Rakkauden kaksoiskäsky

 

Kävelyllä ollessani tuli mieleeni ns. rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Aloin miettiä, mitä Jumalan rakastaminen on ja miten se elämässäni näkyy. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että rakastan Jumalaa siinä, kun olen suostunut ottamaan vastaan hänen valmistamansa syntien sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa yksin armosta, ilman yhtäkään omaa tekoani. Tätä rakkautta minulla ei omasta takaa olisi, ellei Jumala olisi ensin rakastanut minua ja vetänyt minua puoleensa. Se rakkaus, mitä minulla on Jumalaa kohtaan, on häneltä saatua.

Kun olemme saaneet syntimme anteeksi, niin samalla Jumala on lahjoittanut meille Pyhän Henkensä. Pyhä Henki pitää meitä kiinni Jeesuksessa ja on kanssamme koko tämän maanpäällisen matkan ajan. Hän myös antaa meille halun oppia tuntemaan Jumalaa ja hänen tahtoaan. Jumalan rakastaminen näkyy myös siinä, että haluamme tutkia Raamattua, rukoilla, osallistua seurakunnan tilaisuuksiin ja käydä ehtoollisella.

Ajattelen, että rakkaus Jumalaan näkyy myös siinä, että olemme kiitollisia elämästämme ja haluamme huolehtia lähimmäisistämme ja itsestämme. Jumala on tämän ainutkertaisen elämän meille lahjoittanut ja seuraa elämäämme koko ajan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:34-35)

Ihmisten välisestä elämästä tiedämme, että rakkaus, joka on vain sanoja, ei tunnu rakkaudelta. Ihmisten välinen rakkaus muuttaa myös käyttäytymistämme ja tekojamme. Samalla tavoin se rakkaus, jota me saamme osaksemme Jumalalta, muuttaa meitä ja saa meidät osoittamaan rakkautta lähimmäisillemme. Me saamme elää Jumalan rakkauden kohteina. Annetaan tuon rakkauden vaikuttaa elämässämme rakkautta Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme kohtaan.

Jeesus ja kuuliaisuus

 

Jumalan armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tässä on mennyt kesä niin, ettei ole tullut paljon kirjoitettua. Olen nyt muutaman päivän miettinyt, mistä aiheesta tulisi kirjoittaa ja minulle kirkastui sellainen asia kuin uskon kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuudella tarkoitetaan sitä, että ollaan Jeesuksen nimelle, Raamatun sanalle kuuliainen. Nimenomaan sille sanalle, että yksin Jeesuksessa meillä on synnit anteeksi. Silloin kun me sitä tietä mennään, että luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois, niin me päästään perille ja siinä on se kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuus on eri asia kuin olla seurakunnalle kuuliainen. Tämä on erään tutkimuksen mukaan aihepiiri, jolla saadaan eniten seurakunnassa riitaa. Monissa seurakunnissa on erilaisia tapoja liittyen esimerkiksi ulkonäköön, vaatetukseen tai tietynlaiseen käyttäytymiseen. Usein jos menee johonkin seurakuntaan, niin sanotaan, että saat uskoa armosta. Sen jälkeen tulee uskon kuuliaisuus, johon sekoitettaan seurakunnan erilaisia tapoja. Sitten aletaan vahtia toisia, että noudattavatko he näitä meidän seurakunnan sääntöjä. Nämä seurakunnan säännöt ja sellaiset opetukset, joille ei ole Jumalan sanan perustaa, saa unohtaa.

Paavali kirjoittaa uskon kuuliaisuudesta Roomalaiskirjeessä kaksi kertaa. Kirjeen aluksi hän kertoo, että hänet on erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa kansoissa. Kirjeen lopussa hän palaa asiaan kertomalla, että Jeesus Kristus on Jumalan salaisuus, joka on nyt saatettu tiedoksi kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaan saamiseksi. Uskon kuuliaisuus on siis Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen armossaan.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo tänäänkin omalle kohdalle, niin silloin me olemme kuuliaisia. Aamen.

Uskovat ovat kadehdittavia

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Mieleeni tuli, kuinka nuorena aikuisena en ymmärtänyt kristillisistä asioista juuri mitään. Minulle tuli herännyt omatunto ja silloin olisin ollut valmis, aivan niin kuin Luther, vaikka konttaamaan paavin portaita tai tekemään mitä vain, että saisin armollisen Jumalan itselleni. Olin kaikella tavalla valmis hyvittämään Jumalalle omia pahoja tekemisiäni ja tekemättä jättämisiä. Se tie ei kuitenkaan johtanut minua armon tuntemiseen, vaan tilanteeni meni entistä hassummaksi.

Sitten tapasin erään kristityn miehen, joka kertoi, että ainoastaan Jeesus voi minun synnit sovittaa ja kaikenlainen oma yrittäminen saa loppua. Siitä alkoi minun tieni kristittynä. Tosin tällä tiellä ja matkalla on ollut monia vaikeuksia ja koettelemisia. Enimmäkseen on kuitenkin ollut hyviä asioita ja olen Jeesuksen armoon turvaten saanut tehdä tätä matkaa.

Matteuksen evankeliumin 5. luvussa on yhdeksän autuaaksi julistamista. Ensimmäinen niistä kuuluu: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Ensiksi täytyy miettiä, mitä sana autuaita tarkoittaa. Siitä usein käytetään nimitystä onnellisia. Eräs tutkija käytti sanaa kadehdittava. Minusta tuo kadehdittava kertoo, kuinka suuri asia on se, että me olemme Jeesuksessa autuaita.

Autuaita ovat hengessään köyhät tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole enää mitään hyvää annettavaksi Jumalalle. Hän ymmärtää, että Jeesus on tullut sitä varten, että hän on sovittanut kaikki meidän synnit. ’Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta’, on hyvin voimallista puhetta. Meillä ei omasta puolestamme tarvitse olla mitään.

 Raamatussa on vertauksia, joissa puhutaan tyhjistä astioista. Täyteen astiaan ei voi laittaa uutta viiniä, vaan uusi viini vaatii uudet leilit ja vain ne leilit, jotka ovat tyhjiä, voidaan täyttää. Tämäkin kuvaa sitä, että meidän tulee olla omasta puolestamme tyhjiä. Tällaisina tyhjinä ja kelvottomina me saamme tänäänkin luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille.

Me saamme, ystävät, olla todella hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että tyhjän astian Kristus täyttää. Me saamme luottaa armon omalle kohdallemme. Usko ei ole tunnetta, vaan se on sitä, että me luotamme, että Jeesus, Jumalan Poika, on meidän synnit pessyt pois. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesuksessa ei ole kadotusta

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Tämän blogin kirjoittaminen on ollut viime aikoina aika vähäistä. Minusta on tuntunut, että takki on aivan tyhjä eikä tule mieleen, mikä olisi tärkeä aihe, josta kirjoittaa. Kun sitä olen miettinyt, niin kyllä kuitenkin tärkein asia on, että me jaksamme uskoa Jeesuksen sovintotyön kautta kaikki meidän synnit anteeksi ja ymmärretään se, että me olemme omasta puolestamme syntisiä. Meillä on jo syntymästä päällä perisynti. Me olemme lihassa siittyjä ja tämä perisynti on jo Aatamin ja Eevan langetessa tullut meidän päällemme.

Jeesus on kaikessa viisaudessaan antanut lapselle lapsenuskon. Sitten kun on aikuistuttu, on omakohtainen usko tuntunut vielä voimakkaammalta. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää se, että usko ei perustu meidän tunteisiimme, vaan siihen että Jeesus on meidät armossaan pelastanut.

Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeessa 1 sanotaan: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Mitä tämä Kristuksessa Jeesuksessa oleminen sitten on? Se on sitä, että me tahdomme turvata Jeesuksen sovintotyöhön ja uskoa sen omalla kohdallamme todeksi eli uskomme, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja me saamme olla hyvässä turvassa. Se on Jeesuksessa Kristuksessa olemista. Parannuksen tekeminen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Seuraaminen on sitä, että me kuuntelemme Pyhän Hengen ääntä, joka neuvoo, ohjaa ja lohduttaa ja luottamista Jeesuksen armoon.

Näin me ystävät saamme tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidät sovittanut eikä meillä ole mitään pelkoa. Meidän ei tarvitse pelätä, sillä Jeesus on itse sanonut, ettei hän kadota yhtäkään niistä, jotka hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa, ovat. Tässä armossa me saamme vahvistua. Paljon on sellaista menestysteologista opetusta, että kun tarpeeksi uskoo, niin paranee kaikista sairauksista ja kun antaa kympin niin saa satasen. Tällaista opetusta ei kannata kuunnella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen veren tähden.

Uusi passi

 

Minun piti uusia passi ja sormenjälkien ottaminen toi mieleeni, miten Jumala on luonut meidät jokaisen omaksi itseksemme. Maailmassa ei ole toista samanlaista ihmistä kuin minä tai sinä.  Tämän vuoksi tuntuu vähän hassulta, että uskoville asetetaan toisinaan hyvinkin tiukat raamit, jotta voisi pitää itseään uskovaisena. Nämä vaatimukset liittyvät usein ulkonäköön ja käyttäytymiseen. Jumala ei näitä vaatimuksia kuitenkaan aseta.

Ainoa oleellinen asia uskossa olemiselle on oikean maan passi. Jeesus on sovittanut koko maailman synnin ja lunastanut jokaisen ihmisen omaan valtakuntaansa. Tätä passia haetaan tunnustamalla, että tarvitsee Jeesusta. Jeesus myöntää Jumalan valtakunnan kansalaisuuden jokaiselle, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä. Se riittää.

Jumalan valtakunnassa on tilaa erilaisuudelle. Meidän ei tarvitse ahtautua johonkin uskovan muottiin, vaan saamme jokainen olla omia itsejämme. Paavali kirjoittaa: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1) Tällä hän tarkoitti juuri sitä, että meidän ei tarvitse Jeesuksen pelastamina alkaa noudattaa joitakin tiettyjä uskovien sääntöjä.

Jumala on antanut kymmenen käskyä suojelemaan elämää ja niitä noudattamalla jokaisella on täällä maan päällä hyvä elää. Ne ohjaavat meitä rakastamaan Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme. Pyhä Henki ohjaa meitä omantunnon kautta ja kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin.

Iloitaan siis Jeesuksen antamasta pelastuksen lahjasta ja sen tuomasta vapaudesta. Osoitetaan rakkautta toinen toisillemme ja itsellemme. Siihen Jumalan valtakunnan kansalaisuus meitä ohjaa.

Hyvä ja paha

 

Armoa ja rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin tänään ottaa esille sellaisen asian kuin, että kuinka sellainen ihminen, joka ei ole kristitty, tekee hyviä asioita. On paljon ihmisiä, joilla on varsin hyvä elämä, vaikka heillä ei ole kristillistä vakaumusta. He noudattavat yhteiskunnan sääntöjä riippumatta uskonnosta tai uskonnottomuudesta.

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka 1. luokan vaiheilla noin 7-vuotiaana aloin tietää, koska toimin väärin. Omatunto muistutti siitä. Murrosikäisenä halusin paaduttaa omantunnon ääntä, kun elämässä tuli niin paljon uusia kokeiluja. Nuorena aikuisena omatunto tuli sitten niin raskaaksi, että oli pakko alkaa miettimään, mikä on minun elämäni syvin tarkoitus.

Miksi siis myös sellaiset ihmiset, jotka eivät ole uskomassa, tietävät mikä on hyvää ja mikä pahaa. Se tulee jo sieltä, kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin ja söivät hyvän ja pahan tiedon puusta. Siinä vaiheessa ihmiselle tuli tietoon, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jumala kuitenkin käskee aina valitsemaan hyvän. Jokaisella ihmisellä on omatunto, mutta jos ihminen tieten tahtoen paaduttaa omaatuntoansa eikä välitä, mitä se muistuttaa, niin pikkuhiljaa se menee hiljaiseksi. Joskus Jumala voi puhutella meitä niin kovasti, että me palaamme ja ymmärrämme, että olemme toimineet väärin. Jumala voi sallia meille sairauksia, läheisten poismenoa ja monenlaisia koettelemuksia. Myös hyvän kautta Jumala, Jeesus Kristus, voi meitä kutsua.

Pyhä Henki, joka on niin kuin tuuli, voi toimia siellä, missä me ihmiset emme näe hänen toimivan.  Tuulta ei voi hallita. Ei ole sellaista tieteellistä keinoa, jolla tuulen suunnan ja voimakkuuden voi muuttaa. Jos tulee pyörremyrsky tai trombi, niin se vain tulee. Niille ihminen ei voi mitään. Samalla tavalla on Pyhän Hengen kanssa. Pyhä Henki toimii, vaikka me emme sitä näe.

Kun me ajattelemme, miten Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Oli ihonvärimme mikä tahansa, olimme terveitä tai sairaita tai jollakin tavalla vammaisia. Jumala ei ole sitoutunut mihinkään yhteen muottiin. Hyvä elämä ei kuitenkaan ketään pelasta vaan ainoastaan Jeesus Kristus. Me saamme, ystävät, tänäänkin luottaa siihen, että jos meidän omatunto muistuttaa meitä, että meillä ei ole asiat Jumalan kanssa kunnossa, me saamme uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Rakastettuna

 

Tänään aamurukouksessa rukoilin, että Pyhä Henki olisi läsnä kaikissa meidän ihmissuhteissamme ja toisi niihin Jumalan rakkautta. Rukoilin, että Pyhä Henki herättäisi rakkautta Jumalaan, lähimmäisiin ja itseen. Tuossa hetkessä koin syvän varmuuden siitä, miten Pyhä Henki haluaa opettaa meitä rakastamaan itseämme ja näkemään itsemme Jumalalle rakkaana.

Meidät monet on kasvatettu tuomion alla. Syyllisyys ja häpeä ovat juurtuneet meihin niin syvälle, että itsensä rakastaminen tuntuu jotenkin väärältä. Meidän on kuitenkin tärkeää oppia näkemään itsemme rakkauden arvoisina ja hyväksyä se, että erilaiset virheet ja epäonnistumiset ovat osa elämää eikä meidän tarvitse niitä hävetä. Me saamme puhua nuo kaikki hävettävät asiat rakastavalle Isälle ja uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta.

Kirjoitan tätä me-muodossa, vaikka oikeasti kirjoitan itsestäni. Luulen kuitenkin, että meitä samassa tilanteessa olevia on paljon. Kun on oppinut pelkäämään vanhempien reaktiota omiin epäonnistumisiin, on se saanut aikaan piilottelua. Kun ei uskalla tuoda itseään toisten eteen sellaisena kuin on, siitä seuraa, että kiellämme itsestämme jotain ja se puolestaan alistaa meitä valtaansa. Jeesus haluaa olla kanssamme joka hetki ja auttaa meitä kohtaamaan ja käsittelemään elämämme kipuja. Hän ei paranna haavojamme hetkessä vaan antaa rohkeuden kohdata ne.

Olen huomannut, että monet kristityt pelkäävät tekevänsä jotain, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista. Tällaisessa tilassa ei koe olevansa rakastettu, koska pelko hallitsee myös Jumala-suhdetta niin kuin se hallitsee ihmissuhteitakin. Rakastettu ei kuitenkaan ole peloissaan silloinkaan kun rämpii epäonnistumisen suossa.

Me saamme olla omia itsejämme ja luottaa Jeesuksen armoon, joka ei ole sidoksissa meidän onnistumisiimme tai epäonnistumisiimme. Jumalan rakkaus on ehdotonta ja siinä me saamme olla turvassa. Tästä turvasta käsin voimme vapaina kasvaa ihmisinä rakastaen Jumalaa, itseämme ja lähimmäisiämme.