Laakso vahvistaa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. 4.helmikuuta tuli yhdeksän vuotta siitä, kun kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen tekstin. Ajatukseni oli, että tämä voisi olla lohdutukseksi kaikille, jotka kokevat Jumalan edessä, että he eivät ole onnistuneet. Heille halusin kirkastaa armoa. Silloin rukoilin, että Herra anna jokin merkki, onko tämä oikein, koska blogi sai aluksi paljon vastustusta. Salossa oli vanha kaivos, josta lensi kiviä kymmeniä metrejä ja vesi tuli ulos kaivoksesta. Se oli minulle merkki siitä, että tätä blogia tulee jatkaa ja tuoda esille Jumalan rakkautta.

Haluan tänään tuoda sinulle Daavidin Psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Siihen aikaan kun Daavidkin oli paimen, paimenen piti osata viedä lampaat laaksoon, jossa oli parhaat juomapaikat ja ruohot. Vaikka siellä oli pimeää, koska aurinko paistoi sinne vain ehkä 15 minuuttia päivässä, mutta kuitenkin siellä lampaat vahvistuivat. Sen jälkeen hyvä paimen vei lampaat vuorille paikkaan, jossa oli syötävää ja juotavaa.

Kun me ajatellaan tänä päivänä Jumalan sanaa, niin edelleenkin ihminen, joka on hyvin ahdistunut ja jopa tuomitsee itsensä, niin sellaiselle ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Jeesus ei ole tullut tänne tuomitsemaan vaan armahtamaan. Me saadaan luottaa siihen, että Jeesuksessa meillä on kaikki synnit anteeksi. Aivan niin kuin tuossa Psalmissa sanotaan, että vaikka me olisimme siellä pimeässä laaksossa, niin siellä me juuri olemme vahvistumassa ja nauttimassa Herran hyvyydestä. Herra kasvattaa meitä siellä laaksossa.

Joskus tuntuu, että on ollut laaksossa liian kauan. Minä olen viime aikoina sairastellut aika paljon, ja tuntuu, että onko tässä enää mitään järkeä. Kuitenkin minä tunnen, että Herra tulee minua koko ajan lähemmäksi ja pitää minusta huolen.

Ystävät, me saadaan tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidän pelastajamme ja armahtajamme. Jeesus on antanut meidän kaikki synnit anteeksi. Me saamme luottaa siihen ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Nautitaan Jeesuksen armosta. Aamen.

Vastaanotin auki

 

Puhuimme raamattupiirissä siitä, kun Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.” (Joh 16:7) Jeesuksen täytyi mennä Isän luo taivaaseen, josta hän sitten lähetti Pyhän Hengen maailmaan. Jeesus oli sidottu ihmisruumiin rajoituksiin eikä voinut olla monessa paikassa saman aikaisesti. Pyhä Henki sen sijaan voi olla kaikkialla yhtä aikaa.

Eräs piiriläinen sanoi tähän, että radioaaltojakin on joka paikassa, vaikka emme niitä näe. Tarvitaan radiovastaanotin, jotta nuo aallot sitten muuttuvat ääneksi. Aloimme miettiä tätä meidän ihmisten ja Pyhän Hengen näkökulmasta.

Me ihmiset olemme noita vastaanottimia. Kun vastaanotin on kiinni, emme huomaa Pyhän Hengen läsnäoloa. Kun Pyhä Henki alkaa tehdä työtään meissä ja puhua Jeesuksesta, hän avaa meidän vastaanottimemme. Ensin kanava ei ole oikein kohdallaan, vaan kuuluu pelkkää särinää ja epäselvää ääntä. Tämä aika kestää toisilla kauemmin, toisilla lyhemmän aikaa.

Kun sitten kuulen Pyhän Hengen äänen, hän todistaa, että Jeesus on kuollut juuri minun syntieni vuoksi ja minä saan vastaanottaa tuon anteeksi annon armosta. Minä voin vastaanottaa Jeesuksen elämääni tai sitten laittaa vastaanottimeni kiinni. Pyhä Henki ei pakota ketään uskomaan Jeesukseen. Hän kuitenkin jatkaa työtään toivoen, että jokainen ihminen ottaisi Jeesuksen vastaan omien syntiensä sovittajana.

Kun olemme antaneet Jeesuksen tulla elämäämme, Pyhä Henki jatkaa työtään meissä. Hän on meidän opettajamme, tien näyttäjä ja totuuden kertoja, mutta myös meidän puolustajamme. Välillä kuulemme hänen ohjaustaan selvemmin ja välillä emme ymmärrä tai halua vastaanottaa hänen ohjaustaan. Tärkeintä on, että vastaanotin on päällä, jotta Pyhä Henki voi vahvistaa uskoamme Jeesukseen. Annetaan vastaanottimiemme olla päällä, jotta Pyhä Henki voi meitä tänä päivänäkin auttaa ja johdattaa. Siunattua päivää sinulle.

Kapteeni laivassa

 

Rauhaa ja armoa rakkaat blogin lukija. Kuuntelin erästä ohjelmaa, jossa haastateltiin laivan kapteenia, joka ohjasi laivaa Itämerellä, jossa on paljon karikkoja. Häneltä kysyttiin, miten hän tuntee kaikki karikot, ettei hän aja niihin? Kapteeni vastasi, ettei hän juurikaan tunne karikkoja, vaan hän tuntee navigoinnin avulla, (navigointi tarkoittaa alun perin merenkulkua) suuntimella ja karttojen avulla turvallisen laivaväylän. Laivan kapteenia eivät karikot kiinnostaneet ollenkaan.

Minua jäi mietityttämään muutamat kristityt, joiden kanssa olen keskustellut. Kun heille puhuu armosta, että Jeesus on heidän kaikki synnit sovittanut, niin he mielellään puhuvat siitä, kuinka perkele heitä kiusaa ja mitä perkele tekee. Meidän tulee ymmärtää kristittyinä se, että meidän ei tulisi seurata, mitä perkele tekee tai on tekemättä, vaan meidän tulee seurata Jeesusta. Aivan niin kuin yksi tuttavani sanoo, että kun hän illalla rukoili Jeesusta elämäänsä niin aamulla hänelle tuli Jeesuksen tietoisuus ja elämä.

Silloin kun meillä on Jeesus tie, totuus ja elämä, se on sitä, että Pyhä Henki kirkastaa meille meidän tien ja matkan. Ennen kaikkea se, että me saamme luottaa kaikki meidän synnit anteeksi annetuiksi. Meidän ei tule seurata sitä mitä vihollinen tekee tai kuiskii meille. Meidän ei pidä antaa minkäänlaista valtaa sille, vaan luottaa siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Se on meidän turvamme.

Haluan sinua ystävä rohkaista tänä hetkenäkin, että Jeesus on kaikki sinun syntisi pessyt pois. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo omalle kohdalle. Aamen.

Huolenpito

 

Elämme loppiaisen aikaa. Minulle tuon päivän viesti on erityisesti Jumalan huolenpito. Jumala käytti rikkaita oppineita miehiä turvaamaan Poikansa lapsuuden ja kasvun. Nuo miehet tulivat etsimään juutalaisten kuningasta ja lopulta tähden opastamana löysivätkin hänet. He tulivat hyvin iloisiksi, heittäytyivät maahan kumartaen Jeesusta ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. (Matt. 2)

Miehet olivat kuitenkin ensin etsineet syntynyttä kuningasta Herodeksen palatsista. Katala Herodes oli pyytänyt heitä tulemaan takaisin hänen luokseen, kunhan olivat löytäneet lapsen. Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo ja niin nämä menivät kotiinsa toista tietä. Seuraavana yönä Jumala sanoi Joosefille, että tämän tulee ottaa Maria ja Jeesus mukaansa ja paeta Egyptiin, koska Herodes aikoo surmata lapsen. Joosef lähti matkaan heti yöllä ja näin he pääsivät pakoon sotilaita, jotka tulivat Betlehemiin tappamaan kaikki alle kolmevuotiaat pojat.

Joosef joutui olemaan perheensä kanssa Egyptissä niin kauan kunnes Herodes oli kuollut. Vasta sitten Jumala antoi heille luvan palata. Vaikka Joosef oli puuseppä ja pystyi sitä työtä tekemään myös Egyptissä, niin elannon hankkiminen perheelle oli varmasti ainakin alussa hankalaa. Jumala oli kuitenkin järjestänyt tämänkin asian tietäjien antamien arvokkaiden lahjojen avulla. Niiden turvin Joosef pystyi hankkimaan perheelleen asunnon ja ruokaa.

Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät ja Jumalan täytyi huolehtia, että Jeesus jää eloon ja saa kasvaa aikuiseksi. Minulle nämä tapahtumat kuitenkin puhuvat laajemminkin Jumalan huolenpidosta. Hän tuntee jokaisen lapsensa elämän ja kaikki haasteemme. Rukouksessa saamme puhua Jumalalle kaikki asiamme ja olla varmoja siitä, että hän kuulee. Me emme välttämättä saa vastauksia heti emmekä ollenkaan aina sellaisessa muodossa kuin itse haluaisimme. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että kun Jeesus on sovittanut syntimme, me olemme matkalla iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä ja hän pitää huolen, että me selviämme tämän elämän matkan uskossa pysyen. Siunattua vuotta sinulle Jumalan huolenpidossa!