Särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala

 

Monet meistä ihmisistä painivat oman huonommuudentunteensa kanssa. Haluamme olla hyväksyttyjä, mutta samalla pelkäämme torjutuksi tulemista. Kovin helposti ajatuksiimme tulee, että mitähän naapuri, ystävä tai perheenjäsen minusta ajattelee, kun olen tällainen. Näihin ajatuksiin vaikuttaa elämänkokemuksemme. Epäonnistumiset ja perheen ongelmat on haluttu salata ja sillä tavalla on opittu peittämään todelliset tunteet. Tästä on seurannut itseensä sulkeutuminen ja jonkinlainen naamarin pitäminen toisten ihmisten edessä.

Toisinaan ajattelemme, että myös Jumalan edessä meidän pitää olla hyvä. Joillekin meistä on lapsena käytetty Jumalaa pelotteluaseena. On saatettu uhata, että jos et käyttäydy kunnolla, Jumala pudottaa kuuman kiven niskaan. Tästä olemme oppineet salaamaan tunteemme ja väärät tekomme myös Jumalalta. Raamatussa kuitenkin kerrotaan Jumalasta, joka ei hylkää omiaan missään tilanteessa.

Jumala on luonut meistä jokaisen ja rakastaa meitä omina lapsinaan. Hän rakastaa meitä niin paljon, että antoi oman Poikansa sovittamaan syntimme, jotta jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa iankaikkisen elämän. Jeesuksen pelastamina me saamme elää turvassa.

Koska olemme lapsia, Jumala myös kasvattaa meitä lapsinaan. Hän haluaa opastaa meitä elämässä eteenpäin. Hän haluaa olla jatkuvasti yhteydessä lapseensa. Tämä tapahtuu Raamatun sanan, rukouksen, uskovien yhteyden ja ehtoollisen kautta. Jumala haluaa olla meille sellainen Isä, johon voi turvautua kaikissa asioissa. Hän haluaa olla se, jolle ensimmäisenä kerromme kaikki asiamme, niin hyvät kuin huonotkin. Hän antaa meille rohkeuden jatkaa elämää myös epäonnistumisen jälkeen.

Psalmissa 51 Daavid purkaa tuntojaan Jumalalle lankeemuksensa jälkeen. Hän tunnustaa rikkomuksensa ja pyytää, että Jumala on hänelle armollinen ja pesee hänet puhtaaksi. Psalmi on täynnä niitä tunteita, joita Daavidilla on. Kannatta lukea se. Jakeessa 19 sanotaan: ”Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.” Tähän turvaan mekin saamme jäädä kaikkien elämämme haasteiden kanssa. Jumalalta saamme voiman elää nykyhetkeä niiden ratkaisujen kanssa, joita olemme tehneet ja teemme. Olemme Jumalan rakkaita lapsia.

Jumalalle rakas

 

Saimme jälleen kesätauon jälkeen kokoontua raamattupiiriin yhdessä tutkimaan Sanaa. Olen kyllä kesänkin aikana saanut olla monta kertaa uskovien yhteydessä ja saanut niistä kokoontumisista valtavasti voimaa. Kuitenkin tuo vuosia kokoontunut tuttu piiri on valtavan tärkeä ja toivon, että myös sinulla on joku tuollainen tuttu uskovien ryhmä, jossa saat olla juuri sellaisena kuin olet.

Raamatun tutkimisemme jatkui 1. Korinttilaiskirjeen luvusta 15. Siitä saimme lukea kristinuskon perustan: ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.” (jakeet 3-5) Voiko olla ihanampaa asiaa. Valtava kiitollisuus täyttää mielen.

Tämän tekstin varsinaiseksi aiheeksi kuitenkin ajattelin ottaa jakeesta 10: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.” Kunpa muistaisin itsekin ajatella, että Jumalan armosta olen se, joka olen. Jumala on hyvässä luomistyössään luonut meidät jokaisen oman laiseksemme. Jeesuksen sovitustyön perusteella me saamme olla Jumalan rakkaita lapsia ja tämän uskoen hänen armonsa meitä kohtaan ei ole mennyt hukkaan.

Meillä monilla on taipumus vähätellä itseämme. Vertaamme itseämme toisiin ehkä menestyneempiin tai taitavampiin kuin itse olemme. Jumala on kuitenkin luonut meistä jokaisesta erilaisen ihmisen. Psalmissa 139 sanotaan: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” (jakeet 13-14)

Minä saan elää oman ainutkertaisen elämäni. Tätä elämää ei kukaan toinen voi elää. Elämässäni on valtavasti hyvää, mutta myös monia vastoinkäymisiä. On asioita, joita minun on vaikea tunnistaa ja tunnustaa, mutta kuitenkin minä saan olla Jumalan rakastettu lapsi. Hän ei hylkää omaa lastaan, vaikka epäonnistun ja toimin hänen tahtoaan vastaan. Hän antaa anteeksi ja ohjaa taas oikealle tielle. Tässä ihanassa armon levossa saamme elää omaa ainutkertaista elämäämme. Jumalan armoa, rauhaa ja iloa sinulle. Olet Jumalalle rakas.

Armon alla Pyhän Hengen ohjauksessa

 

Minulla on kulunut muutama viikko niin, etten ole ehtinyt kitkemään kukkapenkkiä. Nyt kun tartuin työhön, oli tervaheinä ja muut rikkaruohot vallanneet kaikki välipaikat. Siinä rikkaruohoja kitkiessäni ajatukset siirtyivät jälleen ihmisen elämään. Ajattelin, että olen kuin tuo kukkapenkki. Kukat kuvaavat kaikkea hyvää ja Jumalan minuun tarkoittamaa. Nuo rikkaruohot taas minussa olevaa syntiä.

Rikkaruohot kitkettyäni näytti kukkapenkki oikein kauniilta. En kuitenkaan saanut kaikkia juuria mullasta pois ja tiedän, että sieltä ne tervaheinät alkavat jälleen kasvaa ja myös uusia rikkakasvien siemeniä lentää multaan tuulen mukana. Sellaista on myös meidän ihmisten elämä. Synti ei meistä kokonaan tämän elämän aikana poistu, vaan vanhat pinttyneet tavat ja myös uudet Jumalan tahdon vastaiset asiat ovat läsnä elämässämme. Meidän ei kuitenkaan pidä antaa niiden hallita elämäämme. Meillä kristityillä on etuoikeus aina tunnustaa väärät tekomme ja laiminlyöntimme rakastavalle Isälle ja saada ne anteeksi Jeesuksen tähden.

Meissä Jeesuksen pelastamissa on Pyhä Henki, joka haluaa kasvattaa meitä ja kitkeä meistä pois Jumalan tahdon vastaisia asioita. Meidän tehtävämme on suostua tähän kasvatukseen. On tärkeää, ettemme lannistu siitä, että niitä rikkaruohoja elämässämme kasvaa. Jos alamme tuijottamaan omaa pahuuttamme, niin silloin synti hallitsee meitä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (6:14)

Paavali tajusi, että kun hän tuolla tavalla kirjoittaa, ihmiset alkavat ajatella, että sittenhän syntiä voi vapaasti tehdä ja siksi hän jatkaa: ”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.” (6:15-16)

Pidetään siis katse luotuna Jeesukseen, syntiemme sovittajaan. Yksin Jeesuksessa on pelastuksemme. Annetaan Pyhän Hengen ohjata elämäämme, niin ettemme toteuta oman itsekkään luontomme haluja, vaan Hengen hedelmä saa kasvaa meissä. Uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja luotetaan siihen, että hän vie meidät perille iankaikkiseen elämään.