Valkeus tielläni

 

”Valkeus kirkas päällä synkän maan, nyt johdata! Tietä en itse tunne ollenkaan. Nyt johdata! Matkaani ohjaa! Kauas näe en, vain askeleen, vaan ottaa tahdon sen.” (virsi 508:1) Omien asioiden kanssa valkeuteen tuleminen on tärkeää kasvun kannalta. Kasvamisen on tarkoitus olla asenteiden ja tekojen muuttumista parempaan suuntaan. Jos en kuitenkaan suostu tunnustamaan erehdyksiäni ja vääriä toimintamallejani, eli tuomaan niitä valoon, kasvaminen estyy.

Johanneksen evankeliumin 3. luvussa sanotaan: ”Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.” (3:20) Minä olen monesti huomannut, miten jokin oma väärä tekoni hävettää minua niin paljon, että en halua sitä tunnustaa. Saatan kyllä rukouksessa tunnustaa sen Jumalalle, pyytää anteeksiantoa ja uskoa, että saan sen anteeksi. Tuo anteeksianto jää kuitenkin tässä maanpäällisessä elämässä vajaaksi, ellen suostu käsittelemään asiaa niiden ihmisten kanssa, joita asia koskee. Anteeksi pyytäminen tuo rauhan.

Raamatun kohta jatkuu: ”Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.” (3:21) Kaikki hyvä tässä maailmassa on Jumalan antamaa. Myös niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät usko Jeesukseen omana Vapahtajanaan, on kaikki hyvyys Jumalasta lähtöisin. Se ei kuitenkaan pelasta. Vain Jeesus pelastaa.

Kun me suostumme omassa elämässämme Jeesuksen valon hoidettavaksi, saamme todellisen avun. Aina emme saa ihmisiltä anteeksi vääriä tekojamme, mutta kun ne on käsitelty Jeesuksen valossa, saamme itsellemme rauhan. Saamme myös rukoilla niiden puolesta, joiden on vaikea antaa anteeksi, että Jeesus saisi tulla heidänkin valokseen.

Tuodaan siis kaikki mieltämme painavat asiat valoon. Pyydetään niitä Jumalalta anteeksi Jeesuksen tähden ja sitten Pyhän Hengen johdatuksessa tuodaan ne valoon myös niiden ihmisten kanssa, joita asia koskee. Tehdään matkaa kohti iankaikkista elämää Jeesus-valossa: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh: 8:12)

Likaiset kadut

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät, blogin lukijat. Halusin tänään ottaa esille sellaista asiaa, kuinka me ihmiset tarvitsemme esimerkkejä ja vertauskuvallisuutta, että me oppisimme ymmärtämään asioiden sisältöjä paremmin. Jeesus puhuu monissa kohdin vertauksia ja näiden vertausten takana on juurikin se, että me ihmiset saisimme tutkia Raamattua ja Pyhä Henki avaa meille näitä vertauskuvia.

Nyt meillä on sellainen aika vuodesta, että ulkona helposti likaannumme kurakelissä ja siitä tuli mieleeni ottaa esille Johanneksen evankeliumin luvusta 13 jakeet 4-8: ” Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."

Lähi-Idässä kadut olivat tuohon aikaan hyvin likaisia. Kadulle heitettiin pesuvedet ja kaikenlaisia roskia. Kun siellä käveli, niin jalat olivat todella likaiset. Tämä kuvaa myös sitä, että kun me kristityt täällä vaellamme, niin koko ajan me likaamme jalkojamme. Jeesus antaa esimerkin siitä, kuinka meidän tulee pestä toinen toistemme jalkoja. Se voi olla sitä, että me viemme evankeliumia toisillemme. Se voi tarkoittaa myös sitä, kuinka kristitty voi toiselle ripittäytyä, kertoa omista koettelemuksistaan ja vaikeuksistaan. Rippi on jäänyt meillä luterilaisuudessa kovin vähälle. Myös se on jalkojen pesua, kun me saamme mennä Herran pyhälle ehtoolliselle ja nauttia uskolla Jeesuksen ruumiin ja veren.

Katujen likaisuuden takia tuohon aikaan jalat olivat ihmisen saastaisin paikka. Pietari yritti estellä, että et suinkaan sinä pese minun jalkojani. Niinhän se on tänä päivänäkin, kun me viemme evankeliumia eteenpäin, niin ihmisten on vaikea nöyrtyä ja ottaa armo vastaan, ellei Jumala ole saanut jo valmistaa vastaanottavaksi. Alku on sitä, että halutaan, että en minä näillä jaloillani, näillä matkan epäonnistumisilla, sotke ainakaan Jeesusta tähän. Siitä tulee sellainen oman ymmärtämisen usko.

Jeesus sanoo Pietarille, että jos minä en saa pestä sinun jalkojasi, ei sinulla ole osaa minun kanssani. Jeesuksen täytyy pestä meidän jalat ja Jeesus käskee meidän matkamiesten täällä ajassa pestä toinen toistemme jalkoja. Sen tähden ystävät, haluan tänään Jumalan puolesta, Jeesuksen puolesta sanoa, että usko rakas ystäväni: Kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.