Ihana Jeesus!

 

”Jeesus on minun idolini.” Näin eräs ystäväni oli sanonut lapsenlapselleen, kun tämä oli ihmetellyt, miksi mummo aina puhui Jeesuksesta. Tuon lapsi ymmärsi heti. Idoli tarkoittaa ihailun kohdetta ja roolimallia. Useimmilla lapsilla ja nuorilla on joku idoli, yleensä julkisuuden henkilö. Monet suorastaan palvovat tätä idoliaan. Toisinaan tähän idoliin joutuu pettymään, koska hän ei ollutkaan sellainen kuin toivottiin. Ihmisidolit voivat muuttua ja pettää, eivätkä he usein oikeasti ole sellaisia kuin heidän julkisuuskuvansa on.

Jeesus ei kuitenkaan koskaan muutu eikä petä, ja hän on juuri sellainen kuin miksi hänet Raamatussa kuvataan ja mitä Pyhä Henki hänestä ilmoittaa. Ensimmäisenä minulle tulee mieleeni, että Jeesus on Pelastaja. Jeesus on sovittanut maailman synnin ja kuolemallaan lunastanut meidät vapaiksi synnin orjuudesta. ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Ap.t. 4:12)

Seuraavaksi minulle tuli mieleeni, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. Se, että Jeesus on Totuus, on monille ihmisille vaikea asia. Helpompi on ajatella, että Jumala on totuus ja sitten tehdä itselleen sellainen jumala kuin kutakin huvittaa. Mutta että Jeesus on Totuus ja kaikki se, mitä hänestä on Raamatussa ilmoitettu, on totta. Tämän edessä meidän täytyy luopua omasta viisaudestamme ja hyväksyä se, että Jumala on meidän ymmärryksemme yläpuolella ja hän on ilmoittanut itsensä meille Sanassaan.

Jeesus on Totuus, mutta hän on myös Tie Totuuteen. Hän on ainut tie Jumalan yhteyteen. Jeesuksen kautta meille on ilmoitettu Isä, joka on myös Totuus. Jeesuksen pelastamina me saamme kulkea Jeesus-tiellä kohti iankaikkisuutta. Toisinaan tämä tie tuntuu olevan vaikeasti kuljettava ja joskus saattaa tulla myös sellainen epäilys, että olenko oikealla tiellä ollenkaan. Toisinaan taas tämä tie tulee aivan ison helppokulkuisen valtatien viereen ja saattaa tulla kiusaus siirtyä kulkemaan sitä pitkin. Se valtatie ei kuitenkaan vie perille. Se vie kuolemaan. Sillä Jeesus on myös Elämä. Vain hänen kauttaan meillä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.

Tässä muutamia kuvia, joita minulle tuli mieleeni. Pidetään kiinni Jeesuksesta. Ei anneta minkään tulla meidän ja Jeesuksen väliin ja palvotaan häntä yhdessä toisten Jeesuksen omien kanssa. ”Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen” (Room. 11:36)

Luottamus

 

Jumalan armoa ja rauhaa. Ajattelin tänään sellaista asiaa, kun ihminen, joka on joutunut hätätilanteeseen, vaikkapa veden varaan tai johonkin muuhun hätään, niin on todettu, että ellei pelastaja saa luottamusta ja rauhoittumaan tätä hädässä olevaa, niin hän todennäköisesti esimerkiksi hukkuu. Ensiarvoisen tärkeää on, että pelastaja saa pelastettavaan yhteyden. Sellaisen että luota minuun, ei ole mitään hätää, minä autan sinua. Silloin pelastaminen onnistuu. Kun Jeesuskin meitä puhuttelee ja auttaa, niin meidän täytyy ja me saamme luottaa Jeesuksen armoon.

Psalmissa 121 jakeissa 4–6 sanotaan: ”Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.” Niin kuin tässä Psalmissa selkeäsi sanotaan, Jeesus on meidän suojamme. Meihin ei satu aurinko eikä kuu. Me saamme luottaa siihen, että Jumala järjestää meidän asiamme, vaikka asiat eivät aina mene niin kuin me itse ajattelemme. Joskus voi olla hyvinkin hankalia tilanteita ja tuntuu, että miksi Jumala ei kuule.

Me voimme kuitenkin ajatella, että Jeesuksella on meille jokin toinen suunnitelma. Niin kuin sanotaan, että siitä ihminen puhuu, mitä hän on itse kokenut. Niin se on minunkin kohdallani. Minulla on itsellänikin vaikeuksia luottaa Jeesuksen toimintaan. Kuitenkin sitten kun tietyt tilanteet ovat ohi ja asiat ovat kunnossa, huomaa, kuinka Jeesus on taas hienosti toiminut.

Tämä ajallinen aika on niin sanottua etsikonaikaa. Mutta meille on tärkeää, että sitten kun me täällä viimeisen kerran henkäisemme, meillä on elävä usko, ja silloin me pääsemme taivaan kotiin. Me saamme tänäänkin uskoa siihen, että Jeesus on meidän synnit sovittanut ja me saamme olla turvallisella mielellä. Ollaan ystävät hyvällä mielellä ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidät pelastanut. Aamen. 

Meidän sairautemme hän kantoi

 

Rakas ystävä on päässyt tämän ajan kivusta ja vaivasta Vapahtajansa luokse. Kun ihminen kuolee uskossa Jeesukseen, ei hänellä ole mitään hätää. Kuitenkin hänen lähtönsä täältä keskuudestamme tuo surun. Ja niin on hyvä. Suru ilmaisee välittämistä ja surressa saa muistella pois menneen elämää ja niitä hetkiä, joita olemme yhdessä saaneet viettää.

Olen viime aikoina usein ajatellut sairastavia, iäkkäitä perheenjäseniä ja ystäviä. Varsinkin äitini kanssa olen keskustellut paljon. Lääketiede pystyy auttamaan tiettyyn rajaan saakka. Kipu on kuitenkin usein sellainen, ettei sitä saada pysymään poissa, muuta kuin sellaisten huumelääkkeiden avulla, ettei normaali arkielämä sitten enää onnistu. Kivun kanssa eläminen on raskasta.

Kivuissammekaan me emme kuitenkaan ole yksin. Jesaja ennustaa Jeesuksesta näin: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme.” (Jes. 53:4) Me saamme myös sairauksissamme turvautua Jeesuksen armoon. Jeesus kysyy meiltä: Tahdotko panna turvasi minuun? Hän haluaa hädän hetkellä muistuttaa omiaan: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1) Voiko parempaa paikka olla kuin Jeesuksen hoidossa.

Jos ihminen on hyvin sairas, ei hänen kanssaan useinkaan voi keskustella pitkään ja monisanaisesti. Silloin täytyy keskittyä olennaiseen. Jos ei ole varma, onko tämä läheinen Jeesuksen pelastama, silloin tärkeintä on kysyä: Tahdotko uskoa Jeesukseen syntiesi sovittajana? Jos vastaus on myönteinen, silloin saamme todistaa hänelle synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Tärkeää on kehottaa häntä uskomaan armolliseen Jeesukseen, joka ei hylkää ketään, joka häneen uskoo.

Jos tiedämme, että tuo ihminen on jo Jeesuksen oma, silloinkin on tärkeää, että hän saa synninpäästön ja saa uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen tähden. On myös hyvä sanoa jokin lohduttava Raamatun kohta. Tuo edellä oleva Jesajan kohta on hyvä tai sitten esimerkiksi Joh. 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tähän turvaan me kaikki saamme jäädä. Jeesus pitää meistä huolen koko matkamme ajan. Aamen.

Pelastusrengas

 

Vuosia sitten jouduin näkemään, kun ihminen hukkui. Minä ja eräs toinen nainen koetimme heittää veden varassa olleelle miehelle pelastusrenkaan. Onnistuimmekin heittämään sen niin lähelle, että jos hän vain olisi ojentanut kätensä pelastusrengasta kohti, hän olisi ylettynyt siihen ja olisi pelastunut. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, ainoastaan huitoi hädissään ja painui veden alle. Palokunnan saapuessa mitään ei ollut enää tehtävissä.

Tuo traaginen tapahtuma on palautunut mieleeni useita kertoja. Se saa aina mielen surulliseksi ja ajattelemaan, että olisinko voinut tehdä jotain enemmän tuon ihmisen pelastamiseksi. Silloin en enempään pystynyt, mutta minulla, niin kuin meillä kaikilla Jeesuksen pelastamilla, on kuitenkin koko ajan tehtävä auttaa ihmisiä pelastumaan.

Jokainen ihminen on syntinen ja on hukkumassa. Meidän ainut mahdollisuutemme pelastua on Jeesus. Kukaan ei kuitenkaan voi uskoa Jeesukseen, ellei hän ole kuullut, että Jeesus on sovittanut hänen syntinsä Golgatan ristillä. Jos hän tajuaa olevansa syntinen ja hukkuvansa, hän voi tarttua Pyhän Hengen tarjoamaan Jeesus-pelastusrenkaaseen. Jos ihminen ei kuitenkaan tajua omaa tilaansa, ei hän tuohon pelastusrenkaaseen tartu.

Ihmisen suurin ongelma on, ettei hän tajua olevansa syntinen. Itseensä ja omaan hyvyyteensä luottava ei tarvitse Jeesusta. Joskus saattaa tuntua siltä, että me Jeesukseen uskovat olemme varsinaista rupusakkia. Mutta mitä muuta me voisimme ollakaan? Vain sellainen ihminen, joka tuntee oman syyllisyytensä, tarvitsee sovitusta. Meidän ei siis tarvitse peitellä epäonnistumisiamme, vaan voimme tuoda ne Jeesuksen eteen, pyytää ja uskoa anteeksi. Anteeksiannosta me voimme sitten puhua myös läheisillemme ja kertoa heille armollisesta Jeesuksesta, joka ei lähetä ketään pois luotaan.

Jeesuksen puhutelussa

 

Olen ollut viime päivinä Herran puhuttelussa. Lauantaina katsoin televisiosta ohjelmaa vainotuista kristityistä. Erityisesti minua puhutteli kiinalainen mies, joka kertoi, miten heitä valvotaan koko ajan ja heistä tehdään rikollisia, vaikka eivät olekaan tehneet mitään väärää, ainoastaan uskovat Jeesukseen. Vankilassakin he kuitenkin tunnustavat uskonsa ja monet vanginvartijat ovat tulleet uskoon kristittyjen elämää ja asennetta seuratessaan. Kiinassa myös seurakunnan kokoontumisia estetään, mutta kristityt eivät lannistu, vaan kokoontuvat salassa ja lukevat itsekseen Raamattua.

Sunnuntain jumalanpalveluksessa luettiin Ilmestyskirjasta Laodikean seurakunnasta (luku 3). Jeesus sanoi sille: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.” Minusta tuntuu, että Jeesus puhuu tässä myös meille länsimaisille kristityille. Me saamme elää helppoa elämää. Meillä on vapaus kokoontua ja lukea Raamattua. Saamme puhua Jeesuksesta myös seurakunnan tilojen ulkopuolella. Vaikka kadulla uskon ystävän kohdatessa voimme vapaasti puhua uskostamme eikä mikään kasvojentunnistuskamera seuraa meitä ja tee ilmoitusta.

Mutta tuommeko Jeesusta elämässämme esiin? Onko meidän uskomme muuttunut haaleaksi? Onko sillä, että saamme olla Jeesuksen pelastamia elämässämme sellainen arvo, että usko näkyy valinnoissamme? Vai kerskummeko niin kuin laodikealaiset maallisella menestyksellä niin arkielämässä kuin uskossakin, emmekä tajua tilannettamme. Jeesus kehottaa laodikealaisia muuttamaan suuntaansa ja ottamaan Jeesukselta vastaan sen elämän, jonka hän haluaa antaa.

No totta kai me haluamme Jeesukselta elämän, saattaa olla ajatuksemme. Se edellyttää kuitenkin Jeesuksen kuuntelemista ja tottelemista. ”Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!” (jae 19) sanoo Jeesus. Minä olen nyt tässä Jeesuksen puhuttelussa, mutta se on paras paikka, missä voin olla. Jos tämä sana kosketti sinua, niin olet myös hyvällä paikalla. Me saamme tuoda kaikki syntimme Jeesuksen puhdistettavaksi ja uskoa ne anteeksi. Anteeksi saaneina saamme elää Jeesuksen johdatuksessa. Avataan korvat kuulemaan, mitä Henki meille sanoo ja toimitaan sen mukaan.

Jeesus on kanssamme

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille, läheisille ja ystäville. On hienoa, että me saamme täällä armon ajassa toisiamme lohduttaa sillä sanalla, että Jeesus kulkee meidän rinnallamme, vaikka meistä itsestämme tuntuisi siltä, että me olemme aivan hukassa. Juuri silloin kun ihminen on kaikista syvimmässä kuopassa omassa elämässään ja mielessään, niin juuri silloin Jeesus pääsee vaikuttamaan ja on lähellä ja tukemassa ihmistä.

Luin tänään yhden vanhan blogitekstin, jonka Tuula oli kirjoittanut. Hän eli elämässään raskasta vaihetta ja hänelle näytettiin silloin, miten Jeesuksen kädet olivat suojaamassa matkaa, vaikka tiellä oli kivikkoa, jossa hän kompuroi. Niin kauan kuin hän kulki Jeesusta kohti, Jeesuksen kädet suojasivat, mutta kun hän katsoi toiseen suuntaan, ei siellä ollut Jeesuksen käsiä turvana. Se on juuri, ystävät, sillä tavalla, että me saamme luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä huolen tuntui miltä tuntui. Sinä, joka olet tällä hetkellä ahdistettu ja monella tapaa kiusattu, niin sinä saat luottaa siihen, että Jeesus on juuri sinua lähellä ja auttaa sinua.

Minulle tuli mieleeni virsi Herraa hyvää kiittäkää, ja miten siinä sanotaan, että virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein. Kun me luemme Raamatusta Psalmeja, niin ne ovat kaikki varsin lohduttavia. Me voimme uskoa ne omalle kohdalle ja ajatella, että Jeesus kulkee meidän kanssamme.

Minulla on aivan erityinen tunne siitä, että jonkun ihmisen elämässä on todella vaikea hetki ja hänen on vaikea luottaa Jeesukseen. Näin meille helposti käy. Kuitenkin kun elämä tulee tarpeeksi vaikeaksi, meille ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin luottaa Jeesukseen. On varma asia, että Jeesus on meidän kanssamme ja pitää meistä huolen. Me saamme rukouksessa huutaa Herraa avuksi tai vain huokaista. Hän kuulee senkin. Haluan nyt ystävä sinua rohkaista luottamaan Jeesuksen armoon ja huolenpitoon. Hän pitää meistä kaikista huolen. Ollaan hyvässä turvassa ja luotetaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntimme anteeksi. Aamen.

Jeesus on Herra

 

’Sydämen kyllyydestä suu puhuu.’ ja ’Kyllä maailmaan sanoja mahtuu.’ Nuo kaksi vanhaa sanontaa tuli esiin raamattupiirissämme, kun käsittelimme Roomalaiskirjeen 10. luvun jakeita 9–10: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.”

’Jeesus on Herra’ oli alkukirkon uskontunnustus. Tuo tunnustus sisältää sen totuuden, että Jeesus on se Jumala, joka on Vanhan Testamentin kirjoituksissa ja ennustuksissa. Koko Raamattu kertoo Jeesuksesta. Alkuseurakunnan aikoihin Jeesuksen tunnustaminen Jumalaksi aiheutti valtavaa vainoa. Samaa tapahtuu nykyäänkin. Jumalaksi kelpaa kaikki muu, mutta ei Jeesus.

Tuossa Raamatun kohdassa liitetään toisiinsa suun tunnustus ja sydämen usko. Pelastavaa näistä tulee silloin, kun suu ja sydän puhuvat yhtä. Ensin täytyy olla sydämen usko siihen, että Jeesus on sovittanut koko maailman synnin, myös minun syntini, Golgatan ristillä, ja minä saan vastaanottaa tuon syntien sovituksen armosta, yksin Jeesuksen tähden ilman omia tekoja. Tästä pelastuksen riemusta sitten suu puhuu.

Nyt varmaan joku lukija tulee surulliseksi siitä, ettei osaa tai uskalla puhua uskostaan. Joku saattaa ajatella myös, että eikö sitä voi pelastua aivan elämän viime hetkillä eikä silloin ehdi kertoa uskostaan kenellekään. Minä ajattelen, ettei tämä ole ongelma Jumalalle, vaikka ihmiset saattavat tehdä tästäkin Raamatun kohdasta lain. Suun tunnustus voi tapahtua hyvinkin pienesti ja uskon näkyminen elämässä voi ilmetä ihan muilla tavoilla kuin puhumisena. Meille on annettu erilaisia lahjoja, joilla voimme palvella lähimmäisiämme ja tuoda uskoamme esiin.

Sydämen usko näkyy elämässämme, mutta sanat eivät aina kerro ihmisestä itsestään. Lahjakas puhuja voi puhua myös Jeesuksesta, vaikka ei usko Häneen omien syntiensä sovittajana. Tällaisen puheen avulla Pyhä Henki voi herättää jossain kuulijassa uskon, mutta puhuja itse ei sillä pelastu.

Ollaan siis tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Usko ei ole oma tekomme, vaan lahjaa Jumalalta. On valtavaa armoa saada sydämestään tunnustaa, että Jeesus on Herra. Tähän iloon saamme tänäänkin jäädä. Aamen.