torstai 31. tammikuuta 2019

Huominen



Kuvia ottaessani yritän tavoittaa juuri sitä hetkeä, sillä hetken päästä valo on jo toinen ja moni yksityiskohta on muuttunut. Elämässä muutenkin elämme hetkestä toiseen ja päivästä toiseen. Elämä voi muuttua hetkessä tai päivässä. Usein huomaankin, etten tarpeeksi arvosta hyviä asioita elämässäni, sillä ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kiitollinen mieli olisi muutenkin hyväksi sekä itselleni että läheisille.Voisin olla kiitollinen kaikesta, mitä olen elämääni saanut, lahjana.  Olen alkanut ymmärtää paremmin sitä, että elämä on lahja, lahja Isältämme taivaassa. Siitä voisin Jumalaa kiittää joka päivä ylistäen ja iloiten. Hän kuulee rukouksemme, toiveemme ja haluaa meille hyvää. Hän ohjaa elämäämme tahtonsa mukaan niin, että se olisi meille hyväksi. Olemme turvallisissa käsissä, vaikka emme sitä itse aina ymmärrä.
   Vielä vaikeampaa on ymmärtää vastoinkäymisten merkitystä. Emme pysty ymmärtämään, miksi Jumala sallii kaiken pahan. Nämä kysymykset ja monet vaikeat tunteet voi rukouksessa viedä Herran eteen.  Voimme olla vihaisia, pettyneitä ja pahoinvoivia ja silloin on kiitollisuus kaukana meistä. Armahtava Isä hyväksyy kaiken tämän pahan olon meissä ja haluaa auttaa. Joskus voi myöhemmin oivaltaa merkityksiä kokemuksille, mutta aina niin ei käy. Emme saisi kuitenkaan itse tuomita itseämme tai toisiamme. Joskus ihmisillä on taipumus ajatella, että on itse jotenkin ansainnut tai aiheuttanut sen pahan, mitä elämässä tapahtuu. Silloin puhumista Jeesukselle, rukoillen, ei pidä lopettaa, vaikka onkin pettynyt itseensä, elämään ja Jumalaan. Jeesus kuulee ja on lähellä, vaikka itse et enää jaksaisi rukoilla tai kun uskosi horjuu pettymyksien ja vaikeuksien keskellä. Jeesus rukoilee puolestamme. Hän haluaa antaa voimaa ja uuden mahdollisuuden.
   Mitä huominen tuokaan tullessaan? Emme voi sitä tietää. Sekin on jo Jumalalla tiedossa. Hänellä on kaikelle hyvät suunnitelmat. Me emme aina elä niin kuin Jumala haluaisi ja senkin Hän tietää ja silti rakastaa meitä. Jumalan pojan, Jeesuksen, kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa ( kirje Roomalaisille luku 5). Meillä on rauha Jumalan kanssa! Jeesus Kristus avasi meille pääsyn armoon! Meillä on toivo, että pääsemme Jumalan kirkkauteen! Kaikki tämä johtuu Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan, jotka emme pysty itseämme auttamaan. Kun tajuamme edes vähän Hänen rakkautensa suuruutta, ei voi muuta kuin kiittää ja ylistää ja luottaa, että Häneltä saamme huomispäivänkin.
Kirjoittanut: Päivi Harberg
   

maanantai 28. tammikuuta 2019

Isä taivaassa


Rakas ystävä, haluan muutamalla sananalla puhua edesmenneestä isästäni, joka kuoli  joulukuun 22. päivä 2018. Kun olin lapsi, isä oli paljon töissä. Kun minun aikani tuli lähteä pois, muutin lähes tuhannen kilometrin päähän, emmekä me juurikaan olleet tekemisissä. Nyt hänen poismenonsa jälkeen olen miettinyt, millainen minun ja isäni suhde oli. Hyvin raskaalla mielellä voin todeta, että meillä ei ollut oikeastaan minkään laista suhdetta. Soittelimme ja tapasimme harvakseltaan. Vaikka hän oli biologinen isäni, emme oikeastaan ikinä oppineet tuntemaan toisiamme eikä todellista isä-poikasuhdetta muodostunut.

Meillä jokaisella on myös taivaallinen Isä. Toivon, ettei suhteesi Häneen, ole samanlainen kuin tämä minun ja isäni suhde. Omalta kohdaltani voin sanoa, että suhde taivaalliseen Isään on toimiva. Aloitan aamun vaimoni kanssa rukouksella ja samoin lopetamme päivän rukoilemalla. Raamatun kautta Hän puhuu minulle. Päivän mittaan usein juttelen hänelle asioitani ja Hän on myös kuullut minua ja antanut rukousvastauksia. Tunnen taivaallisen Isän, kuinka hän on rakastava Isä. Vaikka olen omasta puolestani mahdoton kelpaamaan taivaaseen, niin tiedän, että Hän on Jeesuksessa Kristuksessa minun edestäni sovittanut kaikki syntini. Siksi, että turvaan Häneen ja uskon Hänen sovintotyönsä omalle kohdalleni, minä olen taivaskelpoinen.

Ihmisellä voi myös hengellisesti olla niin, että hän tietää kyllä Jeesuksesta ja uskoo senkin, että Jeesus eli maan päällä, kuoli ja on nyt taivaassa. Mutta Jeesus ei ole kuitenkaan saanut sovittaa hänen syntejään ja tulla elämään läsnäolevaksi. Tai voi olla, että joku on saanut uskon Jeesukseen syntien sovittajana, mutta koska hän ei pidä suhdetta Jeesukseen yllä, niin vähitellen se menettää merkityksensä tai ainakin suhde jää laihaksi.

Toivon, että ymmärrät, mistä puhun. Nyt kun vielä aika on, soita niin sanotusti Jeesukselle, puhu Hänelle asioitasi, ota Jeesus elämääsi, kerro Hänelle huolesi ja luota siihen, että Jeesus auttaa, kun sen aika on. Jeesus todella auttaa ja antaa katuvalle syntiselle synnit anteeksi. Saat ystävä tänäänkin olla turvallisella mielellä ja luottaa siihen, että Jeesus on kuollut puolestamme ja sovittanut kaikki syntimme.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Luvattu maa


Jumala lupaa autiomaassa vaeltavalle Israelin kansalle, että Hän antaa heille maan ja karkottaa viholliset heidän edeltään. Jumala ei kuitenkaan lupaa karkottaa vihollisia yhdellä kertaa, ettei maasta tulisi autiota ja sen vuoksi sinne tulisi paljon villieläimiä. Jumala lupaa karkottaa maan entiset asukkaat vähä vähältä.

Kun ihminen saa armon ottaa vastaan Jeesuksen pelastustyön omakohtaisesti, hän saa lupauksen iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Samalla hän tulee osalliseksi Jumalan hyvästä suunnitelmasta elämälleen. Täällä maan päällä jokainen on vielä syntinen, mutta Jeesuksen uhrin tähden olemme saaneet syntimme anteeksi. Samalla tavalla kuin Jumala lupasi vähä vähältä antaa israelilaisille lupaamansa maan, samoin hänen Pyhä Henkensä kirkastaa meille Jumalan tahtoa meidän elämässämme pala kerrallaan.

Israelilaiset eivät luottaneet Jumalan lupaukseen vaan pelkäsivät niitä kansoja, jotka asuivat Jumalan heille lupaamalla alueella. Me emme saa pelätä niitä asioita, vanhoja tottumuksia, jotka elämäämme ovat hallinneet, vaan saamme antaa Pyhän Hengen valloittaa meitä vähän kerrallaan. Meidän taistelumme syntiä vastaan on sitä, että tuomme kaikki lankeemuksemme ja laiminlyöntimme Jeesuksen puhdistettavaksi. Jeesus on jo meidät sovittanut Golgatan keskimmäisellä ristillä ja Hänen ristinsä juurelle me saamme kaikkien syntiemme kanssa aina mennä.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä jatkuvasti muutosta elämäämme. Jotkut asiat saattavat muuttua nopeasti, mutta ei meidän huonot piirteemme kuitenkaan tässä ajassa kaikki poistu. Esimerkiksi itsekkyys ja rakkaudettomuus ovat niin isoja juttuja, että ne tulevat elämässämme tavalla tai toisella yhä uudelleen esiin. Joka kerta saamme kuitenkin näitä syntejämme pyytää anteeksi ja luottaa siihen, että ne ovat anteeksiannettuja Jeesuksen tähden. Hän on meidät jo voittanut, ja vaikka olemme täällä vielä keskeneräisinä, saamme kuitenkin luottaa siihen lupaukseen, että kerran saamme olla luvatussa maassa iankaikkisesti.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Jeesus on suurempi kuin sydämemme


Meille voi elämässä tulla sellainen tunne, että meillä ei ole enää yhteyttä Jumalaan ja Jeesukseen. Se tunne voi tulla siitä, että olemme epäonnistuneet omassa elämässämme. Olemme tehneet vääriä valintoja, kohdelleet läheisiä huonosti, olleet huonoja kasvattajia. Näitä syitä on vaikka kuinka paljon ja se aiheuttaa tunteen, että meillä ei ole enää Jeesusta elämässä, ettei Jeesus voi rakastaa näin epäonnistunutta ihmistä. Haluan kuitenkin sanoa sen, että Jeesus on siitä huolimatta.

Joskus meidän sydämemme tuomitsee meitä ja näyttää meille, että me olemme Jumalan edessä kelvottomia, ja se on aivan totta. Mutta me saamme juuri tällaisina kelvottomina kuitenkin uskoa Jeesuksen sovintotyön omalle kohdallemme ja muistaa, että Jeesus on suurempi kuin meidän sydämemme. Meidän täytyy vastoin omaa tuntemistakin luottaa Jeesuksen armoon ja siihen, että Jeesus on todellakin sovittanut kaikki. Jeesus on ikään kuin silta, joka yhdistää meidät Jumalaan. Ilman Jeesusta meillä ei oikeasti ole armoa, mutta kun meillä on Jeesus, niin saamme luottaa armoon.

Jumala ei tuomitse ketään synnin vaan epäuskon tähden. Sillä, että on suuri syntinen, ei ole merkitystä. Meille kaikille kuuluu Jumalan armo. Mutta sitä Jumala ei anna anteeksi, ettei usko hänen Poikaansa omaksi Vapahtajaksi. Tässä asiassa ollaan todella vakavan paikan edessä. Jos ihminen on sitä mieltä, ettei hän tarvitse Jeesusta elämäänsä ja ajattelee, että koko Jeesus on satua, niin sellaista ihmistä odottaa iankaikkinen kadotus. Mutta kun uskomme Jeesuksen omaksi sovittajaksemme ja vapahtajaksemme, niin silloin olemme pelastettuja. Vaikka meidän sydämemme tuomitsee meitä, niin sillä ei ole pelastusasiassa mitään merkitystä. Usko ei ole tunnetta, vaan se on luottamusta siihen, että Jeesus on minut vapahtanut. Kannattaa muistaa, että Jumala katsoo meidän mieleemme. Kun mieli on se, että: ”Rakas Jeesus, olen aivan kelvoton, anna minulle anteeksi,” niin sen kaltaista sydäntä Jeesus rakastaa. Sydäntä, joka tuntee huonommuutta ja omasta puolesta mahdottomuutta, sitä Jeesus on lähellä. Jeesus rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Sovitus

Meille on tuttua kilpailu yhteiskunnassamme ja ihmisen elämässä yleensäkin. Kilpailemme suosiosta, omaisuudesta, työpaikoista jne. Kilpailemme myös vallasta ja siitä kenen tapa elää tai arvot ovat oikeita. Kilpailu tai vallanhimo voi johtaa joskus jopa vihaan ja taisteluihin ihmisten välillä. Siitä meillä on liiankin paljon esimerkkejä historian varrelta. Vääränlainen vallankäyttö aiheuttaa  väkivaltaa ihmisten välille.Tämä kaikki on aina kuulunut ihmisen elämään.
    Jeesuksen aikana fariseukset ja kirjanoppineet olivat arvostetussa asemassa ja heillä oli valtaa suhteessa kansalaisiin. He rakastivat sitä, että heidät huomattiin ja he olivat ensimmäisinä pidoissa ja tapahtumissa (Matteus luku 23). Jeesuksesta tuli heille uhka, koska ihmiset alkoivat kuunnella ja seurata Jeesusta. Heidän valtansa, asemansa oli vaarassa. Tietenkin tähän liittyi paljon erilaisia syitä, miksi he eivät hyväksyneet Jeesusta ja Hänen opetuksiaan. Jeesus saattoi herättää myös kateutta, koska ihmiset pitivät Hänestä ja Hänen rakkautensa alkoi vaikuttaa ihmisiin. Jeesus ei myöskään ulkoisesti  näyttänyt kovin arvokkaalta. Tarkoitan tällä sitä, että hänhän pukeutui vaatimattomasti ja kulki syntisten, tavallisten ihmisten joukossa. Hänen puheensa oli rakkaudellista ja anteeksiantavaa, hyväksyvää. Hän hyväksyi, ymmärsi, armahti. Fariseuksien pukeutumisessa näkyi erilaisia merkkejä heidän tärkeydestään (esim. vaipan tupsut olivat suuret) ja heidän suhtautumisensa ihmisiin oli usein alentavaa ja vaativaa, tuomitsevaa. He arvostivat ihmisiä, jotka arvostivat heitä.
     Nyt varmaan huomaamme, että moni asia on nykyäänkin aivan samoin kuin Jeesuksen eläessä maan päällä. Me ihmiset emme ole muuttuneet. Meissä on piirteitä fariseuksista. Se on tärkeää huomata itsessään ja muistaa, että Jeesus sen kyllä tietää ja antaa anteeksi syntimme. Joskus toki on niin, että valta ja raha ja liiallinen itsekeskeisyys sokaisee meidät ja emme huomaa tätä itsessämme. Silloin usein kohtelemme myös läheisiämme huonosti ja alentavasti ja vaatimuksemme ovat suuria. Siitä puuttuu silloin hyväksyvä asenne, rakkaus. Jeesushan sanoi, että joka teistä haluaa olla suurin, se olkoon toisten palvelija. Hän sanoi myös, että joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
       Jeesuksen puheet ja teot olivat aivan uudenlaisia, radikaaleja siihen aikaan ja taitavat olla sitä nykypäivänäkin. Tätä rakkauden sanomaa me tarvitsemme joka päivä ja tässä aikakaudessa mitä suuressa määrin. Jeesus on sovittanut syntimme ristin kuoleman kautta, jotta voisimme saada syntimme anteeksi. Meidän ei tarvitse olla ankaria toisille tai itsellemme, vaan voimme tuoda kaikki piirteemme ja asiamme rukouksessa Jeesukselle. Hän oli ja on rakkaus, joka vapauttaa meidät synneistämme. Hän on edelleen sama syntisten, tavallisten ihmisten ystävä, joka tuli maailmaan antamaan meille lahjoista parhaan, uskon ja ikuisen elämän Jumalan rakkaudessa. 
Kirjoittanut: Päivi Harberg
  

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Betlehemin tähti


Tahdon näin alkuvuodesta tervehtiä sinua Jumalan armolla ja rauhalla ja toivottaa hyvää tulevaa vuotta ja siunausta siihen. Loppiaisena kirkoissa luetaan itämaan tietäjistä. Nämä viisaat miehet olivat ymmärtäneet, että juutalaisille oli syntymässä kuningas. Nyt he olivat nähneet hänen tähtensä syttyneen ja halusivat mennä häntä kumartamaan. Heidän matkansa kesti vähintäänkin viikkoja ja tähti ohjasi heitä oikeaan suuntaan. Kun he sitten saapuivat Jerusalemiin, niin he menivät Herodeksen linnaan. Tuossa kohtaa he lopettivat tähden seuraamisen ja omalla järjellään päättelivät, että uusi kuningas on tietenkin hallitsijan luona. Kun he menivät Herodeksen luo, niin sieltä ei vastasyntynyttä kuningasta löytynyt. Herodes kutsui juutalaiset oppineet paikalle ja kysyi heiltä, missä Messiaan oli määrä syntyä. Hänelle kerrottiin, että profeetat olivat kertoneet Messiaan syntyvän Betlehemissä. Tietäjät lähtivät jatkamaan matkaa ja tähti opasti heidät oikeaan paikkaan. He kumarsivat Jeesus-lasta ja antoivat hänelle lahjaksi kultaa, suitsukkeita ja mirhaa.

Tämä on syvällinen kertomus, joka koskee myös meitä tänä päivänä. Kun ihminen kaipaa yhteyttä armolliseen Jumalaan, niin Jumalan Pyhä Henki lähtee johdattamaan häntä Jeesuksen luo. Usein käy kuitenkin niin, että matkalla alamme luottaa omaan järkeemme ja poikkeamme pois Pyhän Hengen näyttämältä tieltä. Oma järkemme sanoo, että me voimme itse tehdä Jumalalle hyvää kelvataksemme Hänelle. Pian kuitenkin huomaamme, ettei se ole mahdollista. Jumala ei tarvitse meiltä mitään, koska kaikki on jo hänen. Me joudumme pettymään itseemme. Onneksi Jumala on kärsivällinen meidän kanssamme ja Pyhä Henki on jälleen valmis johdattamaan meitä Jeesuksen luo. Sanan tutkimisen kautta Pyhä Hengen avulla me tänäänkin löydämme Jeesuksen.

Itämään tietäjät antoivat Jeesukselle lahjoja. Mitä me sitten voimme Jeesukselle antaa? Ajattelen, että vain meidän oman särjetyn ja nöyrän sydämemme. Sen, että tunnustamme, ettei meillä ole mitään omaa, vaan luotamme täysin Jeesuksen armoon. Silloin saamme lahjaksi uskon Jeesukseen ja Pyhän Hengen, joka auttaa meitä kertomaan lähimmäisillemmekin armollisesta Jeesuksesta. 

Saat, ystävä, tänäkin päivänä luottaa siihen, että Betlehemin tähti, Pyhä Henki, johdattaa sinut Jumalan yhteyteen ja armollisen Jeesuksen luo ja lopulta taivaan kotiin.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Jeesuksen oma


Raamatussa Filippiläiskirjeessä Paavali kertoo siitä, miten Jeesus on ottanut hänet omakseen. Ja myös minut ja sinut. Ymmärtääkseni paremmin, mitä kaikkea pitää sisällään se, että Jeesus on ottanut minut omakseen, koetan miettiä tuota sanaa ihmisten elämässä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkea voi suoraan siirtää koskemaan Jeesusta, mutta silti tällainen pohdiskelu voi auttaa ymmärtämään sanojen merkitystä.

Jos ihminen ottaa jotain omakseen, niin silloin hän haluaa sitä. Ajatellaan tässä esimerkkinä lemmikkieläintä. Tuo lemmikki ei ole aloitteellinen asiassa, vaan ihminen haluaa sen. Useimmiten hänen täytyy myös maksaa tuosta lemmikistä. Saatuaan vaikkapa koiran itselleen, niin sen jälkeen tuo koira kuuluu omistajalleen. Omistaja huolehtii koirasta, täyttää sen tarpeet ja osoittaa sille rakkauttaan. Hän viettää aikaa koiransa kanssa, jotta se oppisi tuntemaan omistajansa ja luottamaan tähän. Hän myös kasvattaa koiraa, jotta kaikilla olisi hyvä olla yhdessä. Omistaja ei jätä lemmikkiään oman onnensa nojaan, vaan on sitoutunut siihen koko sen elämän ajaksi. Ihmisten keskuudessa tuo ei aina pidä paikkaansa, mutta sitä omaksi ottaminen kuitenkin tarkoittaa.

Mitä tämä sitten voisi olla liitettynä Jeesukseen. Ensinnäkin Jeesus on se, joka on ottanut minut omakseen. Minä en ole aloitteen tekijä enkä ole voinut itseäni Jeesukselle antaa. Jeesus halusi minua omakseen niin valtavasti, että oli valmis antamaan henkensä saadakseen minut. Jeesus on ostanut minut itselleen omalla verellään ja minä kuulun Hänelle. Jeesus haluaa viettää aikaa kanssani. Hän tuntee minut paremmin kuin minä itse. Hän tietää ja ymmärtää kaikki elämäni tapahtumat, luonteenpiirteeni, toiveeni, pelkoni ja kaiken, mitä minussa on. Ja mikä ihmeellisintä: Hän rakastaa minua siitä huolimatta. Jeesus haluaa opettaa ja kasvattaa minua paitsi tuntemaan hänet paremmin, niin myös elämään sitä elämää, jonka Jumala on minulle tarkoittanut ja siksi hän on antanut minulle Pyhän Henkensä kokoaikaiseksi matkaoppaaksi. Jeesus ei myöskään hylkää minua ikinä. Hän on luvannut olla kanssani joka päivä elämäni loppuun saakka. Kun tätä kaikkea ajattelee, niin kiitollisuus täyttää mielen. On niin ihanaa kuulua Jeesukselle.

Jos, ystäväni, olet epävarma Jeesuksen rakkaudesta sinua kohtaan, niin lue vielä tuo edellinen kappale uudelleen ja keskity siihen, että siinä tarkoitetaan juuri sinua. Olet Jeesukselle rakas.