Laupeudesta me elämme

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät. Kuuntelin Vesa-Matti Loirilta, edesmenneeltä taiteilijalta, laihialaisvitsejä. Eräässä vitsissä laihialaisisäntä luki lehteä ja sanoi tyttärelleen, että se on tuo Paavo Nurmikin kova juoksemaan. Tytär siihen, että eikö nyt kannattaisi jo ostaa uusi lehti, kun tuota samaa juttua on kuultu jo kauan aikaa. Papparainen sanoi siihen, että tämän lehden on aikoinaan hänen isänsä hankkinut eikä kannata uutta lehteä ostaa, kun nyt alkaa tietää, mitä noissa jutuissa tapahtuu.

Miksi minä otin tällaisen vertauskuvan, johtuu siitä, että onko meillä kristityillä myös sellaista taipumusta, että me emme millään haluaisi oppia uusia asioita. Esimerkiksi kuinka kieli- ja historiantutkimus ovat menneet eteenpäin, ja kuinka ne avaavat Raamattua lisää. Meidän täytyy kuitenkin ajatella niin, että se, joka meillä pysyy iankaikkisesti samana, on Jeesus Kristus ja armo. Armo on se, joka meidät pitää tällä uskon tiellä.

Lempivirressäni 275 sanotaan:
1. Mä elän laupeudesta ja armon antimista. En ansainnut mä autuutta, se tuotiin taivahista. Tää lohdutus on ainoa: mä elän laupeudesta.  

2. Sua, Jeesus, kiitän ainian, kun hädästä mun nostit, joit vihan maljan katkeran ja verelläs mun ostit. On autuuteni sinussa: mä elän laupeudesta.

3. Ylistän, Isä, sinua nyt täällä murheen maassa, vaan kerran valkovaatteissa saan kiittää kunniassa. Soi riemuvirsi taivaassa: Mä elän laupeudesta.

Tämä on virsi, joka sisällyttää koko meidän kristinuskon. Armo on suotu meille taivahista eli Jumala antoi oman Poikansa meidän syntisten puolesta, että me saamme hänessä uskoa anteeksi ja olla armahdettuja. Meidän ei todellakaan tarvitse itse yrittää joillakin teoilla kelvata Jumalalle, vaan ainoastaan armo on se, joka meidät vapauttaa.

Olen viime aikoina saanut kiertää erilaisissa hengellisissä ryhmissä ja olen huomannut, että vielä tänä päivänäkin on paljon sellaista ajatusta, että tullaan uskoon, mutta kyllä sitten täytyy jotain itsekin yrittää. Voin sanoa omasta kokemuksesta, että se oma yrittäminen ei mitään auta, vaan päinvastoin tilanne menee huonommaksi ja armo katoaa. Mutta kun me armosta uskomme oman autuutemme ja kaikki syntimme anteeksi, niin siitä me saamme voiman.

Jeesus on antanut sovintoverensä meidän puolestamme, ja me saamme Jeesuksen armon turvin elämän voiman ja rohkeuden kristilliseen uskoon. Kun me menemme kerran taivaan kotiin, meille puetaan Karitsan verellä pestyt valkovaatteet. Taivaassa me saamme kiittää Isää ja olla kaikella tavalla iloisia.  Uskotaan, ystävät, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden.