maanantai 23. joulukuuta 2019

Jumalanpalvelus

Usein käyn kirkossa sunnuntaisin. Kaipaan jo sinne, jos en ole pitkään aikaan ehtinyt. Messun osa-alueet puhuttelevat ja Raamatun lauseet, saarna, rukoukset, virret, musiikki koskettavat. Lopuksi vielä ehtoollisella saan syntini anteeksi Jeesuksen sovitustyön takia. Hän kuoli ristillä ja kantoi näin kaikki meidän syntimme. Hän pyysi jakamaan leipää ja viiniä Hänen muistokseen yhteisellä aterialla, ehtoollisella. Saamme lähteä kirkosta siunattuna ja keveämmin mielin. 
  Sanoilla ja kaikella on suuri merkitys ja aina jokin asia jotenkin selviää, kirkastuu, kun Jumala puhuu sanansa ja kaiken muun kautta. Kirkossa on hetki tai pala taivasta: rauhaa ja rakkautta. Itse en ajattele, että kokemukset ovat kiinni niistä ihmisistä jotka siellä palvelevat, vaan Jumala puhuu sanansa kautta, jota siellä luetaan ja lauletaan. Toki juuri ihmistenkin kautta saamme kokea Jumalan huolenpidon ja rakkauden messussakin.
  Hyvin vanhassa pyhäkoululaulussa paimenpoika lauloi: metsä kirkkoni  olla saa, voin tällain palvella Jumalaa ...tai jotain sinnepäin. Ajatus on tuttu, sillä useinhan kohtaamme Vapahtajamme luonnon keskellä hiljaisuudessa, kauneudessa. Hänethän voi kohdata missä vain ja milloin vain. Hän lähestyy sinua tässä ja nyt katsoen hyväksyvästi ja rakastavasti. Paikalla ja ajalla ei ole merkitystä.
  Monet menevät joulukirkkoon ja kirkko on silloin koristeltu. On kuusi ja kynttilöitä ja kaunis seimiasetelma. Kaikki tämä on tehty ilosanoman vuoksi, sillä meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus. Hän vapauttaa meidät synneistämme ja pelastaa meidät. Paras lahja, jonka olemme Isältämme saaneet. Ylistys ja kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.  
  Eräs öinen joulukirkko on jäänyt mieleeni, kun tähtitaivaan alla lauloimme: maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas......Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi!
Toivon kaikille joulurauhaa ja iloa  ilosanoman johdosta. 

Jeesus, uhrikaritsamme


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Haluan muutamalla sanalla kertoa paimenista, jotka paimensivat Betlehemin lähellä olevalla kedolla uhrilampaita. Jeesuksen synnyttyä Herran enkeli ilmestyi ensimmäisenä näille paimenille ilmoittamaan maailmaan syntyneestä Vapahtajasta. Paimenilla ei tuohon aikaan ollut todistusarvoa, koska he eivät pystyneet työnsä vuoksi noudattamaan sapattiin liittyviä juutalaisia perinteitä. Vaikka Aabraham, Iisak, Jaakob ja Daavid olivat myös olleet paimenia, niin Jeesuksen syntymän aikaan paimen ei kelvannut todistajaksi. Myöhemmin kun Jeesus nousi haudasta, niin ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi ensimmäiseksi naisille, joilla ei myöskään ollut tuon ajan yhteiskunnassa mitään todistusarvoa. Ajateltiin, että ne olivat ns. akkojen puheita, joita ei otettu vakavasti, kuten ei myöskään noiden paimenten puheita.

Ajattelen, että Jumala ei anna omaa kunniaansa kenellekään ihmiselle. Hän ei halunnut maan päälle ihmistä tai ihmisryhmää, joka voisi sanoa, että heidän todistamisensa kautta Vapahtajan syntyminen tuli todeksi. Jumala on jättänyt meille ainoastaan Sanan ja Sanassa Jeesus ilmestyy. Tänä päivänäkään Jeesus ei ole missään ihmeissä tai tunnusteoissa, vaan Jeesus on jättänyt meille Sanan ja sakramentit ja niissä Jeesus haluaa myös joulun aikana meille ilmestyä.

Jeesuksen syntymän aikoihin ihmiset odottivat maallista suurta vapahtajaa, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alta. Nyt Jumalan Poika syntyi kuitenkin alhaiseen paikkaan, joka oli jo heti alussa syrjässä juutalaishuoneesta. Tämä kuvaa hyvin sitä, että Jeesus kuuluu kaikille. Hän hallitsee koko luomakuntaa, ei yksin jotain seurakuntaa. Jeesus on koko maailmankaikkeuden Jumala. Hän hallitsee niin säät myrskyineen ja auringon paisteineen kuin valtakuntien nousun ja tuhon.

Jeesuksen syntymä alhaiseen seimeen kuvaa myös sitä, että Jeesuksen armo kulkee alempana kuin lattialista eli armo kuuluu aivan kaikille. On kyse siitä, että me otamme tämän lahjan vastaan ja lopetamme uhrikaritsoiden paimentamisen eli luottamisen omiin ansioihin ja tekoihin. Näin joulutervehdyksenä haluan sanoa, että sinä, joka luet tätä tekstiä ja näet ympärilläsi tämän maailman hälinän, voin sanoa, että on turha etsiä sieltä Jeesus-lasta. Jeesus ei ole siellä läsnä. Kyllä se on tänäänkin siinä, että luotamme Jumalan Sanaan. Me saamme todellisen joulurauhan, kun uskomme, että meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ole, ystävä, hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

perjantai 20. joulukuuta 2019

Jeesus, maailman Vapahtaja


Monet mielikuvamme Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista tulevat postikorteista ja lasten esittämistä jouluevankeliuminäytelmistä. Siksi aloimme mieheni kanssa tutkia Raamatusta, miten Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat on siellä kerrottu. Tässä muutamia Luukkaan toisesta luvusta tulleita ajatuksia.

Maria ja Joosef lähtivät keisarin määräyksen mukaan kirjautumaan veroluetteloon Betlehemiin, mistä Joosefin suku oli lähtöisin. Kun he saapuivat sinne, oli tuo pieni maanviljelijöiden ja paimenten asuttama kylä täpö täynnä ihmisiä. Maria ja Joosef majoittautuivat johonkin taloon, mahdollisesti sukulaisten luo. Sana majapaikka ei tarkoita majataloa, vaan yleensä huonetta. Tuossa huoneessa oli todennäköisesti majoittuneina paljon muitakin ihmisiä, koska kun Marian synnyttämisen aika tuli, ei heille enää ollutkaan huoneessa tilaa.

Maaseutukylän talot olivat tuohon aikaan sellaisia, että toisessa päässä taloa asuivat ihmiset ja toisessa päässä oli eläimille suoja. Maria ja Joosef siirrettiin synnyttämään tuonne eläinsuojan puolelle. Oliko siellä silloin eläimiä? Todennäköisesti ei. Ainakaan Raamattu ei eläimistä mitään mainitse ja eläinten ruualle tarkoitettu kaukalo oli tyhjänä ja niin se oli mahdollista pehmustaa heinillä lapselle sängyksi. Marialle ja Joosefille oli talossa tilaa, mutta Jeesukselle ei. Samanlainen tilanne tuntuu olevan tälläkin hetkellä. Uskominen mihin tahansa käy ja sille on tilaa, mutta Jeesukselle ei. Jeesukseen uskominen ei useimmille kelpaa.

Juutalaiset olivat odottaneet Messiaan syntymää vuosisatojen ajan. Jotta ihmiset saisivat tietää, että nyt ennustukset olivat toteutuneet, Jumalan täytyi ilmoittaa siitä. Niinpä Jumala lähetti enkelin kertomaan Messiaan syntymästä paimenille, jotka kaitsivat kedolla Jerusalemin temppeliin uhrilampaiksi tarkoitettuja lampaita. Enkeli seisoi paimenten edessä ja Herran kirkkaus levisi myös paimenten ympärille. Herran kirkkaus on jotain niin valtavaa, että paimenet varmasti tunsivat oman syntisyytensä Pyhän Jumalan läsnäolossa ja pelkäsivät tuomiota. Enkeli kuitenkin sanoi, ettei paimenten tarvitse pelätä, koska Vapahtaja, joka sovittaa heidän syntinsä ja pelastaa heidät, on syntynyt. Kohta ei enää uhrilampaita tarvittaisi, koska Jumala uhraisi itsensä ihmisten syntien puolesta. Jumala rohkaisi paimenia antamalla heidän nähdä suuren joukon enkeleitä ylistämässä Jumalaa. Paimenet uskoivat Sanan syntyneestä Vapahtajasta ja lähtivät riemuissaan tämän luo. He kertoivat kaiken, mitä olivat nähneet ja mitä heille oli ilmoitettu.

Jos sinä uskot, että Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa ja on sinunkin syntisi sovittanut Golgatan ristillä, sinun ei tarvitse enää pelätä. Tänäkin jouluna saamme luottaa Jeesukseen syntiemme sovittajana. Iloitaan, ystävät, Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Portti taivaaseen


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään pohtia Raamatun kohtaa, jossa sanotaan näin: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt. 7:13-14) Tässä on vakavasta asiasta kysymys, kun puhutaan laveasta tiestä, joka vie kadotukseen. Meistä jokainen ymmärtää sen, mitä se tarkoittaa. Iankaikkisesta kadotuksesta, tuskasta ja vaivasta, mihin ihminen joutuu, sieltä ei ole paluuta.

Aluksi kuitenkin puhutaan portista ja tiestä, jotka vie elämään. Minä ajattelen, että ahdas portti ja kaita tie on Jeesus, usko Jeesukseen. Jumalan Poika on meidän jokaisen puolesta tullut tänne maan päälle ja sovittanut meidät. Kyse on siitä, että me otamme Jeesuksen tarjoaman lahjan vastaan. Jeesus on uskon antaja ja jokainen, joka sitä armoa pyytää, saa sen. Meidän täytyy tulla sellaiseen tilaan, että me olemme omasta puolestamme kelvottomia menemään Jumalan eteen. Meillä ei saa olla mitään omia hyviä tekoja. Luonnostaan ihminen menee Jumalan eteen sillä tavalla, että on tehnyt paljon hyvää, auttanut köyhiä, antanut keräyksiin rahaa, auttanut kolaripaikalla jne. Ihminen niin mielellään näkee itsessään jotain hyvää. Mutta mikään hyvyys ei pelastus asiassa auta. Ainoastaan se, että me uskomme syntisinä Jeesuksen omalle kohdalle. Se on se ahdas portti. Meidän on niin vaikea syntisenä uskoa. Mutta me saamme kuitenkin vastoin omia tuntemisia uskoa itsemme armosta autuaaksi ja luottaa, että Jeesus on juuri minun puolestani kuollut.

Joissakin hengellisissä piireissä on opetettu, että kaita tie on vähän niin kuin kävelisi katon harjalla, jossa täytyy kävellä tarkasti, ettei vaan astuisi harhaan synnin tielle. Voitte kuvitella, että jos uskovan elämä olisi kuin katonharjalla kävelyä, niin ei syntisyytensä tunteva ihminen siellä pysyisi. Mutta ajatellaanpa tämä siihen viitekehykseen, jossa Jeesus sen puhui eli kaita tie on siellä vuoren solassa eikä sieltä voi mihinkään pudota. Jos me lähdemme sieltä oikealle tai vasemmalle puolelle, niin se on meidän tietoinen päätöksemme lähteä nousemaan niitä vuoren rinteitä. Ajattelen, että oikealla puolella on hyviin töihin tukeutuminen ja vasemmalla puolella on julkisyntinen meno. Näissä molemmissa tilanteissa ihminen kyllä tietää jättäneensä Jeesuksen ja lähteneensä kaidalta tieltä pois kiipeämään omaa tietään.

Jeesus ei laita meitä sellaiselle tielle, josta helposti putoaa. Saamme luottaa siihen, että olemme jo menneet ahtaasta portista, kun uskomme Jeesuksen syntiemme sovittajaksi. Jeesus on se rakkauden portti ja hän on kaikessa rakkaudessaan meidän syntimme sovittanut. Me saamme kulkea levollisesti tällä Jeesus-tiellä, jossa oma yrittämisemme on poissa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Tuultako tavoittelin

Lueskelin Raamatusta Saarnaajan kirjan ensimmäisiä lukuja. Sieltä löytyy meille kaikille tuttuja viisauksia. Se, että saarnaaja toteaa jo heti alussa kaiken olevan turhuutta, ei mielestäni välttämättä ole huono asia. Koen sen vapauttavana ja sitä kautta Jumalan suuruus ja merkitys tulee esille. Vaikka täällä maailmassa ahertaa, hankkii rikkauksia ja viisautta, niin lopulta kaikilla ihmisillä on sama kohtalo. Saarnaaja totesi kuitenkin viisauden olevan tyhmyyttä hyödyllisempi ja vertasi sitä valoon, joka on hyödyllisempi pimeyttä. Hän kirjoitti myös siitä, että siellä missä on paljon viisautta, on myös paljon huolta eli joka tietoa lisää, lisää myös tuskaa. Tämän me olemme kaikki huomanneet, kun kuuntelemme uutisia maailmalta: sotia, väkivaltaa, ilmaston muuttumista jne. Nyt saamme tietoa reaaliajassa ja opiskelemmekin paljon. Se, että rauhoitan päiväni vain olemaan, pysähtyen hiljentymään Jeesuksen seurassa, vaatii usein erityisen suunnittelun. Saarnajakin kirjoittaa huomanneensa, että vaivannäön keskellä kannattaa nauttia elämän iloista, jotka nekin kaikki tulee Jumalan kädestä.
  Ei ole mitään uutta auringon alla. Tämä on meille tuttu sanonta. Saarnaajan kirjastahan sekin on peräisin. Saarnaaja kirjoittaa, että vaikka jonkin sanottaisiin olevan uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. Jumalan sana on ihmeellistä. Vaikka se on kirjoitettu kauan sitten, aivan eri aikakautena, se on totta ja vaikuttavaa tänäkin päivänä ja ikuisesti. Sillä kaikki muu katoaa, muttei Jumalan sana, joka on elävää ja  joka tekee eläväksi. 
  Saarnaajakin etsi elämän tarkoitusta niistä samoista asioita, mistä mekin sitä haemme: omaisuudesta, vallasta ja viisaudesta sekä nautinnoista. Sitten kun on saavuttanut paljon, joutuu ne jättämään seuraajilleen. Hän koki vääryyttä siinä, kun oli vaivalla saanut paljon aikaan ja sitten joutui ne luovuttamaan henkilöille, jotka eivät olleet tehneet mitään kaiken tämän viisauden ja/tai omaisuuden eteen. Aika tutultahan tuo kuulostaa. Ihmiset kilpailevat ja kadehtivat ja usein siksi eivät saa edes kokea iloa omaisuudestaan. Sitten vielä usein käy niin, että se kaikki omaisuus tuhoutuu jotenkin tai ainakin ränsistyy. Jumalan sana ja rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on lahja meille. Se muuttaa myös ajatuksen siitä, mikä lopulta on tärkeintä ja myös pysyvää. Sitä rakkautta ei voi kukaan ottaa pois.
  Minua kyllä kiehtoo nämä kohdat aivan ensimmäisessä luvussa, missä kuvataan sitä, miten aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas tai tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.  Monesta asiasta voi toki sanoa, että se on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Ainahan voi pysähtyä miettimään, mikä minulle on lopulta tärkeää.  Aurinko nousee ja laskee ja me täällä elämme elämäämme ja touhuamme kaikenlaista arjessa vaivaa nähden. Kaikelle on elämässä oma aikansa. Jumalan lahjaa on sekin, että me saamme syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. Saarnaaja oivalsi myös , että kaikki minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Jeesus on suurempi kuin kiusaaja


Olemme juuri juhlistaneet Suomen itsenäisyyspäivää ja on myös muisteltu talvisotaa, jonka syttymisestä on nyt 80 vuotta. On suuri etuoikeus, että saamme asua vapaassa Suomessa. Kiitollisuus niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka taistelivat vapautemme puolesta, ei saisi unohtua.

Sodan aikana Suomen kansa johtajiaan myöten turvasi Jumalaan. Lutherin virressä ”Jumala ompi linnamme” kuvataan sekä maallista että hengellistä vihollista. Sen sanoissa ilmaistaan hyvin se, miten vain Jumalassa meillä on todellinen turva kaikkea pahaa vastaan. Talvisodan syttyessä vihollinen hyökkäsi Suomeen ilman sodan julistusta. Samalla tavalla kuin Neuvostoliitto ei aikoinaan ilmoittanut tulostansa, niin ei myöskään sielunvihollinen ilmoita hyökkäysaikeistaan etukäteen. Vanhoilla kristityillä on ollut tapana sanoa, että perkele ei kiusaa omiaan, mutta jos uskot Jeesukseen, niin silloin perkele hyökkää. Se käyttää hyväkseen meidän heikot hetkemme ihan samoin kuin sodassa vihollinen koettaa iskeä silloin, kun vastustaja on heikoimmillaan. Usein joudumme hyökkäyksen kohteeksi illalla nukkumaan mennessä tai yön hiljaisina tunteina, jos emme saa unta tai esimerkiksi silloin, kun vanhus kokee olevansa yksinäinen. Perkele tulee ja sanoo, että sinä olet syntinen ja paha, kaikessa epäonnistunut. Me voimme kuitenkin sanoa saatanalle tuollaisessa tilanteessa, että juuri sellainen olen, mutta Jeesus on minun syntini sovittanut.

Sodassa vihollinen käyttää erilaisia taktiikoita. Joskus se koettaa motittaa eli saartaa vastustaja sellaiseen mottiin, josta ei ole ulospääsyä. Myös kristittyinä me voimme joutua tuollaiseen sielunvihollisen mottiin, jossa se syyttää joka puolelta. Silloinkaan meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin uskoa, että Jeesus on meidät sovittanut. Raamattupiirissä eräs ystävä sanoi, että kun rukoilee niin sielunvihollinen jättää rauhaan. Näin se ystävät on. Me saamme tänäänkin luottaa siihen, että rukous auttaa.

On myös tärkeää, että pidämme yhteyttä toisten kristittyjen kanssa. Yksinäinen sotilas on aina haavoittuvainen sotilas, mutta kun meitä on useita, niin silloin me olemme vahvoja. Käydään toisten kristittyjen luona kylässä ja pidetään yhtä, kokoonnutaan raamattupiireissä ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa, ehtoollisella ja Sanan kuulossa. Lohdutetaan toinen toisiamme ja rukoillaan toistemme puolesta. Rukoillaan myös Suomen puolesta, että me saisimme kristittyjä päättäjiä ja johtajia ja Suomi voisi säilyä kristittynä maana. Vaikka toisinaan tuntuu, että vihollinen vallassa, niin me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jeesus on lopullinen voittaja ja me olemme voittajan puolella. Luota, ystävä, siihen että Jeesus on kaikki meidän syntimme pessyt pois. Ole turvallisella mielellä ja lohdutettuna. Aamen.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Kuuliaisuus

Matteuksen evankeliumin alussa on monia esimerkkejä siitä, miten Jumala puhuu ihmisille ja siitäkin, miten nämä ihmiset kuulevat ja toimivat Hänen tahtonsa mukaan.
  Joosef toimi niin kuin Herran enkeli unessa kehotti ja otti Marian vaimokseen. Idän tietäjät seurasivat tähteä ja löysivät seimestä Jeesus-lapsen ja veivät Hänelle lahjoja ja osoittivat Hänelle kunnioitusta. Joosefille Herra ilmoitti jälleen unessa, että heidän pitää paeta Egyptiin, sillä Herodes tappaa vastasyntyneet poikalapset. Profeetan kirjassa oli ilmoitettu, että Messias syntyy Betlehemissä.
  Ihmeellistä on myös se, miten jo vanhassa testamentissa oli kaikki mitä tuli tapahtumaan. Kävi myös toteen profeetta Jeremian ennustus siitä, miten Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli, kun Herodes toteutti lastenmurhat.
  Oikeastaan Raamattu on täynnä kertomuksia johdatuksesta ja kuuliaisista ihmisistä. Kaikessa tulee esiin Jumalan suunnitelmat ja voima, viisaus. Ihmisen kuuliaisuus ei riitä siihen, että hän toimii oikein, vaan ainoastaan Jumala voi vaikuttaa ihmisen toimintaan. Kun mietin, miten heiveröistä oma kuuliaisuuteni on ja liian usein toimin vastoin Jumalan tahtoa, niin en voi kuin luottaa Hänen rakkauteensa meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät tuomalla armahduksen meille  kärsimällä ristinkuoleman. 
  Kuuliaisuus on sittenkin sitä, että annan Jeesuksen tulla elämään ja Hän rakkaudellaan muuttaa minua niin, että haluan kuulla ja uskoa ja kulkea Hänen kanssaan. On tietysti tärkeää antaa aikaa siihen, että Jumalan sana voi vaikuttaa lukemalla ja kuulemalla Jumalan sanaa. Silloin voin kuulla Jumalan äänen ja nähdä Hänen ihmeitään. Jumala puhuu monin tavoin: ensisijaisesti Sanansa kautta, mutta myös unien kautta, luonnon kautta ja ihmisten välityksellä. Hänet voi kohdata tuulen henkäyksenä tai tulen liekkinä. Maailmassa tapahtuu niin paljon, mitä en ymmärrä, mutta silloin voin ja voimme luottaa Jumalaan: kaikki tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.