Jeesuksen jalkojen juureen

 

Yhdessä virsikirjassa olevista synnintunnustuksista pyydetään: Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua vaivaista syntistä, ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla.

Aloin miettiä tuon naisen elämää ja tällaisia mielikuvia minulle tuli. Nainen oli ilmeisesti prostituoitu, mutta hän halusi kuitenkin jotain muuta. Nainen oli hyvin yksinäinen. Miehet tulivat hänen luokseen ja käyttivät häntä hyväksi, mutta muuten kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä. Nainen oli kuullut Jeesuksesta, joka vietti aikaa syntisten ihmisten kanssa ja ehkä hän oli myös nähnyt Jeesuksen auttavan heikossa asemassa olevia ihmisiä. Vähitellen naisen halu kohdata Jeesus tuli niin suureksi, että hän meni kaikkien tapojen vastaisesti fariseus Simonin kotiin, jossa Jeesus oli aterioimassa.

Nainen osoitti valtavaa kaipaustaan pesemällä Jeesuksen jalat kyynelillään. Sitten hän kuivasi jalat hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. (Luuk. 7: 36- 38) Nainen vuodatti kaiken sen, mitä hänellä oli Jeesuksen jalkoihin. Fariseus Simon paheksui naista, mutta Jeesus katsoi naista laupeutensa silmillä.

Kertomuksessa puhutaan paljon Simonista ja hänen asenteestaan, mutta tässä tekstissä haluan keskittyä tuohon naiseen ja siihen, mitä hän voi meille opettaa. Nainen ei kuvitellut olevansa millään tavalla hyvä, vaan hän tunsi syntisyytensä ja myös osasi mennä sen kanssa oikean henkilön luo ja sai avun. Naisesta lukiessamme meille saattaa tulla sellainen ajatus, etten minä nyt sentään sellainen ole kuin tuo nainen. Kuitenkin niin kauan kuin me pidämme itseämme hyvinä, meidän on vaikea hyväksyä sitä, että olemme syntisiä. Jos emme tunnusta pahuuttamme, emme myöskään saa kokea täydellistä armoa.

Jos sinä koet itsesi ulkopuoliseksi ja pahojen tekojesi painamaksi, muista miten Jeesus kohtasi tämän naisen. Myös sinä ja minä olemme Jeesukselle rakkaita. Jeesus ei katso syntejämme läpi sormien, koska hän on joutunut maksamaan niistä hengellään. Hän kuitenkin katsoo meitäkin laupeutensa silmillä ja sanoo meille samalla tavalla kuin tuolle naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu.” (Luuk. 7:48) Ollaan siis turvallisella mielellä ja mennään kaikkien asioidemme kanssa, ihan sellaisena kuin olemme, Jeesuksen jalkojen juureen. Hän antaa meille avun.