen luottaen saamme tänäänkin tunnustaa Jumalalle kaikki syntimme ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Ole siis turvallisella mielellä. Jeesus pitää sinusta huolen. 

Viimeinen päivä

 

Rauhantervehdys kaikille blogin lukijoille. Luin tuossa Facebookia ja kuuntelin sieltä erään henkilön ajatuksia siitä, miten voisimme joskus pysähtyä miettimään, mitä meidän tulisi sanoa, jos tämä olisi meidän viimeinen päivämme. Tai mitä minä sanoisin, jos tämä olisi minun viimeinen päiväni tai viimeinen mahdollisuus kertoa jollekin, esimerkiksi omille lapsille, jotain. Tai olla ystävän vierellä, kun on hänen viimeinen päivänsä. Tämä ajatus jäi minua valtavasti puhuttelemaan. Mitä oikeasti haluaisin, että minulle itselleni sanottaisiin tai mitä haluaisin jollekin sanoa.

Me olemme pitäneet tätä blogia nyt viisi vuotta, ja lukijoita on ollut valtaisa määrä. Moni lukija on siirtynyt jo taivaan kotiin ja toivottavasti nämä blogitekstit ovat heille olleet niitä, jotka ovat olleet osaltaan vahvistamassa sitä uskoa, jolla me voimme kerran täältä lähteä iankaikkiseen elämään. Meillä uskovilla ei oikeastaan sellaista viimeistä päivää ole, vaan kuolema on voitettu ja me siirrymme tästä ajasta ikuiseen elämään. Se on tavallaan kuin uusi syntymä toisessa paikassa.

Mutta mitä minä sitten haluaisin sanoa. Jesajan kirjan luvussa 1 jakeessa 18 sanotaan: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Tämä on varmaan se tärkein asia, jonka minä haluan, ystävä, sinulle sanoa, ja jonka haluaisin itse kuulla. Sitten joskus, kun minun aikani on tästä ajasta lähteä pois, niin toivon, että minusta sanotaan, että ei hänellä ollut mitään mahdollisuutta omilla ansioilla kelvata Jumalalle, mutta hän halusi turvautua Jeesuksen armoon.

Myös sinulle ystävä, haluan sanoa, että meillä kellään ei ole hyviä tekoja, jotka Jumalalle kelpaa, mutta uskomalla Jeesus omalle kohdalle syntien sovittajana meillä on puhtaat valkeat vaatteet. Synti on kaikki pyyhitty pois. Tämä on jotenkin niin lohduttava Raamatun kohta. Raamattu on lohdutusten kirja, joka kertoo Jeesuksen armotyöstä. Ajattelen niin, että Jeesus kyllä vahvistaa viimeisen hetkemme niin, että me uskomme Jeesukseen omien syntimme sovittajana. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan että me saamme kerran siirtyä täältä iankaikkisuuteen taivaan kotiin. Uskotaan syntimme anteeksi. Aamen.

Herra, meidän on tässä hyvä olla

 

”Herra, meidän on tässä hyvä olla.” Nuo sanat Pietari sanoi, kun hän sai olla todistamassa Jeesuksen kirkastumista. Tänään kirkossa saarnattiin tuosta tapahtumasta ja aloin siinä miettiä elämäämme kuluneena heinäkuuna.

Alkukuusta olimme lomamatkalla Lapissa. Saimme kokea siellä monta mukavaa hetkeä, mutta myös erään vaaratilanteen, josta selvisimme loukkaantumatta. Ajoimme sitten koko paluumatkan yöpymättä matkalla. Miehelleni on vaikeaa mennä julkisissa tiloissa vessaan, koska ne ovat usein likaisia. Koska matka kesti kellon ympäri, WC:ssä käynti tuntui kuitenkin välttämättömältä. Rukoilimme siinä, että Herra järjestäisi niin, että vessa olisi juuri siivottu. Pysähdyimme seuraavalla huoltoasemalla ja heti sisään mentyämme huomasimme siivoojan kärryt vessa oven edessä. Meidän ihmeellinen Jumalamme oli järjestänyt meille vastasiivotut vessat.

Kotiin päästyämme heti seuraavana yönä minulle tuli korona ja miehelleni muutama päivä myöhemmin. Seuraavat kaksi viikkoa menivät sairastaessa ja vielä nytkin on toipuminen menossa. Olemme saaneet siis kokea noita kirkastusvuorihetkiä, mutta myös sairastamisen, jossa koemme, että Herra on kyllä ollut koko ajan läsnä, vaikka olemme aika huonossa kunnossa olleetkin.

Herra, meidän on tässä hyvä olla. Toivon, että tuo ajatus voisi olla minulla joka päivä. En ajattele, että minun täytyisi kokea jotenkin erityisesti Jeesuksen läsnäolo, vaan että voisin luottaa siihen, että Jumala johdattaa elämääni koko ajan ja olen aina siellä, missä minun kuuluukin olla. Ihmisen elämässä tapahtuu monia sellaisia asioita, joita ei toivoisi. Me saamme silti luottaa siihen, että kun Jeesus on sovittanut syntimme, niin hän vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Roomalaiskirjeen 8. luvussa sanotaan: ”Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (jae 39). Tähän lupaukseen saamme tänäänkin luottaa. Uskotaan siis kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden ja luotetaan siihen, että Hän vie meidät perille. Aamen.

Armo sydämessämme

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tänään tuli eteeni Hesekielin kirjan 11. luvusta kohta, jossa sanotaan: ”Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (jae 19)

Ajattelen, että kun me olemme saaneet lihasydämen elämäämme ja kivisydän on otettu pois, se tarkoittaa sitä, että sydän on tullut tuntevaksi. Lihasydämessä saa meidän Jumalamme Pyhä Henki tehdä työtä. Aivan niin kuin Johanneksen 1. kirjeessä sanotaan, että jos teidän sydämenne syyttää teitä, niin on Jumala suurempi kuin teidän sydämenne. (1. Joh. 3:20) Kuitenkin Jumala viime kädessä on meidän kanssamme ja hän tahtoo meidän luottavan Jeesuksen armon omalle kohdalle.

Ihmisellä, jolla on vielä kivi sydän rinnassaan eikä Jumalan Henki saa siellä vaikuttaa, on kovuutta ja armottomuutta myös kanssaihmisiä kohtaa. Ajatellaan, että minä olen oikeassa. Kun Jumalan Henki pääsee vaikuttamaan sydämessämme, niin se antaa ymmärryksen, että me olemme kaikki Jumalan edessä pieniä ja itsessämme kelvottomia matkamiehiä, mutta Jumala on suuri ja hän voi muuttaa meidän mielemme. Hän on meille uskoville antanut asuvaisen Pyhän Hengen, joka saa johdattaa meitä.

Pyhän Hengen vaikutusta on ympäri maailmaa myös muissa kuin Jeesukseen uskovissa ihmisissä. Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuu kaikki herääminen ja kaikki Jumalan työt on Pyhän Hengen työtä. Me ihmiset emme aina edes huomaa, missä Pyhä Henki työtään tekee.

Sinä ystävä, joka tunnet itsessäsi synnin taakkaa ja mahdottomuutta kelvata Jumalalle, niin siitä sinä tiedät, että sinun sydämesi on juuri se tunteva sydän. Sinä saat luottaa siihen, että Jeesuksen armo kuuluu sinulle ja saat uskoa tänäänkin kaikki synnit anteeksi ja olla hyvässä turvassa. Jeesus on sinut ja minut ja meidät kaikki pelastanut. Aamen.

Etsijät

 

Lomamatkalla tuli vastaan alttaritaulu liittyen Kirkastusvuoren tapahtumiin (Mark. 9: 2-8). Siinä Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä Jeesuksen vaatteet alkoi hohtaa kirkkaan valkoisina. Sinne ilmestyi myös Elia ja Mooses, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Ilmestyi myös pilvi, joka peitti heidät ja pilvestä kuului Jumalan ääni, joka sanoi, että Jeesus on Hänen rakas poikansa: KUULKAA HÄNTÄ. Lue tämä tarkasti Raamatusta.

Aivan ihmeellisiä asioita tapahtui ja ei ole ihme, että opetuslapset, Pietari, Jaakob ja Johennes, olivat ihmeissään ja peloissaan. Elia ja Mooses olivat jo kuolleita henkilöitä, mutta siinä he keskustelivat kirkkaan valkoisissa vaatteissa hohtavan Jeesuksen kanssa. Sitten kaiken lisäksi kuului Jumalan ääni. Opetuslapset saivat kokea ihmeellisiä asioita ja niistä kaikista he ovat kirjoittaneet meille, jotta Jumalan sana voisi meitäkin koskettaa.

Ihmeellistä on kuitenkin se, että Jumala on kanssamme tänäänkin. Hän antaa meille lahjojaan ja ilmestyy eri tavoin edelleen. Rukouksen kautta voi lähestyä Jeesusta ja Hän kuulee meitä. Hän auttaa, suojelee, varjelee. Huomaammeko aina, että Hän on pitänyt meistä huolta ja kuullut rukouksemme ja antanut koskettavia, hengellisiä hetkiä matkalaisille, etsijöille? Joskus voi kokea oman Kirkastusvuorikokemuksenkin. Eräässä kirkossa matkallamme taide puhutteli ja kirkossa ollut henkilö kertoi meille teosten merkityksistä syvemmin. Tämä oli meille sen päivän löytö ja kosketus Jumalan sanaan. Erään puolalaisen taiteilijan teoksessa oli tikapuut, jotka johtivat ylöspäin ja tikapuilla roikkui kidutusvälineitä, joilla Jeesusta pahoinpideltiin matkalla ristin puulle ja ristillä. Siellä Hän antoi henkensä meidän puolestamme, meidän syntiemme sovitukseksi. Niin paljon Jumala meitä rakastaa, että antoi ainokaisen poikansa kuolla puolestamme.  Voit uskoa ja luottaa Häneen. Hän kehottaa meitä kuulemaan ja etsimään Jeesusta tänäänkin. Sillä matkalla tapahtuu näitä ihmeellisiä asioita meille kaikille etsijöille.

Ole turvallisella mielellä. Kaikki syntisi on pyyhitty pois Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Sinua varjelee ikiaikojen Jumala, jolle kaikki on mahdollista, etsijä löytää Hänet.  

Monenlaista janoa

 

Jano on ihmisen elossa pysymiselle oleellinen asia. Vesi on elämälle niin tärkeää, että ilman sitä ihminen kuolee jo kolmessa päivässä. Jano on elimistön keino saada ihminen juomaan. Jano sanaa käytetään myös muissa yhteyksissä, esimerkiksi tiedonjano, elämänjano, totuudenjano. Jano kuvaa halua saada jotain. Jos sairastumme, janoamme tietoa tuosta sairaudesta ja sen hoidosta. Jos jostain tapahtuneesta esitetään ristiriitaisia tietoja, janoamme totuutta. Pienellä lapsella on valtava elämänjano. Hän tutkii ympäröivää maailmaa innolla ja ihastuksella.

Psalmi 42 alkaa: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.” Tämä psalmi kuvaa ihmistä, joka tuntee Jumalan. Hän on saanut tyydyttää janonsa Jumalan sanalla. Hän on saanut syntinsä anteeksi Jumalan armosta. Nyt kuitenkin elämä on kolhinut ja tuntuu, että Jumala on kaukana. Tällainen elämäntilanne kohtaa jokaista kristittyä useita kertoja elämän aikana. On hienoa, että silloin tunnemme janoa kohdata elävä Jumala. Hän kuulee huokauksemme ja huutomme. Hän tyydyttää janomme. Jakeessa 6 sanotaan: ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.”

Miten tuon janomme voimme sitten tyydyttää? Ensimmäisenä tulee mieleen rukous. Saamme olla jatkuvassa yhteydessä Isään ja saamme häneltä rauhan jokaiseen päivään. Kristittyinä me tunnemme oman syntisyytemme ja janoamme anteeksiantoa. Tämän janon saamme tyydyttää Jeesuksessa ja uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Raamatusta voimme lukea lohdutuksen ja rohkaisun sanoja. Kun Pyhä Henki on meissä, Hän antaa meille ymmärrystä. Omassa voimassamme emme voi Jumalan sanaa ymmärtää, mutta Jumala itse opettaa meitä ja tyydyttää janomme, kun tutkimme hänen sanaansa.

Me saamme elää joka päivä lähteen äärellä ja juoda siitä Jeesuksen sovitustyön vettä. Kun juomme tätä Jeesuksen antamaa vettä, se tyydyttää janomme ja vie meidät iankaikkiseen elämään. Ole siis turvallisella mielellä ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Anna Jumalan sanan ravita itseäsi ja luota koko elämäsi rakastavan Isän käsiin. Aamen.