Tule sellaisena kuin olet

 

Armoa ja rauhaa Herralta Jeesukselta Kristukselta, rakas ystävä. Minua on useamman päivän puhutellut sellainen asia, kun luin 2. Mooseksen kirjaa lukua 20, jossa Jumala asettaa Israelin kansalle 10 käskyä. Siinä Mooses oli välimies aivan niin kuin meidän aikanamme Jeesus on se välimies. Israelin kansa ymmärsi sen, että Jumala ei puhu heille suoraan, vaan hän puhuu Moosekselle. Se oli aika järisyttävä kokemus, kun vuorella Jumala puhui Moosekselle suoraan taivaasta.

Jakeissa 22-26 sanotaan: ”Herra sanoi Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: Te itse näitte, että minä puhuin teille ylhäältä taivaasta. Älkää asettako mitään minun rinnalleni, älkää tehkö itsellenne jumalia hopeasta tai kullasta. Rakentakaa maa-alttari minua varten ja uhratkaa sillä polttouhrinne ja yhteysuhrinne, lampaanne ja nautanne. Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä. Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi. Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi.”

Kuuntelin erästä puhetta ja siinä oli vanhempi ihminen tullut valittamaan papille, kun Galatalaiskirjeessä puhutaan hedelmästä, mutta hänellä ei ole ollenkaan hedelmää. Viisas pappi oli sanonut, että jos sinä huomaisit sen hedelmän, niin sinä söisit sen. Siinä piilee suuri vaara. Miten tämä sitten liittyy tuohon Raamatun kohtaan. Kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle, niin meidän tulee mennä sinne aitona, ei pyhänä eikä hyvänä, vaan sellaisena kuin me olemme. Jumala toivoo, että alttarin kivet pysyvät sellaisena kuin hän on ne luonut ja muovannut eikä niitä ole ihminen hakannut.

Vaikka emme enää elä Vanhan Liiton aikaa, se kuuluu meille sillä tavalla, että kun me ajattelemme alttarikäytäntöä, niin tässä puhutaan maa-alttarista ja se on tehty savesta. Mutta jos käytätte kiveä, niin älkää niitä muotoilko tai hakatko. Alttarista ei ole saanut tehdä sileää ja puunattua. Tästä on viisaat sanonut sillä tavalla, että meidän alttarimme on Jeesus, jossa me saamme syntimme anteeksi, kun polvistumme hänen eteensä. Mutta minusta tässä on myös selkeä kuvaus siitä, että annetaan sen alttarinkin olla sen muotoinen kuin Jumala on hyväksi nähnyt.

Joskus joku mies, joka oli haissut vähän pahalle, oli yrittänyt mennä kirkkoon juttelemaan ihmisten kanssa, niin kaikki oli kääntänyt hänelle selkänsä. Hän oli mennyt ulos ja silloin Jumala oli sanonut hänelle, että älä välitä, ei hänkään ole ollut siellä enää pitkään aikaan. Jos meistä tulee sellaisia kristittyjä, että me näyttelemme parempaa kuin mitä me olemme, niin silloin me olemme hakoteillä.

Jakeessa 26 puhutaan siitä, että älkää tehkö alttarille portaita, ettei teidän häpynne paljastuisi. Kuulin tästä sellaisen hyvän ajatuksen, että me emme saarnassamme valita omia asioitamme ja näin paljasta omaa häpyämme, koska siinä ei uskomme rakennu, vaan se rakentuu sillä tavalla, että me kerromme Jeesuksen armosta ja siitä, mitä Jumalan Poika on meille tehnyt. Kun me ajattelemme, että jos me puheissa kerromme omia asioitamme, niin kyllä viikon aikana ihmisillä olisi paljon puhuttavaa, että sekö on tehnyt sellaista ja sellaista. Kun kerrotaan Jeesuksen armosta, niin jokainen tajuaa, että siinä on koko meidän kristillisyys.

Ystävät, me saamme tänäänkin olla todella hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että mennään Kristus-alttarille, joka on sen muotoinen kuin Kristus on meille jättänyt. Niin kuin Jeesus itse sanoo Heprealaiskirjeessä, että hän on ottanut orjan muodon. Hän on tullut perisynnin kautta meidän syntiorjaksi ja sovittanut meidät. Jeesus on noussut kuolleista ja istuu Isän oikealla puolella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu ja lopetetaan kaikenlainen itseemme tuijottelu ja teeskentely. Aamen.