Viisaat ja tyhmät morsiusneidot

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Jeesus kehottaa useassa kohtaa meitä valvomaan. Itse ajattelen, että valvominen on sitä, että luotamme siihen, että me pelastumme armosta yksin Jeesuksen sovintoveren tähden. Uskomme ei saa perustua mihinkään meidän omaan tekoon tai tekemättä jättämiseen.

Matteuksen evankeliumin luvussa 25 on kertomus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Viisaat ottivat lamppunsa lisäksi öljyastian, mutta tyhmät eivät. Ajattelen tuon öljyastian kuvaavan uskoa Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. Ajattelen, että nämä tyhmät morsiusneidot luulivat kelpaavansa Jeesukselle pelkästään sillä perusteella, että he ovat mukana siinä morsiusneitoryhmässä ja ovat saattamassa sulhasta häähuoneeseen.

Tuohon aikaan häät kestivät useita päiviä ja sulhasta oli tapana mennä vastaan. Nyt sulhanen kuitenkin viipyi ja kaikki alkoivat nukkumaan. Myös nämä viisaat alkoivat nukkumaan. Mutta sitten keskellä yötä kuului huuto, että ylkä tulee. Eli Jeesuksen ääni kuului ja kaikki heräsivät. Silloin morsiusneidot alkoivat laittaa lamppujaan kuntoon, mutta tyhmillä ei ollutkaan öljyä ja he pyysivät sitä viisailta, koska heidän lamppunsa sammuivat. Jos sinun uskosi perustuu johonkin muuhun kuin siihen, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut, niin se lamppu sammuu.

Viisaat vastaavat: ”Me emme voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.” Me emme voi kenellekään uskoa antaa, sillä se on yksin Jumalan lahjaa. Me emme kristittyinä voi myöskään lähteä hyväksymään sellaista uskoa, joka ei perustu yksin armoon, vaan se perustuu omiin tekoihin. Jos me sen hyväksymme, niin silloin meiltä itseltämme puuttuu armouskominen. Meidän täytyy selkeästi tehdä raja elävän ja kuolleen välillä. Se raja on tänä päivänäkin siinä, että elävässä uskossa luotetaan yksin armoon, ei omiin tekoihin. Tämän vuoksi nämä viisaat joutuivat sanomaan, että he eivät voi, ettei heiltäkin puuttuisi. Me emme voi hyväksyä väärää vanhurskautta, vaan yksin Jeesuksen vanhurskaus on se, joka meidät pelastaa.

”Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.”  Tässä Jeesus sanoo selkeästi, että hän ei tunne niitä morsiusneitoja, joiden usko ei perustu yksin armoon. Sitä ovea ei voitu enää avata, vaan ihan samalla tavalla kuin Nooan aikana, kun arkin ovi oli suljettu, sitä ei voitu enää avata.

Jakeessa kolmetoista sanotaan uudelleen: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Meidän oma loppumme voi tulla vaikka tänään tai huomenna ja se meidän yhteinen loppumme koska tahansa. Valvominen on sitä, että meidän uskomme perusta kestää. Jos sinä ystävä tällä hetkellä epäilet, niin usko, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä saat luottaa siihen, että kun sinun uskosi perustuu yksin Jeesuksen armoon, niin sinä olet tämä viisas morsiusneito, jolla on öljyastia mukana ja se öljy riittää. Sillä armon kaivo on ehtymätön kaivo. Jeesuksen veri riittää sinulle ja minulle iankaikkisesti aina maailman loppuun saakka. Aamen.