Jeesus on suurempi kuin kiusaaja

Olemme juuri juhlistaneet Suomen itsenäisyyspäivää ja on myös muisteltu talvisotaa, jonka syttymisestä on nyt 80 vuotta. On suuri etuoikeus, että saamme asua vapaassa Suomessa. Kiitollisuus niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka taistelivat vapautemme puolesta, ei saisi unohtua.

Sodan aikana Suomen kansa johtajiaan myöten turvasi Jumalaan. Lutherin virressä ”Jumala ompi linnamme” kuvataan sekä maallista että hengellistä vihollista. Sen sanoissa ilmaistaan hyvin se, miten vain Jumalassa meillä on todellinen turva kaikkea pahaa vastaan. Talvisodan syttyessä vihollinen hyökkäsi Suomeen ilman sodan julistusta. Samalla tavalla kuin Neuvostoliitto ei aikoinaan ilmoittanut tulostansa, niin ei myöskään sielunvihollinen ilmoita hyökkäysaikeistaan etukäteen. Vanhoilla kristityillä on ollut tapana sanoa, että perkele ei kiusaa omiaan, mutta jos uskot Jeesukseen, niin silloin perkele hyökkää. Se käyttää hyväkseen meidän heikot hetkemme ihan samoin kuin sodassa vihollinen koettaa iskeä silloin, kun vastustaja on heikoimmillaan. Usein joudumme hyökkäyksen kohteeksi illalla nukkumaan mennessä tai yön hiljaisina tunteina, jos emme saa unta tai esimerkiksi silloin, kun vanhus kokee olevansa yksinäinen. Perkele tulee ja sanoo, että sinä olet syntinen ja paha, kaikessa epäonnistunut. Me voimme kuitenkin sanoa saatanalle tuollaisessa tilanteessa, että juuri sellainen olen, mutta Jeesus on minun syntini sovittanut.

Sodassa vihollinen käyttää erilaisia taktiikoita. Joskus se koettaa motittaa eli saartaa vastustaja sellaiseen mottiin, josta ei ole ulospääsyä. Myös kristittyinä me voimme joutua tuollaiseen sielunvihollisen mottiin, jossa se syyttää joka puolelta. Silloinkaan meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin uskoa, että Jeesus on meidät sovittanut. Raamattupiirissä eräs ystävä sanoi, että kun rukoilee niin sielunvihollinen jättää rauhaan. Näin se ystävät on. Me saamme tänäänkin luottaa siihen, että rukous auttaa.

On myös tärkeää, että pidämme yhteyttä toisten kristittyjen kanssa. Yksinäinen sotilas on aina haavoittuvainen sotilas, mutta kun meitä on useita, niin silloin me olemme vahvoja. Käydään toisten kristittyjen luona kylässä ja pidetään yhtä, kokoonnutaan raamattupiireissä ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa, ehtoollisella ja Sanan kuulossa. Lohdutetaan toinen toisiamme ja rukoillaan toistemme puolesta. Rukoillaan myös Suomen puolesta, että me saisimme kristittyjä päättäjiä ja johtajia ja Suomi voisi säilyä kristittynä maana. Vaikka toisinaan tuntuu, että vihollinen vallassa, niin me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jeesus on lopullinen voittaja ja me olemme voittajan puolella. Luota, ystävä, siihen että Jeesus on kaikki meidän syntimme pessyt pois. Ole turvallisella mielellä ja lohdutettuna. Aamen.

Kuuliaisuus

Matteuksen evankeliumin alussa on monia esimerkkejä siitä, miten Jumala puhuu ihmisille ja siitäkin, miten nämä ihmiset kuulevat ja toimivat Hänen tahtonsa mukaan.
  Joosef toimi niin kuin Herran enkeli unessa kehotti ja otti Marian vaimokseen. Idän tietäjät seurasivat tähteä ja löysivät seimestä Jeesus-lapsen ja veivät Hänelle lahjoja ja osoittivat Hänelle kunnioitusta. Joosefille Herra ilmoitti jälleen unessa, että heidän pitää paeta Egyptiin, sillä Herodes tappaa vastasyntyneet poikalapset. Profeetan kirjassa oli ilmoitettu, että Messias syntyy Betlehemissä.
  Ihmeellistä on myös se, miten jo vanhassa testamentissa oli kaikki mitä tuli tapahtumaan. Kävi myös toteen profeetta Jeremian ennustus siitä, miten Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli, kun Herodes toteutti lastenmurhat.
  Oikeastaan Raamattu on täynnä kertomuksia johdatuksesta ja kuuliaisista ihmisistä. Kaikessa tulee esiin Jumalan suunnitelmat ja voima, viisaus. Ihmisen kuuliaisuus ei riitä siihen, että hän toimii oikein, vaan ainoastaan Jumala voi vaikuttaa ihmisen toimintaan. Kun mietin, miten heiveröistä oma kuuliaisuuteni on ja liian usein toimin vastoin Jumalan tahtoa, niin en voi kuin luottaa Hänen rakkauteensa meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät tuomalla armahduksen meille  kärsimällä ristinkuoleman. 
  Kuuliaisuus on sittenkin sitä, että annan Jeesuksen tulla elämään ja Hän rakkaudellaan muuttaa minua niin, että haluan kuulla ja uskoa ja kulkea Hänen kanssaan. On tietysti tärkeää antaa aikaa siihen, että Jumalan sana voi vaikuttaa lukemalla ja kuulemalla Jumalan sanaa. Silloin voin kuulla Jumalan äänen ja nähdä Hänen ihmeitään. Jumala puhuu monin tavoin: ensisijaisesti Sanansa kautta, mutta myös unien kautta, luonnon kautta ja ihmisten välityksellä. Hänet voi kohdata tuulen henkäyksenä tai tulen liekkinä. Maailmassa tapahtuu niin paljon, mitä en ymmärrä, mutta silloin voin ja voimme luottaa Jumalaan: kaikki tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.   

Toivo Jeesuksessa

Elämme monin tavoin epävarmaa aikaa. Uutisista saamme koko ajan kuulla luonnon katastrofeista ja onnettomuuksista. Monilla on myös omassa elämässään erilaisia isoja vaikeuksia. Se, miten jaksamme tätä elämää, on hyvin paljon kiinni siitä, onko meillä toivo paremmasta vai ei. Tässä inhimillisessä elämässä toivo liittyy siihen, ajattelemmeko ihmisellä olevan mahdollisuuksia ja halua vaikuttaa maapallon tilan parantumiseen. Myös mahdollisuudet vaikuttaa oman elämäntilanteen parantumiseen lisäävät toivoa. Tämä inhimillinen toivo on kuitenkin hyvin epävarmalla pohjalla ja vaihtuu helposti epätoivoon.

Onko sitten olemassa toivoa, joka ei ole toiveajattelua eikä vaihdu hetkessä epätoivoon? Kyllä on. Tuo muuttumaton, ikuinen toivo, on Jumalassa, siinä, mitä Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään. Jumala valmisti ihmiselle pelastuksen jo silloin, kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin. Jumala myös kertoi sen heti heille, jotta ihmisellä olisi toivo. Ennen Jeesuksen syntymistä ihmiseksi ja Hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemistaan eläneet ihmiset pelastuivat luottamalla Jumalan lupaukseen tulevasta Vapahtajasta.

Golgatan ristillä Jeesus sovitti meidän syntimme. Jeesuksessa meidän syntimme ei enää mene Jumalan kasvojen eteen, vaan kun Jumala katsoo meitä, joiden synnin Jeesus on sovittanut, Hän näkee rakkaan Poikansa puhtauden. Golgatan ristillä Jeesus on lunastanut meidät itselleen. Jeesuksen omina emme ole enää synnin ja kuoleman vallassa, vaan saamme elää ikuista elämää jo nyt.

Mitä siis on kristillinen toivo? Se on sitä, että Isä Jumala rakastaa meitä, Poikansa pelastamia ihmisiä. Hän haluaa meidät, rakkaat lapsensa, luokseen ja huolehtii siitä, että Jeesuksen kallis veri ei ole vuotanut turhaan, vaan me selviämme tämän maanpäällisen elämän läpi ikuiseen elämään Jumalan luona.

Antaako tämä ikuisen elämän varma toivo meille sitten luvan suhtautua välinpitämättömästi tämän maapallomme ja oman elämämme haasteisiin? Ei missään tapauksessa. Jumala antoi jo Aatamille ja Eevalle tehtävän viljellä ja varjella tätä maata. Se on edelleen meidän tehtävämme. Meidän tulee elää suojellen elämää ja huolehtien luonnon ja ihmisten hyvinvoinnista. Tätäkin saamme tehdä Jumalan johdatuksessa. Hän antaa meille toivon myös tähän elämään. 

Sinä, ystävä, joka olet epätoivoinen tässä maailmantilanteessa, luota siihen, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut ja sinä saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen kalliin sovintoveren tähden. Hän on sinut lunastanut ja on sinun kanssasi joka hetki.

Ei tuomita, ettei meitä tuomittaisi

Raamatussa sanotaan: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?” (Matt. 7:1-3). Tässä kohdassa tuomitseminen tarkoittaa tuomiohenkisyyttä. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö saisi nuhdella toista vääryydestä. Raamatussa on monta esimerkkiä tällaisesta nuhtelemisesta: Naatan nuhteli kuningas Daavidia, Paavali nuhteli Pietaria ulkokultaisuudesta jne.

Minä ajattelen, että tuomiohenkisyys on muiden ihmisten yläpuolelle asettumista. Ajatellaan, että vain minä tai se seurakunta, johon kuulun, tietää totuuden. Ei hyväksytä muita seurakuntia, joilla on erilaiset tavat, oikeiksi kristityiksi ja silloin tulee tuomiohenki heitä kohtaan. Samalla tavalla, jos ihminen on elänyt omasta mielestään hyvän elämän, hän voi tulla sielunvihollisen sokaisemaksi ja nähdä kaikessa, miten muut ovat epäonnistuneita ja huonoja ihmisiä. Tällaisen itserakkaan ihmisen ympärillä ei kukaan viihdy ja samalla tavalla itseriittoisen seurakunnan lähellä ei toisilla, kyseiseen seurakuntaan kuulumattomilla, ole hyvä olla.

Kun Matteuksen evankeliumissa käytetään passiivimuotoa, silloin yleensä puhutaan siitä, mitä Jumala tekee. Tässä sanotaan: ”niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan”. Tämä on aika vakavaa puhetta. Jos tunnemme itsessämme tällaista tuomiohenkisyyttä, niin meidän täytyy tehdä siitä niin sanotusti parannusta ja koettaa päästä siitä eroon.

Tässä sanotaan myös: ”kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”. Vanhemmassa käännöksessä puhutaan malkasta. Meillä nykyihmisillä ei ole enää käytössä tuota malka-sanaa ja siksi helposti siitä tulee mieleen jonkinlainen akana tai muu melko pieni roska. Malka on kuitenkin ihan oikeasti iso puu. Malka tarkoittaa olki- tai tuohikatolla olevia harjalta räystäälle ulottuvia puita, joiden tarkoitus on olla katteen painona ja pitää se paikoillaan. Hirsi on siis oikein kuvaava sana. Kun me tulemme sokeiksi siinä omassa hyvyydessämme ja pyhyydessämme, niin me emme enää huomaa, että olemme jo täysin sokeita ja meillä on hirsi omassa silmässämme, vaan me näemme ainoastaan vikaa muissa.

Kiitos Jeesukselle siitä, että Hän on antanut Raamattuun meille näitä varoittavia sanoja, ettemme saa elää tuomiten toisia. Armon avulla me voimme tästä tuomiohenkisyydestäkin vapautua. Jeesus tuomitsee katuvat armolla ja laupeudella, ja me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ole, ystävä, turvallisella mielellä ja luota siihen, että Jeesus johtaa häneen uskovat taivaan kotiin.

Saamme maistaa Jeesuksen suloisuutta

Vaimoni pyysi minua tekemään lihamakaronilaatikkoa, johon lisäisin jääkaapissa olevia suppilovahveroita. Lupasin tehdä tuon ruuan. Otin kaapista makaronipussin ja luin siitä ohjeen. Siinä ei kuitenkaan mainittu suppilovahveroista mitään. Tein kuitenkin vaimoni toiveen mukaan ja laatikosta tulikin oikein hyvä, metsäisen makuinen ruoka. Kun vaimo tuli töistä, niin söimme ja me molemmat pidimme tuosta mausta.

Ihminen, joka ei ole ikinä syönyt makaronilaatikkoa, tai puhumattakaan suppilovahveroista makaronilaatikossa, ei tiedä, miltä tuo ruoka maistuu. On mahdotonta ymmärtää jonkin ruuan makua, jos ei ole ikinä sellaista maistanut. Sama on, jos joku ei ole kuullut Jeesuksesta ja saanut vastaanottaa syntien sovitusta, hän ei ymmärrä, mitä uskossa eläminen on. Hän ei voi maistaa Jeesuksen rakkauden suloista makua. Meidän tehtävämme on jakaa evankeliumia kaikille niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Saamme kertoa siitä mausta, miltä syntien anteeksi saaminen maistuu ja luottaa siihen, että Pyhä Henki herättää heissä uskon Jeesukseen ja hekin saavat tulla osalliseksi Jumalan armosta.

Raamatussa puhutaan siitä, että meidän ei tule koota itsellemme aarteita tänne maan päälle vaan taivaisiin, jossa ei koi ja ruoste raiskaa. (Matt. 6) Ajattelen, että tuo taivas ilmenee myös jo täällä maan päällä ja tulevaisuudessa siellä jossain. Jumalan rakkaus vaikuttaa jo täällä. Kun olemme sanan kuulossa ja nautimme Herran pyhää ehtoollista tai käymme raamattupiirissä, niin se on sitä aarteiden kokoamista tähän aikaan ja myös tulevaan. Silloin kun me täältä lähdemme, niin me viemme omalta osaltamme sydämessämme olevan aarteen, joka on Jeesus Kristus, mukanamme iankaikkisuuteen. Jokainen, joka uskoo Jeesuksen elämäänsä, on jo itsessään aarre.

Muista, että sinäkin, joka et vielä jaksa uskoa itseäsi armosta autuaaksi, niin sinä saat uskoa. Sinä olet osallinen tästä hienosta ateriasta. Sinulla on lupa nauttia se. Jeesus on sinut ja meidät kaikki sovittanut ja me saamme tänäänkin uskoa, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Se on sinun ja minunkin kohdalla jo tänään totta. Me saadaan nauttia aarteesta, valtavasta salaisuudesta, jota me ei voida toisille antaa, vaan ainoastaan Jeesus voi sen antaa. Kun olemme syöneet hyvän aterian, meistä näkyy rauha ja tyytyväisyys. Samoin silloin, kun me saamme nauttia Jeesuksen ehtoollisessa ja Sanassa, me saadaan siitä itsellemme rauha ja tyytyväisyys. Ollaan ystävät hyvässä turvassa, sillä Jeesus on meidän syntimme pessyt pois.

Taivaan aarteita

Tämä marraskuu on kovin pimeää aikaa ja ainakin minä saan paljon vähemmän aikaiseksi kuin valoisampana aikana ja untakin tarvitsen enemmän. Juuri nyt kuitenkin luemme Raamatusta niitä tekstejä, joissa kehotetaan valvomaan. Aloin miettiä, mitä tuolla valvomisella tarkoitetaan. Valvominen on tietenkin nukkumisen vastakohta. Nukkuessa havainnoimme ympäristöämme hyvin vähän. Valvomisesta on tullut myös sana valvomo. Monissa tehtaissa ja yrityksissä on valvomo, josta tarkkaillaan kaikkea sitä, mitä rakennuksessa tapahtuu. Kun sieltä käsin seurataan tapahtumia, ei se ole hermostunutta tai pelokasta, vaan levollista tapahtumissa mukana olemista.

Miten me sitten kristillisessä mielessä voimme valvoa. Ajattelen, että valvominen on Jeesukseen katsomista. Kun Pyhä Henki on herättänyt meissä uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana, olemme saaneet kalleimman aarteen, joka on olemassa. Matteuksen evankeliumin 6. luvussa sanotaan (jakeet 19-21): ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi ja ruoste raiskaa ja missä ei varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Ihmiselle on luonteenomaista, että hän huolehtii siitä, mikä on hänelle arvokasta ja sitä hän valvoo.

Jeesuksen pelastamina saamme koota aarteita taivaaseen. Mitä nuo taivaalliset aarteet sitten ovat? Suurin aarre on syntien anteeksi saaminen Jeesuksen sovintoveren tähden. Jeesuksen pelastamina saamme Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä. Pyhä Henki myös opettaa meille Raamatun Sanaa. Rukouksessa saamme puhua taivaallisen Isämme kanssa ja seurakunnassa virkistyä Sanasta, ehtoollisesta ja uskovien yhteydestä. Saamme myös kertoa Jeesuksesta läheisillemme. Valtavia aarteita, vai mitä! Eikä meidän tarvitse olla tippaakaan huolissamme siitä, että tuo aarre varastettaisiin. Saamme valvoa levollisina ja turvallisella mielellä katse suunnattuna Jeesukseen ja nauttia noista taivaallisista aarteista jo täällä maan päällä.

Pyhän Hengen valossa

Rauhantervehdyksellä haluan teitä kaikkia ystäviä tervehtiä. Tänään on pyörinyt mielessäni sellainen asia, kun Raamatussa Matt. 6:22-23 sanotaan näin: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!”. Ajattelen, että tällä vertauksella tarkoitetaan nimenomaan hengellistä pimeyttä. Ihminen, joka vaeltaa pimeydessä, on sellainen, joka sanoo, ettei ole Jumalaa eikä Jeesusta. On myös niitä, jotka ajattelevat, että kyllä usko Jumalaan riittää eikä Jeesusta tarvita. Mutta kuitenkin kaikki elämä ilman Jeesusta on sitä hengen pimeyttä.

Kun ihminen alkaa herätä, hän huomaa oman pahuutensa. Pyhän Hengen valo alkaa tehdä työtä ihmisen sisällä ja hän alkaa huomata, että kaikki hänen omat tekonsa ovat itsekkäitä. Omasta puolestamme me olemme pimeitä, mutta Jumalan valo, Pyhä Henki, tekee meissä kristityissä työtään koko tämän elämämme ajan ja se on se meidät valaiseva valo. Tuo valo saa meissä aikaan uskonelämää.

Nyt kun syksy on alkanut pimentyä eikä valoa juuri ole, ostin sellaisen aurinkolampun, jossa on todella kirkas valo. Kun tuon lampun ääressä tekee ristisanatehtäviä, näkee hyvin kaikki pienimmätkin piirustukset. Vaikka tavallisen lampun valossa on silmälasit päässä, niin ei silti tahdo nähdä niitä pienimpiä tekstejä, mutta siinä aurinkolampun valossa näkee. Tämäkin vertaus on toki huono, kun puhutaan Pyhän Hengen valosta, mutta kuitenkin siinä on samasta asiasta kyse. Kun ihminen Pyhän Hengen valon kirkkaudessa huomaa oman syntisyytensä, hänelle ei jää muuta mahdollisuutta kuin kääntyä Jeesuksen puoleen ja hakeutua seurakuntayhteyteen. Seurakuntayhteys on kuin hengellinen sairaala. Seurakunnassa me kaikki olemme toipumisprosessissa ja eheytymässä. Jeesuksen rakkaus on se voima, jossa me eheydymme ja tulemme osalliseksi aidosta elämästä. Jumala hoitaa meitä Sanallaan ja ehtoollisessa saamme konkreettisesti nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Jeesus on meidät omalla sovintoverellään pessyt puhtaaksi ja me saamme uskoa tänäänkin itsemme sovitetuksi Jeesuksen nimen ja veren turvin.