Portti taivaaseen

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään pohtia Raamatun kohtaa, jossa sanotaan näin: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt. 7:13-14) Tässä on vakavasta asiasta kysymys, kun puhutaan laveasta tiestä, joka vie kadotukseen. Meistä jokainen ymmärtää sen, mitä se tarkoittaa. Iankaikkisesta kadotuksesta, tuskasta ja vaivasta, mihin ihminen joutuu, sieltä ei ole paluuta.

Aluksi kuitenkin puhutaan portista ja tiestä, jotka vie elämään. Minä ajattelen, että ahdas portti ja kaita tie on Jeesus, usko Jeesukseen. Jumalan Poika on meidän jokaisen puolesta tullut tänne maan päälle ja sovittanut meidät. Kyse on siitä, että me otamme Jeesuksen tarjoaman lahjan vastaan. Jeesus on uskon antaja ja jokainen, joka sitä armoa pyytää, saa sen. Meidän täytyy tulla sellaiseen tilaan, että me olemme omasta puolestamme kelvottomia menemään Jumalan eteen. Meillä ei saa olla mitään omia hyviä tekoja. Luonnostaan ihminen menee Jumalan eteen sillä tavalla, että on tehnyt paljon hyvää, auttanut köyhiä, antanut keräyksiin rahaa, auttanut kolaripaikalla jne. Ihminen niin mielellään näkee itsessään jotain hyvää. Mutta mikään hyvyys ei pelastus asiassa auta. Ainoastaan se, että me uskomme syntisinä Jeesuksen omalle kohdalle. Se on se ahdas portti. Meidän on niin vaikea syntisenä uskoa. Mutta me saamme kuitenkin vastoin omia tuntemisia uskoa itsemme armosta autuaaksi ja luottaa, että Jeesus on juuri minun puolestani kuollut.

Joissakin hengellisissä piireissä on opetettu, että kaita tie on vähän niin kuin kävelisi katon harjalla, jossa täytyy kävellä tarkasti, ettei vaan astuisi harhaan synnin tielle. Voitte kuvitella, että jos uskovan elämä olisi kuin katonharjalla kävelyä, niin ei syntisyytensä tunteva ihminen siellä pysyisi. Mutta ajatellaanpa tämä siihen viitekehykseen, jossa Jeesus sen puhui eli kaita tie on siellä vuoren solassa eikä sieltä voi mihinkään pudota. Jos me lähdemme sieltä oikealle tai vasemmalle puolelle, niin se on meidän tietoinen päätöksemme lähteä nousemaan niitä vuoren rinteitä. Ajattelen, että oikealla puolella on hyviin töihin tukeutuminen ja vasemmalla puolella on julkisyntinen meno. Näissä molemmissa tilanteissa ihminen kyllä tietää jättäneensä Jeesuksen ja lähteneensä kaidalta tieltä pois kiipeämään omaa tietään.

Jeesus ei laita meitä sellaiselle tielle, josta helposti putoaa. Saamme luottaa siihen, että olemme jo menneet ahtaasta portista, kun uskomme Jeesuksen syntiemme sovittajaksi. Jeesus on se rakkauden portti ja hän on kaikessa rakkaudessaan meidän syntimme sovittanut. Me saamme kulkea levollisesti tällä Jeesus-tiellä, jossa oma yrittämisemme on poissa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen