Sisarina ja veljinä

 

Haluan jälleen aloittaa tämän tekstin kuulemallani pienellä tarinalla. Eräs vanhus kysyi kahdelta nuorukaiselta: ”Mistä tietää, milloin yö on päättynyt ja uusi päivä on alkanut?” ”Siitä, että näkee kaukana olevan eläimen ja tietää, että se on koira,” arveli toinen poika. Tämä ei ollut oikea vastaus. Sitten toinen ehdottaa: ”Siitä, kun pystyy sanomaan kauempana olevasta puusta, mikä puu se on.” Tämäkään vastaus ei ollut oikein. ”No, mistä sitten?” pojat halusivat tietää. ”Siitä, että pystytte toista ihmistä katsoessanne näkemään hänet veljenänne ja sisarenanne. Ellette sitä näe, on vielä yö, oli vuorokaudenaika mikä tahansa,” vastaa vanhus.

Miten ihana onkaan tuon tarinan opetus. Me kiinnitämme helposti huomiomme epäoleellisiin asioihin, niin itsessämme kuin läheisissämmekin. Ulkoiset asiat peittävät helposti kaikkein tärkeimmän. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja hänelle rakas. Naisen luodessaan Jumala sanoi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Tuo viittaa avioliittoon. Ajattelen kuitenkin, että se on laajempi asia. Jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä voidakseen hyvin; ihmistä, joka näkee hänet sisarena tai veljenä.

Ihmisinä me usein kohtelemme toisiamme huonosti. Loukkaannumme, arvostelemme ja riitelemme turhista asioista. Pyhä Henki haluaa kuitenkin ohjata elämäämme niin, ettei tuo itsekäs luontomme saa hallita. Me saamme jokaisen lankeemuksemme jälkeen mennä Jeesuksen ristin juurelle ja pyytää anteeksi. Samalla saamme pyytää Pyhää Henkeä vaikuttamaan meissä tahtomista ja tekemistä niin, että Jumalan hyvä tahto saa tapahtua elämässämme ja ihmissuhteissamme.

Meille itsellemme jää kuitenkin valinta, kuulemmeko tuota ohjausta vai emme. Täydellisiä meistä ei tule ja siksi on turha tuijottaa itseensä ja omiin epäonnistumisiin. Jokaisen kaatumisen jälkeen on lupa nousta ylös ja jatkaa matkaa. Jos lähellämme on ihmisiä, jotka nostavat meitä, olemme onnekkaita. Joka tapauksessa me itse voimme olla niitä, jotka nostavat toisia. Iankaikkisen elämän lisäksi Jumala haluaa antaa meille täyden elämän jo täällä maan päällä katse luotuna Jeesukseen ja lähimmäisistämme huolehtien.

Sillanrakentajina

 

Sain osallistua seurakunnan kokoontumiseen, jossa israelilainen Hanna Jaffe kertoi tarinan kahdesta maanviljelijästä. Nämä elivät naapureina ja ystävinä. Sitten eräänä päivänä toisen lehmä kulki naapurin puolelle. Molemmat väittivät lehmää omakseen. Siitä lähtien naapurukset olivat riidoissa keskenään. Toinen heistä kaivoi tilansa ympärille vesiojan, jotta naapuri varmasti pysyisi omalla puolellaan.

Eräänä päivänä toisen ovelle koputettiin. Siellä oli puuseppä, joka kysyi, olisiko miehellä antaa hänelle mitään töitä. Tämä ilostui ja pyysi puuseppää rakentamaan tilansa ympärille aidan, jotta naapuri ei pääsisi sinne. Viljelijä lähti asioilleen kaupunkiin ja puuseppä jäi rakennuspuuhiinsa. Kun viljelijä saapui takaisin kotiin, ei aitaa ollut edes aloitettu. Sen sijaan hän oli rakentanut sillan vesiojan yli. Siitä lähtien naapurukset olivat jälleen ystäviä ja kulkivat sillan yli toistensa luo.

Jäin miettimään tuota tarinaa ja sitä, kuinka helposti mekin rakennamme kaikenlaisia esteitä, jotta kanssakäyminen joidenkin ihmisten kanssa estyisi. Kaikista ikävintä se on silloin, kun kristityt eivät hyväksy toisiaan. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34-35)

Vähän myöhemmin Jeesus rukoilee opetuslastensa ja kaikkien niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat Jeesukseen: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh. 17:21)

Ajatelkaapa, mikä vaikutus on meidän keskinäisellä yhteydellämme ja yhteydellämme Isään ja Poikaan. Sen vaikutuksesta maailman ihmiset alkavat uskoa Jeesukseen. Ollaan siis mekin tuollaisia sillanrakentajia. Rakennetaan yhteyttä sinne, missä on erottavia asioita. Keskitytään oleelliseen eli Jeesukseen. Kun yhdessä katsomme Jeesukseen, emmekä niihin asioihin, joista olemme eri mieltä, vaikuttaa se lisääntyvää uskoa Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Ole siunattu, rakas uskonystävä.