Ota armo, kun tarjotaan

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia blogin lukijoita. Kuuntelin edesmenneen Kalevi Lehtisen saarnaa radiosta. Siinä hän kertoi ystävästään Karista, joka oli ollut pellon reunassa laittamassa pyörään ketjuja paikoilleen. Kari oli huomannut kottaraisen käyttäytyvän oudosti pellon reunassa, ja hän oli mennyt sitä lähemmäksi katsomaan. Linnulla oli ollut tikku nokan välissä pystyssä eikä se siksi saanut suutaan kiinni eikä enempää aukikaan. Kari oli yrittänyt mennä lähemmäksi lintua, mutta se oli lennähtänyt aina kauemmaksi. Kari oli miettinyt, miten hän saisi linnun kiinni, jotta voisi auttaa sitä. Sitten hän oli ottanut takkinsa ja heittänyt sen linnun päälle. Kun hän sitten kokeili lintua takin alta, lintu olikin ihan takin reunassa ja pääsi siitä karkuun ja lähti lentoon. Kukaan ei tiedä, miten linnun kävi. Joutuiko se petojen saaliiksi vai kuoliko se ehkä, koska ei pystynyt enää syömään.

Johanneksen evankeliumissa luvussa 8, jakeessa 36 sanotaan: ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Myös me ihmiset voimme käyttäytyä kuin tuo lintu, kun me emme ole valmiita ottamaan Jeesuksen armoa vastaan. Kun Jeesus yrittää sanalla ja sakramenteilla, ja myös omatuntomme kautta, puhutella meitä, niin me menemme vain pakoon eikä suostuta ottamaan Jeesuksen armoa vastaan. Siinä käy sitten lopulta niin kuin tälle linnulle, että me muut ihmiset emme tiedä, mikä sellaisen ihmisen kohtalo on. Tiedämme vain, että taivaaseen ei ole muuta tietä kuin yksin Jeesuksen Kristuksen armo. Toinen vaihtoehto on iankaikkinen kadotus.

Me emme kuitenkaan ole tuomareita täällä maan päällä. Me emme voi aina tietää muista ihmisistä, kuinka heidän käy. Se on kuitenkin varmaa, että Jeesuksen Kristuksen armo tulee ottaa omalle kohdalle ja suostua siihen, että Jeesus ottaa kaikki meidän syntimme pois. Aivan niin kuin Kari olisi halunnut ottaa linnulta tuon tikun pois, jotta sen elämä olisi voinut jatkua.

Varsinkin ne ihmiset, jotka on lapsena kastettu, ja saamme mennä pyhälle ehtoolliselle, niin se on palaamista kasteen armoliittoon ja Herran yhteyteen. Myös sanan alla me saamme uskoa syntimme anteeksi. Jeesus on meille uskon antaja. Tämän halusin, ystävät, tänään kertoa. Ollaan hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että viimeisenä päivänä Jeesus on herättävä meidät kuolleista ja saamme herätä taivaan kotiin. Ollaan, ystävät, hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesus korjaa ja vahvistaa

 

Olin eilen parsimiskurssilla, jossa opetettiin erilaisia parsimistekniikoita. Olen toki jo lapsena oppinut parsimaan sukat, mutta en ole kuitenkaan ollut siihen ikinä oikein innostunut ja rikkinäisiä villasukkia on kerääntynyt melko paljon odottamaan korjaamista. Kurssilla keskeistä oli, että parsimisen ei tarvitse hävittää kulunutta kohtaa näkymättömiin, vaan korjata se taas ehjäksi. Siellä käytettiin värikkäitä lankoja, jotka saivat erottua sukan väristä. Lopputuloksena oli hauskasti uudistetut sukat, joita on taas ilo käyttää. Siellä korostettiin myös, ettei kannata antaa sukan mennä kokonaan rikki, vaan vahvistaa sitä jo silloin, kun se on ohentunut.

Kotiin ajaessani mietin oppimaani elämän kannalta. Meitä jokaista elämä kuluttaa. Jokin asia elämässämme myös särkyy ja se on ikään kuin tuo sukan reikä. Jos emme käsittele sitä, se vain pahenee. Meillä itsellämme on usein taipumus, jos vain mahdollista, siirtää asia syrjään. Silloin se ei kuitenkaan korjaannu.

Jeesus haluaa olla elämässämme korjaamassa noita menneisyyden haavoja. Jeesus sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mark. 2:17) Ensisijaisesti Jeesus tarkoittaa tällä sitä syntisairautta, joka erottaa meidät Jumalasta. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme Golgatan ristillä ja tuon syntien sovituksen saa jokainen uskoa itselleen. Tuon ammottavan reiän elämässämme Jeesus korjaa kokonaan.

Jeesukseen uskovina olemme saaneet itsellemme Pyhän Hengen. Hän alkaa korjata elämäämme vähitellen. Toisinaan menneisyytemme haavat ovat niin kipeitä, että meidän on vaikea ottaa niitä käsittelyyn. Pyhän Hengen ohjauksessa meidän on kuitenkin turvallista aloittaa tuo korjaustyö. Hän ei myöskään pakota meitä ottamaan sitä kirkasväristä lankaa, joka sallii tuon korjatun asian näkyä toisille, vaan voimme valita myös huomaamattoman langan. Tärkeintä on, että asia tulee korjatuksi.

Me Jeesuksen pelastamat olemme edelleen syntisiä ja synti kuluttaa elämäämme. Me saamme kuitenkin joka hetki tunnustaa syntimme rakastavalle Isälle ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen tähden. Näin toimien ei ammottavia reikiä pääse tulemaan, vaan saamme Pyhän Hengen avulla vahvistaa kuluneita kohtia. Ollaan siis turvallisella mielellä ja uskotaan koko elämämme Jumalan haltuun. Annetaan hänen olla vahvistamassa ja korjaamassa meitä. Aamen.

 

Turva Jeesuksessa

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin kirjoittaa sellaisesta asiasta kuin, mikä on meidän turvamme; mihin me elämässä turvamme laitamme. Hyvin monella se on nykyisin omaisuus, raha, johon luotetaan. Ajatellaan, että siihen voi hädän hetkellä sitten turvautua. Se voi olla myös jokin seurakunta, ei Jeesus, vaan seurakunta ja ne ihmiset, jotka siinä seurakunnassa ovat. Meillä ihmisillä on taipumus turvautua hyvin erilaisiin juttuihin. Jollakin se voi olla vaikka täynnä oleva pakastin.  

Jeremian kirjan 7. luku, jae 6 sanoo: ”Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi.” Meidän 1. käsky sanoo, että älä pidä muita jumalia. Kun me ystävät ajattelemme tätä asiaa, niin mihin me turvaamme, se on myös meidän jumalamme. Jotkut turvautuvat ihmeisiin, horoskooppeihin tai ennustajiin. Unohdetaan, että ainut oikea turva on Jeesus Kristus. Jeesus on se, joka meistä hädän hetkellä pitää huolen. Kun me huudamme häntä avuksi, niin hän pitää meistä huolen ja me saamme uskoa, että hänen sovintoverensä riittää pesemään meidät puhtaaksi. Kun me uskomme Jeesuksen sovintoveren omalle kohdallemme, niin me olemme puhtaat kuin valkeat lakanat. Ei meissä ole vikaa eikä säröä Jumalan silmissä, koska hän katsoo meitä Jeesuksen veren läpi, Jeesuksen sovitustyön kautta.

Sen tähden, ystävät, on tärkeää, että meidän Jumalamme on Jeesus. Monet seuraavat Jeesusta sen vuoksi, että tapahtuisi ihmeitä. Jeesus ei kuitenkaan ole mikään ihmekone. Toki ihmeitä tapahtuu, mutta usko ei kuitenkaan ole niissä ihmeissä, vaan se on syvää luottamusta Jeesuksen armoon.

Me saamme tänäänkin olla hyvällä mielellä ja turvassa siinä, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että viimeisenä päivänä saamme Jeesuksen kanssa olla taivaan valtakunnassa. Jeesus ei ole turhaan lupaustaan jättänyt ja me saamme luottaa hänen sovintokuolemaansa. Aamen.

Martta ja Maria

 

Minulle tuli mieleeni kertomus Martasta ja Mariasta. Se on varmasti sinullekin tuttu. Muistamme, miten Martta ahersi keittiössä, kun Maria istui kuuntelemassa Jeesusta. Muistissa on ehkä sekin, miten Jeesus sanoi Martalle, että hän hätäilee ja huolehtii niin monista asioista ja että Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.

Otin Raamatun ja luin tuon kohdan. (Luuk. 10:38-42) Ensimmäinen asia, johon en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota on, että nimenomaan Martta kutsui Jeesuksen ja opetuslapset luokseen. Hän halusi palvella Jeesusta. Martta halusi huolehtia siitä, että Jeesus ja hänen mukanaan tulleet saavat syödäkseen. Martta halusi olla lähellä Jeesusta, mutta arjen työt pitivät hänet kiireisenä. Tästä seurasi se, että häntä alkoi harmittamaan, kun Maria ei auttanut. Sitten seuraa aika erikoinen juttu. Martta ei mennyt Marian luo ja pyytänyt tätä auttamaan, vaan hän puhui asiasta Jeesukselle.

Mekin saatamme toimia usein niin kuin Martta. Haluamme osallistua erilaisiin palvelutehtäviin seurakunnassa, mutta sitten meitä kuitenkin alkaa harmittamaan, kun meille jää omasta mielestämme liikaa tehtävää. Tästä tilanteesta emme sitten puhukaan heille, jotka voisivat jakaa vastuutamme, vaan olemme tavallaan vihaisia Jumalalle. Jatkamme palveluamme nyreällä mielellä. Siitä seuraa se, että osamme ei olekaan enää hyvä. Emme ole enää lähellä Jeesusta.

Ajattelen, että Jeesus ei aseta Martan ja Marian toimia vastakkain, vaan se hyvä osa, jota Jeesus tarkoittaa, on hänen lähellään olemista. Me voimme olla lähellä Jeesusta erilaisissa palvelutehtävissä. Toisaalta me voimme myös paeta Jeesuksen läheisyyttä kaikenlaiseen touhottamiseen tai näennäisesti olla läsnä, mutta kuitenkin ajatuksissa kaukana.

Martan luonne ei muuttunut mihinkään, vaan hän oli jatkossakin se, joka palveli käytännön työllä. Maria oli jatkossakin se, joka oli ihan Jeesuksen vieressä. Tämän me saamme tietää, kun Jeesus juuri ennen Jerusalemiin ratsastamista oli jälleen Betaniassa. Martta palveli ja Maria voiteli Jeesuksen jalat kalliilla nardusöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. (Joh. 12:1-3) Ajattelen, että Martan asenne oli kuitenkin muuttunut. Hän oli Lasaruksen ollessa kuolleena tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi. Martta oli päässyt lähelle Jeesusta ja siinä lähellä Jeesusta hän sai palvella omilla lahjoillaan.

Jeesusta huutava pelastuu

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille, ystäville ja niin sanotusti kylän miehille ja naisille. Kaikille kuuluu Jumalan rauha. Tänään minua on mietityttänyt se, miten eri seurakunnissa on erilaisia tapoja. Joissakin edellytetään syntien anteeksi saamiseksi rippiä tai että täytyy olla Pyhän Hengen saanut ihminen, joka todistaa synnit anteeksi tai muuta sellaista.

Pyhä Raamattu on kuitenkin siinä mielessä hyvin selkeä kirja, että siinä on selkeät paikat siitä, ketkä saavat uskoa syntinsä anteeksi. Esimerkiksi Apostolien tekojen 2. luku jae 21: ”Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.” Tämä on hyvin yksinkertainen lause, jonka jokainen tajuaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu. Ei siinä tarvita rippiä tai mitään temppuja. Ainoastaan se, että sydämessään tuntee sen, että minä tarvitsen Jeesuksen ja sydämensä pohjasta huutaa, että Herra Jeesus, auta minua. Herra itse lupaa, että hän pelastuu.

Se on valtava lupaus. Aivan niin kuin ryöväri ristinpuulla ei ehtinyt parannusta tekemään. Hän vain sanoi Jeesukselle, että muista minua, kun menet valtakuntaasi. Jeesus vastaa, että totisesti tänä päivänä olet valtakunnassani. Tai niin kuin Egyptissä oli vitsaukset, ja kun israelilaiset laittoivat oven pihtipieliin karitsan verta, niin kuolema meni ohi. Se on ihan sama tässä: Joka huutaa avuksi Herraa, pelastuu.

Tämä on ystävät niin valtavaa evankeliumia. Meidän tulee rukoilla, että meille avautuisi tämä evankeliumi. Itse kehottaisin meitä jokaista enemmän tutkimaan Raamattua. Jumalan sanaa kannattaa tukia sellaisella rukouksella, että rakas Jumala, avaa minulle tämä sana, niin kyllä Pyhä Henki avaa.

Ystävät rakkaat, me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että Jeesus kuulee huutomme: Auta minua. Me olemme taivaskelpoisia ja meidän nimemme on siellä elämänkirjassa. Jeesus ei ole turhia lupauksia Raamattuun laittanut. Sen vuoksi me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että jokainen, joka huutaa Herraa avuksi, pelastuu. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Elämä Jumalan yhteydessä

 

Kuulin runon, jonka tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta ajatus oli tämä: ”Jos sinä etsit Kaikkivaltiasta Jumalaa, niin etsi sitä kaikkialta, sillä Kaikkivaltias on kaikkialla. Jos sinä etsit pelastusta, niin älä sitä etsi kaikkialta, sillä pelastus on vain Golgatalla.”

Olen retkeillyt tänä kesänä melko paljon erilaisilla retkeilyalueilla. Useamman kerran on mieleeni noussut laulu, jossa sanotaan: ”Katso luontoa ja huomaa, että Luojan luomaa parantaa ei voi.” Jumala on luonut kaiken hyväksi ja kauniiksi. Täällä Suomessa me myös saamme edelleen nauttia ihanasta luonnosta, ja meillä on oikeus kulkea metsässä ja poimia marjoja ja sieniä. Kunpa vain osaisimme antaa siitä kunnian Jumalalle.

Jumala voi puhua meille luonnon kautta, mutta sieltä emme kuitenkaan löydä Jeesusta syntiemme sovittajana. Pelastuksen saamiseen tarvitaan Jumalan sana. Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (10:17) Ihminen ei voi löytää pelastusta mistään omista ajatuksistaan tai kokemuksistaan. Mutta kun ihminen kuulee Jeesuksesta, joka sovitti ihmisen synnin Golgatan ristillä, niin silloin Pyhä Henki voi herättää hänessä uskon.

Myös me, jotka olemme jo saaneet pelastuksen lahjan, tarvitsemme koko ajan Jumalan sanaa voidaksemme hyvin. Jumala haluaa olla yhteydessä meihin, lapsiinsa. Kun olemme seurakuntayhteydessä, luemme Raamattua, rukoilemme ja osallistumme ehtoolliselle, Jumala vahvistaa meitä ja antaa meille uskon ilon.

Meidät on luotu elämään Jumalan yhteydessä ja jakamaan koko elämämme Hänen kanssaan. Olen joskus ajatellut, ettei Jumala tarvitse minun rukouksiani, mutta minä itse tarvitsen niitä. Nyt ajattelen, että Jumala oikein halajaa olla yhteydessä kanssani ja iloitsee rukouksistani. Hän toivoo, että puhun hänelle kaikki asiani.  

Kun elämme yhteydessä taivaalliseen Isäämme, niin silloin Hän toteuttaa meissä myös sen, mitä Paavali Filippiläiskirjeessä sanoo: ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” (2:13) Jeesus on sovittanut syntimme ja siihen me saamme luottaa. Pyhä Henki välittää meille Isän tahdon ja vaikuttaa meissä, että me hänen tahdossaan vaellamme. Siinä on kristityn elämä, jota saamme iloiten elää.

Kadonnut löytyy

 

Jumalan armolla ja rauhalla haluan tervehtiä rakkaat ystävät. Minua on tänään mietityttänyt se asia, kun Jeesus puhui siitä, että ’Isä, minä en kadota yhtäkään niistä, jotka olet minulle antanut’. Kuinka lohduttavaa se on. Jeesus pitää huolen meistä. Hän etsii meitä.

Luukkaan evankeliumin 15. luvun alussa Jeesus puhuu ensin sadasta lampaasta ja kuinka niistä yksi katoaa. Kun hän löytää tuon kadonneen, hän pyytää muitakin ilakoimaan tuosta yhdestä löytyneestä lampaasta. Toisessa kohdassa kerrotaan siitä, kun eräällä ihmisellä oli kymmenen kolikkoa, joista yksi katosi. Siihen aikaan on ollut pienet kodit ja niissä pienet maalattiaiset huoneet. Kolikkoa on tuollaisesta huoneesta hyvin vaikea löytää. Kuitenkin sekin kolikko löytyi ja löytyminen sai aikaan suuren ilon, joka haluttiin naapureiden kanssa jakaa. Sen jälkeen tulee vielä tuhlaajapoika vertaus.

Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää se, kuinka Jeesus löytää ihan jokaisen. Näissä vahvistuu se sana, että Jeesus ei kadota yhtään niistä, jotka Isä on hänelle antanut. Me saamme luottaa siihen, että kun Jumala on meidät omakseen ottanut, hän vie meidät perille. Meidän ei pidä sitä epäillä, että hän jättäisi meidät jonnekin välille. Jumala huolehtii meistä. Jeesus vie meidät taivaan kotiin. Me saamme olla siitä todella kiitollisia.

Se on sillä tavalla, että mitä Jumala on Raamatussa luvannut, niin sen hän pitää. Näissä vertauksissa täytyy ymmärtää se, että kaikki nuo sata lammasta ja kymmenen kolikkoa olivat lähteneet jo tavallaan niin kuin tielle ja matkalle. Niistä voi sanoa, että ne oli kristittyjä. Omassa elämässä he olivat hairahtaneet pois, mutta Jeesus kuitenkin haki heidät takaisin oikealle tielle. Olen monesti seurannut ihmisiä, jotka ovat lapsesta saakka olleet kristittyjä ja ovat saaneet olla seurakuntayhteydessä. Elämän tiellä on sitten tullut monenlaista mutkaa, mutta Jumala on kuitenkin jossain vaiheessa vetänyt heidät puoleensa.

Me saamme ystävä tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että totisesti Jeesus hoitaa meidät perille. Me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja luottaa Jeesuksen armoon. Aamen.