sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Ryövärinä taivaaseen

 


Olin eräänä päivänä kaupungilla ja tapasin siellä erään puolituttuni. Hän tietää kristillisestä vakaumuksestani ja alkoi pilkkaamaan Jeesusta ja kertoi, kuinka hänen lapsilleen on koulussa menty puhumaan Jeesuksesta. Hän oikein huokui vihaa. Minä sitten hyvin asiallisesti hänelle kerroin, että on myös mahdollista valita uskonnon opetuksen sijasta elämänkatsomustieto, jossa ei ole uskonnollista opetusta ja lähdin siitä sitten pois.

Minulle tuli mieleeni se, kun Jeesus oli ristillä ja hänen kanssaan ristiinnaulittiin myös kaksi rikollista, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Nämä molemmat, jotka Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin, olivat rikollisia. Jumalan silmin katsottuna me ihmiset olemme kaikki samanlaisia rikollisia. Me kaikki olemme langenneet pois siitä paratiisiyhteydestä, johon Jumala alun perin ihmisen loi. Me kristitytkään emme itsessämme erotu mitenkään muista ihmisistä, vaan olemme ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin.

Tuolla Golgatalla toinen ryöväri pilkkasi Jeesusta: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät.” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Joh. 23: 39-43)

Tässä näiden kahden ihmisen ero oli, että toinen turvautui Jeesuksen armoon. Koska hänet oli naulattu käsistään ja jaloistaan tuohon ristinpuuhun, hän ei satavarmasti enää ehtinyt tehdä mitään hyvää omasta puolestaan tai hän ei ehtinyt olla hengellinen eikä hänessä ollut mitään hyvää. Ainut hyvä, mikä hänessä oli, oli se, että hän turvautui Jeesukseen. Tämä toinen puolestaan pilkkasi ja rienasi vielä Jeesusta. Se on tänä päivänäkin ystävät niin, että meidät kristityt erottaa muista ihmisistä vain se sama kuin tämän ristinryövärin kohdalla, että me turvaudumme Jeesukseen ilman omaa ansiota.

Meidän kädet ja jalat on ristiinnaulittu myös siinä asiassa, että me emme turvaa siihen, että olisimme omilla teoillamme tehneet jotain hyvää, vaan että armo tulee puhtaasti Jeesuksen sovintokuolemasta. Siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Viattoman Jeesuksen veri valui meidän puolestamme. Tänä päivänäkin, kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle ja uskomme syntimme anteeksi, niin me olemme kuin tuo ryöväri. Me saamme luottaa siihen, että me olemme tänä päivänä jo Jeesuksen kanssa paratiisissa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

1 kommentti:

  1. Tämä kirjoitus on niin totta,mutta se tekee kipeää. Haluaisi olla hyvä ja kantaa hedelmää Jeesukselle. Mutta aina vaan uudelleen on vietävänä vaan synnit ristin luo. Silti ja siksi ilo ihmeellinen siitä, että Jeesus halusi sinut,minut, meidät kaikki. Hänestä riippuvaisena...nyt...ja aina, vikaan henkäykseen!!!
    Omanhurskauden purku ottaa lujille,mutta sitten jäljelle jää armon suuruus, se armon meri. Se kantaa laineillaan kotisatamaan. Kiitos😍

    VastaaPoista