Olin eräänä
päivänä kaupungilla ja tapasin siellä erään puolituttuni. Hän tietää
kristillisestä vakaumuksestani ja alkoi pilkkaamaan Jeesusta ja kertoi, kuinka
hänen lapsilleen on koulussa menty puhumaan Jeesuksesta. Hän oikein huokui vihaa.
Minä sitten hyvin asiallisesti hänelle kerroin, että on myös mahdollista valita
uskonnon opetuksen sijasta elämänkatsomustieto, jossa ei ole uskonnollista
opetusta ja lähdin siitä sitten pois.
Minulle tuli
mieleeni se, kun Jeesus oli ristillä ja hänen kanssaan ristiinnaulittiin myös
kaksi rikollista, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Nämä molemmat,
jotka Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin, olivat rikollisia. Jumalan silmin
katsottuna me ihmiset olemme kaikki samanlaisia rikollisia. Me kaikki olemme langenneet
pois siitä paratiisiyhteydestä, johon Jumala alun perin ihmisen loi. Me
kristitytkään emme itsessämme erotu mitenkään muista ihmisistä, vaan olemme
ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin.
Tuolla
Golgatalla toinen ryöväri pilkkasi Jeesusta: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta
nyt itsesi ja meidät.” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää
Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme,
meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään
pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus
vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Joh. 23:
39-43)
Tässä näiden
kahden ihmisen ero oli, että toinen turvautui Jeesuksen armoon. Koska hänet oli
naulattu käsistään ja jaloistaan tuohon ristinpuuhun, hän ei satavarmasti enää
ehtinyt tehdä mitään hyvää omasta puolestaan tai hän ei ehtinyt olla
hengellinen eikä hänessä ollut mitään hyvää. Ainut hyvä, mikä hänessä oli, oli
se, että hän turvautui Jeesukseen. Tämä toinen puolestaan pilkkasi ja rienasi
vielä Jeesusta. Se on tänä päivänäkin ystävät niin, että meidät kristityt
erottaa muista ihmisistä vain se sama kuin tämän ristinryövärin kohdalla, että
me turvaudumme Jeesukseen ilman omaa ansiota.
Meidän kädet
ja jalat on ristiinnaulittu myös siinä asiassa, että me emme turvaa siihen,
että olisimme omilla teoillamme tehneet jotain hyvää, vaan että armo tulee
puhtaasti Jeesuksen sovintokuolemasta. Siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin
meidän syntiemme tähden. Viattoman Jeesuksen veri valui meidän puolestamme. Tänä
päivänäkin, kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle ja uskomme syntimme
anteeksi, niin me olemme kuin tuo ryöväri. Me saamme luottaa siihen, että me
olemme tänä päivänä jo Jeesuksen kanssa paratiisissa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa
ja lohdutettuna. Aamen.
Tämä kirjoitus on niin totta,mutta se tekee kipeää. Haluaisi olla hyvä ja kantaa hedelmää Jeesukselle. Mutta aina vaan uudelleen on vietävänä vaan synnit ristin luo. Silti ja siksi ilo ihmeellinen siitä, että Jeesus halusi sinut,minut, meidät kaikki. Hänestä riippuvaisena...nyt...ja aina, vikaan henkäykseen!!!
VastaaPoistaOmanhurskauden purku ottaa lujille,mutta sitten jäljelle jää armon suuruus, se armon meri. Se kantaa laineillaan kotisatamaan. Kiitos😍