Jeesus, nimi ainoa

 

Armoa ja rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta. Ajattelin ottaa esille sellaisen asian, kun usein puhutaan Jumalasta. Kun me ajattelemme jumalien määrää, niin esimerkiksi Intiassa on kymmeniä tuhansia jumalia ja kuinka paljon eri jumalia maailmassa on. Ihmisten on helpompaa puhua jumalasta, koska se on jokaiselle oma käsite. Myös meillä täällä Suomessa jumala voi olla vaikka joku metsän kivi tai lintu tai mikä tahansa.

Silloin kun me puhumme Jeesuksesta, joka tarkoittaa Vapahtajaa, synnin sovittajaa, niin silloin tullaan sellaiselle vaikeusasteelle, että ihmisten on tosi vaikea sanoa Jeesus. Kuitenkin totuus on se, että Jeesus-nimi on se ainut nimi, joka meidät pelastaa. Jeesus Kristus, Jumalan Ainoa Poika, häneen me saamme turvata. Mitä Jeesus haluaa meiltä syntisiltä ihmisiltä, on nöyrä sydän ja särjetty mieli; että meillä olisi sellainen mieli ja tila sydämessä, että me emme omin avuin selviä, vaan me tarvitsemme Jeesuksen armon ja me tunnemme oman syntimme ja heikkoutemme; että me emme kerta kaikkiaan kelpaa Jahve Jumalan eteen ilman Jeesuksen armoa.

Ymmärtäkää ystävät tämä, kuinka tärkeää se on, kun me puhumme esim. läheisille, niin me emme puhu Jumalasta ilman Jeesusta. Siinä on koko meidän kristillisyys. Siitä meidän tulee puhua. Jos me menemme Jumalan eteen sillä mielellä, että minä itse kyllä pärjään ja olen kyllin hyvä, mennään kovalla mielellä ja sydämellä, niin ei Jeesus tarvitse alttarilla sen kaltaista uhria. Ainut uhri, jota hän kaipaa on, että me myönnämme, että me tarvitsemme Jeesuksen armoa. Meidän mielen ja sydämen tila on sellainen, että Jeesus sinä voit minut eheyttää.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Me saadaan olla ihan jokainen hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on kuollut juuri meidän puolestamme. Aamen.

Älä käske vaan usko

 

Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Olin tänään taas Facebookin ihmeellisessä maailmassa ja luin sieltä tällaisen hauskan kevennyksen. Paavi istui auton takapenkillä ja sanoi kuljettajalle, että siitä on pitkä aika, kun hän on viimeksi saanut ajaa autoa. Paavi pyysi kuljettajaa tulemaan takapenkille, jotta hän pääsisi itse ajamaan. Niin he sitten vaihtoivat paikkoja. Paavi lähti ajamaan, mutta ajo oli huteran näköistä ja siksi moottoripyöräpoliisi pysäytti auton. Paavi avasi ikkunan. Poliisilla loksahti leuka auki ja hän sanoi, että hänen täytyy mennä soittamaan. Poliisi soitti päällikölleen, että nyt hän on pysäyttänyt liian suuren pomon auton. Poliisipäällikkö ehdotteli erilaisia julkkiksia ja poliitikkoja, mutta kaikkiin tuo poliisi sanoi, että ei ole se. Lopulta päällikkö kysyi, kuka se sitten on. Poliisi sanoi, ettei hän tiedä, mutta paavi on hänen autonkuljettajansa.

Tämä oli alkukevennys, mutta sen takana piilee myös sellaista totuutta, että kristityt saattavat palvoa sananpalvelijoita ja pitää heitä jonkinlaisina yli-ihmisinä, joilla on viimeinen tieto. Varsinkin sellaisissa liikkeissä, joissa opetetaan erilaisia käyttäytymistapoja, joilla koetetaan hallita ihmisiä, niin usein nuo ihmiset ovat hyvin alistettuja.

Totuus kuitenkin on se, että meidän kristittyjen tehtävä ei ole opettaa mitään ulkoisia sääntöjä, vaan meidän tehtävä on kertoa Jeesuksen armosta ja siitä, kuinka Jeesus on kuollut meidän syntien puolesta. Sieltä Jeesuksen rakkauden kautta ihminen itse tietää, mikä hänelle on sopivaa ja mikä ei. Meidän ihmisten halu hallita toisiamme on väärin. Olen saanut lukea hyvinkin harmillisista tapauksista, joissa on tällä tavalla alistettu.

Laki synnyttää kuolemaa. Laki ei todellakaan osoita muuta kuin sen, että meidän tulee katsoa Jeesusta. Jeesus tekee meidät eläväksi ja hänestä me saamme voiman. Nyt on ollut paljon sellaista opetusta, jossa puhutaan erilaisista hengistä ja ajetaan henkiä ulos ihmisistä ja huutamalla käsketään Jeesusta parantamaan tuo ihminen. Näitä korostettaessa me kiinnitämme ihan väärään asiaan huomiota, koska sielunvihollinen Perkele nauttii siitä, kun me häntä huomioimme.

Meidän tulee huomioida Jeesusta Kristusta ja sitä, että hän on keskimmäisellä ristillä antanut henkensä, noussut kolmantena päivänä kuolleista ja hauta on tyhjä. Kerran mekin saamme lähteä täältä ajasta ikuisuuteen ja mennä taivaan kotiin. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Aamen.

Ongelmamme ydin on ratkaistu

 

Sanomalehdissä julkaistaan paljon sarjakuvia. Monet niistä käsittelee ihmiselämän haasteita huumorin avulla. Ne koskettavat, koska tilanteet tuntuvat omasta elämästä tutuilta. Koska asia on päätynyt sarjakuvaan, se todistaa, että elämäntilanne on tavallinen myös muilla ihmisillä. Sarjakuvien hahmoista jokainen löytää jonkun, joka muistuttaa itseä.

Jeesus kertoi vertauksia oman aikansa kielikuvilla. Sarjakuvat voivat monella tapaa olla kuvaamassa samoja asioita nykyihmiselle. Tenavat -sarjakuvassa pohdiskellaan kärjistettyjen hahmojen avulla ihmisen olemusta. Kerran Tellu ja Jaska keskustelivat elämän suurimmasta ongelmasta. Tellu kysyi: ”Tiedätkö mikä on sinun ongelmasi ydin, Jaska Jokunen?” Jaska vastaa, ettei hän haluakaan tietää ja käskee Tellua jättämään hänet rauhaan. Jaska lähtee pois ja Tellu huutaa hänen peräänsä: ”Ongelmasi ydin on siinä, ettet halua kuulla, mikä on ongelmasi ydin!”

Mikä siis on suurin ongelmamme? Jos haluamme päästä helpolla, alamme miettimään elämän konkreettisia asioita: talous, ihmissuhteet, terveys jne. Tällaisia pohtiessamme olemme kuin Jaska Jokunen, emmekä haluakaan tietää.

Psalmi 14 kuvaa ongelmaa näin: ”Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää. Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps. 14:1-3)

Elämämme suurin ongelma on synnin aiheuttama ero Jumalasta. Jumala kuitenkin rakastaa meitä niin paljon, että hän halusi pelastaa ihmisen. Jeesus syntyi ihmiseksi ja sovitti koko maailman synnin Golgatan ristillä. Sinun ja minun ja kaikkien maailman ihmisten synnit on sovitettu. Tuo syntien sovitus tulee kuitenkin hyväksemme vasta sitten, kun uskomme sen omaksemme. Automaattisesti kukaan ei pelastu, vaan ensin tulee tunnustaa, että on syntinen ja tarvitsee Jeesusta. Tämän tietoisuuden antaa meille Pyhä Henki. Silloin Jumala suuressa armossaan antaa synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Tässä anteeksiantamuksessa me saamme jatkaa elämäämme. Ongelmamme ydin on ratkaistu.

Uusi mieli

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät. Tänään ajattelin sellaista asiaa, kun joissakin varsinkin herätyskokouksissa puhutaan siitä, että antakaa sydämenne Jumalalle. Kun me ajattelemme sitä asiaa, niin Jumala ei todellakaan tee mitään meidän turmeltuneella vanhalla sydämellä. Se, mitä meidän tulisi rukoilla ja pyytää on, että anna Jumala minulle uusi sydän ja uusi mieli. Raamattuun on kirjoitettu siitä, että teidän kivisydämenne tilalle on annettu lihasydän eli sydän, joka tuntee. Sydän, jossa on Jumalan äänen kuuleva omatunto. Sydän, joka ottaa vastaan Jeesuksen rakkauden.

Olen myös usein miettinyt sitä, kun puhutaan siitä, miten me voimme saada uuden sydämen. Se on vähän sama asia kuin neitseestä syntyminen tai Pyhä Henki, niin sitä emme pysty järjellä käsittämään. Joku viisas on sanonut, että sitä kun lasin läpi tulee auringon valo, ei ihmisjärki käsitä, mutta niin se vain on. Uuden sydämen saaminen on samalla tavalla käsittämätön asia.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut, että meitä kuitenkin se vanha ihminen seuraa mukana. Kun Jeesus ratsasti aasinvarsalla, jolla ei ollut kukaan ennen ratsastanut, niin aasintamma seurasi siinä perässä. Niin kauan, kun me täällä ajassa ollaan, meissä on kuitenkin lihan vaikutukset. Uuden sydämen kautta me saamme uskonvoimia ja luottamusta siihen, että Jeesus on juuri minun synnit sovittanut pois.

Silloin kun itsellä on hyvä omatunto ja uskonasiat ovat kunnossa, on myös helppo antaa ystävälle anteeksi ja sanoa: ’Ole ystävä hyvässä turvassa. Sinun syntisi on anteeksi annettu.’ Siihen se meidän koko kristillisyys perustuu.

Toivotan meille kaikille, että me jaksamme uskontiellä loppuun saakka. Jeesus itse sanoo, että yhtäkään niistä, jotka Isä on hänelle antanut, hän ei ole kadottanut. Jeesus ei jätä meitä tänne matkalle. Uskonvaellus on kuin solanpohjalla kulkemista. Jos sieltä haluaa pois, niin täytyy itse kiivetä jommalle kummalle vuorelle, joko omavanhurskauden vuorelle tai maailman vuorelle. Kun me pysymme siellä solan pohjalla kulkevalla tiellä, niin meille käy hyvin ja me pääsemme kerran perille. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Herra on jo lähellä

 

Tässä yhtenä päivänä oli Päivän tunnussanassa Filippiläiskirjeen sana: ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.” (4:5) Minua jäi puhuttelemaan se, miten meidän lempeytemme ja Herran tuleminen on tässä peräkkäin. Jäin miettimään sitä, puhutaanko tässä Jeesuksen tulemisesta takaisin kirkkaudessaan vai siitä, että hän on läsnä jo nyt.

Aloin miettiä, mitä lempeys tarkoittaa ja tällaisia asioita mieleeni nousi. Lempeä ihminen kohtaa toisen ystävällisesti. Hän katsoo arvostelematta ja kuuntelee, mitä toisella on asiaa. Hän myös jakaa itsestään toiselle eikä katso ylhäältä päin. Lempeä ihminen kutsuu olemuksellaan toisia lähelleen.

Joskus ajatellaan, että lempeä ihminen ottaa kaiken vastaan eikä vastusta mitään. Tämä ei kuitenkaan ole lempeyttä vaan alistumista. Ajattelen, että lempeys on joidenkin ihmisten luonteenpiirre, mutta me voimme myös kasvaa lempeydessä. Usein lempeyden lisääntyminen meissä tapahtuu vasta sen jälkeen, kun olemme ensin joutuneet kokemaan kovia. Kun olemme kokeneet oman rikkinäisyytemme ja saaneet siihen Jeesuksen hoitoa hänen lempeydessään, se kasvattaa meissäkin toisten ihmisten huomioon ottamista.

Lempeys näkyy ihmisessä sanojen lisäksi koko olemuksessa: ilmeissä, eleissä, katseessa, kosketuksessa. Erityisesti tuo ilman sanoja näkyvä lempeys huokuu joistakin ihmisistä niin, että heidän lähellään on helppo olla. Heistä huokuu rauhaa, mutta toisaalta myös iloa. Silloin Herra on siinä läsnä. Jeesus on meissä ja meidän kauttamme hän tuo lempeyttään muille ihmisille. Voisiko tämä olla sitä Kristuksen tuoksua, josta Paavali puhuu: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!” (2. Kor. 2:14)  

Lempeäkin ihminen lankeaa. Hän loukkaantuu ja on monella tapaa epätäydellinen, koska me emme tässä maailmanajassa tule synnittömiksi. On tärkeää tunnustaa oma syntisyytensä ja viedä kaikki elämän asiat Jeesukselle niin, että hän armahtavassa laupeudessaan antaa meille kaiken anteeksi. Anteeksi saaneina saamme sitten jatkaa elämää ja kasvaa ihmisinä Pyhän Hengen opastuksessa.

Lento lähtee

 

Rauhantervehdys kaikille blogin lukijoille. Tänään olen ajatellut sellaista asiaa, kun ollaan lähdössä reissuun, niin lentokentälle pitää mennä matkaselvitykseen vähintäänkin tuntia aikaisemmin. Silloin tarkastetaan matkatavarat, lippu ja passi, jotta päästään tilaan, jossa odotetaan lennon lähtöä.

Myös hengellisessä mielessä meille on annettu tämä elämä sitä varten, että me valmistautuisimme iankaikkista matkaa varten. Jeesus muistuttaa sanassaan ja Pyhässä Hengessä siitä, että tule riittävän aikaisin lähtöselvitykseen, joka on usko Jeesukseen syntien sovittajana. Meidän tulee olla valmiina viimeisen lennon lähtöön ja kärsivällisesti odottaa täällä ajassa omaa vuoroa.

Minä olin hiljakkoin sairaalassa, jossa minulla oli useamman päivän sama huonekaveri. Kysyin häneltä haluaisiko hän keskustella hengellisistä asioista. Hän sanoi, ettei hänellä ole sellaista tarvetta. Minä vielä uudemman kerran kysyin, että haluaisiko hän, että luen hänelle hengellisiä tekstejä, mutta hänellä ei ollut siihenkään tarvetta. Viimeisenä aamuna hän sai jonkin kohtauksen ja alkoi huutamaan hirvittävällä äänellä apua, ja että voiko kukaan häntä auttaa. Paikalle tuli monta lääkäriä ja hoitajaa, mutta hänen hyväkseen ei voitu tehdä mitään, vaan hän menehtyi siihen sairaalavuoteelle. Minua jäi aivan erityisesti puhuttelemaan se, kuinka lyhyt on ihmisen elämänlanka. Me emme koskaan tiedä, koska se niin sanotusti viimeinen lento lähtee. Minä en ole tuonkaan ihmisen tuomari, mutta ainakaan suun tunnustusta en häneltä saanut, että hän olisi ollut uskomassa ja hänellä olisi ollut tarvetta evankeliumille.

On äärettömän tärkeää, että me olisimme aina valmiita. Me emme tiedä, koska meidän viimeinen hetki on. Aivan niin kuin lentokentällä ollaan riittävän ajoissa ja odotetaan kutsua koneeseen, niin sama se on kuolemassa. Meidän tulee olla valmiina, koska oma vuoro tulee varmasti. Tänne maan päälle ei ole jäänyt elämään yksikään ihminen. On äärettömän tärkeää, että lippu on juuri siihen koneeseen, joka vie meidät taivaan Isän kotiin. Vaikka minäkin olen monenlaista nähnyt, niin tuon tapahtuman jälkeen olen miettinyt, että sellaisellekin, jolta ei odoteta pikaista lähtöä, niin se lähtö voi kuitenkin tulla.

Me, joilla on matkalippu Jeesuksen Kristuksen koneeseen, joka vie meidät taivaan kotiin, saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Sinäkin ystävä, joka epäilet, jos sinulla on sellainen mieli, että sinä haluat taivaan kotiin ja haluat ottaa Jeesuksen vastaan, niin sinä saat luottaa siihen, että Isä hoitaa sinutkin taivaan kotiin. Hän antaa uuden sydämen ja uuden mielen. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit sovittanut. Aamen.

Mannalappuja

 

Siivosin kirjahyllyn laatikostoa ja laatikon pohjalta löysin raamatunlauselapun. Mieleeni tuli, että noita lappuja oli pienessä rasiassa ja niitä sanottiin mannalapuiksi. Joskus vuosia sitten minulla oli tapana ottaa joka päivä tuosta rasiasta yksi Raamatun lause ja pitää sitä koko päivän pöydällä, josta luin sen moneen kertaan. Tuolla tavalla opin monia Raamatun kohtia ulkoa. Minä myös mietin, mitä kukin kohta merkitsi omassa elämässäni. Toisinaan ne innoittivat lukemaan laajemmin, mihin tapahtumaan kyseinen kohta liittyi. Pitäisiköhän ottaa tuo tapa uudelleen käyttöön.

Tuota lappua katsellessani aloin miettiä, miksi niitä sanottiin mannalapuiksi. Manna oli ruokaa, jota Jumala antoi israelilaisille, kun nämä vaelsivat autiomaassa matkalla Egyptistä luvattuun maahan; siihen maahan, jonka Jumala oli Aabrahamille ja tämän jälkeläisille luvannut. Ajattelen, että manna oli sellaista ruokaa, jossa oli kaikki tarpeellinen; yksikään ihmisen tarvitsema ravintoaine ei jäänyt saamatta. Nopeasti israelilaiset alkoivat kuitenkin nurista ruuasta ja halusivat muuta ruokaa.

Raamatun sanassa on meille kaikki se hengellinen ravinto, mitä me tarvitsemme. Jumala ruokkii meitä sanallaan ja Pyhä Henki antaa meille siihen ymmärrystä. Me ihmiset olemme kuitenkin sellaisia, että me kovin helposti alamme etsiä oman mielemme mukaista ravintoa. Jumalan antama ei kelpaa. Israelilaiset joutuivat monenlaisiin kärsimyksiin, koska vastustivat Jumalan tahtoa. Sama tilanne on jatkunut kaikkina aikoina syntiinlankeemuksesta lähtien. Maailman kärsimykset eivät ole Jumalan vaan ihmisen aiheuttamia, koska me emme toimi Jumalan tahdon mukaan.

Tuossa löytämässäni mannalapussa oli sanat: ”Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.” (Val. 3:26) Meidän jokaisen elämässä on paljon erilaisia haasteita. Kukaan ei tästä elämästä selviä ilman vaikeuksia. Me emme voi useinkaan itse valita, mitä vaikeuksia elämäämme tulee. Me voimme kuitenkin valita, miten me niihin asennoidumme. Jumala toivoo, että me tuomme kaikki elämämme asiat hänen eteensä, rukoilemme ja toivomme hänen apuaan. Hän on uskollinen ja vie meidät tämän elämän halki luvattuun maahan. Ole turvallisella mielellä ja luota koko elämäsi Herran käsiin. Aamen.

Tyhjä huone

 

Sain eräältä ystävältäni kukan ja ollessani yli kuukauden poissa, sitä kukkaa ei kukaan käynyt kastelemassa. Kun sitten tulin kotiin, oli kukka kuivunut ja kuollut. Kukka täytyi viedä roskiin. Toisaalta kun me ostamme uuden kukan, täytyy se jossain vaiheessa vaihtaa isompaan ruukkuun ja laittaa uudet mullat.

Miksi otan tällaisen esimerkin, niin myös kristillisissä asioissa, jos me emme hoida omaa uskon elämäämme, niin se kuihtuu pois niin kuin se minun kukkani. Kun me uskossa kasvamme seurakuntayhteydessä, me emme voi koko ajan pysyä samassa ruukussa, vaan se täytyy vaihtaa isompaan. Tarkoitan tällä isommalla ruukulla sitä, että kun me kasvamme uskonelämässä, on Pyhä Henki meitä ohjannut ja opettanut ja armon ymmärtämisemme on laajentunut. Jumala on myös antanut jokaiselle tehtäviä esimerkiksi sanan julistamista, kielillä puhumista, profetoimista, kahvin keiton seurakunnan tilaisuudessa ja monia muita tehtäviä. Näitä tehtäviä meidän tulee ottaa vastaan ja hoitaa.

Luukkaan evankeliumin luvussa 11, jakeissa 24-26 sanotaan: "Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."

Tässä on kysymys siitä, että ihminen, joka yrittää itse parannella elämäänsä ja yrittää kaikella tavalla kelvata Jumalalle, mutta sydämessä ei kuitenkaan asu Jeesusta, niin sen ihmisen tila käy vain entistä huonommaksi. Kun ihminen yrittää parannella elämäänsä ilman Jeesusta ja siten kelvata Jumalalle, niin silloin tämä huone tulee kyllä aluksi siivotuksi, mutta paholainen tulee takaisin ja ottaa mukaansa seitsemän pahempaa henkeä. Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku eli ihmisen sisälle tulee täydellinen tuho. Ihmisen tila tulee huonommaksi kuin mitä se on ollut. Tässä täytyy huomata se, että tuo huone oli tyhjä eli siellä ei ollut Jeesusta asumassa. Jos sydämessämme ei ole Jeesusta asumassa, tilanne on juuri tämä. Voi olla myös niin, että jos meidän jumalamme on vaikka seurakunta, niin silloin siellä ei asu Jeesus, vaan parannuksesta on tullut suoritus ja on ajateltu, että pelastus on siinä yhdessä seurakunnassa.

Toisaalta jos taimella olevaa kukkaa joka päivä vaihdetaan eri purkkiin, niin se taimi pikkuhiljaa kuolee, koska se ei pääse juurtumaan mihinkään. Jos me kauheasti kierrämme eri paikoissa, niin mekään emme pääse oikein mihinkään kiinni. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Kriisistä eteenpäin

 

Luin Johanneksen evankeliumin lukua 9, jossa Jeesus antaa näön sokeana syntyneelle miehelle. Näön saaminen johti tuon miehen varsinaiseen ristikuulusteluun, jopa niin että hänet ajettiin pois synagogasta. Tuossa vaiheessa mies ei vielä tuntenut Jeesusta. Vasta myöhemmin Jeesus paljasti hänelle, kuka on.

Jakeessa 39 sanotaan: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.” Olen kirjoittanut Raamattuni reunaan, että sana tuomio on kreikaksi krisis. Tuon kohdan voisi siis kääntää myös: Kriisiksi minä olen tullut tähän maailmaan. Tämä on juuri se asia, joka minua nyt puhuttelee.

Maailma on tälläkin hetkellä täynnä monenlaisia kriisejä, joista kuulemme uutisissa. Myös omassa elämässämme me kaikki olemme joutuneet kriiseihin. Kriisi on aina muutostilanne, jossa tapahtuu jotain vaikeaa. Yleensä kriisit liittyvät ihmissuhteisiin, talouteen tai terveyteen. Koemme tuon kriisin myös tuomioksi. Miksi minulle tapahtuu näin? Miksi Jumala sallii tämän?

Kriisi sisältä siis aina jotain negatiivista, mutta sen seuraukset voivat olla myös positiivisia. Monet ihmiset ovat nimenomaan kriisin seurauksena löytäneet Jeesuksen ja silloin tuo kriisi oli varsinainen onnenpotku. Myös me, jotka olemme jo Jeesuksen omia, saatamme nimenomaan kriisien kautta päästä lähemmäs Jeesusta. Job sanoi Herralle kärsittyään inhimillisesti katsoen kohtuuttomasti: ”Vain korvakuulolta olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni nähneet sinut.” (Job. 42:5)

Me emme toivo itsellemme emmekä läheisillemme vaikeita kriisejä ja niin sen kuuluukin olla. Jos Jumala kuitenkin sallii kriisin tulla, hän valmistaa siitä myös ulospääsyn. Kriisin keskellä on vaikea uskoa selviytymiseen, mutta Jeesus on kuitenkin meille todellinen voiman lähde myös vaikeuksien keskellä. Parhaimmassa tapauksessa voimme vaikeuksien hellittäessä todeta niin kuin Job, että tunnemme Herran nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Jos sinä olet tällä hetkellä kriisissä, käännä katseesi Jeesukseen ja luota siihen, että Jeesuksen Henki, Pyhä Henki on täällä kanssamme. Hän auttaa meitä heikkoudessamme ja kuljettaa meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään. Herra sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9) Näin se on myös meidän kohdallamme. Jeesus, auta meitä kaikissa elämämme tilanteissa katsomaan sinuun ja kulkemaan sinun johdatuksessasi. Aamen.