Monet meistä
ihmisistä painivat oman huonommuudentunteensa kanssa. Haluamme olla
hyväksyttyjä, mutta samalla pelkäämme torjutuksi tulemista. Kovin helposti
ajatuksiimme tulee, että mitähän naapuri, ystävä tai perheenjäsen minusta
ajattelee, kun olen tällainen. Näihin ajatuksiin vaikuttaa elämänkokemuksemme.
Epäonnistumiset ja perheen ongelmat on haluttu salata ja sillä tavalla on
opittu peittämään todelliset tunteet. Tästä on seurannut itseensä sulkeutuminen
ja jonkinlainen naamarin pitäminen toisten ihmisten edessä.
Toisinaan
ajattelemme, että myös Jumalan edessä meidän pitää olla hyvä. Joillekin meistä
on lapsena käytetty Jumalaa pelotteluaseena. On saatettu uhata, että jos et
käyttäydy kunnolla, Jumala pudottaa kuuman kiven niskaan. Tästä olemme oppineet
salaamaan tunteemme ja väärät tekomme myös Jumalalta. Raamatussa kuitenkin
kerrotaan Jumalasta, joka ei hylkää omiaan missään tilanteessa.
Jumala on
luonut meistä jokaisen ja rakastaa meitä omina lapsinaan. Hän rakastaa meitä
niin paljon, että antoi oman Poikansa sovittamaan syntimme, jotta jokainen,
joka uskoo Jeesukseen, saa iankaikkisen elämän. Jeesuksen pelastamina me saamme
elää turvassa.
Koska olemme
lapsia, Jumala myös kasvattaa meitä lapsinaan. Hän haluaa opastaa meitä
elämässä eteenpäin. Hän haluaa olla jatkuvasti yhteydessä lapseensa. Tämä
tapahtuu Raamatun sanan, rukouksen, uskovien yhteyden ja ehtoollisen kautta. Jumala
haluaa olla meille sellainen Isä, johon voi turvautua kaikissa asioissa. Hän
haluaa olla se, jolle ensimmäisenä kerromme kaikki asiamme, niin hyvät kuin
huonotkin. Hän antaa meille rohkeuden jatkaa elämää myös epäonnistumisen
jälkeen.
Psalmissa 51
Daavid purkaa tuntojaan Jumalalle lankeemuksensa jälkeen. Hän tunnustaa rikkomuksensa
ja pyytää, että Jumala on hänelle armollinen ja pesee hänet puhtaaksi. Psalmi
on täynnä niitä tunteita, joita Daavidilla on. Kannatta lukea se. Jakeessa 19
sanotaan: ”Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.”
Tähän turvaan mekin saamme jäädä kaikkien elämämme haasteiden kanssa. Jumalalta
saamme voiman elää nykyhetkeä niiden ratkaisujen kanssa, joita olemme tehneet
ja teemme. Olemme Jumalan rakkaita lapsia.