tiistai 28. huhtikuuta 2020

Jeesus kalastuksen opettajana


Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Näin pääsiäisen jälkeen on vähän sellainen tyhjä fiilis. Pääsiäisen aikaan tuli kuunneltua ja tutkittua Jumalan sanaa paljon, mutta nyt on taas koittanut arki. Tuosta Sanan tutkimisesta minua jäi vaivaamaan nuo kalastusasiat. Voin sen verran kertoa taustaa, että minun isäni isä oli innokas kalamies. Olin hänen mukanaan kokemassa verkkoja ja siinä nuo kalastusasiat ja sanat huopaa ja souda tulivat minulle hyvinkin tutuiksi.

Mutta nyt Raamatun opetukseen. Silloin kun Jeesus valitsi opetuslapsia, joista monet olivat ammatiltaan kalastajia, niin Jeesus sanoi heille, että hän tekee heistä ihmisten kalastajia. Nyt elettiin aikaa, kun Jeesus oli ristiinnaulittu, kuollut ja noussut ylös haudasta. Ylösnoussut Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen, mutta siitä huolimatta Pietari ja muutama muu opetuslapsi päättivät lähteä kalaan ja ilmeisesti he ajattelivat jatkaa kalastajan ammattiaan. Aamun koittaessa rannalle tuli sitten mies, joka huusi opetuslapsille, että onko heillä mitään syötävää. (Joh. 21) He vastasivat, ettei ole. Mies huutaa rannalta, että heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte. Miehet tekivät niin ja verkko täyttyi kaloista. Siinä oli kaikkiaan 153 isoa kalaa. Siinä vaiheessa, en muista kuka opetuslapsista sanoi, että tuohan on Jeesus. Silloin Pietari innostuu, hyppää pois veneestä ja kiiruhtaa kohti rantaa ja Jeesusta.

Minä ajattelen, että se, kun verkko piti heittää veneen oikealle puolelle, on kuvaa siitä, että Jeesus istuu Isän oikealla puolella. Silloin kun Jeesus ja Pyhä Henki on kalastajana, niin silloin verkko pitää heittää oikealle puolelle. Jumala on silloin läsnä siinä kalastuksessa. Tämä on tietysti symboliikkaa, mutta siinä on paljon syvällisyyttä. Kun Pietari menee sitten sinne rannalle, niin Jeesus kolme kertaa kysyy Pietarilta, että rakastaako tämän Jeesusta ja käskee Pietaria kaitsemaan hänen lampaitaan eli meitä kristittyjä. Sen jälkeen opetuslapset sitten lähtevät työhön ja viemään evankeliumia.

Tänä päivänäkin on sillä tavalla ystävät, että kun me viemme Jumalan evankeliumia ja kerromme Jeesuksesta, niin me silloin aina heitämme verkkoja sinne oikealle puolelle. On Jeesuksen asia, mitä sinne verkkoon tarttuu. Joskus sinne tarttuu isoja kaloja ja joskus pieniä, mutta se ei ole meidän asiamme, se on Jeesuksen asia. Meidän asiamme on vain kertoa Jeesuksesta ja viedä armon evankeliumia eteenpäin.

Minä olin aikoinani hyvin ahdistunut oman syntisyyteni kanssa ja sain kuulla armon evankeliumin, sen, että Jeesus on kuollut minun syntieni puolesta. Koen, että silloin minä tartuin siihen Jeesus-verkkoon, jossa olen tänäkin päivänä. Nyt minä saan omalta osaltani olla viemässä evankeliumia muille ihmisille ja olla kertomassa armollisesta Jeesuksesta. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Olaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Jeesus ottaa omakseen


Paavali sanoo Filippiläiskirjeessä (3:12): ”Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen”. Kun tuota omaksi ottamista ajattelee, tulee ensimmäisenä mieleen se, että aloite on lähtöisin Jeesuksesta, ei minusta. Tuo kohta oikein huokuu sitä, että Jeesus on aktiivinen, emme me. Hän ei jätä meitä etsimään ja löytämään itseään. Hän ei katsele jostain kaukaa, että mahtaakohan tuo Tuula nyt kääntyä oikeaan suuntaan ja löytää minut, vaan hän tulee minun luokseni, ottaa lähelleen ja syliinsä.

Meille ihmisille on tyypillistä, että me kuljemme Jeesuksesta poispäin ja jopa pakenemme häntä. Jeesus ei kuitenkaan jätä meitä sinnekään oman onnemme nojaan. Hän kulkee lähellä ja seuraa katseellaan meitä. Hänellä on aikaa odottaa oikeaa hetkeä. Hän saattaa antaa meidän sotkea elämämme inhimillisesti katsoen perusteellisesti, ennen kuin hän tarttuu kiinni ja nostaa ylös. Yksin hän ei meitä kuitenkaan jätä.

Ennen tuota kohtaa Paavali kertoo siitä, miten hän jos kukaan voisi luottaa siihen, mitä hänellä oli ollut. Paavali oli ollut lain noudattajana pikkutarkka, mutta silti hän sanoo sen joutavan romukoppaan. ”Minulla ei ole enää mitään lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen, ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.” (Fil. 3:9) Me emme mahda itsellemme mitään, emme mahda synnille mitään. Me emme voi olla puhtaita ja kelvollisia Jumalalle. Meidän ainut mahdollisuutemme on turvautua Jeesukseen. Jeesus on voittanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Jeesus on voittanut ja voittaa ne vallat, joille me emme voi mitään. Nyt saatat ajatella, että tuo koskee sitä aikaa ennen kuin tunsit Jeesuksen. Me olemme kuitenkin ihmisiä senkin jälkeen, kun Jeesus on meidät löytänyt. Hän on silloin pessyt meidät puhtaiksi, mutta me emme edelleenkään itse voi synnin vallalle mitään. Ihmisinä pysymme syntisinä ja myös lankeamme synteihin joka päivä. Meidän ainut mahdollisuutemme on Jeesus ja hänen sovintotyönsä.

Jeesus on valmis tänäänkin tulemaan ja ottamaan sinut syliinsä, täyttämään rakkaudellaan ja armollaan. Sinä saat tänäänkin ottaa armon elämääsi täysin riippumatta siitä, mitä olet tehnyt. Siihen ei vaikuta mikään oma tekosi, onnistumisesi tai epäonnistumisesi. Eikä siihen ainakaan vaikuta se, missä joku toinen sanoo sinun langenneen syntiin, vaikka se olisi kuinka totta. Älä haaskaa voimiasi pakenemiseen ja vastaan taisteluun, vaan anna Jeesuksen tulla elämääsi ja ottaa sinut omakseen. Älä myöskään pakene Jeesusta silloin, kun olet jo hänen omansa. Hän kyllä tietää, mitä tekoa me olemme. Usko tänäkin päivänä kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Hän on sinun kanssasi ja pitää sinusta huolen.

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Laki ei voi armahtaa


Jumalan rauhaa rakkaat ystävät. On taas jotenkin mieltä ylentävää ja ihanaa, kun on pitkän talven jälkeen tullut kevät ja ensimmäiset kukat ovat nousseet. Kevät on ainakin minulle puhuttelevaa aikaa, kun kaiken synkkyyden jälkeen on vihdoin valoa ja kasvit alkavat kasvaa ja kukat kukkia.

Tänään tuossa mietin 5. Mooseksen kirjan 1. lukua ja sitä, kuinka israelilaiset olivat olleet periaatteessa 11 päivämatkan päässä luvatusta maasta, mutta heidän niskurointinsa takia matka luvattuun maahan kesti 40 vuotta. Tänä päivänäkin me ihmiset tehdään monesti omilla valinnoillamme elämästämme vaikeampaa kuin mitä se olisi, jos me vähän kuluttaisimme aikaa miettimällä, mikä on Jumalan tahto. Mietin myös, että Mooses, jolle oli annettu Jumalan 10 käskyä ja Jumalan laki, ei koskaan päässyt luvattuun maahan, vaan hänen tuli kuolla ennen luvattua maata siinä rajalla. Ainakin minulle tämä kertoo siitä syvällisestä asiasta, että tänäänkään Jumalan laki ei voi viedä meitä luvattuun maahan, vaan se toimii oppaana ja tien näyttäjänä Jeesuksen luo.

Meidän täytyy ymmärtää sellainen asia, että lain tehtävä on osoittaa meille Kristusta eli luvattua, ja jo syntynyttä, Messiasta ja sitä, että me saamme Jeesuksessa uskoa syntimme anteeksi. Se on lain ainut tehtävä. Aivan kuin Mooseksen täytyi kuolla ennen luvattua maata, niin meidän Jeesukseen uskovina täytyy hylätä Jumalan laki pelastajanamme. Ainoastaan Jeesuksen armo ja se ristintyö, minkä hän Golgatalla täytti, kelpaa Jumalalle. Ainoastaan Jeesuksen sovintotyön tähden me pääsemme perille. Tämä on valtavaa Jumalan rakkautta.

Raamattupiirissämme keskustelimme siitä, kun Jeesus pesee opetuslasten jalkoja pääsiäisaterialla. Eräs piiriläinen huomasi, että Jeesus laskeutuu alas pesemään niitä jalkoja. Se on tänäkin päivänä niin, että Jumalan armo kulkee alempana kuin kynnyslista, niin kuin vanhat kristityt tapasivat sanoa. Ei ole niin suurta syntistä, jolle ei armo kuulu. Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Me saamme olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille, emmekä me mitään muuta tarvitse. Aamen. 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Jeesus korjaa särkyneen


Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät. Minua on aivan erityisesti tänä aamuna puhutellut se, kuinka meidän Herramme Jeesus Kristus on rakastava ja hyvä Isä. Minulle tuli mieleeni tapaus nuoruudestani. Olin hyvin ahdistunut ja synnintunnon taakoittama. Minusta tuntui, että Jumala haluaa rangaista tällaista syntistä ihmistä kuin minä olen. Näissä tunnoissa meni Upsalan kirkkoon ja siellä puhujana oli David Björk. Hän kertoi siitä, kuinka Elia odotti Herran puhuttelua. Ensin tuli voimakas tuuli ja raju myrsky. Sitten tuli maanjäristys ja tuli, mutta Herra ei ollut niissä. Lopulta tuli lempeä tuuli, rakkauden tuuli, jossa Jumala puhutteli Eliaa. Tämä Raamatun kohta lohdutti minua tuossa tilanteessa hyvin paljon. Ymmärsin, että Jumala haluaa kohdata minut rakkaudella. Sain jättää kaikki taakkani sinne kirkkoon ja lähteä hoidettuna jatkamaan matkaa.

Tähän liittyen mieleeni tuli nyt Raamatun kohta Jes. 42: 2-3: ”Ei Hän huuda eikä melua. Ei kuulu Hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa Hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä Hän ei sammuta. Tinkimättä Hän toteuttaa oikeuden.” Tämä on aivan valtavaa evankeliumia meille. Ihmisinä me kaikki, vaikka meidän tunteemme olisivat mitkä, saamme luottaa siihen, että Jumala pitää meistä huolen. Vaikka tuntuisi siltä, että juuri minun uskonlamppuni sammuu eikä minussa ole yhtään mitään uskoa jäljellä, niin se on kuitenkin vain tunne. Jeesus haluaa juuri sen kaltaisia kristittyjä ja ihmisiä ympärilleen, jotka ovat murtuneita ja omasta puolestaan tuntevat itsensä mahdottomiksi kelvata Jumalalle. On suurta armoa, että me saamme luottaa siihen, että Jeesus hoitaa juuri meitä särkyneitä saviruukkuja. Hän kokoaa ja eheyttää meidät.

Joskus aikoinaan minulla oli seinällä taulu, jossa oli yhdet jalanjäljet. Siinä oli teksti: Missä Jeesus olit silloin kun minulla oli vaikeaa? Siihen Jeesus vastasi: Silloin minä kannoin sinua. Tänä päivänäkin Jumala meitä rikkoutuneita, vajaita ihmisiä kantaa ja hoitaa ja armollaan vie meidät perille. Muista ystävä, että vaikka kuinka suuret synnit painavat sinun mieltäsi, sinä saat uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Me saamme luottaa siihen armoon ja olla hyvässä turvassa. Aamen.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Jumalan tahto tapahtuu


”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8-9) Olen miettinyt sitä, miten me ihmiset tulkitsemme jonkin tilanteen ihan eri tavalla kuin Jumala. Jumala näkee jo ennalta, miten tietyt tapahtumat tulevat vaikuttamaan tulevaan elämäämme. Me olemme kiinni ajassa, emmekä pysty ajattelemaan asioita kokonaisuudesta käsin. Omaa elämää pohtiessani näen jälkeenpäin monet asiat ihan eri valossa kuin silloin tapahtumahetkellä. Mietipä, mitkä asiat sinun elämässäsi ovat sellaisia, jotka näet nyt jälkeen päin hyvinä, vaikka tapahtumahetkellä tuntui tosi vaikealta ja joskus jopa siltä, ettet selviä eteenpäin. Luulen, että meille jokaiselle tulee heti mieleen joitain sellaisia asioita. Jumala tiesi niissä tilanteissa, että ne tulevat muuttamaan elämääsi paremmaksi suhteessa Jumalaan ja siihen, että uskot saaneesi armosta syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Inhimillisesti nuo tilanteet voivat edelleen olla hyvin raskaita, mutta pelastuksen kannalta ne kiinnittivät meitä tiukemmin Jeesukseen.

Kun Raamatussa kerrotaan pitkäperjantain tapahtumista, Jeesus viedään maaherra Pilatuksen eteen. Pilatus ei löydä Jeesuksesta mitään syytä ja siksi hän pesee kätensä koko jutusta ja jättää päätösvallan Jeesuksen kohtalosta kansalle. Kansa haluaa ristiinnaulita Jeesuksen. Matteus 27:25 sanotaan: Koko kansanjoukko vastasi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” Tämä on se, mitä inhimillisesti ajatellen tapahtui, ja näin asian näkevät ne, joille Pyhä Henki ei ole kirkastanut Jeesuksen sovintotyötä. Mutta oliko kansalla mitään päätösvaltaa Jeesuksen elämästä tai kuolemasta? Edellisessä luvussa kerrotaan siitä, miten Jeesus rukoili juuri ennen vangitsemistaan Getsemanessa: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” (Matt. 26:39)

Ihmiset ajattelivat sanoessaan, että Jeesuksen veri saa tulla heidän ja heidän lastensa päälle, että he kantavat koko vastuun Jeesuksen kuolemasta, ja jos siitä seuraa jotain hankaluuksia, niin he huolehtivat myös niistä. Jumala käänsi kuitenkin tuon päälaelleen. Jeesus tiesi, että hänen tehtävänsä oli sovittaa koko ihmiskunnan synti. Hänen verensä kyllä tuli noiden ihmisten ja heidän lastensa päälle, tuomioksi niille, jotka eivät usko, mutta pelastukseksi niille, jotka uskovat. Jeesuksen veri on sovintoveri, joka pesee meidät puhtaiksi, kun sen otamme vastaan. Miten valtavan lohdullinen tuokin Raamatun kohta on. Ihmiset ajattelivat itse hoitavansa asiat, mutta Jumala otti kaiken hoitaakseen. On niin ihanaa armon evankeliumia, että Jumala ei tuomitse meitä epäonnistumistemme ja väärien aikeidemme perusteella, vaan Jeesuksen veri on meidän päällämme. Se tuo meille sovituksen ja antaa iankaikkisen elämän lahjan.

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Häät ja uusi viini


Armoa ja rauhaa meidän rakkaalta taivaalliselta Isältämme. Meidän koko kristillisyys on siinä, että me voimme turvautua armoon, ja kun me turvaudumme armoon, saamme itsellemme rauhan. Tänään minua puhutteli Johanneksen evankeliumin 2. luvussa kerrotut Kaanaan häät. Noissa häissä Jeesus aivan ensimmäiseksi työkseen, tai toisaalta se voidaan ymmärtää aluksi, muutti veden viiniksi. Ensinnäkin sen verran taustatiedoksi, että juutalaiset häät pidetään aina viikon kolmantena päivänä. Tämä perustuu siihen, että Mooses sai lain taulut kolmantena päivänä siitä, kun Jumala oli käskenyt kansan puhdistautua ja pyhittäytyä ja näin valmistautua Herran laskeutumiseen Siinain vuorelle (2. Moos. 19).

Juutalaiseen perinteeseen kuuluivat myös nuo vesiastiat, joissa puhdistauduttiin ja jotka kuuluivat vanhan liiton aikaan. Nyt kun hääjoukko oli jo juopunut vanhasta viinistä, kävi niin, että viini loppui. Se oli hyvin häpeällistä juutalaisissa häissä. Jeesus ei halunnut jättää sulhasta pulaan, vaan pyysi, että nuo vanhan liiton vesiastiat täytettäisiin vedellä. Kun ne oli täytetty vedellä, Jeesus muutti veden viiniksi. Nyt pitojen valvoja alkoi ihmetellä, miksi ensin annetaan huonompaa viiniä ja sitten, kun hääväki on juopunut, tarjotaan vasta parempaa viiniä.

Tässä on syvällinen kuvaus uudesta ja vanhasta liitosta. Jeesus halusi tällä teollaan tuoda ilmi, että vanhan liiton ja lainvanhurskauden aika on päättymässä ja nyt on tullut todellinen sulhanen paikalle. Juutalaisessa traditiossa ajatellaan niin, että sulhanen eli ylkä on Jahve ja Israel on morsian. Jeesus näytti niille, jotka ymmärsivät kirjoituksia, että oli tapahtumassa jotain suurta, kun ne vanhat puhdistautumisastiat täyttyivät viinillä. Se oli silloin jo sitä samaa viiniä, jota me tänä päivänä saamme ehtoollisella nauttia. Se on Jeesuksen siunaamaa viiniä. ”Se on uusi liitto minun veressäni”, niin kuin Jeesus sanoo. Se kuvaa hänen sovitustyötään.

Myös se, kun Jeesus sitten tässä samassa luvussa sanoo: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” (Joh. 2:19), niin se tarkoittaa myös sitä, kuinka hän kolmantena päivänä nousee kuolleista ja tulee uusi liitto. Nyt kun Jeesus on ylösnoussut, me Jeesuksen pelastamat ihmiset olemme niitä Jumalan temppeleitä ja meidän kielemme alla on Jumalan armon Sana, jolla me voimme toinen toisillemme kertoa Jeesuksesta. Me saamme käydä kirkossa ja nauttia siellä Jeesuksen ruumis ja veri syntien anteeksi antamiseksi. Tämä, kun Jeesus muutti veden viiniksi, on hyvin syvällinen kertomus vanhan liiton päättymisestä ja uuden liiton alkamisesta. Se on suuri tapahtuma. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Tie Isän luo


 Pääsiäiseen liittyy niin paljon merkittäviä yksityiskohtia Raamatussa, että muutaman tapahtuman tai jakeen luettuaan, jää miettimään salatun Jumalan suuruutta ja viisautta. Samalla miettii kaiken sen tapahtuneen merkitystä meille syntisille, huolien kanssa kamppaileville ihmisille. En ainakaan minä pysty ymmärtämään puoliakaan ja siksi voin vain luottaa, että Jeesus johdattaa oikeaa tietä eikä hylkää. Hänen armossaan on minulle kaikki, mitä tarvitsen. Kaiken tietotulvan ja arvojen ristiriitojen keskellä, en voi luottaa omaan arviointikykyyni saati sitten tietooni. Silloin voin kääntää katseeni Kristukseen, jolta saamme viisautta, rauhaa sekasortoisessa tilanteessa, ja joka näyttää meille tien. Hän on tie, totuus ja elämä.
   Pääsiäisenä Jeesus uhrattiin/tapettiin ristillä meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi mahdollisuus syntiemme anteeksisaamiseen ja ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Tästä on esimerkkinä keskustelu Jeesuksen ja toisen ristiinnaulitun kanssa vähän ennen heidän kuolemaansa. Jeesuksen vieressä oleva murhamies pyysi, että Jeesus muistaisi häntä, ja Jeesus sanoi, että jo tänään olet minun kanssani paratiisissa. Näin suurta rakkautta Jumalamme meille osoittaa.  Jeesus kuoli ja Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas. Ovi Jumalan armoistuimen eteen avautui kaikille syntisille. Ensimmäisenä siitä ovesta asteli ristillä kuollut murhamies suoraan paratiisiin.
  Jumala on salattu ja monia kohtia Raamatussa on vaikeaa ymmärtää. Jumalan rakkautta on vaikeaa ymmärtää ja niin myös armoa. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet silloin, mutta ehkä vähän myöhemmin monet Jeesuksen vertaukset alkoivat avautua heille. Meillekin käy usein niin, että tapahtumahetkellä ei pysty käsittämään asioita, mutta niiden merkitys kirkastuu myöhemmin pikkuhiljaa.
   Jeesus oli puhunut opetuslapsille, että Hän menee valmistamaan heille asuinsijaa Isän kodissa ( Joh. 14). Hän lupasi myös tulla takaisin hakemaan heidät, jotta he saisivat olla siellä, missä Jeesuskin on. Tuomas ilmaisi ymmärtämättömyytensä, sen ettei voinut ymmärtää, mihin Jeesus oli menossa ja miten he muka löytäisivät sinne tien. Jeesus vain sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä. Häntä seuraamalla löytää tien Isän tykö. 
   Emme siis pysty kaikkea ymmärtämään eikä siihen pidä väkisin pyrkiäkään. Jeesus pitää meistä huolen siinäkin mielessä, että avaa meidän silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan ja johtaa meitä oikealle tielle. Katse ja toive Hänen suuntaansa riittää ja siitä yhtenä esimerkkinä on tuo murhamiehen armahdus. Vaikeaahan meidän on uskoa asioita, joita emme ymmärrä tai itse omin silmin näe. Toiset opetuslapset kertoivat Tuomaalle nähneensä Jeesuksen Hänen kuolemansa jälkeen, mitä Tuomaan oli vaikeaa uskoa. Jeesus ilmestyi jälleen opetuslapsille ja toivotti heille rauhaa. Hän näytti Tuomaalle kätensä ja kylkensä, joissa oli merkit ristiinaulitsemisesta ja silloin Tuomas uskoi, että Jeesus oli herännyt kuolleista ja oli heidän keskellänsä ( Joh. 20). Älä ole epäuskoinen, vaan usko! Jeesus nousi kuolleista ja kuolemallaan kuoleman voitti!
  

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Se on täytetty!


”Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni!” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.” (Luuk. 23:46). Olen tällä viikolla miettinyt sitä, miten Jeesus tiesi koko ajan tehtävänsä, jonka vuoksi hän oli syntynyt ihmiseksi maan päälle. Aatami ja Eeva vastustivat Jumalan tahtoa ja siitä lähtien jokainen ihminen, Aatamin ja Eevan jälkeläinen, on ollut syntinen. Yksikään syntinen ei kestä Jumalan pyhyyttä ja siksi Jumala rakkaudessaan ilmoitti jo Aatamille ja Eevalle, että kerran on tuleva ihminen, joka sovittaa heidän ja meidän kaikkien synnin. Nyt se päivä oli koittanut. Jeesus oli synnitön, mutta Jumalan tahdon mukaan, hän sovitti koko ihmiskunnan synnin.

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen viimeiset sanat olivat: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30) Tällä Jeesus tarkoitti sitä, että Hän täytti Jumalan tahdon kokonaan. Hän sovitti kaiken sen, minkä ihminen on rikkonut. Jeesuksen täytettyyn työhön ei kukaan voi lisätä mitään. Jos joku sanoo sinulle, että päästäksesi iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä sinun täytyy elää jollain tietyllä tavalla tai muuttaa itsesi jollain tavalla, hän valehtelee. Jeesus on täyttänyt jo kaiken ja avannut meille tien Jumalan yhteyteen.

Pelastaakseen minut ja sinut Jeesus joutui kärsimään raakaa väkivaltaa ihmisen taholta, mutta hän joutui myös kokemaan synnin aiheuttaman eron Jumalasta. Tämän hän teki meidän vuoksemme, ettei meidän tarvitsisi ikinä tuota eroa kokea. Jeesus tunsi Isän rakkauden ja kaikkensa antaneena hän jättäytyi Isän käsiin. Isä hyväksyi Jeesuksen suorittaman syntien sovituksen ja herätti Jeesuksen kuolleista.

Se on täytetty! Uskotko sinä, että Jeesuksen sovintotyö riittää vai ajatteletko, että sinun täytyy itse lisätä siihen jotain? Ajattele tuota kysymystä vakavasti. Jos uskot, että Jeesus riittää, saat jäädä turvallisella mielellä Jeesuksen täytetyn työn varaan. Mikään tai kukaan ei voi sinulta pelastusta viedä. Saat katsoa sydän riemua täynnä Jeesukseen. Hän on sinun syntisi sovittanut. 

torstai 9. huhtikuuta 2020

Tänäänkin Jeesus pesee meidän jalkoja


Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät tähän kiirastorstaipäivää. Haluan muutaman sanan puhua siitä, kun Johanneksen evankeliumin 13. luvussa kerrotaan siitä, kun Jeesus pesee opetuslasten jalat. Joh. 13:3-11: ”Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa, ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, sinulla ei ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.” Ja vielä jakeet 14-15: ”Jos nyt minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman, minkä minä tein teille.”

Tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa jalat olivat kaikkein likaisin paikka, koska kadut olivat kaikenlaisen jätteen peitossa niin, ettei oikein edes tiennyt, minne voi astua. Jalat olivat todella likaiset. Hengellisesti Jeesus tarkoittaa täällä jalkojen pesulla sitä, että Hän pesee meidän jalkojemme pahat retket, pahat työt pois. Se on esimerkki syntien anteeksi antamisesta. Pietari vastusti tätä Jeesuksen tekoa ja siihen Jeesus sanoi, että jos hän ei saa niitä pestä, niin Pietarilla ei ole mitään osaa hänen kanssaan. Pietari sitten innostuu, että pese myös kädet ja pää. Siihen Jeesus sanoo, että jos ihminen on kylpenyt, niin se riittää, kun jalat on pesty. Jeesus on pessyt meidät kokonaan puhtaiksi siinä hetkessä, kun olemme uudestisyntyneet. Siinä hetkessä olemme saaneet kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Tämä syntien anteeksi saaminen antaa meille iankaikkisen elämän. Tämän jälkeenkin me kuitenkin koko ajan likaannumme. Olemme syntisiä ja teemme syntiä jatkuvasti ja siksi tarvitsemme jatkuvasti jalkojen pesua Jeesukselta eli sitä, että saamme joka hetki tunnustaa Jeesukselle syntimme ja hän pesee ne pois.

Se on tänäänkin niin, että kun me menemme Herran Pyhälle ehtoolliselle ja nautimme Jeesuksen ruumiin ja veren, niin me olemme täysin puhtaat. Se on merkki siitä, että meidän jalkamme on puhtaat, mutta me olemme myös kokonaan puhtaita. Jeesus käskee meitä myös pesemään toistemme jalkoja. Se on sitä, että viemme evankeliumia eteenpäin, kerromme ystävillemme, että Jeesus on pessyt meidän syntimme pois. Me saamme kertoa Jeesuksesta ja kutsua ihmisiä ehtoolliselle. Meille on myös annettu oikeus Jeesuksen nimessä julistaa ihmiselle synnit anteeksi. Näissä tilanteissa me olemme Jeesuksen käytössä, mutta hän on se, joka synnit anteeksi antaa.

Sitten tässä on vielä Juudas Iskariot, josta Jeesus sanoo, että te olette puhtaat, mutta ette kuitenkaan kaikki. Jeesus jo tässä vaiheessa tiesi, että Juudas tulee hänet kavaltamaan. Näin täytyi käydä, jotta kirjoitukset kävivät toteen. Jeesus tuli sovittamaan meidän syntimme ja siksi hänen täytyi käydä ristin kuolemaan. Jos tätä kertakaikkista syntien sovitusta ei olisi tapahtunut, kukaan meistä ei olisi puhdas. Nyt kun Jeesus on meidän syntimme sovittanut, saat rakas ystävä uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Jeesus ja aasin varsa


Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluan muutaman sanan puhua palmusunnuntain tapahtumista, kun Jeesus lähestyi Jerusalemia osallistuakseen pääsiäisjuhlille. Matteuksen evankeliumin 21 luvun mukaan Jeesus käski kahden opetuslapsen hakea kylästä aasin ja sen varsan ja sanoa talonväelle, että Jeesus tarvitsee niitä. Tässä Jeesus toteuttaa Sakarjan kirjassa olevan ennustuksen, jossa sanotaan: ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse tytär Jerusalem! Katso kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak.9:9)

Jos Jeesus olisi ratsastanut hevosella, niin hän olisi rinnastunut sen ajan kuninkaallisiin, jotka ratsastivat sotaratsuilla. Jeesuksen tehtävänä oli kuitenkin nöyränä ja kuuliaisena Jumalan tahdolle käydä Golgatalle sovittamaan ihmiskunnan synti. Tämän vuoksi Jeesuksen täytyi ratsastaa nimenomaan tuolla varsalla. Jeesus ei voinut ratsastaa vanhalla aasilla tekemään sovintokuolemaa, vaan siihen tarvittiin uusi aasi. Se on esikuvaa uudesta liitosta Jumalan ja ihmisen välillä. Kuitenkin vanha aasi tuli siinä perässä ja se on tänä päivänäkin ystävät niin, että vaikka me olemme uuden liiton jäseniä ja meidän syntimme on anteeksi annettu, niin se vanha aasi eli se vanha aadam seuraa meitä. Me saamme kuitenkin istua uuden aasin selässä eli Jeesuksen kanssa tehdä matkaa.

Kun Jeesus sitten ratsasti aasinvarsan selässä, ihmiset levittivät vaatteitaan ja palmun oksia tielle ja huusivat ”Hoosianna, Daavidin poika. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” Hoosianna tarkoittaa auta, pelasta. Nämä ihmiset tajusivat, että Jeesus on se, joka voi heitä auttaa ja heidät pelastaa. Ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan samalla tavalla kuin nykyäänkin suuren valtiomiehen eteen levitetään punainen matto, jota pitkin hän kävelee.

Palaan vielä tuohon, että todellakin Jeesuksen ratsuna piti nimenomaan olla tämä varsa, jolla ei ollut kukaan vielä ratsastanut. Se kuvaa uutta liittoa ja vanha aasi seuraa siinä perässä. Me saamme uskoa tämän omalle kohdallemme, että Jeesus ratsasti tällä uudella aasilla ja myös me saamme ratsastaa sillä uudella aasilla. Tämä on niin suurta ja valtavaa evankeliumia ja me saamme iloita ja riemuita siitä, että vanha aatami, vaikka se seuraa perässä, niin se ei kanna enää meidän kuormaamme, vaan se on Jeesus, joka meidän kuormamme kantaa ja meidän synnit on sovittanut. Vanha aatu kyllä siellä perässä huutaa, mutta se ei hallitse meidän elämäämme. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Jeesuksen kanssa

Elämämme täällä maailmassa vaihtelee, hyvinkin paljon. Voi sanoa, että välillä on tuulista, joutuu kulkemaan kivikoissa ja ruusun piikit pistelee niinkuin kuvassa. Kaunis kuva katsella mutta lähdepä kävelemään tuota rantaa pitkin. Kuvien kautta löytää monenlaisiin asioihin syvyyttä. Usein haluan ottaa kauniita kuvia ja ne luovatkin hyvää oloa, mutta ovat joskus valheellisia. Tai oikeastaan jokaisesta maisemasta tai vaikkapa perheestä voi ottaa sillä hetkellä haluamansa kuvakulman tai tietyn hetken tai tunnelman. Se ei ole oikea tai väärä tai valheellinen, vaan se on tietty näkemys ja vain se hetki. 
  Kun lukee Uutta Testamenttia Raamatusta, voi kulkea hetki hetkeltä Jeesuksen elämää seuraten. Siellä kuvataan monenlaisia hetkiä. Minulle ainakin on piirtynyt kuva meitä rakastavasta Jumalan Pojasta, Jumalasta. Jumalan Henki avaa meille lukemaamme niin, että pystymme sillä hetkellä ymmärtämään asian ydintä paremmin. Olen esim. raamattupiirissä huomannut, että samankin kohdan olemme ymmärtäneen hieman eri tavoin. Siinäkin voi  huomata, miten Jumalan sana sillä hetkellä puhuttelee meitä eri tavoin. Juuri tuo Jumalan rakkaus tulee esille Jeesuksen koko elämässä ja pienissä hetkissä.  Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, Jeesuksen, maailmaan, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi.
Jeesus kuoli lopulta ristillä meidän syntiemme tähden ja sen vuoksi, että me saisimme syntimme anteeksi ja ikuisen elämän Jumalan luona taivaassa. Ei suurempaa rakkautta voi ollakaan: rakkautta meitä kohtaan, jotka emme sitä millään tavalla pysty teoillamme ansaitsemaan.
  Tässäkin elämäntilanteessa voimme kulkea kivikkoistakin rantaa Jeesuksen kanssa. Hän kohtasi ja kohtaa ihmisiä erilaisissa tilanteissa, siunaten ja rakastaen. Voimme hänen avullaan nähdä vaikeissakin tilanteissa uuden mahdollisuuden ja kauneutta. Minkälaisia kuvia haluaisimme tästä päivästä ottaa? Uuden testamentin sivuilta voi  saada kuvan auttajastamme, Jeesuksesta ja Hänen elämästään maan päällä. Antoisia lukuhetkiä ja raskaiden päivien jälkeen pääsiäisen ilosanoman tuovaa iloa.
  

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Abba, rakas Isä


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Minusta on ihanaa huomata Raamatusta se, että meillä on rakastava Isä, Abba, joka rakastaa meitä syntisiä ihmisiä. Isä on rakastanut meitä niin paljon, että Hän on antanut ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tänä aamuna minulle tuli tällainen Raamatun kohta: ”Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.” (Room. 5:20) Tämä on hyvin haastava paikka, mutta oma kokemukseni on se, että Jumalan laki herättää omantunnon, ja lain tuntemuksen kautta meille ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin uskoa Jeesuksen armoon. Kun me katsomme Jeesusta ja uskomme armon omalle kohdalle, niin me saamme syntimme anteeksi. Kristilliselle tielle lähdettyään monelle voi tulla sellainen ajatus, että kristittyinä meistä tulee synnittömiä. Rakkaat ystävät, näin ei ole. Jeesuksen armo, rauha ja rakkaus ja meissä asuva Pyhä Henki alkavat kirkastaa meissä yhä enemmän puutteita, ja me tulemme huomaamaan, miten me olemme joka asiassa vajaita. Me emme omin teoin tai ansioin pysty millään tavalla kelpaamaan Jumalalle. Sen vuoksi tässä sanotaankin, että laki tuli maailmaan sen vuoksi, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Kun me lähdemme ristin tielle, niin tulemme päivä päivältä suuremmiksi syntisiksi. Jumalan armo avaa meille syntiturmellusta ja tajuamme tarvitsevamme Jeesusta, Uhrikaritsaa, joka paikkaan.

Sitten tulee tämä lohdutuksen sana: ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.” Tämä tarkoittaa sitä, ettei ole niin suurta syntiä, jota me emme anteeksi saa. Me kaikki Jeesukseen uskovat syntiset saamme syntimme anteeksi. Raamatussa sanotaan esimerkiksi, että joka tyhmästi vihastuu veljeensä, on jo murhaaja. Tästä me huomaamme, että koska laki on hengellinen, niin se ottaa meidät jo ajatuksista asti kiinni. Synti ei ole mikään ulkonainen teko, vaan me olemme jo ajatuksista asti syntisiä. Armo on kuitenkin ylenpalttinen. Jeesuksen sovintotyö on niin valtava uhri, että se riittää ihan meille kaikille.

Sen tähden näin pääsiäisen allakin haluan meille kaikille, myös sinulle, joka et jaksa oikein uskoa, sanoa, että usko kaikki sinun syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Sinä saat luottaa siihen, että minkä Jeesus on pessyt pois sitä syntiä ei enää ole. Se on heitetty armonmereen, johon ei kenelläkään ihmisellä ole onkimaoikeutta. Jeesuksessa sinä olet puhdas ja sinun vaatteesi ovat puhtaat kuin valkoiset lakanat. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tämä evankeliumi omalle kohdalle. Aamen.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Jeesuksessa meillä on elämä


Katsoin televisiosta jumalanpalvelusta. Uskontunnustus oli näkyvissä kuvaruudussa ja sen takaa näkyi sumeana risti. Siinä uskontunnustukseen yhtyessäni tuli mieleeni, miten suurelle osalle suomalaisista Jeesuksen sovitustyön merkitys on täysin epäselvä niin kuin tuo sumeana näkyvä risti. Jostain toisesta televisio-ohjelmasta kuulin, että joku oli joulun aikaan kysellyt hautausmaalla käyviltä ihmisiltä, mitä he ajattelevat kuoleman jälkeen olevan. Suuri osa haastatelluista uskoi taivaaseen ja monet myös ajattelivat pääsevänsä sinne. Kun haastattelija kysyi, millä perusteella he ajattelivat pääsevänsä taivaaseen, kukaan ei maininnut Jeesusta, vaan perusteluna oli heidän oma elämänsä ja omat tekonsa. Tämä on todella surullista.

Johanneksen evankeliumin 11. luvussa kerrotaan siitä, miten Jeesus herättää jo monta päivää kuolleena olleen Lasaruksen. Tuon kertomuksen keskellä Jeesus sanoo Lasaruksen surevalle sisarelle, Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25). Meillä kenelläkään ei ole mitään muuta tietä iankaikkiseen elämään kuin Jeesus.

Uskossa ei ratkaise määrä vaan kohde. Iankaikkinen elämä lahjoitetaan armosta sille, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Se, joka lisää siihen jotain omia tekojaan, menettää armosta saadun pelastuksen. Taivaaseen pääsy ei perustu omaan onnistumiseemme tai hyviin tekoihimme. Pelastus on alusta loppuun Jumalan tekoa. Jos ajattelemme omien tekojemme vaikuttavan pelastukseen edes pieneltä osin, menetämme koko Jeesuksen sovintotyön. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2: 8-9)

Meille kristityille on annettu tehtäväksi kertoa ilosanomaa Jeesuksesta. Me emme voi uskoa kenellekään lahjoittaa, vaan se on Pyhän Hengen työ. Ihmisen täytyy kuitenkin kuulla Jeesuksesta ja tuon kuullun Sanan kautta Pyhä Henki herättää uskon. Ollaan siis ystävät iloisina Jeesuksen omia ja rohkaistaan kaikkia läheisiämme turvautumaan Jeesukseen ja uskomaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.