Ihmisen arvo

 

Joskus meistä saattaa tuntua siltä, että omalla elämällä ei ole mitään merkitystä. Ahdistus, uupumus, sairaus, erilaiset ongelmat tai vaatimukset voivat viedä elämältä voiman. Koko ajan tuntuu siltä, että pitäisi jaksaa enemmän. Mutta kun ei jaksa. Jossakin elämäntilanteessa taas tuntuu siltä kuin olisi ajopuu, joka vain kulkee eteenpäin ja välillä juuttuu johonkin kiveen pitkäksi aikaa ilman, että itse pystyy hallitsemaan sitä ollenkaan. Mutta onko tässä kuitenkaan koko totuus.

Jeesus puhuu ihmisen arvosta esimerkiksi näin: ”Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.” (Luuk. 12:6–7) Tuohon aikaan kaksi varpusta maksoi yhden kolikon, mutta jos osti neljä, sai viidennen kaupanpäälle. Jumala ei kuitenkaan unohda edes sitä, jolla ei ole ihmisten silmissä mitään arvoa.

Me ihmiset olemme kuitenkin sellaisia, että kaipaamme toisten ihmisten arvonantoa. Kokemus omasta arvostamme tulee enemmän siitä, miten toiset ihmiset meitä kohtelevat. Vaikka ihminen sisimmässään uskoo, että on Jumalan silmissä arvokas, koska Jeesus on sovittanut hänen syntinsä, niin silti toisten ihmisten hylkäämänä on arvottomuuden tunne vahva.

Jeesus osoitti omalla toiminnallaan, miten jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta hänen asemastaan yhteiskunnassa tai henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Päinvastoin Jeesus oikein hakeutui niiden seuraan, jotka eivät toisten silmissä olleet mitään. Omalla toiminnallaan Jeesus antoi meille mallin siitä, miten mekään emme saa luokitella ihmisiä sen mukaan, miten hän on elämässään pärjännyt.

Jeesus haluaa tulla elämäämme hoitamaan kipukohtiamme. Hän haluaa antaa meille rohkeuden elää luottaen siihen, että Jeesus on todella täyttänyt kaiken. Vaikka elämä olisi antanut meille tänne maan päälle raskaan taakan, niin silti Jeesuksen armo riittää. Uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen tähden olemme saaneet sellaisen rikkauden, jota tämä maailma ei voi ikinä antaa. Olemme taivaan Kuninkaan perillisiä.

Menneisyys vai tulevaisuus

 

Kevättalvella minulta putosi lasi ja se särkyi pieniksi sirpaleiksi. Tällä viikolla jääkaapin alta löytyi vielä sirpaleita. Siivoaminen oli jäänyt huonoksi ja siksi noita sirpaleita vieläkin löytyi.

Tänä aamuna tuo tapahtuma alkoi puhutella minua. Meille ihmisille tapahtuu elämän aikana useita särkymisiä. Joskus tuntuu, että koko elämä menee sirpaleiksi ja pienempiä, yksittäiseen asiaan liittyviä särkymisiä tapahtuu usein. Asian käsittely ja siitä ylipääseminen on kuin tuon lasin palasten kokoaminen pois. Toisinaan joku osa jää kuitenkin käsittelemättä ja se jää jääkaapin alle. Sieltä se sitten tulee aikanaan esiin. Joskus se satuttaa niin, että tuntuu kuin tulisi vuotava haava. Toisinaan asian käsittely onnistuu helpommin.

Kun jokin tilanne on satuttanut syvältä, ei sen käsittely kokonaan pois ole helppoa. Menneisyydessä tapahtuneita asioita me emme pysty mitenkään muuttamaan, mutta voimme vaikuttaa omaan suhtautumiseemme niihin. Ainakin minä olen usein ajatellut, että kunpa voisi tehdä sen ja sen asian uudestaan eri tavalla. Omat huonot valinnat ja niiden seuraukset painavat mieltä. Ei ole helppoa sanoa itselleen, että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi. Voin valita katkeruuden tai toivon.

Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.” (12:15) Menneisyyden rankat kokemukset voivat saada ihmisen katkeroitumaan. Katkeruudelle on ominaista, että se pitää ihmisestä lujasti kiinni. Se saa ihmisen ajattelemaan tuota ikävää asiaa jatkuvasti ja vielä liittämään siihen uusia asioita, jotka oikeasti eivät edes kuulu yhteen. Katkeruus leviää ja saa ihmisen voimaan huonosti. Katkeran ihmisen lähellä on myös raskasta elää, koska häntä ympäröi negatiivisuuden kehä.

Toivo puolestaan on siitä ihmeellinen asia, että se saa menneisyyden kauheudet jäämään sinne, minne ne kuuluvat ja suuntaa katseen tulevaan. Me voimme luottaa Jumalan lupaukseen: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) Jeesuksen suorittama syntien sovitus on tuo Jumalan rauhansuunnitelma. Me saamme kaikissa asioissa turvautua Jeesukseen ja pyytää Pyhän Hengen parantavaa hoitoa, jotta voisimme kääntää katseemme pois menneisyydestä ja suunnata katseemme tulevaan. Katse Jeesukseen suunnattuna me saamme voiman valita tulevaisuuden ja toivon. Pyhän Hengen hoitavaa läsnäoloa sinulle!

Herra on minun paimeneni

 

Armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat. Haluan kirjoittaa Psalmista 23, joka alkaa: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Tämä on varsin selkeä teksti. Kun ajattelemme, että itse Jeesus on meidän paimenemme, niin se tietää sitä, että Jeesus huolehtii meistä. Jeesus käyttää myös omissa vertauksissaan usein itsestään paimenvertausta ja lampaina hän puhuu meistä ihmisistä.

Olen joskus aikaisemmin ottanut tekstissäni esiin sen, että Lähi-Idässä laaksossa, missä lampaat ovat virkistymässä, on synkkää, sillä vain ehkä 10–15 minuuttia vuorokaudessa sinne paistaa aurinko. Siellä laaksossa on kuitenkin parhaimmat ruohikot ja juomapaikat. Siellä on raikasta vettä juotavaksi ja tuoretta ruohoa syötäväksi. Kun me ajattelemme paimenia, niin paimen vie laumansa laaksoon tai vuorille ja katsoo sille sopivan paikan, jossa on sopivasti ruohoa. Lammas vaatii joskus erikoistakin huolehtimista. Jos se esimerkiksi kaatuu kuoppaan selälleen, niin se ei itse pääse pystyyn, vaan paimenen täytyy se nostaa. Sellainen lammas, joka ei oikein tahdo pysyä joukossa, vaan on aina menossa muualle, niin paimen saattaa murtaa hiukan lampaan jalkaa ja ottaa sen sitten kantaakseen olkapäilleen. Paimen kantaa sitä niin kauan, että lammas on kunnossa, mutta sen jälkeen lammas ei paimenen luota halua lähteä pois.

 Kun me ajattelemme tätä luonnollista paimenta meidän taivaalliseen Isäämme, niin eikö se ystävät ole turvallista luottaa siihen, että meidän taivaallinen Isämme tietää, mikä meidän elämässämme kulloinkin on tarpeen. Hän käyttää meitä syvissä laaksoissa, jossa ei aurinkokaan paista, voimistumassa ja juomassa makeaa vettä ja syömässä tuoretta ruohoa. Hän vie myös sinne vuoren rinteille. Hän pitää huolen siitä, että villa ei pääse kasvamaan liian pitkäksi, koska pitkään villaan tulee helposti loisia ja se käy painavaksi lampaan kantaa. Paimen huolehtii, että villa keritään ajallaan.

Kun me saamme olla sellaisen paimenen johdettavana kuin Jeesus on, me tiedämme, että hän kerran vie meidät taivaan kotiin. Me saamme ystävät rakkaat tänä päivänäkin uskoa, että Jeesus on se, joka kestää kuolemassakin. Jeesus on pessyt meidän synnit pois; sinun ja minun synnit Jeesus on pessyt pois. Me saamme täällä ajassa olla virkistäytymässä sanan ja sakramenttien kautta, mutta myös raamattupiireissä ja monenlaisissa hengellisissä tilaisuuksissa.

Haluan nyt aivan erityisesti rohkaista sinua ystävä, joka olet tänään epäilevällä mielellä, usko kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Sinä saat olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa siihen, että kerran nämä ahdistuksen ajat päättyy ja saamme mennä taivaan iloon ja riemuun. Aamen.

Elämämme kosket ja suvannot

 

Luonnossa kulkiessani moni asia puhuttelee minua ja usein ne tuovat mieleeni ihmisen elämänvaiheet. Katselin Kitka-joen vartta kulkiessani, miten kosket vaihtuivat suvannoiksi. Koskien kohdassa uoma on kapea, vesi virtaa kovaa ja iskeytyy kiviä vasten. Toisinaan koski päättyy putoukseen. Raivoavan kosken jälkeen tulee kuitenkin suvanto, jossa vesi on syvää, tilaa on paljon ja virtaus rauhallista.

Ihmisen elämä on usein samanlaista. Silloin kun on vaikeaa, elämä on kuin koski: hankaluuksia on paljon ja näkökulma asioihin on kapea, koska nuo vaikeudet hallitsevat kaikkia elämän alueita. Kun vaikeudet sitten helpottavat ja elämä rauhoittuu, elämään sopii taas paljon enemmän erilaisia asioita, joita pystyy tarkastelemaan levollisesti ja erilaisia ratkaisuja pohtien. Joidenkin elämänvirta on koskien ja suvantojen jatkuvaa vuorottelua, jollakin toisella elämä sujuu rauhallisemmin.

Raamattu on myös siitä ihana kirja, että siinä ei yritetä salata ihmisten vaikeuksia ja heikkouksia, vaan niistä kerrotaan avoimesti. Kun Raamatusta luemme, miten ihmiset vaikeuksissaan turvaavat Jumalaan ja Herra auttaa selviämään niistä läpi, antaa se rohkeuden luottaa siihen, ettei Jumala minuakaan vaikeuksissa hylkää.

Psalmien kirjoittajat kuvaavat omia tuntojaan elämän vaikeuksissa. Usein psalmit alkavat oman tuskan purkamisella ja vähitellen tuo tuska muuttuu Jumalan ylistämiseksi. Herra on kuullut tuskan ja antanut levollisen mielen: Kyllä tästä selvitään. Minä olen kokenut, että kun olen ollut ahdingossa ja on ollut vaikea löytää sanoja oman tuskan purkamiseen, silloin psalmien lukemisesta on saanut helpotusta. Laitan tähän lopuksi yhden Daavidin psalmin, joka mielestäni kuvaa hyvin sitä tilannetta, jolloin tuntuu, että vihollinen; oli se sitten sairaus, ihmissuhdehuolet tai mikä hyvänsä, on saamassa voiton. Kuitenkin juuri siinä tilanteessa saamme turvautua Jeesuksen armoon. Jeesus on antanut henkensä syntiemme sovitukseksi. Hän pitää omistaan huolen ja vie perille.

Psalmi 13: ”Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen”

Pelastuksen riemu

 

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” (Luuk. 2:10) Nuo tutut enkelin sanat paimenille nousivat mieleeni ja samalla aloin ajatella sitä, miten paljon Raamatussa meitä kehotetaan iloitsemaan pelastuksesta. Jäähyväispuheessaan opetuslapsille Jeesus sanoi, että kun opetuslapset näkevät Jeesuksen jälleen, niin silloin heidän sydämensä täyttää ilo, jota kukaan ei voi riistää heiltä pois. (Joh. 16:22)

Tuo on niin totta jokaisen Jeesuksen pelastaman elämässä. Tämä pelastuksen ilo ei ole riippuvainen olosuhteista. Inhimillisesti meillä voi olla paljon vaikeuksia elämässämme eikä ilonaiheita juurikaan löydy. Silti kaiken sen keskellä saamme iloita siitä, että Jeesus on sovittanut syntimme ja saamme elää hänen kanssaan iankaikkisesti.

Jos ihminen on rakastunut, hänestä paistaa ilo. Tuo ilo näkyy hänessä niin, että kaikki huomaavat sen. Samalla tavalla Pyhä Henki saa meissä paistamaan pelastuksen ilon. Meidän ei tarvitse sitä itsestämme yrittää puristaa, koska se on Pyhän Hengen lahjaa ja tulee häneltä, ei meistä itsestämme.

Saatana kuitenkin vihaa aivan erityisesti iloista uskovaa ja siksi se koettaa peittää tuota iloa kaikenlaisilla vaatimuksilla. Se koettaa saada meidät uskomaan, ettemme kelpaa Jeesukselle muuten kuin onnistumalla suorittamaan erilaisia asioita. Mutta ei kuunnella sitä. Filippiläiskirjeessä kehotetaan: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.” Fil. 4: 4-5)

Myös lempeys on Pyhän Hengen lahjaa ja tässä jakeessa se on liitetty yhteen ilon kanssa. Ja lisäksi sanotaan, että Herra on lähellä. Jeesus on lähellä meitä, kun me iloitsemme hänessä. Annetaan tämän ajatuksen oikein hoitaa meitä ja annetaan itsellemme lupa näyttää se ilo, jonka Jeesus meille antaa.

Älä pelkää

 

Armon ja rauhantervehdys kaikille lukijoille. Katselin televisiota, kun sieltä tuli luonto-ohjelma, jossa oli päästetty hevosia ja lehmiä kesäksi laitumelle. Sen seurauksena luonto heräsi aivan uuteen eloon. Siinä kävi hyvin esille luonnon ekologia, miten kaikilla sittisontiaisilla ja muilla vastavilla on suuri merkitys luonnon kiertokulussa. Luonnossa ei ole yhtään turhaa eliötä, vaan kaikilla on oma tehtävänsä.

Jumala on myös meidät ihmiset luonut niin, ettei meistä kukaan ole turha, vaan Jeesus rakastaa meistä jokaista. Meidän tulee ottaa Jeesuksen rakkaus vastaan ja seurata ristintietä. Jesajan kirjan 43. luvun ensimmäisessä jakeessa sanotaan. ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun.” Eikö tämä ystävät ole aivan valtavan ihanaa tekstiä, kun me ajattelemme sitä, että Jumala on kutsunut meitä jokaista nimeltä. Lisäksi siinä sanotaan, että älä pelkää. Kuulin, vaikka en ole itse asiaa tutkinut, että tämä ”älä pelkää” olisi Raamatussa 365 kertaa eli jokaiselle päivälle: Älä pelkää.

Me saatamme omassa elämässämme kulkea monenlaisia polkuja. Olimme juuri Tuulan kanssa kävelemässä melko vaikeaa maastoa. Siinä kulkiessa tuli mieleeni, että saatamme omassa elämässämmekin joutua kulkemaan haastavissa maastoissa, mutta Jumala pitää kuitenkin meistä huolen. Me emme voi olla niin surkeassa tilanteessa, etteikö Jumala kutsuisi ja johdattaisi.

Usko on sellainen asia, ettei se pysy meissä ellemme ruoki sitä. Jos me koko ajan tahallamme olemme pois Jumalan sanan kuulosta, niin kyllä se uskokin siinä pikkuhiljaa hiipuu. Jeesus on sanassa ja Sana on Jeesus eli koko Raamattu todistaa siitä, miten Jeesus on tullut ja pelastanut meidät pienet ihmiset. On hyvin tärkeää, että me huolehdimme hengellisestä hyvinvoinnistamme. Minulle se on kirkossa ja ehtoollisella käynti ja raamattupiiri, jossa saa tavata toisia kristittyjä. Toivoisin myös, että kristityt nykyäänkin enemmän soittaisivat ja kävisivät toistensa luona kylässä. Tuntuu, että tänä nykyisenä media-aikana se on jäänyt hyvin vähälle.

Haluan rohkaista sinua ystävä, että älä pelkää. Jeesus on juuri sinun synnit sovittanut ja meidän nimet on kirjoitettuna elämän kirjaan. Me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa, että me kerran pääsemme iankaikkiseen taivaan iloon ja riemuun. Sen on Jeesus meille luvannut. Ei välitetä näistä matkan vaivoista, vaan ollaan turvallisella mielellä ja lohdutettuna. Aamen.

Kuulemisen ihme

 

Oletko koskaan ollut tilanteessa, että ihminen puhuu kyllä samaa kieltä kuin sinä, mutta et silti ymmärrä mistä hän puhuu. Asia saattaa olla sinulle täysin vieras tai ihmisen puhetyyli vain on sellainen, ettet pysty seuraamaan sitä. Ajattelen, että tällainen on usein tilanne, kun puhumme Jeesuksesta sellaiselle, jolle Jeesuksen sovintotyö on vieras asia. On myös monia ihmisiä, jotka ovat lukeneet Raamattua, mutta eivät löydä sieltä armollista Jumalaa, päinvastoin.

Ensimmäisenä helluntaina Jumala vuodatti Pyhän Hengen opetuslapsiin, ja nämä alkoivat puhua niitä kieliä, joita kuulijat puhuivat. Pietari puhui kuulijoille Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta ja syntien anteeksi saamisesta. 3000 ihmistä otti vastaan tämän sanan ja liittyi Jeesukseen uskovien joukkoon. Tässä tapahtui kuulemisen ihme, jonka saa aikaan Pyhä Henki. Vain Pyhä Henki voi avata ihmisen korvat kuulemaan Jumalan sanaa niin, että tämä ymmärtää sen.

Ajatus Jeesuksesta, joka on kuolemallaan sovittanut kaikki ihmisten synnit, on luonnolliselle ihmiselle mahdoton. Ilman Pyhän Hengen työtä kukaan ei voi ottaa vastaan Jeesusta syntiensä sovittajana. Pyhän Hengen täytyy ensin avata ihmisen sydän tajuamaan oma syntisyytensä ja se, ettei hän mitenkään voi itse itseään pelastaa. Vasta sen jälkeen hän voi vastaanottaa Jeesuksen pelastajanaan.

Myös Raamatun lukemiseen me tarvitsemme Pyhää Henkeä tulkiksi. Omalla älyllämme me emme Jumalan sanaa ymmärrä. Johanneksen ilmestyksessä on kirje seitsemälle seurakunnalle. Jokainen näistä viesteistä päättyy: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Usko tulee Jumalan sana kuulemisesta ja Pyhä Henki on Jumalan sanan selittäjä, eläväksi tekijä. Rukoillaan siis, että Pyhä Henki avaa meidän pelastettujen korvat kuulemaan, mitä asiaa Jumalalla meille on. Rukoillaan myös, että Hän avaa läheistemme korvat kuulemaan ilosanoman synnit sovittaneesta Jeesuksesta. Jumalan sanan täyttämää kesää sinulle!