Märehditään sanaa!

 

Näin lehmiä niityllä makaamassa ja märehtimässä ruokaansa. Niitä katsellessa tuli mieleeni joskus lukemani tieto, että heprean kielessä miettiminen ja märehtiminen on sama sana. En ole mikään lehmäasiantuntija, mutta sen verran tiedän, että lehmä syö niin, ettei se paljoakaan pureskele, vaan ruoho tai heinä menee saman tien pötsiin. Syötyään lehmä asettuu makuulle ja pötsistä nousee suuhun märepala, johon on sekoittunut erilaisia mikrobeja. Tätä lehmä sitten alkaa jauhaa suussaan hienoksi ja samalla ruokaan sekoittuu sylkeä. Märehditty ruoka jatkaa sitten matkaa vielä kolmen mahan kautta lopulta lehmän elimistön ravinnoksi.

Aloin pohtia tätä märehtimistä Jumalan sanan miettimisenä. Märehtiminen ei ole nopea toimitus. Jos vain luen Raamatusta jonkin kohdan enkä mietiskele sitä ollenkaan, niin silloin se on kuin ruoka, joka jää pureskelematta. Raamattupiirissä olen monta kertaa huomannut, että Sana, jonka luemme, tuntuu ensin vaikealta. Tuntuu siltä, ettei siitä saa mitään irti. Kun sitten alamme sitä yhdessä märehtimään ja osallistujat tuovat oman elämänsä kokemuksia asiasta, niin sana alkaakin tulla eläväksi ja siitä saa itselleen valtavasti ravintoa.

Pelastusta ei voi ansaita teoilla, vaan sen saa lahjaksi uskomalla Jeesuksen sovittaneen minun syntini. Jumala haluaa kuitenkin antaa meille myös mielekkään elämän hänen yhteydessään. Sen toteutumiseksi meidän tulee tutkia Raamattua ja niitä ohjeita, mitä meille siinä annetaan. Luettu kohta ei tarvitse olla pitkä. Saman kohdan voi lukea päivän mittaan useamman kerran ja aina välillä antaa ajatusten tulla ja rukoilla, että Pyhä Henki ravitsee tuon sanan kautta.

Minun aamuhartauskirjassani oli tämän päivän tekstinä 2. Moos. 34:8-9: ”Mooses polvistui kiireesti, heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: ”Jos edelleenkin tahdot osoittaa minulle armoasi, Herra, niin kulje meidän mukanamme.” Miten minun elämässäni tällä hetkellä näkyy, että Herra kulkee kanssani? Miten minä voin tänään toimia niin, että Jumalan tahto tapahtuu ja tuo elämääni sen siunauksen, jonka Hän haluaa antaa? Näitä kysymyksiä voimme jokainen omalta kohdaltamme jäädä miettimään. Yksikin mieleen tullut ajatus, joka vahvistaa uskoa, on valtavaa Jumalan lahjaa. Otetaan siis tämä Sanan märehtiminen rennosti, niin kuin lehmäkin asettuu makuulle märehtimään. Pyhä Henki kyllä opettaa meille sen, mitä hän haluaa.

Kuka Jeesus on?

 

Kuka Jeesus oikeasti on? Tuo on se kysymys, jonka vastaus erottaa ne, jotka pelastuvat niistä, jotka eivät pelastu. Jumala itse ilmoitti sen kirkastusvuorella näin: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä.” (Matt. 17: 5) Vähän aikaisemmin Pietari oli sanonut Jeesuksesta: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Tätä Pietari ei itse olisi voinut ymmärtää, ellei Jumala olisi sitä hänelle kirkastanut. ”Jeesus sanoi hänelle: Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” Matt. 16:15–17)

Se tosiasia, että Jeesus on Jumala, on useimmille ihmisille mahdoton ajatus. Tuon edellisen Raamatun kohdan mukaan se onkin ihmiselle itselleen mahdoton ymmärtää. Vain Jumala voi saada ihmisessä aikaan uskon Jeesukseen syntien sovittajana.

Kirkastusvuorella Jeesuksen ulkomuoto muuttui. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Jeesuksen seuraan liittyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari tapansa mukaan puuttui tilanteeseen ja halusi rakentaa kolme majaa: Jeesukselle, Moosekselle ja Elialle kullekin omansa. Jeesus ei kommentoi mitenkään Pietarin ehdotusta, vaan Jumala itse alkaa puhua kirkkaasta pilvestä ja kertoo Jeesuksen olevan hänen rakas Poikansa, jota meidän tulee kuulla. Moosesta ja Eliaa ei enää näy vaan Jeesus yksin tulee opetuslasten luo.

Aloin miettiä tuota kolmea majaa: Mooses edustaa lakia ja Elia profeettoja. Jeesus on kuitenkin ainut, joka voi pelastaa. Jos me pidämme Jeesuksen rinnalla muita asioita, on sydämessämme vähän kuin nuo kolme majaa eikä silloin Jeesus saa olla ainoa pelastajamme. Jumala kehottaa meitä katsomaan yksin Jeesukseen ja kuuntelemaan, mitä hänellä on meille sanottavana.

Uskon lahjan saatuamme, saamme Pyhän Hengen. Jeesus kertoi opetuslapsilleen näin: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26) Tämä sama koskee myös meitä. Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen ja opettaa meidät tuntemaan hänet Raamatun sanan kautta. Käännetään siis turvallisin mielin katseemme Jeesukseen ja luotetaan siihen, että hän vie meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään.

Pimeyden kätköistä taivaan valoon

 

Keskustelin ystäväni kanssa eräästä syrjäisestä paikasta. Hän sanoi, että se on kyllä niin Jumalan selän takana kuin voi vain olla. Jälkeen päin mietin tuota vanhaa suomalaista sanontaa ja sitä, voiko joku olla Jumalan selän takana.

Psalmissa 139 sanotaan: ”Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?” (jae 7) Sitten Psalmin kirjoittaja luettelee kaukaisia paikkoja ja jakeessa 11 sitä tilannetta, kun olemme henkisesti niin loppu, että pimeys on ainut todellisuutemme: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää taivaan valon.” Tuo tilanne tuntuu meistä siltä, että olen Jumalan selän takana. Hän ei näe minua eikä välitä, mitä minulle tapahtuu. Jumala ei kuitenkaan käännä kenellekään selkäänsä, vaan hän on Pyhän Henkensä kautta aina läsnä. Psalmi jatkuu: ”Sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.” (jae 12)

Me ihmiset olemme usein tunteidemme vietävissä. Minä tunnistan hyvin itsessäni sen, että alan märehtiä vaikeita asioita ja kuvitella, mitä kaikkea pahaa voi sattua. Todellinen tilanne alkaa paisua, kun kuvittelen, miten asiat voivat mennä pieleen. Kun tilanne sitten on ohi ja asiat ratkenneet, huomaan miten paljon turhaa kuvittelin. Oli vaikeita asioita ratkottavana eikä ongelmilta säästytty, mutta silti se minun pimeyteen vaipumiseni teki asioista paljon vaikeampia kuin ne todellisuudessa olivat.

Apostolien tekojen luvussa 1 jakeessa 8 sanotaan, että kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman. Usein me luemme tuon kohdan niin, että Pyhän Hengen saaneina kristittyinä meistä itsestämme täytyisi löytyä voima evankeliumin julistamiseen ja kaikkien elämän haasteiden selvittämiseen. Tuo voima, jonka me saamme, on kuitenkin Pyhä Henki itse. Me saamme pyytää, että hän toimii meissä omalla voimallaan.

Meidän ei siis tarvitse pelätä, että Jumala on kääntänyt meille selkänsä emmekä myöskään itse voi kätkeytyä Jumalan selän taakse. Pyhä Henki on meissä Jeesuksen pelastamissa koko ajan. Olemme koko ajan Jumalan Hengen ulottuvilla, tuntui miltä tuntui. Tähän turvaan saamme tänäänkin jäädä.

Jumalan valtakunnan läsnäolo

 

Luin juuri Facebook-ystävieni päivityksiä ja surukseni näin, miten kaksi eri ihmistä oli joutunut toisen ilkeämielisen arvostelun kohteeksi. Surullisinta tässä on, että he kaikki, myös arvostelijat, ovat tunnustavia kristittyjä. Efesolaiskirjeessä meitä ohjeistetaan: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten.” (4:29-30)

Meidän ei tarvitse olla toisten kanssa kaikista asioista samaa mieltä ja voimme myös tuoda oman näkemyksemme esiin, jos se on rakentavaa. Toisen ihmisen ajatusten lyttääminen, tai varsinkaan hänen persoonansa arvosteleminen, ei kuitenkaan saa aikaan mitään hyvää. Tuon Efesolaiskirjeen kohdan mukaan Pyhä Henki tulee surulliseksi meidän sopimattomien puheidemme tai kirjoittamalla esitettyjen ilkeiden kommenttiemme vuoksi.

Meillä monilla on kokemuksia sanoilla kiusaamisesta. Joillakin jo lapsuudessa alkanut kiusaaminen on saanut aikaan sen, ettei oikein uskalla elää sitä elämää, jota haluaisi. Itsensä mitättömäksi tunteminen saa aikaan vetäytymistä toisten seurasta. Miten voisimme tällaista ihmistä auttaa? Sen sanominen, että olet Jumalalle rakas, ei välttämättä auta, koska ihminen tietää sen. Se, mitä hän tarvitsee, on toisen ihmisen hyväksyvä läsnäolo.

Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Jeesus antoi esimerkin Jumalan valtakunnassa toimimisesta. Hän vietti aikaa heikkojen ja sairaiden kanssa, kosketti ja puhui lempeästi. Tähän meitäkin kutsutaan. Syntisinä ihmisinä me epäonnistumme, mutta meillä on aina lupa yrittää uudelleen. Pyhä Henki on meissä ja hän ohjaa meitä ja auttaa meitä kasvamaan taivaan valtakunnan kansalaisina.  Osoitetaan toinen toisillemme rakkautta niin sanoilla kuin teoilla, jaetaan eilisen huolet ja huomisen toivo. Niin läsnä on Jumalan valtakunta, Kristus meissä. (virsi 959)  

Armo arjessa

 

Kun kävin iäkkään äitini luona, hän antoi mukaani vanhan aamurukouksen: ”Tule mukaan taivaan Isä, aamu sarastaa. Pyydän jälleen, että siunaat päivää alkavaa. Jälleen päivän askareisiin voimaa rukoilen; auta, että työni voisin tehdä iloiten. Siunaa niitä, joiden kanssa tänään matkaa jaan, anna sydämeni olla herkkä kuulemaan. Tule mukaan taivaan Isä hetkeen jokaiseen, tule keskellemme iloon, surun kipeyteen. Pidä kiinni kädestäni, silloin uskallan ottaa vastaan rohkeasti päivän alkavan.”

Meillä monilla on tapana rukoilla joka aamu päivän ja kaikkien rakkaittemme puolesta. On turvallista jättää taivaallisen Isän käsiin koko alkava päivä. Päivät ovat erilaisia, mutta silti jokainen päivä kutsuu meitä kasvamaan kristittynä ja lähimmäisenä. Jeesus on sovittanut syntimme eikä se muutu miksikään, vaikka arkinen elämämme olisi kuinka rankkaa. Pelastettuina meillä on kuitenkin se etuoikeus, ettei meidän tarvitse elää arkeamme yksin. Sama armo, jonka varassa pelastumme, on läsnä myös arkisessa elämässämme.

Olen lukenut viime päivinä Efesolaiskirjettä. Sen alussa vakuutetaan, että Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto (1:7) ja Jeesukseen uskoessamme olemme saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksemme. Se on meidän perintöosamme vakuutena ja se takaa meille lunastuksen Jumalan kirkkauden ylistykseksi (1:13–14). Luvuissa 4–6 on sitten paljon elämänohjeita, joissa kristillisyys näkyy. Nämä ovat sellaisia asioita, joita meidän tulisi oppia ja niissä kasvaa koko elämämme ajan. Ainakin minä joudun myöntämään, että kasvamista on vielä paljon jäljellä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tämän elämän matkan epäonnistumiset eivät vie meiltä pelastusta, joka on yksin Jeesuksen teko.

Pyydetään siis tänäkin päivänä Pyhä Hengen läsnäoloa elämäämme ja hänen ohjaustaan kaikessa, mitä siihen kuuluu. Rukoillaan itsellemme Herran tahdon ymmärrystä ja voimaa ja rohkeutta elää sen mukaan. Siunattua päivää sinulle!

Seuraa minua!

 

Seuraa minua! Nuo Jeesuksen sanat jäivät mieleeni tämän päivän jumalanpalveluksen tekstistä. Raamatusta saamme lukea ihmisten monenlaisista esteistä Jeesuksen seuraamiselle. Yhteistä niille on, että ne liittyvät omaisuuteen, ihmissuhteisiin tai ajan käyttöön ja näin se on yhä edelleen.

Kävelyllä ollessani aloin miettiä, mitkä asiat omassa elämässäni ovat esteinä Jeesuksen seuraamiselle. Uskon Jeesukseen pelastajanani eli seuraan Jeesusta. Arkielämässä voisin kuitenkin valita monia ajankäyttöön liittyviä asioita toisin. Lapsiperhearkea elävillä vanhemmilla ei ole kovin paljon sellaista aikaa, jonka käytöstä voisi itse päättää ja silloin Jeesuksen seuraaminen arjessa näyttäytyy ihan erilaisena kuin tällaisella eläkeiän kynnyksellä olevalla. Siksi on tärkeää, että me jokainen pohdiskelemme vain omaa tilannettamme ja pyydämme Pyhää Henkeä näyttämään juuri minun elämässäni olevat esteet.

Miten Jeesuksen seuraaminen näkyy ajankäytössäni? Tuohon kysymykseen olen tänään valitettavasti joutunut vastaamaan, että liian vähän. Jumala ei pakota ketään uskomaan Jeesukseen eikä hän myöskään pakota meitä Jeesuksen seuraajia käyttämään aikaamme hänen kanssaan. Hän kuitenkin haluaa lahjoittaa meille iankaikkisen elämän lisäksi myös täyden elämän tässä ajassa.

Filippiläiskirjeessä sanotaan: ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” (Fil. 1:6) Jumala haluaa tehdä meissä työtään koko tämän elämämme ajan. Hän auttaa meitä myös ajankäytössämme, kunhan vain sallimme hänen tehdä sen. Minä olen usein huomannut, että kun käytän aikaani sellaiseen, joka ei rakenna minua itseäni eikä ketään muutakaan, tulee mieleeni, että miksi ihmeessä teen tätä. Joskus laitan tuon Pyhän Hengen ohjauksen sivuun ja vain jatkan turhaa tekemistäni, joskus taas kuuntelen häntä ja saan elämääni parempaa sisältöä.

Jeesuksen pelastamina olemme hänen seuraajiaan ja Jeesus vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, kunhan pysymme hänessä kiinni. Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15: 5) Annetaan siis koko elämämme Jeesuksen käsiin ja annetaan hänen kasvattaa meissä sellaista hedelmää, joka ravitsee meitä itseämme ja läheisiämme.

Daavidkin tarvitsi armon

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät. Tänään tuli mieleeni sellainen asia, kun olin lapsi ja äitini tai isäni pyysi minua tekemään jotain asiaa. Jos en ymmärtänyt, miksi sillä tavalla täytyi toimia, oli minun vaikea sitä toteuttaa. Samoin on työelämässä, jos ei ymmärrä, miksi jokin asia täytyy tehdä juuri tietyllä tavalla, niin sitä on vaikea toteuttaa. Hyvä pomo kertoo, miksi vaikka tämä osa kuuluu juuri tähän, niin silloin se on helppo tehdä.

Miten tämä sitten liittyy kristillisyyteen. Kuuntelin erästä tilaisuuttaa, jossa luettiin ihmisille Vanhan Testamentin paikkoja, joissa oli todella kovia vaatimuksia meille ihmisille. Ne jätettiin täysin selittämättä, mitä niillä tarkoitettiin. Ajattelin, että jos siellä oli kuulijoita, jotka eivät ymmärrä niitä paikkoja sillä tavalla, että niillä tarkoitetaan sitä, että me tarvitsemme Jeesuksen. Lain tarkoitus ja niiden vaatimusten tarkoitus on se, että me jokainen oppisimme ymmärtämään, että ilman Jeesusta me emme pelastu. Ajattelin niitä ihmisiä, joista osa näytti ahdistuneilta ja osa kiitti, mutta olen varma, että yksikään noista ihmisistä ei pysty niitä Vanhan Testamentin kohtia täyttämään.

Yleensäkin meidän tulee ymmärtää se, että Jeesus on rakkaus ja aina kun Raamatussa puhutaan rakkaudesta, puhutaan Jeesuksesta. Jeesus rakastaa meitä syntisiä ja Jeesuksen rakkaus vaikuttaa meissä sen, että me myönnämme, että me tarvitsemme Jeesusta juuri sen tähden, että me emme omasta puolestamme onnistu omassa elämässämme. Daavidin Psalmeissakin on monia kohtia, joissa meidän täytyy ymmärtää, ettei Daavidillakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä Jeesuksen puoleen, tunnustaa tekonsa ja pyytää anteeksi Jumalalta. Tunnustaa se, että omasta puolestani olen mahdoton kelpaamaan Jumalalle, mutta Jumala kuitenkin on antanut meille ainokaisen Poikansa, että jokainen, joka häneen uskoo, pelastuisi. Siihen me saamme ystävät tänäänkin luottaa. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.