Luvattu maa

Jumala lupaa autiomaassa vaeltavalle Israelin kansalle, että Hän antaa heille maan ja karkottaa viholliset heidän edeltään. Jumala ei kuitenkaan lupaa karkottaa vihollisia yhdellä kertaa, ettei maasta tulisi autiota ja sen vuoksi sinne tulisi paljon villieläimiä. Jumala lupaa karkottaa maan entiset asukkaat vähä vähältä.

Kun ihminen saa armon ottaa vastaan Jeesuksen pelastustyön omakohtaisesti, hän saa lupauksen iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Samalla hän tulee osalliseksi Jumalan hyvästä suunnitelmasta elämälleen. Täällä maan päällä jokainen on vielä syntinen, mutta Jeesuksen uhrin tähden olemme saaneet syntimme anteeksi. Samalla tavalla kuin Jumala lupasi vähä vähältä antaa israelilaisille lupaamansa maan, samoin hänen Pyhä Henkensä kirkastaa meille Jumalan tahtoa meidän elämässämme pala kerrallaan.

Israelilaiset eivät luottaneet Jumalan lupaukseen vaan pelkäsivät niitä kansoja, jotka asuivat Jumalan heille lupaamalla alueella. Me emme saa pelätä niitä asioita, vanhoja tottumuksia, jotka elämäämme ovat hallinneet, vaan saamme antaa Pyhän Hengen valloittaa meitä vähän kerrallaan. Meidän taistelumme syntiä vastaan on sitä, että tuomme kaikki lankeemuksemme ja laiminlyöntimme Jeesuksen puhdistettavaksi. Jeesus on jo meidät sovittanut Golgatan keskimmäisellä ristillä ja Hänen ristinsä juurelle me saamme kaikkien syntiemme kanssa aina mennä.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä jatkuvasti muutosta elämäämme. Jotkut asiat saattavat muuttua nopeasti, mutta ei meidän huonot piirteemme kuitenkaan tässä ajassa kaikki poistu. Esimerkiksi itsekkyys ja rakkaudettomuus ovat niin isoja juttuja, että ne tulevat elämässämme tavalla tai toisella yhä uudelleen esiin. Joka kerta saamme kuitenkin näitä syntejämme pyytää anteeksi ja luottaa siihen, että ne ovat anteeksiannettuja Jeesuksen tähden. Hän on meidät jo voittanut, ja vaikka olemme täällä vielä keskeneräisinä, saamme kuitenkin luottaa siihen lupaukseen, että kerran saamme olla luvatussa maassa iankaikkisesti.

Jeesus on suurempi kuin sydämemme

Meille voi elämässä tulla sellainen tunne, että meillä ei ole enää yhteyttä Jumalaan ja Jeesukseen. Se tunne voi tulla siitä, että olemme epäonnistuneet omassa elämässämme. Olemme tehneet vääriä valintoja, kohdelleet läheisiä huonosti, olleet huonoja kasvattajia. Näitä syitä on vaikka kuinka paljon ja se aiheuttaa tunteen, että meillä ei ole enää Jeesusta elämässä, ettei Jeesus voi rakastaa näin epäonnistunutta ihmistä. Haluan kuitenkin sanoa sen, että Jeesus on siitä huolimatta.

Joskus meidän sydämemme tuomitsee meitä ja näyttää meille, että me olemme Jumalan edessä kelvottomia, ja se on aivan totta. Mutta me saamme juuri tällaisina kelvottomina kuitenkin uskoa Jeesuksen sovintotyön omalle kohdallemme ja muistaa, että Jeesus on suurempi kuin meidän sydämemme. Meidän täytyy vastoin omaa tuntemistakin luottaa Jeesuksen armoon ja siihen, että Jeesus on todellakin sovittanut kaikki. Jeesus on ikään kuin silta, joka yhdistää meidät Jumalaan. Ilman Jeesusta meillä ei oikeasti ole armoa, mutta kun meillä on Jeesus, niin saamme luottaa armoon.

Jumala ei tuomitse ketään synnin vaan epäuskon tähden. Sillä, että on suuri syntinen, ei ole merkitystä. Meille kaikille kuuluu Jumalan armo. Mutta sitä Jumala ei anna anteeksi, ettei usko hänen Poikaansa omaksi Vapahtajaksi. Tässä asiassa ollaan todella vakavan paikan edessä. Jos ihminen on sitä mieltä, ettei hän tarvitse Jeesusta elämäänsä ja ajattelee, että koko Jeesus on satua, niin sellaista ihmistä odottaa iankaikkinen kadotus. Mutta kun uskomme Jeesuksen omaksi sovittajaksemme ja vapahtajaksemme, niin silloin olemme pelastettuja. Vaikka meidän sydämemme tuomitsee meitä, niin sillä ei ole pelastusasiassa mitään merkitystä. Usko ei ole tunnetta, vaan se on luottamusta siihen, että Jeesus on minut vapahtanut. Kannattaa muistaa, että Jumala katsoo meidän mieleemme. Kun mieli on se, että: ”Rakas Jeesus, olen aivan kelvoton, anna minulle anteeksi,” niin sen kaltaista sydäntä Jeesus rakastaa. Sydäntä, joka tuntee huonommuutta ja omasta puolesta mahdottomuutta, sitä Jeesus on lähellä. Jeesus rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.

Sovitus

Meille on tuttua kilpailu yhteiskunnassamme ja ihmisen elämässä yleensäkin. Kilpailemme suosiosta, omaisuudesta, työpaikoista jne. Kilpailemme myös vallasta ja siitä kenen tapa elää tai arvot ovat oikeita. Kilpailu tai vallanhimo voi johtaa joskus jopa vihaan ja taisteluihin ihmisten välillä. Siitä meillä on liiankin paljon esimerkkejä historian varrelta. Vääränlainen vallankäyttö aiheuttaa  väkivaltaa ihmisten välille.Tämä kaikki on aina kuulunut ihmisen elämään.
    Jeesuksen aikana fariseukset ja kirjanoppineet olivat arvostetussa asemassa ja heillä oli valtaa suhteessa kansalaisiin. He rakastivat sitä, että heidät huomattiin ja he olivat ensimmäisinä pidoissa ja tapahtumissa (Matteus luku 23). Jeesuksesta tuli heille uhka, koska ihmiset alkoivat kuunnella ja seurata Jeesusta. Heidän valtansa, asemansa oli vaarassa. Tietenkin tähän liittyi paljon erilaisia syitä, miksi he eivät hyväksyneet Jeesusta ja Hänen opetuksiaan. Jeesus saattoi herättää myös kateutta, koska ihmiset pitivät Hänestä ja Hänen rakkautensa alkoi vaikuttaa ihmisiin. Jeesus ei myöskään ulkoisesti  näyttänyt kovin arvokkaalta. Tarkoitan tällä sitä, että hänhän pukeutui vaatimattomasti ja kulki syntisten, tavallisten ihmisten joukossa. Hänen puheensa oli rakkaudellista ja anteeksiantavaa, hyväksyvää. Hän hyväksyi, ymmärsi, armahti. Fariseuksien pukeutumisessa näkyi erilaisia merkkejä heidän tärkeydestään (esim. vaipan tupsut olivat suuret) ja heidän suhtautumisensa ihmisiin oli usein alentavaa ja vaativaa, tuomitsevaa. He arvostivat ihmisiä, jotka arvostivat heitä.
     Nyt varmaan huomaamme, että moni asia on nykyäänkin aivan samoin kuin Jeesuksen eläessä maan päällä. Me ihmiset emme ole muuttuneet. Meissä on piirteitä fariseuksista. Se on tärkeää huomata itsessään ja muistaa, että Jeesus sen kyllä tietää ja antaa anteeksi syntimme. Joskus toki on niin, että valta ja raha ja liiallinen itsekeskeisyys sokaisee meidät ja emme huomaa tätä itsessämme. Silloin usein kohtelemme myös läheisiämme huonosti ja alentavasti ja vaatimuksemme ovat suuria. Siitä puuttuu silloin hyväksyvä asenne, rakkaus. Jeesushan sanoi, että joka teistä haluaa olla suurin, se olkoon toisten palvelija. Hän sanoi myös, että joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
       Jeesuksen puheet ja teot olivat aivan uudenlaisia, radikaaleja siihen aikaan ja taitavat olla sitä nykypäivänäkin. Tätä rakkauden sanomaa me tarvitsemme joka päivä ja tässä aikakaudessa mitä suuressa määrin. Jeesus on sovittanut syntimme ristin kuoleman kautta, jotta voisimme saada syntimme anteeksi. Meidän ei tarvitse olla ankaria toisille tai itsellemme, vaan voimme tuoda kaikki piirteemme ja asiamme rukouksessa Jeesukselle. Hän oli ja on rakkaus, joka vapauttaa meidät synneistämme. Hän on edelleen sama syntisten, tavallisten ihmisten ystävä, joka tuli maailmaan antamaan meille lahjoista parhaan, uskon ja ikuisen elämän Jumalan rakkaudessa. 
  

Betlehemin tähti

Tahdon näin alkuvuodesta tervehtiä sinua Jumalan armolla ja rauhalla ja toivottaa hyvää tulevaa vuotta ja siunausta siihen. Loppiaisena kirkoissa luetaan itämaan tietäjistä. Nämä viisaat miehet olivat ymmärtäneet, että juutalaisille oli syntymässä kuningas. Nyt he olivat nähneet hänen tähtensä syttyneen ja halusivat mennä häntä kumartamaan. Heidän matkansa kesti vähintäänkin viikkoja ja tähti ohjasi heitä oikeaan suuntaan. Kun he sitten saapuivat Jerusalemiin, niin he menivät Herodeksen linnaan. Tuossa kohtaa he lopettivat tähden seuraamisen ja omalla järjellään päättelivät, että uusi kuningas on tietenkin hallitsijan luona. Kun he menivät Herodeksen luo, niin sieltä ei vastasyntynyttä kuningasta löytynyt. Herodes kutsui juutalaiset oppineet paikalle ja kysyi heiltä, missä Messiaan oli määrä syntyä. Hänelle kerrottiin, että profeetat olivat kertoneet Messiaan syntyvän Betlehemissä. Tietäjät lähtivät jatkamaan matkaa ja tähti opasti heidät oikeaan paikkaan. He kumarsivat Jeesus-lasta ja antoivat hänelle lahjaksi kultaa, suitsukkeita ja mirhaa.

Tämä on syvällinen kertomus, joka koskee myös meitä tänä päivänä. Kun ihminen kaipaa yhteyttä armolliseen Jumalaan, niin Jumalan Pyhä Henki lähtee johdattamaan häntä Jeesuksen luo. Usein käy kuitenkin niin, että matkalla alamme luottaa omaan järkeemme ja poikkeamme pois Pyhän Hengen näyttämältä tieltä. Oma järkemme sanoo, että me voimme itse tehdä Jumalalle hyvää kelvataksemme Hänelle. Pian kuitenkin huomaamme, ettei se ole mahdollista. Jumala ei tarvitse meiltä mitään, koska kaikki on jo hänen. Me joudumme pettymään itseemme. Onneksi Jumala on kärsivällinen meidän kanssamme ja Pyhä Henki on jälleen valmis johdattamaan meitä Jeesuksen luo.

 Sanan tutkimisen kautta Pyhä Hengen avulla me tänäänkin löydämme Jeesuksen.

Itämään tietäjät antoivat Jeesukselle lahjoja. Mitä me sitten voimme Jeesukselle antaa? Ajattelen, että vain meidän oman särjetyn ja nöyrän sydämemme. Sen, että tunnustamme, ettei meillä ole mitään omaa, vaan luotamme täysin Jeesuksen armoon. Silloin saamme lahjaksi uskon Jeesukseen ja Pyhän Hengen, joka auttaa meitä kertomaan lähimmäisillemmekin armollisesta Jeesuksesta. 

Saat, ystävä, tänäkin päivänä luottaa siihen, että Betlehemin tähti, Pyhä Henki, johdattaa sinut Jumalan yhteyteen ja armollisen Jeesuksen luo ja lopulta taivaan kotiin.

Jeesuksen oma

Raamatussa Filippiläiskirjeessä Paavali kertoo siitä, miten Jeesus on ottanut hänet omakseen. Ja myös minut ja sinut. Ymmärtääkseni paremmin, mitä kaikkea pitää sisällään se, että Jeesus on ottanut minut omakseen, koetan miettiä tuota sanaa ihmisten elämässä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkea voi suoraan siirtää koskemaan Jeesusta, mutta silti tällainen pohdiskelu voi auttaa ymmärtämään sanojen merkitystä.

Jos ihminen ottaa jotain omakseen, niin silloin hän haluaa sitä. Ajatellaan tässä esimerkkinä lemmikkieläintä. Tuo lemmikki ei ole aloitteellinen asiassa, vaan ihminen haluaa sen. Useimmiten hänen täytyy myös maksaa tuosta lemmikistä. Saatuaan vaikkapa koiran itselleen, niin sen jälkeen tuo koira kuuluu omistajalleen. Omistaja huolehtii koirasta, täyttää sen tarpeet ja osoittaa sille rakkauttaan. Hän viettää aikaa koiransa kanssa, jotta se oppisi tuntemaan omistajansa ja luottamaan tähän. Hän myös kasvattaa koiraa, jotta kaikilla olisi hyvä olla yhdessä. Omistaja ei jätä lemmikkiään oman onnensa nojaan, vaan on sitoutunut siihen koko sen elämän ajaksi. Ihmisten keskuudessa tuo ei aina pidä paikkaansa, mutta sitä omaksi ottaminen kuitenkin tarkoittaa.

Mitä tämä sitten voisi olla liitettynä Jeesukseen. Ensinnäkin Jeesus on se, joka on ottanut minut omakseen. Minä en ole aloitteen tekijä enkä ole voinut itseäni Jeesukselle antaa. Jeesus halusi minua omakseen niin valtavasti, että oli valmis antamaan henkensä saadakseen minut. Jeesus on ostanut minut itselleen omalla verellään ja minä kuulun Hänelle. Jeesus haluaa viettää aikaa kanssani. Hän tuntee minut paremmin kuin minä itse. Hän tietää ja ymmärtää kaikki elämäni tapahtumat, luonteenpiirteeni, toiveeni, pelkoni ja kaiken, mitä minussa on. Ja mikä ihmeellisintä: Hän rakastaa minua siitä huolimatta. Jeesus haluaa opettaa ja kasvattaa minua paitsi tuntemaan hänet paremmin, niin myös elämään sitä elämää, jonka Jumala on minulle tarkoittanut ja siksi hän on antanut minulle Pyhän Henkensä kokoaikaiseksi matkaoppaaksi. Jeesus ei myöskään hylkää minua ikinä. Hän on luvannut olla kanssani joka päivä elämäni loppuun saakka. Kun tätä kaikkea ajattelee, niin kiitollisuus täyttää mielen. On niin ihanaa kuulua Jeesukselle.

Jos, ystäväni, olet epävarma Jeesuksen rakkaudesta sinua kohtaan, niin lue vielä tuo edellinen kappale uudelleen ja keskity siihen, että siinä tarkoitetaan juuri sinua. Olet Jeesukselle rakas.

Paraskin ihminen tarvitsee Jeesuksen

Keskustelin aikoinani erään henkilön kanssa, joka kertoi, että hän on aina hoitanut hyvin perheensä ja peltonsa eikä ole muutenkaan kenellekään mitään pahaa tehnyt. Häntä kuunnellessani aloin miettiä, miten voisin tällaiselle ihmiselle kertoa Jeesuksesta, joka on syntisen ihmisen sovittaja. Minä sitten muutamalla sanalla kerroin hänelle, että kaikki me ihmiset olemme syntisiä eikä paraskaan ihminen omilla teoillaan kelpaa Jumalalle, vaan me pelastutaan yksin armon kautta. Kerroin, että ihminen pelastuu Jeesuksen sovintotyön kautta, ei sen kautta, kuinka hyvin me ollaan maalliset asiamme hoidettu. Paraskaan ihminen ei voi luottaa omaan onnistumiseensa.

Raamatussa kerrotaan tapahtumasta, jossa mies tuli Jeesuksen luo ja kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta perisi iankaikkisen elämän. Mies sanoi noudattaneensa kaikkia käskyjä ja ihmetteli, mitä vielä pitäisi tehdä. Jeesus käski hänen myydä koko omaisuutensa ja antaa köyhille. Tämä oli miehelle liikaa, sillä hän oli rikas. Jeesuksen tarkoitus oli osoittaa miehelle, että tämän koko kysymys oli huono, sillä ei ihminen voi tehdä mitään pelastuksensa eteen. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat hämillään ja kysyivät Jeesukselta, että kuka sitten voi pelastua. Tähän Jeesus vastaa: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Tänäänkin tuo asia on samalla tavalla, se ei ole muuttunut miksikään. Ihmisen pelastuminen on Jumalan teko. Jumala valitsi meidät, emme me Jumalaa. On yksin Jumalan armoa, että Hän on antanut meille uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Jos sinä siis tunnet, että olet onnistunut elämässäsi hyvin ja olet hyvä omasta puolestasi, niin sinä tuskin tarvitset Jeesusta. Sinun täytyy tulla sellaiseen tilanteeseen, että kysyt: Kuuluuko, Herra Jeesus Kristus, armo vielä minulle? Meistä jokaisesta täytyy tulla syntisiä ja ymmärtää se, että ilman Jumalan armoa ei kukaan pelastu täältä maan päältä, ei ensimmäinenkään ihminen.

Ollaan siis tänäänkin ystävät hyvässä turvassa. Juuri me syntiset saamme luottaa siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää puhdistamaan minutkin kaikesta synnistä.

Raamatulla päähän

Olet varmaan kuulut puhuttavan siitä, kuinka Pyhää kirjaa joskus käytetään väärin. Ei anneta sen itse puhua evankeliumia Jeesuksesta, vaan otetaan jokin oma ajatus, jota Raamatun pitäisi toteuttaa. Esimerkkinä voisi olla se, että lyöjä määrittelee milloin ja millä tavalla kuulijan täytyisi ottaa Jeesus vastaan tai vähintään tunnustaa se synti, josta lyöjä toista syyttää.

Oma näkemykseni on vähän toinen. Se selkiytyi minulle käytännössä, kun pieni koira muutti taloon. Tämä otus, vaikka edustaakin suurta susien sukua, painaa kaksi ja puoli kiloa. Se on lisäksi niin rauhallinen, että osallistuu kahden tunnin Raamattu- ja rukouspiiriin nukkumalla reisieni päällä. Siinä reisien päällä se osallistuu myös aamuhetkeeni Sanan äärellä. Nahkakantinen Raamattuni painaa melkein yhtä paljon kuin koira ja sen lehdet kahisevat. Alkuun tämä otus aivan konkreettisesti pelkäsi saavansa Raamatusta päähänsä. Varsin nopeasti se kuitenkin ymmärsi, ettei
tämä kirja ole vaarallinen. Nykyään koira toimiikin minulle kirjatelineenä loikoillen turvallisesti avatun Raamatun koko paino selkänsä päällä.

Ajattelen, että näin meistä itse kukin toivoisi itseään Raamatulla lähestyttävän. Raamattua pidetään esillä arjessa turvallisessa tilanteessa kerta kerran jälkeen. Ei vaadita, vaan odotellaan, totutellaan. Vähitellen ääni ei enää tunnu pelottavalta, vaan tutulta. Kun kyseessä on Raamatun ääni, kyseessä oleva ääni on Jeesuksen ääni, joka lempeänä ja nöyränä kutsuu jokaista. Kurjinta Hän rakastaa eniten. Raamatun paino on Jumalan Pyhyys, Hänen kaikkivaltias kuninkuutensa. Jos sen joutuu kohtaamaan ilman Jeesuksen täytettyä työtä, se musertaa. Mutta kun meillä on Jeesus, voimme turvallisesti levätä Jumalan koko Sanan alla ilman pelkoa. 

Alkakoon uusi vuotesi turvallisesti Sanan alla. Tämä Sana kuljettakoon sinua kaikkina elämäsi päivinä matkalla Taivaan kotiin.