Valo ja varjo

 

Eilen illalla aloin pohtia valoa ja varjoa. Jos seisomme kasvot valoon päin, jää varjo taaksemme. Jos taas olemme selkä valoon päin, on varjo edessämme.

Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8.12) Kun seuraamme Jeesusta, on katseemme häneen. Hänen valonsa ohjaa kulkuamme eikä elämän varjot saa meitä valtaansa.

Jos käännämme selkämme Jeesukselle, silloin edessämme on omat tekomme. Me olemme kaikki syntisiä ja silloin kun olemme kääntäneet selkämme Jeesukselle, omat itsekkäät halumme ja tämän maailman ajatukset hallitsevat meitä. Ne ovat edessämme kuin tuo varjo. Vasta katseen kääntäminen Jeesukseen voi irrottaa meidät omaan itseemme tuijottamisesta.

Jeesus sanoo myös: "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5 14-16)

Kun olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden, hänen valonsa alkaa loistaa meissä. Se ei ole meidän omaa valoamme, vaan Jeesuksen valoa. Jos katseemme pysyy Jeesukseen päin eikä omiin synteihimme päin, tuo valo loistaa meistä. Ja siitä seuraa tuo niin ihana asia: Kun Jeesuksen valo on meissä, se saa meissä aikaan hyviä tekoja Isän Jumalan kunniaksi.

Pidetään siis katseemme Jeesuksessa eikä omissa puutteissamme ja huonoudessamme. Annetaan Jeesuksen valon hoitaa meitä ja annetaan tuon valon loistaa meistä myös kaikille huoneessa oleville eli niille, joita me kohtaamme. Herran siunausta sinulle!

Jeesuksessa on kaikki

 

Rakkaat blogin lukijat, ajattelin tänään pohtia kiitollisuutta. Mistä minä tai mistä sinä olet kiitollinen? Meillä jokaisella se lista on erilainen. Omalta kohdaltani kun mietin kiitollisuutta, niin ensimmäisenä tuli mieleeni, että Jeesus on minun syntini pessyt pois. Minä saan jättää ne kirkon alttarille, ja Jeesuksen luo, olin sitten missä tahansa. Tänä päivänäkin me saamme ystävät jättää Jeesuksen luo kaikki meidän synnit.

Viime sunnuntain saarnatekstinä oli kertomus miehestä, joka oli maannut sairaana Betesdan lammikon rannalla jo 38 vuotta. Se on pitkä aika. Jeesus tulee ja kysyy mieheltä: Haluatko tulla terveeksi? Mies sanoo, että hänellä ei ole ketään ihmistä, joka veisi hänet veteen silloin kun enkeli kuohuttaa vettä. Tässä käy hyvin esille se, miten me silloin kun Jeesus Pyhän Henkensä kautta puhuttelee meitä, niin me turvaudumme ihmisiin.

Jeesus kuitenkin näyttää oman voimansa ja sanoo miehelle, nouse, ota vuoteesi ja kävele. Jeesus paransi tämän miehen. Koska kyseessä oli sapatti, juutalaiset sanoivat miehelle, että nyt on sapatti eikä silloin ole lupa kantaa vuodetta. Mies vastasi siihen, että se, joka hänet paransi, käski hänen ottaa vuoteensa ja kävellä. Juutalaiset tivasivat mieheltä, kuka hänen käski kantaa vuodetta ja kävellä. Mies ei kuitenkaan tiennyt.

Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelialueella. Jeesus sanoi miehelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Ajattelen tästä, että tuo mies oli tehnyt jotain vakavampaakin syntiä. Mutta se, ettemme me uudelleen ajaudu eroon Jeesuksesta, on varmaan tässä tärkein pointti.

Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille rakkaille blogin lukijoille, että uskotaan kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Kosketa Herraa

 

Jumalan armolla ja rauhalla haluan tervehtiä sinua rakas ystävä. Olen jonkin aikaa miettinyt Raamatun kertomusta naisesta, joka vuosi verta 12 vuotta. (Mark. 5:25-34) Näin ollen hänestä oli tullut sekä yhteiskunnallisesti että juutalaisten rituaalien osalta ulkopuolinen. Hän oli ns. saastainen nainen. Voin vain kuvitella, miltä tuosta naisesta on tuntunut, kun hän ei ole saanut olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa eikä koskettaa ketään.

Tämä nainen kuulee Jeesuksesta. On valtava väkijoukko, jonka keskellä Jeesus kulkee. Nainen tulee salaa takaapäin ja koskettaa Jeesuksen viitan helmaa tai tupsua. Jeesus kysyy: Kuka minuun koski? Lähellä olevat opetuslapset sanovat Jeesukselle, että näethän millaisen tungoksen keskellä olet ja ihmettelet, kuka sinua koski. Jeesus kuitenkin tiesi, koska hänestä ole lähtenyt voimaa, että oli kysymys jostain muusta kuin ihmisten tönimisestä. Silloin tuo nainen tuli Jeesuksen luo, lankesi maahan Jeesuksen eteen ja kertoi Jeesukselle kaiken. Kun Jeesus näki naisen, niin hän sanoi naiselle, että sinun uskosi on sinut pelastanut.

Se on rakkaat ystävät vielä tänä päivänäkin niin, että kun me koskemme Jeesukseen, niin hän antaa meille synnit anteeksi. Kuinka tämä kosketus sitten tänä päivänä tapahtuu, niin se tapahtuu siinä, kun me uskomme Jeesuksen armon omalle kohdalle. Itse olen aivan erityisesti saanut sitä tuntea Herran pyhällä ehtoollisella, mutta myös yksinäisyydessä rukoillessa. Jeesus on armollinen sille, joka puhtaasta sydämestä pyytää syntejään anteeksi.

Näillä sanoilla haluan sinua ystävä rohkaista. Ole hyvässä turvassa ja usko, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna Herrassa. Aamen.

Rakkauden kaksoiskäsky

 

Kävelyllä ollessani tuli mieleeni ns. rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Aloin miettiä, mitä Jumalan rakastaminen on ja miten se elämässäni näkyy. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että rakastan Jumalaa siinä, kun olen suostunut ottamaan vastaan hänen valmistamansa syntien sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa yksin armosta, ilman yhtäkään omaa tekoani. Tätä rakkautta minulla ei omasta takaa olisi, ellei Jumala olisi ensin rakastanut minua ja vetänyt minua puoleensa. Se rakkaus, mitä minulla on Jumalaa kohtaan, on häneltä saatua.

Kun olemme saaneet syntimme anteeksi, niin samalla Jumala on lahjoittanut meille Pyhän Henkensä. Pyhä Henki pitää meitä kiinni Jeesuksessa ja on kanssamme koko tämän maanpäällisen matkan ajan. Hän myös antaa meille halun oppia tuntemaan Jumalaa ja hänen tahtoaan. Jumalan rakastaminen näkyy myös siinä, että haluamme tutkia Raamattua, rukoilla, osallistua seurakunnan tilaisuuksiin ja käydä ehtoollisella.

Ajattelen, että rakkaus Jumalaan näkyy myös siinä, että olemme kiitollisia elämästämme ja haluamme huolehtia lähimmäisistämme ja itsestämme. Jumala on tämän ainutkertaisen elämän meille lahjoittanut ja seuraa elämäämme koko ajan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:34-35)

Ihmisten välisestä elämästä tiedämme, että rakkaus, joka on vain sanoja, ei tunnu rakkaudelta. Ihmisten välinen rakkaus muuttaa myös käyttäytymistämme ja tekojamme. Samalla tavoin se rakkaus, jota me saamme osaksemme Jumalalta, muuttaa meitä ja saa meidät osoittamaan rakkautta lähimmäisillemme. Me saamme elää Jumalan rakkauden kohteina. Annetaan tuon rakkauden vaikuttaa elämässämme rakkautta Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme kohtaan.

Jeesus ja kuuliaisuus

 

Jumalan armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tässä on mennyt kesä niin, ettei ole tullut paljon kirjoitettua. Olen nyt muutaman päivän miettinyt, mistä aiheesta tulisi kirjoittaa ja minulle kirkastui sellainen asia kuin uskon kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuudella tarkoitetaan sitä, että ollaan Jeesuksen nimelle, Raamatun sanalle kuuliainen. Nimenomaan sille sanalle, että yksin Jeesuksessa meillä on synnit anteeksi. Silloin kun me sitä tietä mennään, että luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois, niin me päästään perille ja siinä on se kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuus on eri asia kuin olla seurakunnalle kuuliainen. Tämä on erään tutkimuksen mukaan aihepiiri, jolla saadaan eniten seurakunnassa riitaa. Monissa seurakunnissa on erilaisia tapoja liittyen esimerkiksi ulkonäköön, vaatetukseen tai tietynlaiseen käyttäytymiseen. Usein jos menee johonkin seurakuntaan, niin sanotaan, että saat uskoa armosta. Sen jälkeen tulee uskon kuuliaisuus, johon sekoitettaan seurakunnan erilaisia tapoja. Sitten aletaan vahtia toisia, että noudattavatko he näitä meidän seurakunnan sääntöjä. Nämä seurakunnan säännöt ja sellaiset opetukset, joille ei ole Jumalan sanan perustaa, saa unohtaa.

Paavali kirjoittaa uskon kuuliaisuudesta Roomalaiskirjeessä kaksi kertaa. Kirjeen aluksi hän kertoo, että hänet on erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa kansoissa. Kirjeen lopussa hän palaa asiaan kertomalla, että Jeesus Kristus on Jumalan salaisuus, joka on nyt saatettu tiedoksi kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaan saamiseksi. Uskon kuuliaisuus on siis Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen armossaan.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo tänäänkin omalle kohdalle, niin silloin me olemme kuuliaisia. Aamen.

Uskovat ovat kadehdittavia

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Mieleeni tuli, kuinka nuorena aikuisena en ymmärtänyt kristillisistä asioista juuri mitään. Minulle tuli herännyt omatunto ja silloin olisin ollut valmis, aivan niin kuin Luther, vaikka konttaamaan paavin portaita tai tekemään mitä vain, että saisin armollisen Jumalan itselleni. Olin kaikella tavalla valmis hyvittämään Jumalalle omia pahoja tekemisiäni ja tekemättä jättämisiä. Se tie ei kuitenkaan johtanut minua armon tuntemiseen, vaan tilanteeni meni entistä hassummaksi.

Sitten tapasin erään kristityn miehen, joka kertoi, että ainoastaan Jeesus voi minun synnit sovittaa ja kaikenlainen oma yrittäminen saa loppua. Siitä alkoi minun tieni kristittynä. Tosin tällä tiellä ja matkalla on ollut monia vaikeuksia ja koettelemisia. Enimmäkseen on kuitenkin ollut hyviä asioita ja olen Jeesuksen armoon turvaten saanut tehdä tätä matkaa.

Matteuksen evankeliumin 5. luvussa on yhdeksän autuaaksi julistamista. Ensimmäinen niistä kuuluu: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Ensiksi täytyy miettiä, mitä sana autuaita tarkoittaa. Siitä usein käytetään nimitystä onnellisia. Eräs tutkija käytti sanaa kadehdittava. Minusta tuo kadehdittava kertoo, kuinka suuri asia on se, että me olemme Jeesuksessa autuaita.

Autuaita ovat hengessään köyhät tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole enää mitään hyvää annettavaksi Jumalalle. Hän ymmärtää, että Jeesus on tullut sitä varten, että hän on sovittanut kaikki meidän synnit. ’Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta’, on hyvin voimallista puhetta. Meillä ei omasta puolestamme tarvitse olla mitään.

 Raamatussa on vertauksia, joissa puhutaan tyhjistä astioista. Täyteen astiaan ei voi laittaa uutta viiniä, vaan uusi viini vaatii uudet leilit ja vain ne leilit, jotka ovat tyhjiä, voidaan täyttää. Tämäkin kuvaa sitä, että meidän tulee olla omasta puolestamme tyhjiä. Tällaisina tyhjinä ja kelvottomina me saamme tänäänkin luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille.

Me saamme, ystävät, olla todella hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että tyhjän astian Kristus täyttää. Me saamme luottaa armon omalle kohdallemme. Usko ei ole tunnetta, vaan se on sitä, että me luotamme, että Jeesus, Jumalan Poika, on meidän synnit pessyt pois. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesuksessa ei ole kadotusta

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Tämän blogin kirjoittaminen on ollut viime aikoina aika vähäistä. Minusta on tuntunut, että takki on aivan tyhjä eikä tule mieleen, mikä olisi tärkeä aihe, josta kirjoittaa. Kun sitä olen miettinyt, niin kyllä kuitenkin tärkein asia on, että me jaksamme uskoa Jeesuksen sovintotyön kautta kaikki meidän synnit anteeksi ja ymmärretään se, että me olemme omasta puolestamme syntisiä. Meillä on jo syntymästä päällä perisynti. Me olemme lihassa siittyjä ja tämä perisynti on jo Aatamin ja Eevan langetessa tullut meidän päällemme.

Jeesus on kaikessa viisaudessaan antanut lapselle lapsenuskon. Sitten kun on aikuistuttu, on omakohtainen usko tuntunut vielä voimakkaammalta. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää se, että usko ei perustu meidän tunteisiimme, vaan siihen että Jeesus on meidät armossaan pelastanut.

Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeessa 1 sanotaan: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Mitä tämä Kristuksessa Jeesuksessa oleminen sitten on? Se on sitä, että me tahdomme turvata Jeesuksen sovintotyöhön ja uskoa sen omalla kohdallamme todeksi eli uskomme, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja me saamme olla hyvässä turvassa. Se on Jeesuksessa Kristuksessa olemista. Parannuksen tekeminen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Seuraaminen on sitä, että me kuuntelemme Pyhän Hengen ääntä, joka neuvoo, ohjaa ja lohduttaa ja luottamista Jeesuksen armoon.

Näin me ystävät saamme tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidät sovittanut eikä meillä ole mitään pelkoa. Meidän ei tarvitse pelätä, sillä Jeesus on itse sanonut, ettei hän kadota yhtäkään niistä, jotka hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa, ovat. Tässä armossa me saamme vahvistua. Paljon on sellaista menestysteologista opetusta, että kun tarpeeksi uskoo, niin paranee kaikista sairauksista ja kun antaa kympin niin saa satasen. Tällaista opetusta ei kannata kuunnella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen veren tähden.