Usein käyn kirkossa sunnuntaisin. Kaipaan jo sinne, jos en ole pitkään aikaan ehtinyt. Messun osa-alueet puhuttelevat ja Raamatun lauseet, saarna, rukoukset, virret, musiikki koskettavat. Lopuksi vielä ehtoollisella saan syntini anteeksi Jeesuksen sovitustyön takia. Hän kuoli ristillä ja kantoi näin kaikki meidän syntimme. Hän pyysi jakamaan leipää ja viiniä Hänen muistokseen yhteisellä aterialla, ehtoollisella. Saamme lähteä kirkosta siunattuna ja keveämmin mielin.
Sanoilla ja kaikella on suuri merkitys ja aina jokin asia jotenkin selviää, kirkastuu, kun Jumala puhuu sanansa ja kaiken muun kautta. Kirkossa on hetki tai pala taivasta: rauhaa ja rakkautta. Itse en ajattele, että kokemukset ovat kiinni niistä ihmisistä jotka siellä palvelevat, vaan Jumala puhuu sanansa kautta, jota siellä luetaan ja lauletaan. Toki juuri ihmistenkin kautta saamme kokea Jumalan huolenpidon ja rakkauden messussakin.
Hyvin vanhassa pyhäkoululaulussa paimenpoika lauloi: metsä kirkkoni olla saa, voin tällain palvella Jumalaa ...tai jotain sinnepäin. Ajatus on tuttu, sillä useinhan kohtaamme Vapahtajamme luonnon keskellä hiljaisuudessa, kauneudessa. Hänethän voi kohdata missä vain ja milloin vain. Hän lähestyy sinua tässä ja nyt katsoen hyväksyvästi ja rakastavasti. Paikalla ja ajalla ei ole merkitystä.
Monet menevät joulukirkkoon ja kirkko on silloin koristeltu. On kuusi ja kynttilöitä ja kaunis seimiasetelma. Kaikki tämä on tehty ilosanoman vuoksi, sillä meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus. Hän vapauttaa meidät synneistämme ja pelastaa meidät. Paras lahja, jonka olemme Isältämme saaneet. Ylistys ja kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.
Eräs öinen joulukirkko on jäänyt mieleeni, kun tähtitaivaan alla lauloimme: maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas......Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi!
Toivon kaikille joulurauhaa ja iloa ilosanoman johdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti