Rakkaus hoitaa särkyneen

 

Haluan tänään ystävät puhua sellaisesta asiasta, kun Raamatussa on todella monessa kohdin jo Vanhasta Testamentista alkaen verrattu meitä ihmisiä lampaisiin. Jeesus sanoo itsestään, että hän on Hyvä Paimen ja kun Hyvä Paimen on edessämme, niin me lampaat kuulemme hänen äänensä. Tänä päivänäkin on sillä tavalla, että Pyhä Henki on rakkauden Henki ja kun kristitty kuulee häneltä, että Jeesus on pessyt kaikki meidän syntimme pois, niin sitä ääntä lammas tahtoo seurata.

Sitten on myös palkkapaimenia, joiden ääntä kristitty ei halua kuulla eikä lähteä sellaista seuraamaan. Palkkapaimenen tunnistaa siitä opetuksesta, että lampaan pitää itse uhrata itsensä eikä Jeesus-paimenen osoittama tie ja rakkaus meitä kohtaan yksin riitä. Me saamme luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille syntisille. Ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi, ymmärtää myös sen, että yksin Jeesus on pessyt kaikki hänen syntinsä pois eikä muuta tarvita.

Itämailla paimenet paimentavat lampaitaan usein vuoristossa. Jos joku lampaista vikuroi eli ei halua pysyä laumassa mukana, niin paimen hellästi murtaa sen jalkaa ja heti sitoo sen. Sitten hän ottaa lampaan olkapäilleen kannettavaksi niin kauaksi aikaa, että jalka paranee. Sitten kun jalka on parantunut, paimen laskee lampaan maahan. Tässä tapahtuu sellainen, että sen jälkeen lammas ei enää koskaan halua lähteä paimenen luota pois, vaan se pysyy lauman mukana.

Joskus Jumalan täytyy myös meitä kristittyjä puhutella kovastikin. Itse ajattelen, että Jumala rakkaudessaan murtaa meidän sydämemme. Mehän ollaan usein sellaisia vikuroivia lampaita, mutta kun Jeesus ottaa meidät oikein hellään syleilyynsä, niin siinä me kasvetaan Jeesuksen armossa ja hänen tuntemisessaan. Armo on juuri se, josta me saamme voiman tielle ja matkalle. Se on hieno asia, että Jeesus pitää meistä huolen. Me saamme tänäänkin uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi Jeesuksen viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.