Jeesuksessa ei ole kadotusta

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Tämän blogin kirjoittaminen on ollut viime aikoina aika vähäistä. Minusta on tuntunut, että takki on aivan tyhjä eikä tule mieleen, mikä olisi tärkeä aihe, josta kirjoittaa. Kun sitä olen miettinyt, niin kyllä kuitenkin tärkein asia on, että me jaksamme uskoa Jeesuksen sovintotyön kautta kaikki meidän synnit anteeksi ja ymmärretään se, että me olemme omasta puolestamme syntisiä. Meillä on jo syntymästä päällä perisynti. Me olemme lihassa siittyjä ja tämä perisynti on jo Aatamin ja Eevan langetessa tullut meidän päällemme.

Jeesus on kaikessa viisaudessaan antanut lapselle lapsenuskon. Sitten kun on aikuistuttu, on omakohtainen usko tuntunut vielä voimakkaammalta. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää se, että usko ei perustu meidän tunteisiimme, vaan siihen että Jeesus on meidät armossaan pelastanut.

Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeessa 1 sanotaan: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Mitä tämä Kristuksessa Jeesuksessa oleminen sitten on? Se on sitä, että me tahdomme turvata Jeesuksen sovintotyöhön ja uskoa sen omalla kohdallamme todeksi eli uskomme, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja me saamme olla hyvässä turvassa. Se on Jeesuksessa Kristuksessa olemista. Parannuksen tekeminen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista. Seuraaminen on sitä, että me kuuntelemme Pyhän Hengen ääntä, joka neuvoo, ohjaa ja lohduttaa ja luottamista Jeesuksen armoon.

Näin me ystävät saamme tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidät sovittanut eikä meillä ole mitään pelkoa. Meidän ei tarvitse pelätä, sillä Jeesus on itse sanonut, ettei hän kadota yhtäkään niistä, jotka hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa, ovat. Tässä armossa me saamme vahvistua. Paljon on sellaista menestysteologista opetusta, että kun tarpeeksi uskoo, niin paranee kaikista sairauksista ja kun antaa kympin niin saa satasen. Tällaista opetusta ei kannata kuunnella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen veren tähden.

Uusi passi

 

Minun piti uusia passi ja sormenjälkien ottaminen toi mieleeni, miten Jumala on luonut meidät jokaisen omaksi itseksemme. Maailmassa ei ole toista samanlaista ihmistä kuin minä tai sinä.  Tämän vuoksi tuntuu vähän hassulta, että uskoville asetetaan toisinaan hyvinkin tiukat raamit, jotta voisi pitää itseään uskovaisena. Nämä vaatimukset liittyvät usein ulkonäköön ja käyttäytymiseen. Jumala ei näitä vaatimuksia kuitenkaan aseta.

Ainoa oleellinen asia uskossa olemiselle on oikean maan passi. Jeesus on sovittanut koko maailman synnin ja lunastanut jokaisen ihmisen omaan valtakuntaansa. Tätä passia haetaan tunnustamalla, että tarvitsee Jeesusta. Jeesus myöntää Jumalan valtakunnan kansalaisuuden jokaiselle, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä. Se riittää.

Jumalan valtakunnassa on tilaa erilaisuudelle. Meidän ei tarvitse ahtautua johonkin uskovan muottiin, vaan saamme jokainen olla omia itsejämme. Paavali kirjoittaa: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1) Tällä hän tarkoitti juuri sitä, että meidän ei tarvitse Jeesuksen pelastamina alkaa noudattaa joitakin tiettyjä uskovien sääntöjä.

Jumala on antanut kymmenen käskyä suojelemaan elämää ja niitä noudattamalla jokaisella on täällä maan päällä hyvä elää. Ne ohjaavat meitä rakastamaan Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme. Pyhä Henki ohjaa meitä omantunnon kautta ja kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin.

Iloitaan siis Jeesuksen antamasta pelastuksen lahjasta ja sen tuomasta vapaudesta. Osoitetaan rakkautta toinen toisillemme ja itsellemme. Siihen Jumalan valtakunnan kansalaisuus meitä ohjaa.

Hyvä ja paha

 

Armoa ja rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin tänään ottaa esille sellaisen asian kuin, että kuinka sellainen ihminen, joka ei ole kristitty, tekee hyviä asioita. On paljon ihmisiä, joilla on varsin hyvä elämä, vaikka heillä ei ole kristillistä vakaumusta. He noudattavat yhteiskunnan sääntöjä riippumatta uskonnosta tai uskonnottomuudesta.

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka 1. luokan vaiheilla noin 7-vuotiaana aloin tietää, koska toimin väärin. Omatunto muistutti siitä. Murrosikäisenä halusin paaduttaa omantunnon ääntä, kun elämässä tuli niin paljon uusia kokeiluja. Nuorena aikuisena omatunto tuli sitten niin raskaaksi, että oli pakko alkaa miettimään, mikä on minun elämäni syvin tarkoitus.

Miksi siis myös sellaiset ihmiset, jotka eivät ole uskomassa, tietävät mikä on hyvää ja mikä pahaa. Se tulee jo sieltä, kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin ja söivät hyvän ja pahan tiedon puusta. Siinä vaiheessa ihmiselle tuli tietoon, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jumala kuitenkin käskee aina valitsemaan hyvän. Jokaisella ihmisellä on omatunto, mutta jos ihminen tieten tahtoen paaduttaa omaatuntoansa eikä välitä, mitä se muistuttaa, niin pikkuhiljaa se menee hiljaiseksi. Joskus Jumala voi puhutella meitä niin kovasti, että me palaamme ja ymmärrämme, että olemme toimineet väärin. Jumala voi sallia meille sairauksia, läheisten poismenoa ja monenlaisia koettelemuksia. Myös hyvän kautta Jumala, Jeesus Kristus, voi meitä kutsua.

Pyhä Henki, joka on niin kuin tuuli, voi toimia siellä, missä me ihmiset emme näe hänen toimivan.  Tuulta ei voi hallita. Ei ole sellaista tieteellistä keinoa, jolla tuulen suunnan ja voimakkuuden voi muuttaa. Jos tulee pyörremyrsky tai trombi, niin se vain tulee. Niille ihminen ei voi mitään. Samalla tavalla on Pyhän Hengen kanssa. Pyhä Henki toimii, vaikka me emme sitä näe.

Kun me ajattelemme, miten Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Oli ihonvärimme mikä tahansa, olimme terveitä tai sairaita tai jollakin tavalla vammaisia. Jumala ei ole sitoutunut mihinkään yhteen muottiin. Hyvä elämä ei kuitenkaan ketään pelasta vaan ainoastaan Jeesus Kristus. Me saamme, ystävät, tänäänkin luottaa siihen, että jos meidän omatunto muistuttaa meitä, että meillä ei ole asiat Jumalan kanssa kunnossa, me saamme uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Rakastettuna

 

Tänään aamurukouksessa rukoilin, että Pyhä Henki olisi läsnä kaikissa meidän ihmissuhteissamme ja toisi niihin Jumalan rakkautta. Rukoilin, että Pyhä Henki herättäisi rakkautta Jumalaan, lähimmäisiin ja itseen. Tuossa hetkessä koin syvän varmuuden siitä, miten Pyhä Henki haluaa opettaa meitä rakastamaan itseämme ja näkemään itsemme Jumalalle rakkaana.

Meidät monet on kasvatettu tuomion alla. Syyllisyys ja häpeä ovat juurtuneet meihin niin syvälle, että itsensä rakastaminen tuntuu jotenkin väärältä. Meidän on kuitenkin tärkeää oppia näkemään itsemme rakkauden arvoisina ja hyväksyä se, että erilaiset virheet ja epäonnistumiset ovat osa elämää eikä meidän tarvitse niitä hävetä. Me saamme puhua nuo kaikki hävettävät asiat rakastavalle Isälle ja uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta.

Kirjoitan tätä me-muodossa, vaikka oikeasti kirjoitan itsestäni. Luulen kuitenkin, että meitä samassa tilanteessa olevia on paljon. Kun on oppinut pelkäämään vanhempien reaktiota omiin epäonnistumisiin, on se saanut aikaan piilottelua. Kun ei uskalla tuoda itseään toisten eteen sellaisena kuin on, siitä seuraa, että kiellämme itsestämme jotain ja se puolestaan alistaa meitä valtaansa. Jeesus haluaa olla kanssamme joka hetki ja auttaa meitä kohtaamaan ja käsittelemään elämämme kipuja. Hän ei paranna haavojamme hetkessä vaan antaa rohkeuden kohdata ne.

Olen huomannut, että monet kristityt pelkäävät tekevänsä jotain, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista. Tällaisessa tilassa ei koe olevansa rakastettu, koska pelko hallitsee myös Jumala-suhdetta niin kuin se hallitsee ihmissuhteitakin. Rakastettu ei kuitenkaan ole peloissaan silloinkaan kun rämpii epäonnistumisen suossa.

Me saamme olla omia itsejämme ja luottaa Jeesuksen armoon, joka ei ole sidoksissa meidän onnistumisiimme tai epäonnistumisiimme. Jumalan rakkaus on ehdotonta ja siinä me saamme olla turvassa. Tästä turvasta käsin voimme vapaina kasvaa ihmisinä rakastaen Jumalaa, itseämme ja lähimmäisiämme.

Luota Jumalan lupaukseen

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta asiasta, kun me kristityt monta kertaa epäilemme omaa autuuttamme ja taivaskelpoisuuttamme. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ” Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.” (Hepr. 3:15) Tämä viittaa Israelin kansaan, jonka Mooses johdatti Egyptistä pois. Egyptissä tapahtui kymmenen ihmettä ja sitten meri jakautui kahtia, että he pääsivät pakenemaan. Kuitenkin kun 12 miestä lähetettiin tutkimaan luvattua maata ja kun he tulivat sieltä pois, niin 10 oli sitä mieltä, että sinne ei tule mennä. He olivat kaikki sitä mieltä, että se on ihana maa, mutta he näkivät myös isokokoisia ihmisiä ja he epäilivät, ettei heidän voimansa riitä taistelemaan näitä vastaan, koska he ovat pelkkiä heinäsirkkoja tuon vihollisen rinnalla.

Kansa itki koko yön ja he halusivat palata takaisin Egyptiin. Ainoastaan Kaaleb ja Joosua oli sitä mieltä, ettei saa kapinoida Jumalaa vastaan ja että ne isot ihmiset ja jättiläiset ovat pelkkää suupalaa, koska Jumala oli luvannut maan israelilaisille. Vain nämä kaksi miestä luotti Jumalan lupaukseen. Tästä seurasi se, että 40 vuotta israelilaiset vaelsivat erämaassa ja epäilijät kuolivat autiomaassa.

Miten meidän tulisi ajatella tätä tähän päivään. Juurikin se, että meidän ei tule epäillä Jumalan lupausta. Jumala on antanut meille ainokaisen Poikansa Jeesuksen. Me saamme luottaa siihen, että koska Jeesus on ollut ristillä meidän puolestamme, niin kukaan ei voi meiltä uskoa viedä pois. Me saamme totisesti luottaa emmekä me saa epäillä, etteikö Jeesuksen armo riitä meidän jokaisen kohdalla. Vaikka kuka väittäisi muuta, niin meidän ei pidä häntä kuunnella, vaan luottaa Jeesukseen.

Usko on toivo siitä, että me pääsemme perille. Se ei ole toivoa, vaan toivo. Se on varmempi sillä tavalla, että se riittää, kun me luotamme Jeesuksen sovintotyöhön ja siihen, että Jeesus on pessyt meidät puhtaaksi.

Olen tässä viime aikoina tavannut erästä vanhaa ystävääni, joka ei juurikaan lue Raamattua vaan ainoastaan muita kirjoja ja olen huomannut, kuinka hänen uskonsa horjuu ja heiluu. Tänään on kaikki hyvin ja huomenna voi taas kaikki olla huonosti. Kun me luetaan Raamattua ja rukoillaan, että Pyhä Henki avaa sanaa, niin Jeesus kyllä avaa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ei anneta minkään viedä meiltä uskoa pois. Aamen.

Goljat kaatuu

 

Rauhantervehdys rakkaat kristityt ystävät. Tänään tuli mieleeni 1. Samuelin kirjassa kerrottu Daavidin ja Goljatin taistelu. Ensin Saul-kuningas yritti pukea Daavidin päälle oman sotahaarniskansa, mutta se oli Daavidille niin iso, ettei hän pystynyt liikkumaan se päällä eikä Daavid siksi halunnut sitä käyttää. Daavid halusi mennä Goljatia vastaan ilman miekkaa, ainoastaan linko mukanaan. Hän otti purosta linkoonsa viisi leipäkiveä ja jo ensimmäisellä kivellä Goljat kaatui. Goljatin sanotaan olleen noin kolmemetrinen mies, kun taas Daavid oli nuori ja heiveröinen poika.

Ajattelen, että myös tänä päivänä Goljat on meidän kristittyjen edessä. Se on sielunvihollinen, joka yrittää viedä meiltä uskoa pois ja laittaa meille epäilyksiä. Me voimme Daavidin lailla heittää Goljatia lingolla, niin että se kaatuu. Jeesus Kristus on se, jolla me Goljat kaadetaan. Uskomalla Jeesuksen sovintoveri omalle kohdalle epäilykset katoaa.

Laki ei voi tuoda elämää vaan ainoastaan Jeesuksen armo voi. Armo tuo todellisen kristityn elämän. Laki kuolettaa ja lainalainen ihminen on iloton eikä hänellä ole rauhaa. Kun ihminen uskoo Jeesuksen evankeliumin omalle kohdalle, hän saa rauhan ja anteeksiantamuksen. Me saamme tänä päivänäkin omistaa armon omalle kohdalle.

Haluan tällä tekstillä, ystävä, sinua rohkaista, että me saamme uskoa Jeesuksen nimen ja veren tähden kaikki synnit anteeksi. Näin me kaadetaan Goljat tänäkin päivänä. Aamen.

Katkeruudesta vapauteen

 

Sain olla tilaisuudessa, jossa puhuja (Ilkka Puhakka) kertoi ruandalaisesta papista, joka oli katkera isänsä murhaajalle ja koko hänen perheelleen. Vähitellen tuo katkeruus myrkytti koko hänen elämänsä. Silloin Jumala puhui tuolle papille anteeksi antamisen tärkeydestä. Pappi otti paperin ja kirjoitti siihen murhaajan nimen ja sitten hän sanoi tuota nimeä katsoen: ”Minä annan sinulle anteeksi Jeesuksen tähden.” Samoin hän toimi jokaisen ihmisen kohdalla, jolle hän ei ollut pystynyt antamaan anteeksi. Tällä tavoin hän vapautui katkeruuden myrkyttävästä voimasta. Puhuja kertoi myös esimerkin, jossa ohjeeksi annettiin: ’Jos et pysty antamaan anteeksi, niin siunaa edes.’

Meillä jokaisella on elämässämme ollut tapahtumia, jonka seurauksena meitä on loukattu niin, että anteeksi antaminen on vaikeaa. Minä huomaan itsessäni, että moni asia, jonka olen jo antanut anteeksi, nousee yhä uudelleen ja uudelleen mieleen vuosienkin jälkeen. Silloin tuo ohje siunaamisesta on hyvä. Jos ihan tosissaan rukoilee tuon ihmisen puolesta, siunaa häntä ja toivoo hänelle kaikkea hyvää, niin oma mieli vapautuu.

Olen tänään miettinyt, että tuo paperille kirjoittaminen voisi toimia myös niin, että kirjoittaa yksittäisen tapahtuman, joka nousee uudelleen mieleen, vaikka on ihmiselle antanutkin anteeksi, ja sitten rukoilee sen asian puolesta: ’Minä annan sinulle (nimi) anteeksi sen, että (asia) Jeesuksen tähden.’ Minä olen tänään rukoillut näin kahden asian puolesta, jotka nousevat mieleeni toistuvasti. Koin suurta iloa, kun olin sen tehnyt ja aion jatkaa aina, kun vanhoja mieltä painavia asioita nousee esiin.

Efesolaiskirjeessä kehotetaan: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef.4:32) Jäädään tähän anteeksiantamuksen ihanaan oloon, uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja annetaan toinen toisillemme anteeksi.

Nöyrille Jeesus antaa armon

 

Rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään ottaa esille sellaisen asian, kun Jaakobin kirjeen, luvussa 4 jakeessa 6 sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Tämä sama on myös 1. Pietarin kirjeessä ja Sananlaskuissa. Mitä on ylpeys, kun Raamatussa noin kovasti siitä sanotaan.

Ylpeyttä on esimerkiksi sellainen, kun kerran sanoin eräälle isännälle, että tulisi kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän sanoi siihen, että hän on hoitanut hyvin perheensä ja peltonsa eikä tarvitse Jeesusta. Kuulin myös tapauksen kadunmiehestä, joka oli juonut itsensä niin alas, että oli ulosteetkin housuissa. Eräs ihminen oli mennyt puhumaan hänelle ja pyysi häntä jumalanpalvelukseen ja sanan kuuloon. Mies sanoi, että hän ei kyllä Jeesusta tarvitse. Siinäkin oli ylpeys takana. Hän ehkä ajatteli, että jos hän menee sanan kuuloon, niin hänet luokitellaan huonoksi ihmiseksi.

Olen joutunut omalla kohdallani miettimään hengellistä ylpeyttä ja olen joutunut toteamaan, että minussa on aika paljon ylpeyttä. Mikä kristityn erottaa maailman ylpeydestä, on että meidän tulee rukoilla Jeesusta ja pyytää syntejä anteeksi. Minun kohdallani Herran pyhä ehtoollinen omassa seurakunnassa on tärkeä. Meidän tulee kristittyinä tuntea oma hengellinen ylpeytemme. Jos esimerkiksi joku neuvoo jostain asiasta, niin emme olisi heti nousemassa vastaan, vaan tutkisimme ja juttelisimme ja kohtaisimme rakkaudella toinen toisemme.

Ylpeyttä on monenlaista. Yksi on se, että emme mene seurakunnan tilaisuuksiin. Kuitenkin omassakin elämässä olen kokenut sen, että kun on nöyrä ja ottaa Jeesuksen vastaan omalle kohdalla ja uskoo syntinsä anteeksi, niin siinä on hyvä elää.

Näin lyhyesti haluan sanoa kaikille ylpeille kristityille, että meidän tulee uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren kautta ja olla nöyriä ja kuuliaisia Jumalan sanalle. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Jeesus on meidän synnit pessyt pois.

Pääsiäisen aika

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan muutamalla sanalla näin ennen pääsiäistä puhua siitä, mikä merkitys pääsiäisellä on juutalaisuudessa ja mikä merkitys sillä on meille kristityille. Rukoillaan, että osaisin sen oikein tässä kertoa.

Juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään sen kunniaksi, kun Jumala asetti Egyptiin vitsauksen, jossa kaikkien esikoispoikien piti kuolla. Vitsaus meni kuitenkin niiden talojen ohi, joiden ovien pihtipielet oli voideltu karitsan verellä. Ne Jumala säästi.

Kristillisessä mielessä Jumalan viha menee niiden ohitse, jotka ovat ottaneet Jeesuksen sovittajana vastaan eli uskovat Jeesuksen armon omalle kohdalle. Jumalan viha ei tänä päivänäkään säästä niitä ihmisiä, jotka ylenkatsovat Jeesuksen sovintotyön. Sen tähden ajattelen, että meillä kristityillä on pääsiäinen joka päivä. Kun me saamme armosta uskoa itsemme autuaaksi, niin Jumalan viha menee meidän ohitsemme ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna.

Myös niiden kohdalla, jotka eivät vielä ole uskomassa, on joka päivä niin kauan kuin on elämää, mahdollisuus tehdä parannus eli lähteä seuraamaan Jeesusta. Sitten se on myöhästä, kun kuolema on koittanut. Sen jälkeen parannus ei enää ole mahdollista. Parannus ei ole meidän omaa tekoa, vaan se on sitä, että me lähdemme seuraamaan Jeesusta. Joskus ymmärretään niin, että se on jotain omaa tekoa, mutta sekin on Jumalan teko meissä. Jumala kutsuu meitä joka päivä seuraamaan häntä. Sinä, joka et tänään ole uskomassa, niin Jeesus kutsuu sinua tänäänkin seuraansa.

Toivon kaikille blogin lukijoille hyvää pääsiäisen aikaa ja sitä, että me hiljentyisimme sen äärelle, kuinka Jumalan viha menee meidän ohitse, kun me olemme uskossa Jeesukseen. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Läsnäolo

 

Olin lastenlasteni kanssa pulkkamäessä. Siellä oli myös isä pienen, ehkä 3-vuotiaan lapsen kanssa. Lapsi oli innoissaan ja heillä oli hauskaa. Lapsi halusi vetää itse pulkan ylös. Välillä hän kaatui, mutta nousi ylös itse tai isän auttamana. Sitten voimat vähenivät ja hän alkoi kiukutella isälle. Hän ei antanut isän auttaa ja pulkka lähti luisumaan alamäkeen. Lapsi itki maassa ja isä laskeutui hänen viereensä. Ensin lapsi ei ottanut isän apua vastaan, mutta vähän aikaa itkettyään isä sai nostaa hänet syliinsä, ja he alkoivat laskeutua alaspäin lapsen pää isän olkaa vasten. Isä laittoi lapsen pulkkaan ja lähti vetämään sitä kotia kohti.

Tuo tapahtuma alkoi puhumaan minulle Jumalan läsnäolosta elämässämme. Jeesus lupaa opetuslapsilleen: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:15-17)

Olen huomannut, miten helposti minä ja monet muutkin kristityt kiinnittävät huomion lupauksissa oleviin vaatimuksiin. Tässä tuo vaatimus on: Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Evankeliumista tuleekin lakia. Kuitenkin tuo on lupaus Jumalan kokoaikaisesta läsnäolosta Jeesuksen pelastamien ihmisten elämässä. Kun me uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, Pyhä Henki on luonamme ja meissä.

Tuo pulkkamäessä oleva lapsi oli koko ajan isän läsnäolossa, vaikka hän välillä epäonnistui ja kiukutteli. Niin on meidänkin laitamme. Isä on Pyhässä Hengessä koko ajan kanssamme. Välillä tulee vastoinkäymisiä eikä käytöksemmekään aina ole mallikelpoista. Jumala ei silti meitä hylkää. Hän on läsnä, auttaa ja ohjaa. Välillä hän kantaa, kun omat voimat on ihan loppu.

Jäädään siis tänäkin päivänä siihen turvaan, että Pyhä Henki on koko ajan luonamme ja meissä. Hän kulkee kanssamme tämän elämän matkan ajan ja johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Herran läsnäoloa päivääsi!

Pedonmerkki

 

Armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat. Katselin televisiosta erästä ohjelmaa, jossa pohdittiin pedonmerkkiä. Siinä tuli esille, että pedonmerkki olisi jonkinlainen viivakoodi, joka laitetaan ihmisen sisälle. Joskus on jopa ajateltu, että se on maitopurkissa oleva viivakoodi ja milloin mihinkin pedonmerkki on liitetty. Nyt kun on tulossa uudet EU-passit, joissa on jonkinlainen piilotunniste, niin on ajateltu, että siinä on pedonmerkki.

Minä ajattelen, että pedonmerkki ei ole minkäänlainen ulkoinen asia, vaan se on meidän sisällä. Kun me ajattelemme Aatamia ja Eevaa, niin Eevalle tuli halu nousta Jumalan kaltaiseksi, kun hän kuuli, että jos hän syö hyvän ja pahan tiedon puusta, niin hän tulee tietoiseksi hyvästä ja pahasta niin kuin Jumala.

Kuuntelin aiheesta erään opetuksen, jossa selitettiin, että ihmisen pääasiallinen synti ei ole laskeutua syntiin vaan nousta syntiin. Ihmisellä on luonnostaan taipumus haluta tulla Jumalan kaltaiseksi. Sellaisilla uskonnollisilla liikkeillä, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta omaksi vapahtajakseen, on mitä eriskummallisempia ajatuksia, että he ovat jumalia. Otetaan esimerkiksi vaikka hindulaisuus. Yleensäkin muissa kuin kristinuskossa on tavoitteena, että ihminen tulee hyväksi ja tekee hyvää, eli nousee ikään kuin jumalaksi.

Myös meillä kristityillä on taipumusta väärään kunniaan. Jos meitä vaikka arvostellaan kristittyinä, että meidän ymmärrys ei ole ihan samanlainen kuin toisen, niin meillä heti nousee vastarinta. Me ikään kuin nousemme Jumalan yläpuolelle ja unohdetaan nöyryys. Kuitenkin elävä usko Kristukseen kulkee nöyryydessä, jossa me olemme toisille ja itsellemme armollisia. Silloin kun me olemme toisille armollisia, me emme nouse kenenkään yläpuolelle emmekä ajattele, että kauheaa, kun tuo on syntinen. Me ymmärrämme oman syntisyytemme ja sen, mistä kaikesta Jumala on minut nostanut. Silloin ymmärtää myös ystävää, että tällaisia me olemme. Me joudumme syntiin, mutta meillä on Jeesus, joka nostaa meidät.

Jeesuksen kanssa ja hänen jäljessään meidän on hyvä kulkea. Pidetään huolta siitä, että Jeesus on meidän Paimen ja ymmärretään, että pedonmerkki on siinä, jos ei ota Jeesusta omaan elämäänsä. Ole ystävä hyvässä turvassa ja usko itsesi keskelle taivasta. Jeesus on kuollut juuri sinun ja minun puolesta. Meillä syntiraukoilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Laakso vahvistaa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. 4.helmikuuta tuli yhdeksän vuotta siitä, kun kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen tekstin. Ajatukseni oli, että tämä voisi olla lohdutukseksi kaikille, jotka kokevat Jumalan edessä, että he eivät ole onnistuneet. Heille halusin kirkastaa armoa. Silloin rukoilin, että Herra anna jokin merkki, onko tämä oikein, koska blogi sai aluksi paljon vastustusta. Salossa oli vanha kaivos, josta lensi kiviä kymmeniä metrejä ja vesi tuli ulos kaivoksesta. Se oli minulle merkki siitä, että tätä blogia tulee jatkaa ja tuoda esille Jumalan rakkautta.

Haluan tänään tuoda sinulle Daavidin Psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Siihen aikaan kun Daavidkin oli paimen, paimenen piti osata viedä lampaat laaksoon, jossa oli parhaat juomapaikat ja ruohot. Vaikka siellä oli pimeää, koska aurinko paistoi sinne vain ehkä 15 minuuttia päivässä, mutta kuitenkin siellä lampaat vahvistuivat. Sen jälkeen hyvä paimen vei lampaat vuorille paikkaan, jossa oli syötävää ja juotavaa.

Kun me ajatellaan tänä päivänä Jumalan sanaa, niin edelleenkin ihminen, joka on hyvin ahdistunut ja jopa tuomitsee itsensä, niin sellaiselle ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Jeesus ei ole tullut tänne tuomitsemaan vaan armahtamaan. Me saadaan luottaa siihen, että Jeesuksessa meillä on kaikki synnit anteeksi. Aivan niin kuin tuossa Psalmissa sanotaan, että vaikka me olisimme siellä pimeässä laaksossa, niin siellä me juuri olemme vahvistumassa ja nauttimassa Herran hyvyydestä. Herra kasvattaa meitä siellä laaksossa.

Joskus tuntuu, että on ollut laaksossa liian kauan. Minä olen viime aikoina sairastellut aika paljon, ja tuntuu, että onko tässä enää mitään järkeä. Kuitenkin minä tunnen, että Herra tulee minua koko ajan lähemmäksi ja pitää minusta huolen.

Ystävät, me saadaan tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidän pelastajamme ja armahtajamme. Jeesus on antanut meidän kaikki synnit anteeksi. Me saamme luottaa siihen ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Nautitaan Jeesuksen armosta. Aamen.

Vastaanotin auki

 

Puhuimme raamattupiirissä siitä, kun Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.” (Joh 16:7) Jeesuksen täytyi mennä Isän luo taivaaseen, josta hän sitten lähetti Pyhän Hengen maailmaan. Jeesus oli sidottu ihmisruumiin rajoituksiin eikä voinut olla monessa paikassa saman aikaisesti. Pyhä Henki sen sijaan voi olla kaikkialla yhtä aikaa.

Eräs piiriläinen sanoi tähän, että radioaaltojakin on joka paikassa, vaikka emme niitä näe. Tarvitaan radiovastaanotin, jotta nuo aallot sitten muuttuvat ääneksi. Aloimme miettiä tätä meidän ihmisten ja Pyhän Hengen näkökulmasta.

Me ihmiset olemme noita vastaanottimia. Kun vastaanotin on kiinni, emme huomaa Pyhän Hengen läsnäoloa. Kun Pyhä Henki alkaa tehdä työtään meissä ja puhua Jeesuksesta, hän avaa meidän vastaanottimemme. Ensin kanava ei ole oikein kohdallaan, vaan kuuluu pelkkää särinää ja epäselvää ääntä. Tämä aika kestää toisilla kauemmin, toisilla lyhemmän aikaa.

Kun sitten kuulen Pyhän Hengen äänen, hän todistaa, että Jeesus on kuollut juuri minun syntieni vuoksi ja minä saan vastaanottaa tuon anteeksi annon armosta. Minä voin vastaanottaa Jeesuksen elämääni tai sitten laittaa vastaanottimeni kiinni. Pyhä Henki ei pakota ketään uskomaan Jeesukseen. Hän kuitenkin jatkaa työtään toivoen, että jokainen ihminen ottaisi Jeesuksen vastaan omien syntiensä sovittajana.

Kun olemme antaneet Jeesuksen tulla elämäämme, Pyhä Henki jatkaa työtään meissä. Hän on meidän opettajamme, tien näyttäjä ja totuuden kertoja, mutta myös meidän puolustajamme. Välillä kuulemme hänen ohjaustaan selvemmin ja välillä emme ymmärrä tai halua vastaanottaa hänen ohjaustaan. Tärkeintä on, että vastaanotin on päällä, jotta Pyhä Henki voi vahvistaa uskoamme Jeesukseen. Annetaan vastaanottimiemme olla päällä, jotta Pyhä Henki voi meitä tänä päivänäkin auttaa ja johdattaa. Siunattua päivää sinulle.

Kapteeni laivassa

 

Rauhaa ja armoa rakkaat blogin lukija. Kuuntelin erästä ohjelmaa, jossa haastateltiin laivan kapteenia, joka ohjasi laivaa Itämerellä, jossa on paljon karikkoja. Häneltä kysyttiin, miten hän tuntee kaikki karikot, ettei hän aja niihin? Kapteeni vastasi, ettei hän juurikaan tunne karikkoja, vaan hän tuntee navigoinnin avulla, (navigointi tarkoittaa alun perin merenkulkua) suuntimella ja karttojen avulla turvallisen laivaväylän. Laivan kapteenia eivät karikot kiinnostaneet ollenkaan.

Minua jäi mietityttämään muutamat kristityt, joiden kanssa olen keskustellut. Kun heille puhuu armosta, että Jeesus on heidän kaikki synnit sovittanut, niin he mielellään puhuvat siitä, kuinka perkele heitä kiusaa ja mitä perkele tekee. Meidän tulee ymmärtää kristittyinä se, että meidän ei tulisi seurata, mitä perkele tekee tai on tekemättä, vaan meidän tulee seurata Jeesusta. Aivan niin kuin yksi tuttavani sanoo, että kun hän illalla rukoili Jeesusta elämäänsä niin aamulla hänelle tuli Jeesuksen tietoisuus ja elämä.

Silloin kun meillä on Jeesus tie, totuus ja elämä, se on sitä, että Pyhä Henki kirkastaa meille meidän tien ja matkan. Ennen kaikkea se, että me saamme luottaa kaikki meidän synnit anteeksi annetuiksi. Meidän ei tule seurata sitä mitä vihollinen tekee tai kuiskii meille. Meidän ei pidä antaa minkäänlaista valtaa sille, vaan luottaa siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Se on meidän turvamme.

Haluan sinua ystävä rohkaista tänä hetkenäkin, että Jeesus on kaikki sinun syntisi pessyt pois. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo omalle kohdalle. Aamen.

Huolenpito

 

Elämme loppiaisen aikaa. Minulle tuon päivän viesti on erityisesti Jumalan huolenpito. Jumala käytti rikkaita oppineita miehiä turvaamaan Poikansa lapsuuden ja kasvun. Nuo miehet tulivat etsimään juutalaisten kuningasta ja lopulta tähden opastamana löysivätkin hänet. He tulivat hyvin iloisiksi, heittäytyivät maahan kumartaen Jeesusta ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. (Matt. 2)

Miehet olivat kuitenkin ensin etsineet syntynyttä kuningasta Herodeksen palatsista. Katala Herodes oli pyytänyt heitä tulemaan takaisin hänen luokseen, kunhan olivat löytäneet lapsen. Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo ja niin nämä menivät kotiinsa toista tietä. Seuraavana yönä Jumala sanoi Joosefille, että tämän tulee ottaa Maria ja Jeesus mukaansa ja paeta Egyptiin, koska Herodes aikoo surmata lapsen. Joosef lähti matkaan heti yöllä ja näin he pääsivät pakoon sotilaita, jotka tulivat Betlehemiin tappamaan kaikki alle kolmevuotiaat pojat.

Joosef joutui olemaan perheensä kanssa Egyptissä niin kauan kunnes Herodes oli kuollut. Vasta sitten Jumala antoi heille luvan palata. Vaikka Joosef oli puuseppä ja pystyi sitä työtä tekemään myös Egyptissä, niin elannon hankkiminen perheelle oli varmasti ainakin alussa hankalaa. Jumala oli kuitenkin järjestänyt tämänkin asian tietäjien antamien arvokkaiden lahjojen avulla. Niiden turvin Joosef pystyi hankkimaan perheelleen asunnon ja ruokaa.

Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät ja Jumalan täytyi huolehtia, että Jeesus jää eloon ja saa kasvaa aikuiseksi. Minulle nämä tapahtumat kuitenkin puhuvat laajemminkin Jumalan huolenpidosta. Hän tuntee jokaisen lapsensa elämän ja kaikki haasteemme. Rukouksessa saamme puhua Jumalalle kaikki asiamme ja olla varmoja siitä, että hän kuulee. Me emme välttämättä saa vastauksia heti emmekä ollenkaan aina sellaisessa muodossa kuin itse haluaisimme. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että kun Jeesus on sovittanut syntimme, me olemme matkalla iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä ja hän pitää huolen, että me selviämme tämän elämän matkan uskossa pysyen. Siunattua vuotta sinulle Jumalan huolenpidossa!