Puhdistus

 

Nyt kun sää on lämmennyt, ajattelin syödä lounaan ulkoterassilla. Kun menin terassille, huomasin, että kalusteet olivat siitepölyn peitossa. Siitä ei ole kuin muutama päivä, kun viimeksi pyyhin kalusteet, mutta taas oli siitepölyä ja myös pari linnun kakkaa tullut kalusteiden päälle. Kalusteet on öljytty ja siksi lika on vain pinnassa eikä ole päässyt imeytymään puun syihin. Puhdistuksen jälkeen laitoin tuolille pehmusteen ja siinä on sitten hyvä aterioida.

Nuo puutarhakalusteet alkoivat puhutella minua hengellisesti. Mieleeni tuli, että meihinkin kertyy joka päivä likaa, joka täytyy pestä pois. Tuo lian pois peseminen tapahtuu tunnustamalla syntimme Jeesukselle, niin hän pesee meidät puhtaiksi. Kun Jeesus on saanut tulla elämämme Herraksi, olemme samalla saaneet Pyhän Hengen. Meihin on vuodatettu Pyhän Hengen öljyä, joka suojaa meitä niin, että synnin lika ei pääse juurtumaan meihin.

Me tarvitsemme Pyhän Hengen öljyä jatkuvasti lisää, jotta pysymme suojassa. Me voimme valita elää niin, että emme kuuntele Pyhän Hengen ohjausta emmekä mene Jeesuksen puhdistettavaksi. Nytkin olisin voinut vain laittaa pehmusteen likaisten tuolien päälle. Olisin voinut siinä tuolilla hyvin silläkin tavalla istua. Pehmuste olisi kuitenkin likaantunut ja vähitellen tuoli myös alkaa mennä pilalle, jos sitä ei huolla.

Me voimme peittää syntimme ja olla välittämättä siitä, että elämässämme on likaa. Tällä tavalla kuitenkin vähitellen ajaudumme kauemmaksi Jeesuksesta emmekä enää kaipaa hänen verensä puhdistusta. Saattaa olla, että meidän on vaikea luopua jostain elämämme synnistä. Erityisesti sellaisesta asiasta meidän tulee puhua Jeesukselle. Usein tuosta huonosta tavasta irti pääseminen kestää ja vaatii meiltä sinnikkyyttä pistää se uudelleen ja uudelleen pois. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Isän Jumalan rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus on elämässämme koko ajan läsnä.

Me saamme siis turvallisin mielin käydä Jeesuksen eteen, tunnustaa kaikki syntimme ja uskoa, että Jumala antaa ne meille anteeksi Jeesuksen tähden. Me saamme uskoa itsellemme tämän sanan: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18) Siunattua kesää sinulle uskonystävä!

Ajatuksiani Joonan kirjasta

 

Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia teitä rakkaita sisaria ja veljiä. Minulla on ollut tilaisuus viime aikoina tutkia Joonan kirjaa, joka kuuluu ns. pieniin profeettoihin, mutta ei todellakaan ole pieni profeetta siinä mielessä, että Jeesus mm. siteeraa sitä Luukkaan evankeliumin 11. luvussa jakeissa 30-32.

Jumala käski Joonan mennä Niniveen saarnaamaan, mutta Joona lähti karkuun täysin toiseen suuntaan Tarsisiin. Hän matkasi laivassa, joka joutui myrskyyn. Myrsky oli niin kova, että laiva oli uppoamassa. Merimiehet huusivat jokainen omaa jumalaansa avukseen. Kukaan ei voinut kuitenkaan auttaa. Merimiehet heittivät arpaa, kenen syy myrsky oli ja arpa osui Joonaan. He menivät herättämään Joonaa ja Joona sanoi, että hänen Jumalansa on merten ja maitten Jumala, ja että hän on omaa Jumalaansa paossa. Joona pyytää, että hänet heitetään mereen, niin myrsky tyyntyy. Kun Joona heitetään mereen, niin myrsky laantuu heti. Tässä toteutuu sama kuin Jeesuksessa, että oli parempi uhrata yksi kuin että koko laivan miehistö olisi hukkunut. Kun laivan miehistö näki mitä tapahtui, he tekivät parannuksen ja alkoivat uskoa Herraan.

Meripeto nielaisi Joonan. Tämä on vertauskuva siitä, kun Joona oli siellä kolme päivää, niin kuin Jeesuskin kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista, niin samaten Joona sylkäistiin rannalle meripedon vatsasta kolmantena päivänä. Jumala lähetti Joonan uudelleen Niniveen ja hänen tuli julistaa: ”Enää 40 päivää ja Ninive hävitetään.” (Joona 3:4) Tämä oli maailman lyhin saarna. Tässä tulee se, että meidän ei tarvitse pitää kovin pitkiä saarnoja, kun se tulee Jumalasta.

Ninive oli valtava kaupunki. Juutalaisuudessa laskettiin vain 10 000 ja sitten oli 12 sukukuntaa, niin ei voitu laskea kuin 120 000 ja tässä sanotaan, että Ninivessä oli asukkaita enemmän kuin se. Niniven halkaisija oli kolmen päivän kävelymatka eli kaupunki oli valtavan suuri. Joonan saarnan seurauksena niniveläiset kaikki kääntyivät. He olivat pakanoita aivan samoin kuin merimiehetkin ja kaikki he kääntyivät. He uskoivat sanoman omalle kohdalleen.

Se, mikä tässä on merkille pantavaa, on, että Joona meni odottamaan, mitä Ninivelle tapahtuu. Mutta koska niniveläiset kääntyivät, ei sille tapahtunutkaan mitään. Joonalla oli kuuma ja hän pyysi Jumalalta varjoa. Jumala kasvatti risiinikasvin, joka suojasi Joonaa. Seuraavana aamuna mato söi kasvin. Ajattelen, että tuo kasvi kuvaa meidän omaa kunniaa. Joona oli todella vihainen Jumalalle siitä, että kun hän oli saarnannut Niniven kaupungille tuhoa, niin kuinka Jumala sallii sen, että se ei tapahtunutkaan. Jumala sanoo, että etkö ajattele yhtään niitä 120 000 ihmistä ja eläimiä, jotka hän säästi. Tämä Joonan kertomus on tosi syvällinen. Se kertoo meille sen, että Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Aamen.

Hyvää taivasmatkaa!

 

Rakas äitini on päässyt taivaan kotiin 95-vuotiaana. Minulla oli etuoikeus saattaa häntä hänen viimeiset elinviikkonsa ja olen siitä kiitollinen. Haluan tässä kirjoituksessa jakaa joitakin äidin kirjoittamia ajatuksia. Mielestäni ne ovat hyvin puhuttelevia.

Jokaisella meillä on omat ainutlaatuiset kokemuksemme, omat asiamme, oma elämämme. On varmasti hetkiä, jolloin suru peittää kasvot, väsymys vie voiton, suru valtaa kaikki ajatukset. Silloin toivoisi, että vierellä olisi joku, jonka kanssa voisi kysellä kysymyksiä ja joka ymmärtäisi sen huudon, josta ei kuulu pihahdustakaan.

Käsittämätöntä kieltämättä, mutta usein juuri vaikeudet voivat muuttua elämämme voimavaraksi. On hyvä muistaa, että siellä missä omat voimat loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Siellä, missä ymmärryksemme loppuu, siellä saamme eniten tarvita Jumalan apua. Hänen valonsa ympäröi kaiken pimeyden.

Me käymme yhtä matkaa rukoillen kohti taivasta. On määränpäämme yksi ja yksi tie on kaikilla. Se on Jeesus Kristus. Yön, myrskyn vaaroissa, me saamme aamuun luottaa ja laulaa voitosta.

Armahtavaisuus on tarpeellinen asia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei aina edes hurskaus ole lisännyt armon todellisuutta. Kyllä me herätyksenkin saaneet osaamme olla julmia toisiamme kohtaan. Me lyömme toisia, kuten tavataan sanoa, Raamatulla päähän. Piiloudumme omasta mielestämme juuri sen oikean opin taakse, jonka olemme sisäistäneet. Jeesus haluaa meiltä kuitenkin armahtavaisuutta toisiamme kohtaan.

Pitkäperjantain kärsimystapahtuman jälkeen pääsiäinen on ilojuhla. Meillä kaikilla on elämässämme hyvin raskaita aikoja, kuljemme kärsimystiellä. Meidän tiemme eroaa vain siinä, että olemme syntisiä. Jeesus kulki ristin tien synnittömänä sovittaakseen syntimme ja tasoittaakseen kulkuamme täällä. Pääsiäinen on armon, anteeksiantamuksen ja rakkauden juhla. Iloitkaa! Hän on ylösnoussut!

Hyvää taivasmatkaa, rakas äiti!