keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Ravinto on tärkeää!

Juice Leskinen kirjoittaa laulutekstissään ”ihminen on sitä mitä hän syö”! Jäin miettimään tuota kirjoitusta ja totesin sen olevan totta monellakin tasolla. Lapsuudessa saatu äidinmaito on pienelle vauvalle parasta mitä voi olla. Siinä maidossa on vastustuskyky vauvalle, tarvittavat ravinteet ja vitamiinit, riittävästi rasvaa. Muistan ajan 1970-luvulta, jolloin luultiin korvikemaidon olevan parempaa kuin äidinmaidon ja lopulta todettiin sekin luulo harhaksi. Äidinmaitoa ei voi täydellisesti korvata millään keinotekoisella. Meillä aikuisilla on myös erityisen tarpeellista kiinnittää ravintoon huomiota. Minä, joka olen jo 50 täyttänyt, olen huomannut, kuinka ylipaino meinaa väkisinkin voittaa. Rasvainen ja makea lienee syynä minun paino-ongelmiini. On puhuttu julkisuudessa niin sanotusta ”roskaruuasta”, jolla lienee osuutta varsinkin nuorison ylipainoon. Armeijassa asiaan on jo jouduttu reagoimaan ja toteamaan osa tulokkaista ylipainoisiksi. Tätä asiaa miettiessä huomaan, kuinka kaikella on merkitystä meidän hyvinvointiimme.  Syötkö illalla klo 18 jälkeen tai yöllä pienen makean? Mitä syöt, lihaa vai kasviksia? Syötkö makeaa? Paljonko rasvaa? Ajattelen tasapainoisen ja ravitsevan ruuan olevan minulle parasta. Nämä asiatkin ovat saaneet omat kuppikuntansa enkä väittele näistä.

Kristillisessä mielessä meidän ravintonamme on Jumalan Sana. Jeesus on ravinteiden antaja ja me saamme samasta tekstistä kaikki osaksemme juuri sen, mitä Herra antaa. Olen huomannut, kuinka Herra toimii jakajana. Se, mitä minä sain papin saarnasta itselleni, ei välttämättä ole sama, kuin mitä läheinen sai samasta saarnasta. Myös sillä, missä tilanteessa olemme elämässämme, on merkitystä. Ahdistunut saa voimaa ja uskoton saa uskoa itselleen. Me ihmiset emme aina ymmärrä, miten Herra toimii Sanansa kautta. Huomaa ystävä tämä, Jeesus jakaa ravintoa meille Sanassaan. Äskettäin uskoon tulleille oikeaa Armon maitoa ja me, joilla on jo matkaa takana, saamme samasta Sanasta voimaa matkallemme. Sana saa olla kirjoitettua, saarnattua tai puhuttua, sillä meidän voimaantumisemme hengellisesti tapahtuu monella tavalla. Kerrotaan ystävät Jeesuksesta läheisille, niin kaikilla on hyvä olla. Uskotaan tänäänkin Jeesus Vapahtajaksi itsellemme. Kaikki synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja Veressä. Aamen

lauantai 27. toukokuuta 2017

Elämänvaiheet ja usko

Olin viikonloppuna kansallispuistossa ja katselin puiden jykevyyttä. Nähdessäni erään vanhan männyn aloin miettiä sen historiaa ja kehitystä. Paikka, jossa puu kasvoi, ei ollut kovinkaan hyvä. Puu kasvoi niemessä ja järveltä tuuli todella kovaa. Ajattelin niitä tuhansia tuiskuja ja sateita, mitä tuo puuvanhus on kokenut. Kuitenkin vaikeissa olosuhteissakin tämä mänty oli kasvanut kohti valoa eli taivasta. Juuristo, joka tuolla puulla oli näkyvissä, vaikutti valtaisalta. Paksuja juuria meni kymmenen metrin säteellä ja jokaisella niillä on tehtävä. Männyllä on pääjuuri ja juuristo, joka on valtaisa. Se pitää puun ravinnosta huolen ja koko puun pystyssä. Katsellessani noiden puiden latvoja huomasin, miten viallisen tilalle on tullut uusi. Puun latva kasvaa aina kohti valoa.

Mietitään asiaa meidän ihmisten näkökulmasta. Vanhemmiltamme saamillamme geeneillä on meille suuri merkitys. Kuitenkin meidän selviämisemme ja kehityksemme on kokonaisuus, jossa vaikuttavat monet asiat. Me omaksumme ja opimme asioita siinä sosiaalisessa ympäristössä, jossa elämme. Perhe, kaverit, koulu, työpaikka ja kaikki elämänkokemuksemme vaikuttavat siihen, millaisia meistä tulee. Uskokaan  ei ole jokin muusta elämästä irrallinen asia vaan osa meitä. Usko on lapsella alusta alkaen osa hänen kasvamistaan. Myöhemmin tämä usko hiipuu, ellei lapselle kerrota Jeesuksesta.

Meillä aikuisilla mielikuva uskosta piirtyy pitkälti aiemmin kohtaamaamme ja kokemaamme. Usein ajatellaan ”mustan huivipäisen mummon” olevan ainoa oikea uskova. Näin ei ole ystäväni. Toki tämä mummokin voi olla uskossa, mutta huivi ja musta asu eivät häntä pelasta. Niin kuin jo huomasit ystäväni, niin aloin jo kirjoittaa omaan viitekehykseeni viittaavaa eli kertomaan ”mustasta mummosta”. Meillä on taustojemme vuoksi jokaisella oma käsityksemme uskosta ja uskovaisista. Niihin vaikuttavat meidän omat kokemuksemme. Oleellista kuitenkin on, että me menemme kohti Valoa eli Jeesusta. 

Jeesus on valo, lämpö ja ravinto. Mikään muu kuin usko Jeesukseen ei voi pelastaa meitä. Kaikki muu on ihmispuhetta, jolla ei ole merkitystä pelastusasiassa. Hän on myös ravinto tälle maanpäälliselle matkallemme. Häneltä me saamme kaiken, mitä tarvitsemme. On rakennettu oppeja ja kirkkokuntia, mutta ne eivät pelasta. Jeesus vie meitä kohti taivasta juuri tällaisina kuin olemme. Uskotaan ystävät rakkaat tänäänkin kaikki synti ja vika anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Iloa Armosta!

Laihialaisisäntä suuttui vävylle, kun vävy otti värikuvan mustavalkoisesta kissasta. Ajatellessasi asiaa, alat nauraa, jos et ole tosikko tai Laihialta kotoisin. Vaikkakin tuo on vitsi, niin siinä piilee totuuden jyvä. Itse ollessani polvileikkauksessa ihmettelin, kun leikkaussalihenkilökunta heitti vitsiä leikatessaan minun polveani. Tullessani heräämöön huomasin meitä polvileikattuja olevan useita, eli minun polveni ei ollut heille ainoa. Kun on asia, jota emme täysin ymmärrä, olemme totisia eikä meistä naurua juurikaan irtoa. Jokainen autoilija muistaa millä tarmokkuudella ja totisuudella oli ekaa kertaa auton ratissa. Siihenkin vaikutti kokemuksen, tiedon ja taidon puute. Meillä on monia ”vakavia” asioita menneisyydessä, joille tänään nauramme. Totuus kuitenkin on, että jos emme ymmärrä tai tiedä asiaa, niin ei meitä naurata.

Kristillisessä mielessä me menemme helposti totisuuden suohon. Meistä tulee ilottomia ja ajattelemme Jumalan olevan meitä lähellä, kun olemme niin totisia. Totuus kuitenkin on, että Armo antaa iloa ja vapautta meille. Armo ei ole meidän totisuudessa eikä meidän teoissa, vaan Jeesuksen armotyössä. Tämä asia kosketti minua erityisesti tänään jutellessani erään ystävän kanssa.  Ystäväni oli sitä mieltä, että armo kuuluu vain totisille ja kunnolla katuville. Alkuhämmennyksen jälkeen ymmärsin hänen olevan tosissaan asiassa. Hän oli ymmärtänyt Jeesuksen armon niin eikä puhunut asiasta pahuuttaan, vaan aivan totisena ja tietämättömänä Jeesuksen todellisesta Armosta. Jeesus ei tee mitään meidän totisuudella tai katumuksella. Sana ”parannus”, josta Raamatussa puhutaan, tarkoittaa lempeää kutsua: ”Seuraa minua”. Alkukielessä se on sama kuin kutsuisit lemmikkiäsi rakkaudella luoksesi. Jeesuksen Armon avautuessa huomaamme, kuinka suuri Armo minua ja sinua on kohdannut. Tulemme ymmärtämään oman vajavuutemme katumuksessakin. Puhumattakaan meidän yrityksestämme kelvata Jumalalle katumuksen tai totisuuden avulla. Rakkaat ystävät, me saamme tänäänkin luottaa Jeesuksen armoon ilman omaa tekoamme ja ansiotamme. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuina. Jeesus on sovittanut sinun ja minun synnit. Usko ystävä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki vika ja puutos.  

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Voimaa väsyneelle!

Olet varmaankin ollut väsynyt? Me teemme pitkiä vuoroja töitä ja kiireen vuoksi jätämme vapaapäivät väliin. Itse yrityselämässä olleena voin sanoa, että sanaa ”vapaa” ei oikeastaan ollut muuten kuin ajatuksissa. Vapaallakin mietin työasioita. Vaimoni, joka on opettaja, kokee näin keväällä todella suurta väsymystä pitkän kouluvuoden jälkeen. Myös me, jotka olemme olleet tulosvastuullisia, olemme väsyneet, kun oikeaa lepoa ei ole ollut. Se, että on loma, mutta mietit työasioita, ei ole lomaa. Monissa työpaikoissa on nykyään motto: tulos tai ulos. Ymmärrämme varmaankin kaikki, että tuolloin ei oikein voi pitää aitoa lomaa ja rentoutua. Mitä sitten voisi olla aito loma? Ajattelen sen olevan täysi vastapaino työllesi. Istumistyötä tekevän tulisi tehdä lomalla jotain muuta kuin istua ja raskasta työtä tekevän pitäisi nauttia vain levosta. Näitä asioita ei tietenkään voi laittaa mihinkään määrättyyn raamiin, mutta lomalla tulisi kuitenkin tehdä ja ajatella sellaisia asioita, jotka eivät liity työhösi. Meistä useimmat on jossain vaiheessa elämää tunteneet suurta väsymystä kaikkeen. Kannattaa huomata väsymyksestä, että se vie todellisen ilon elämästä ja kaikki alkaa näyttää mustalta.

Kristillisesti me myös voimme väsyä. Mitä se sitten voisi olla? Ajattelen, että jatkuva yrittämäinen tulla hyväksi tai jopa Jeesuksen kaltaiseksi, väsyttää meidät. Jos emme ymmärrä armoa oikein, alamme suorittaa tekoja. Jumala on kuitenkin tarkoittanut, että me saamme levätä uskossa Jeesukseen. Tästä armolevosta me sitten saamme voimia niihin tehtäviin, joita Pyhä Henki meissä vaikuttaa. Raamatussa puhutaan Rakkaudesta ja meidän tulee ymmärtää se Jeesuksena. Meistä ei tule Rakkautta, vaan Jeesus on sitä. Uskovina meidän tulisi lopettaa se harha, että olisimme synnittömiä. Niin  asia ei ole. Vaikka olet uskova, teet syntiä sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Sinusta ei tule Jumalaa eli synnitöntä. Yrittäessäsi synnittömyyttä kelvataksesi Jumalalle pelastusasiassa rikot ensimäistä käskyä eli pidät Jumalana omaa tekoasi. Tuon käskyn rikkominen merkitsee kaikkien muidenkin käskyjen rikkomista. Raamatussa sanotaan, että rikkoessasi yhden käskyn, rikot kaikki. Ystävä, meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin uskoa Armo-Jeesus omalle kohdalle.  Jeesuksen sovintoveren voima puhdistaa meidät synneistä, ei me itse tai oma tekomme. Jeesus on armossaan kanssamme tänäänkin ja me saadaan levätä ja lopettaa itseemme tuijotus ja katsoa Jeesusta, Sovittajaa. Pyhä Henki antaa voimaa ja kirkastaa meille armoa antaessamme tilaa Jeesukselle. Usko, ystäväni, tänäänkin anteeksi synti ja kuorma Jeesuksen nimessä ja Veressä. Aamen.

torstai 18. toukokuuta 2017

Kohti valoa!

Kesää odotellessa mietin menneitä talvi-iltoja. On kiva kokemus kävellä kuutamon valossa talvi-iltana sopivassa pakkasessa. Olimme talvella Lapissa ja näimme satoja japanilaisia katselemassa taivaalle. He toki olivat tulleet katsomaan ensisijaisesti revontulia ja kuuntelemaan hiljaisuutta, mutta kuutamokin oli kirkkaana. Meille suomalaisille hiljaisuus on itsestään selvyys. Sitä me saamme tuntea ja kuulla maaseudulla ja Lapissa. Palaan kuitenkin tuohon kuutamoon, joka loistaa ja antaa valoa pimeyteen ja kaamokseen. Kuussa itsessään ei ole mitään valoa, vaan se heijastaa auringon valoa. Myöskään lämpöä kuutamo ei anna. Kuun valo ei saa aikaan elämää, koska lämpö ja riittävä valo puuttuvat.  Merkille pantavaa on myöskin auringonpimennys, jossa kuu tulee auringon eteen. Auringon valo on siinäkin tilanteessa niin kirkas, että ilman erikoislaseja emme kykene sitä katsomaan. Kuu ei siis voi pimentää aurinkoa kokonaan. Hienoinkin kuutamo on vain heijaste auringosta.

Kristillisessä mielessä ajattelen auringon kuvaavan Jumalaa. Kuu kuvaa meidän järkeä. Järki on uskon pahin vihollinen. Mitä siitä seuraa, jos ihminen alkaa uskonasioita järjellä ajatella ja ymmärtää. Voin sanoa, että kaaos. Järjen valossa on mahdotonta ymmärtää, miksi Jeesus on minut ja sinut pelastanut. Totuus kuitenkin on, että muuta tietä kuin Jeesus ei taivaaseen ole. Me emme voi itse tehdä pelastuksen eteen mitään. Ainoa mahdollisuus on uskoa Jeesus Vapahtajaksi. Järki kyllä sanoo, että jotain hyvää pitäisi yrittää tehdä Jumalalle, jotta kelpaisin. Ymmärrä ystäväni, että tässä on suuri harha. Jumala ei meidän hyvyyttä tarvitse, vaan haluaa itselleen kunnian Jeesuksessa. Meidän oma teko vie alas Jeesuksen ja silloin emme turvaa Armoon, vaan omaan tekoon. Me voimme kuutamon valossa yrittää parannella elämäämme, mutta Auringon valon osuessa kaikki lika ja saasta paljastuvat. Aurinko saa aikaan uuden kasvun, niin Jeesuskin meissä. Jeesus on Rakkaus. Me saamme uskoa kaikki synnit anteeksi. Ne on upotettu Armon mereen. Sinne ei ole kenelläkään onginta tai kalastus oikeutta tässä tai tulevassa ajassa. Järki ei synnytä elämää, vaan usko Jeesukseen. Usko ystäväni anteeksi kaikki synnit ja epäilykset, mitä järki tuo, ja ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.


 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Avainten valta

Meille jokaiselle on tuttua lukita ovet. Lukitukseen tarvitaan lukko ja avain. Muistan asuessani Lapissa -70-luvulla ei lukitsemista käytetty muulloin kuin pitkään poissa ollessa. Entisaikaan oli hyvinkin tyypillistä jättää pönkkä merkiksi siitä, että ei ole kotona. Pönkkä riitti hoitamaan asian. Todellisuudessa ei niissä taloissakaan ollut paljon varastamista. Nykyään on tietokoneet, televisiot ja paljon muutakin jo noissakin taloissa. Toki on myös rikollisuus lisääntynyt. Erityisesti Venäjältä ja Baltiasta tulleet rikollisryhmät ovat saaneet lukitsemaan ovet maaseudullakin. Itse ajattelen niin, että täytyy olla jotain minulle tärkeää ja arvokasta laittaessani oven lukkoon. Nykyään saa edullisesti ostaa myös riippulukkoja mm. varastoihin ja kuomulukituksiin peräkärryssä. Huomion arvoista on se, että täytyy käyttää avainta saadakseen oven tai esineen lukkoon. Lukko ei itsessään ole käyttökelpoinen ilman avainta. Meillä pitää siis olla avain, jotta lukitus onnistuu.

Raamatussa puhutaan avaimista ja siitä, kuinka meillä on valta lukita. Meillä on siis lukko ja avain. Laki ja evankeliumi samassa avaimessa. Tosiasiassa me emme lukitse tai avaa, vaan Jumalan Sana tekee sen kuulijassa. Ihminen, joka ei usko Jeesusta Vapahtajaksi, on lukittu Sanalla, kun taas se, joka uskoo, on vapautettu.   Kuinka me voisimme sitten lukita? Mieleeni tulee ainakin yksi keino: se, kun jätämme kertomatta Jeesuksen armosta läheiselle. Tuomiovaltaa meillä ei ole, joten ajattelen lukitsemisen tarkoittavan puhumattomuutta. Varsinkin vihamiehelle on vaikea puhua Jeesuksen armosta, vai mitä ajattelet? Meillä ihmisillä on taipumus olla vaiti, vaikka tietäisimme tavan ja keinon, kuinka läheinen saa avun. Luulemme sen olevan meiltä pois. Uskon ja evankeliumin levittäminen lisää omaakin uskoa. Toisille antaessa saa itse lisää. Jos ystäväni tunnet läheisen, joka ei omista Jeesusta elämäänsä, niin kerro hänelle Jeesuksesta ja Armosta. Sinun ei tarvitse muuta tietää kuin se, että Jeesus antaa anteeksi synnin ja olet vapaa. Ole ystäväni tänäänkin turvattu. Jeesuksen nimi ja veri on sinut sovittanut. Usko se itsellesi todeksi. Turhaa on kantaa taakkaa, jonka Jeesus on kantanut. Kerro se myös läheisellesi.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Äiti

Meillä jokaisella on äiti. Minun muistoni edesmenneestä äidistäni ovat hyvät. Äidin kanssa lapsuudessa vietin paljonkin aikaa. Muistan, kuinka puurolautanen oli nenäni alla joka aamu. Huolenpito ja rakkaus, jota saamme äidiltä, on varmaankin meille jokaiselle jo aikuiselle tuttua. Minun lapsuudessani oli tyypillistä se, että äitien paikka oli kotona. Heidän tehtäviinsä kuuluivat kodin siisteys, ruuanlaitto ja hoiva, mutta todellisuudessa myös kasvatus. Isät eivät paljon ehtineet työkiireiltään meitä kasvattaa ja opettaa. Aivan pienen lapsen suhteen äidin tehtäviin kuuluu imetys, jolla on suuri vaikutus lapsen kehityksessä ja immunologiassa. Luontaista on imettää siihen asti, kunnes lapsi siirtyy kiinteään ruokaan.  On myös sanottu, että äidin rakkaus lastaan kohtaan on voimakkain tunne, mitä me ihmiset tunnemme täällä ajassa. Kertomus kanaemosta, joka vetää poikaset siipiensä suojaan, on hyvä kuva äidin rakkaudesta lapsiaan kohtaan.

Kristillisessä mielessä seurakunta on meidän äitimme. Tarkoitan nyt hengellistä seurakuntaa, en yhdistystä tai kirkkokuntaa. Hengellinen seurakunta on joukko Jeesukseen uskovia. Yhteistä tälle joukolle on se, että Jeesuksen Henki, eli Pyhä Henki on opettajana.  Pyhä Henki synnyttää Jeesukseen uskovia. Pyhä Henki opettaa ja kasvattaa. Todellisuudessa me ihmiset olemme vain armoitettuja ja Henki on opettajana seurakunnassa. Oikea äidin ääni on tänäänkin johdattaa meitä armoon ja suojaan. Äidin äänen tuntee siitä, että se opettaa rakkaudella ja lämmöllä. Tuo rakkauden ääni kehottaa meitä katsomaan Jeesuksen sovintoon ja luottamaan yksin siihen. Ei siis meidän omaan tekoomme. Ei ole olemassa yhtä yhdistystä tai kirkkokuntaa, joka ainoastaan omistaa Jeesuksen. Jumalan seurakunta toimii yli kirkko- ja yhdistysrajojen eikä se ole näkyvä. Tosin kun hengellinen äiti saa antaa rakkauttaan meille, se näkyy ja kuuluu myös luonnollisin silmin ja korvin. Meidän tulee mennä Jeesuksen luo, jotta Hän voi Hengellään meitä hoivata. On suuri lahja, että Jeesus antoi meille tähän aikaan Pyhän Hengen, joka opettaa, kasvattaa, synnyttää, hoivaa ja lohduttaa. Mene ystäväni uskovien pariin. Itse kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon ja käyn raamattupiirissä, mutta Jumalan Henki ei ole rajattu vain tuohon porukkaan. Ole ystäväni tänäänkin turvattu, sillä Jeesus on kuollut puolestamme. Usko itsesi keskelle taivasta Jeesuksen sovintokuoleman tähden. Aamen.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa

Lähi-Idän lampaidenhoitoa miettiessäni tuli mieleeni eräs juttu. Ennen kuin lampaat viedään rinteille, niiden täytyy olla laaksossa. Vuorten syvissä laaksoissa on vesi ja rehevä ruoho, jota ei ole vuorenrinteillä. Noihin syviin kohtiin paistaa aurinko tosi harvoin eli muutama minuutti keskipäivällä. Ilman näitä laaksoja, joissa on vettä ja tuoretta ruohoa, lammas ei selviäisi vuorenrinteillä. Paimen vie lampaansa laakson kautta vuorille. Huomioi se, että laakso on selviämisen kannalta tarpeen lampaalle ja paimen vie laaksoon. Jeesus vertaa meitä lampaisiin.
Tätä tosiasiaa ajatellessani, että syvät laaksot ovat lampaille tärkeitä, tulee mieleeni myös omat laaksoni. En varmaankaan kirjoittasi sinulle, ystäväni, näitä juttuja, ellen olisi ollut laaksossa. Kohdallani tunnen suurta helpotusta, kun ymmärrän, miksi olen ollut syvissä laaksoissa elämässäni.

Jokaisen elämässä on aikoja, jolloin on murhetta ja epäonnistumisia, joskus tuntuu, että enemmän kuin jaksaa kantaa. Silloin kun elämä kolhii, on Jeesus kuitenkin kaikkein lähimpänä. Silloin Hän sinua ruokkii, vaikka päivä ei laaksoosi juuri paistaisikaan. Asioiden ollessa akuutteja tätä on ehkä vaikea ymmärtää. Nyt ystäväni, haluan sinua rohkaista, jos olet elämässäsi syvässä laaksossa, niin juo Armon lähteestä ja syö tuoretta Ruohoa. Tarkoitan, että usko Jeesuksen veri ja ruumis omaksi lähteeksesi eli Armoksi jo tänään. Lammaskin pärjää vuorenrinteillä ruohosta saadulla kosteudella, mutta voimistuminen on tapahtunut laaksossa. Katso Jeesukseen, älä itseesi. Sinussa tai minussa ei löydy mitään, miksi meidän pitäisi tuijottaa itseämme. Ei hyvyyttä eikä niin suurta pahuutta, mitä Jeesuksen veri ei sovittaisi kohdallamme. Me saamme tänäänkin luottaa Jeesuksen sovintokuolemaan ja uskoa itsemme keskelle taivasta. Älä epäile, sillä Jeesus on kuollut sinunkin tähtesi, että sinä pelastuisit. Usko synnit ja viat anteeksi Jeesuksen Nimessä ja Veressä.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Lahjasta iloa!

Haluan jakaa ystävä tämän lapsuuden kokemuksen kanssasi. Meillä jokaisella on ollut lapsuudessa omat suosikkilelumme. Jouluna 1970 minä ostin isälleni leikkiauton. Minulla oli käytössäni noin 5 markkaa joululahjojen ostoon. Tuohon aikaan meidän lasten tuli tehdä jouluostokset siten, että muistamme toisiamme jollain pienellä paketilla. Meidän lähikaupassamme oli myynnissä metallisia ralliautoja. Nähdessäni kyseisen ralliauton mietin, että saan parhaan hyödyn autosta ostaessani sen isälleni, koska isäni tulisi antamaan sen minulle. Ostin auton ja paketoin odottamaan joulua. En millään meinannut jaksaa odottaa aamua, jolloin saisin isältäni tuon auton. Saapui jouluaatto ja jännitin kovasti pakettien avausta. Seurasin tarkkaan, kun isäni avasi paketin. Hän avasi lahjapaperin, mutta jätti tehdasmuovin auton päälle, että sitä ei voisi käyttää. Katseltuaan minua ja mietittyään minun oveluuttani, hän päätti kirjoittaa auton suojusmuovissa olevaan pahviin. Pahvissa luki ”SAA AVATA, KUN ESKOLLA ON PERILLINEN”. Tuolloin tuo harmitti minua kovasti. Esikoislapseni ristiäisissä sain tuon auton isältäni. Kirjoitin esikoiseni nimen ja tekstin, jossa kerroin, että saa avata lapsen saatuaan. Myös esikoiseni kirjoitti saman tekstin. Auto on ollut nyt paketissa 47 vuotta. Tästä lahjasta en pääsyt nauttimaan, mutta ei myöskään isäni tai esikoiseni, puhumattakaan lapsenlapseni.

Kristittynä meillä on Lahja nimeltä Jeesus. Me voimme siirtää kristillistä perinnettä lapsillemme, mutta kuitenkin olla avaamatta Lahjaa. Saatamme ottaa Jeesuksen ”pahan päivän varalle” tai ajatella, että joskus sitten vanhana perehdyn Jeesus-asiaan tarkemmin. Lahja on kuitenkin aina tarkoitettu avattavaksi ja otettavaksi käyttöön. Niin myös lahjaksi saatu Jeesuksen sovitustyö. Lahja, joka on paketissa, ei hyödytä saajaa. Me voimme kantaa lahjaa paketissa perinteenä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä sillä tavalla.  Erota ja ymmärrä ystäväni asiat Usko ja uskonnollisuus. Kun otat ”Jeesuksen pois paketista” ja käyttöön omassa elämässäsi, silloin vasta saat todellisen elämän. Se tuo iloa ja rauhaa ja Hengen hedelmää elämäämme. Jeesus tuo elämään todellisen sisällön, josta huokuu rakkaus minulle ja sinulle, siis meille syntisille. Oikeassa Lahjassa alkaa uusi elämä, jota emme saa, jos emme avaa ja ota Jeesusta vastaan. Jeesus on tänäänkin kanssasi ja kuulee rukouksesi. Jeesus huokuu rakkautta sinulle ja minulle. Otetaan Armo ja Rukous käyttöön ja eletään todeksi Jeesuksen sovintokuolema jo nyt. Usko ystäväni anteeksi kaikki synnit Jeesuksen nimen ja Veren tähden. Hän on meidät sovittanut.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Armonmeri

Muistelepa, ystäväni, millaista oli sinun lapsuudessasi. Katsellessamme lapsuudenkuvia, meillä on sen ajan mukaiset vaatteet. Nykyajan mittapuun mukaan ne näyttävät usein aika lailla hassuilta. Tosin entisaikaan puettiin, mitä päälle saatiin, varsinkin köyhissä oloissa. Minun lapsuudestani ei ole ainuttakaan vaatekappaletta tallella. Tosin ei ne edes sopisi nykyaikana kenenkään lapsenlapsille. Minulla on tunne, että ne on heitetty menemään jo 60-luvulla. 1960-luvun kuvia katsellessani lehdestä löytyy kuvia myös autoista, jotka eivät ole tätä päivää. Niissä ei ole nykyajan turvallisuutta ja moottorin tehotkin ovat heikkoja. Mopomainokset ovat olleet arkipäivää. Tietokoneista tai kännyköistä ei varmaankaan kukaan osannut edes unelmoida tuohon aikaan. Mutta se aika on ollutta ja mennyttä eikä sitä takaisin saa, vaikka haluaisi. Voimme muistella ja käydä museoissa, mutta aika ei palaa lapsuuteen.  Tuon ajan omaa perheautoamme emme saa takaisin, vaikka haluaisimme, koska se on jo maatunut.

Myös kristittyinä meillä kaikilla on oma menneisyytemme. Menneisyyteen liittyy monenlaista hyvää ja huonoakin. Kannamme usein syyllisyyttä ja ahdistusta menneestä. Olemme omasta mielestämme tehneet vääriä valintoja. Yleisin syyllisyyden tuoja lienee avioero, josta koemme häpeää ja muita tunteita vuosia. On myös paljon muita asioita, joita kadumme, emmekä haluaisi kokea enää samaa epäonnistumista. Nämä epäonnistumiset nousevat helposti mieleen uudelleen ja uudelleen. Kristittyinä meidän ei kuitenkaan tarvitse, emmekä saa, enää pukea noita vanhoja vaatteita päällemme. Uskoessamme Jeesuksen sovittajaksemme meidän on ymmärrettävä, että Jeesus on pukenut päällemme valkeat vaatteet. Nuo vaatteet on pesty Jeesuksen verellä puhtaiksi. Älä sinä ystäväni yritä enää pukea vanhoja paikattuja ja rasvaisia haalareita päällesi tai edes upeaa Boss-pukuasi. Kaikki mennyt saa jäädä hyvine ja huonoine tekoinesi. Jeesuksen sovintokuolema tarkoittaa uskovalle, sinulle ja minulle, että olemme uusi ”luomus” Jeesuksen armossa. Mennyt on, mutta sillä ei ole valtaa meihin. Kaikki synti ja epäonnistuminen, ja muukin murhe, on heitetty Armonmereen, jonne emme me tai muutkaan saa mennä onkimaan, ei nyt eikä tulevassa. Viimeisellä tuomiolla me olemme puhtaat Jeesuksen sovintoveren avulla. Meissä ei ole siis mitään tahroja, koska Jeesus on pannut puhtaat vaatteet päällemme. Olkaa ystävät turvassa. Jeesus on kuollut meidän edestämme nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Jumalan rakkauden lämmössä

Kevät on rakkauden aikaa, kun lämpö ja valo saa lumen ja jään sulamaan. Linnut laulavat kosintamenojen johdosta ja metsot ja koppelot ovat soitimella. Luonnossa on paljon tapahtumia. Aurinko lämmittää kivasti ja luonto herää.  Pihamaalla nousee ekat kukat pintaan ja metsissä näkyy keltaisia kukkia, liekö kevätesikkoja? Lumen ja jään sulaessa tulee tarve hakea työkalut varastosta ja alkaa puhdistaa pihaa. Pihassa on kuollutta harmaata ruohikkoa ja muuta moskaa, mitä ei talvella huomannut, kun lumi peitti pihan. Kuolleen ruohon haravointi saa uuden vihreän ruohon näkyviin. Kukkapenkeistä viimeisetkin edellisvuoden jäänteet pois, niin nousee uusia alkuja pintaan. Pensaat leikataan alas, jotta uusi kasvu taas pääsee vauhtiin. Lasten hiekkalaatikko kunnostetaan kesään. Taloyhtiöissä kevät tuo naapurit yhteiseen talkooporukkaan talven jäljiltä. Grillikausi avataan ja roskia poltetaan yhdessä naapureiden kanssa. Tästä kivasta keväästä voisin kirjoittaa pitkään, mutta siirrymme miettimään, mitä yhteistä on kristillisyydessä ja keväässä.

Jumala tuntee meidät. Hän tietää salaisimmatkin ajatukset ja teot. Meillä on ikään kuin lumen alla piilossa monia asioita, joita emme halua tunnustaa toisille, usein emme edes itsellemme.  Jumala tuntee ne silti. Jumalan Sana on valoa ja lämpöä, Rakkautta. Käydessämme Sanan kuulossa Jumalan Rakkaus sulattaa jäätyneen, kovan sydämen. Hän tuntee meidät ja armahtaa meitä. Jumalan Sanassa meille kirkastuu synti ja armo. Oli Sana luettua tai saarnattua, sen tehtävä on kirkastaa Kristuksen Armoa. Jeesuksen Rakkauden lämmössä meidän kohmeinen sydämemme alkaa sulaa. Pyhä Henki alkaa tehdä meissä työtä ja vähitellen Hän haravoi meistä pois moskaa. Jumalan Rakkauden avulla haluamme lähestyä myös kanssaihmisiä armolla ja rauhalla. Kun Pyhä Henki tekee meissä työtään, niin ymmärrämme Jeesuksen sovitustyön suuruuden. Saat ystäväni tänäänkin uskoa Jeesuksen Armon itsellesi. Ja uskoa kaikki synti ja vika anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.  

maanantai 1. toukokuuta 2017

Soita Jeesukselle!

Katselin dokumenttia kotimaamme talvisota-ajalta. Tuohon aikaan oli varsin yleistä kirjoittaa kirje kotiin. Kirjeessä luki täältä jostakin, koska paikka ei saanut tulla esiin armeijan määräyksestä. Myös kotiväki laittoi sukkia, muonaa ja muuta voimia antavaa sotilailleen postitse. Puhelimia ei tuohon aikaan ollut kuin muutamia kylässä ja kaupungeissakin ne olivat harvinaisia. Lapsuudestani muistan meillä olleen puhelimen koko ajan. Kaikilla naapureilla sitä ei ollut ja he tulivatkin meiltä soittamaan tärkeät puhelunsa. 1970-luvulla lankapuhelimet olivat jo lähes kaikissa kodeissa. Muistan myös lapsuudestani isäni työradiopuhelimen, jolla soittaminen oli todella kallista. Laitteessa oli tangentti, jota piti painaa puhuessa ja sitten sanottiin ”kuuntelen”, kun vastaaja sai puhua. Ekan nmt-puhelimen näin -84 kaverini autossa. Minulla oli eka taskupuhelin -87 taskussani tai pikemminkin povessa työni puolesta. Nykyään on nuorilla lähes kaikilla puhelimet, joissa on tietokoneet ja pelit. Kuinka puhelin sitten liittyy uskoomme?

Jeesus on suuressa armossaan antanut meille lahjan, rukouksen, ja on luvannut kuulla meitä. Kun ajattelemme soittamista ystävälle, niin emme näe häntä, mutta hän kuulee meitä ja me häntä. Samoin Jeesus kuulee, kun rukoilemme, ja me kuulemme Jeesuksen, kun annamme tilaa Hänelle. Tapasin aikoinaan erään nuoren äidin, joka kertoi minulle rukouksesta ja sen voimasta. Tämä nuori äiti pyysi apua Jeesukselta lähes kaikkeen ja kiitti saamastaan avusta. Meillä Halikon Raamattu- ja rukouspiirissä on parantunut sairaita ja tapahtunut asioita, joista tiedän satavarmasti Jumalan kuulevan meitä. Itse olen saanut usein avun rukouksen avulla. Minä ja vaimoni aloitamme päivän yhteisellä rukoushetkellä ja päätämme päivän samoin. Minä rohkaisen sinua ystäväni jo tänään soittamaan Jeesukselle. Kerro kaikki, mitä sinulle kuuluu. Hän kyllä kuuntelee ja vastaa rukoukseen. Et ole huono tai hyvä rukoilija, vaan olet rukoilija ja Jeesus kuulee sinua. Usko rukouksen voimaan ja soita tänään Herrallesi. Hän on odottanut soittoasi ja kiittää sinua, kun soitit. Rukoile ja usko, niin huomaat asioita tapahtuvan. Pidä vaikka rukouskirjaa, niin huomaat asiat. Muista, Jeesus vastaa niin kuin hän hyväksi näkee, ei niin kuin sinä näet asiat. Ei kaverikaan, jolle soitat, aina vastaa niin kuin ajattelit. Rukoillaan ystävät tänäänkin itsemme, läheisten ja toistemme puolesta. Jeesus kuulee ja vastaa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna Jeesuksen nimen ja veren voimassa. Aamen.