Lapsen asemassa

 

Luin tässä aamulla minulle niin rakkaaksi tullutta Galatalaiskirjettä. Galatian seurakunnassa oli se tilanne, että kun Paavali oli lähtenyt Galatiasta, sinne tuli valeapostoleita, jotka alkoivat vaatia, että Galatian kristittyjen täytyisi kääntyä myös juutalaisiksi. Nämä vaativat ihmisiä olemaan samaan aikaan kristittyjä ja lain täyttäjiä. Tähän tilanteeseen Paavali puuttui hyvinkin ankarin sanan kääntein.

Luvussa 4 Paavali kirjoittaa: ” Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta, vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti.  Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (jakeet 1-4)

Tässä on kysymys siitä, kuinka Jeesus on meidät vapauttanut lain alaisuudesta. Tuohon aikaan Rooman valtakunnassa oli ns. kasvattajaorjia, luotto-orjia, jotka olivat isännän valvonnan alla. Näiden luotto-orjien tehtävänä oli kasvattaa lapsia siihen asti, kunnes isäntä katsoi, että lapsena olon aika on päättynyt. Se oli nimenomaan talon isännän päätös.

Kun Paavali puhuu tässä alkeisvoimista, niin se oikeastaan tarkoittaa tässä yhteydessä lakia, joka on asetettu meidän ihmisten sydämiin. Tuo laki on sellainen niin kuin maallinenkin laki, että me kyllä tiedämme, kun me teemme väärin oli meillä uskoa tai ei. Hengellisen lain alta Jeesus halusi pelastaa ihmiset, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että yksin armosta me saamme syntimme anteeksi. Me emme enää olisi sellaisia, että olisi ikään kuin kahdet raiteet taivaaseen, vaan jos me tahdomme lakia noudattaa, silloin me olemme vielä lain alla. Jos me taas tahdomme uskoa Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle, niin silloin me olemme Jeesuksessa uskovia ja taivaaseen menossa.

Tänä päivänäkin olen saanut kuunnella sellaisia asioita, että jossain ryhmässä on aluksi kehuttu, kuinka olet uskovainen, mutta sitten on alettu esittää vaatimuksia, jotka pitää täyttää ollakseen oikeassa uskossa. Eräs ystävä kertoi omista opiskeluajoistaan, että hänen oli uskovien opiskelijoiden ryhmässä pitänyt keksiä itselleen sellainen päivä, jolloin hän oli Jeesukselle syntynyt. Näin me tavallaan pilataan Jeesuksen armotyö. Meidän ei pidä kehittää mitään omaa eikä mitään systeemiä, vaan meidän tulee tänä armonpäivänäkin uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Tässä on tie

 

Olin menossa paikkaan, jonka sijainnista en ollut varma ja siksi laitoin osoitteen navigaattoriin. Koko matkan se kertoi minulle, milloin piti kääntyä ja kuinka pitkän matkan piti kyseistä tietä ajaa. Sitten se myös kertoi minun olevan perillä.

Toisinaan ajattelemme, että Jumala ohjaa tätä elämäämme kuin navigaattori: Hän kertoo meille, milloin pitää risteyksestä kääntyä ja myös sen, jos valitsemme väärän tien. Useita kertoja olen kuullut ajatuksen, että Jumala on johdattanut jollekin ihmiselle ne sairaudet ja muut vastoinkäymiset, joita hänellä on elämässään. Tätä olen miettinyt paljon viime aikoina. Mitä tarkoittaa Jesajan sana: ”Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: -- Tässä on tie, kulkekaa sitä.” (Jes. 29:21)

Minun on vaikea ajatella, että omat väärät valintani olisivat Jumalan minulle valitsema tie. Monista valinnoistani ymmärrän jälkikäteen, että Jumala on puhunut omalle tunnolleni ja koettanut sanoa, että olen valitsemassa väärän tien. Mutta väärän valintani jälkeenkään hän ei ole minua hylännyt. Toki monet elämämme vastoinkäymiset eivät johdu omista vääristä valinnoistamme, vaan ne ovat tässä maailmassa elämiseen liittyviä onnettomuuksia ja haasteita.

Jeesus sanoo itsestään, että hän on tie, totuus ja elämä eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin hänen kauttaan. (Joh. 14:6) Ajattelen, että myös tuo Jesajan kirjan kohta puhuu samasta asiasta. Pyhä Henki pitää meidät oikealla tiellä, Jeesus-tiellä. Kun me sillä tiellä pysymme, saamme elää iankaikkista elämää Jumalan yhteydessä. Kerran koittaa aika, jolloin ei ole enää matkaa vaikeuttavia asioita eikä vääriä valintoja, mutta tässä ajassa niitä on.  Ne eivät kuitenkaan tarkoita, että olisimme väärällä tiellä. Kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, olemme oikealla tiellä.

Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Häneen (Jeesukseen) uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.” (Ef 1: 13-14) Pyhä Henki on meidän matkaoppaamme, mutta ennen kaikkea hän on vakuutemme iankaikkisesta elämästä. Kuljetaan siis luottavaisin mielin tätä elämämme matkaa. Meillä jokaisella on omanlaisemme tie. Tärkeintä on, että se on Jeesus-tie.

Testamentti

 

Kun tänä aamuna heräsin, katselin Raamattua. Minulla on pöydällä erilaisia Raamattuja ja yhdessä niistä lukee Uusi Testamentti. Siitä minulle tuli mieleeni, että Uusi Liitto ja Uusi Testamentti ovat sanana ihan sama. Kun me luemme testamenttia, niin testamentin antajan on täyttynyt kuolla. Se pätee myös näihin hengellisiin asioihin. Uusi testamentti, Uusi liitto on hyvin rikas ja se on testamentti juuri minulle.

Testamentti on sellainen, että kun luonnollinen kuollut ihminen on sen kirjoittanut, sitä ei voi muuttaa. Sama se on Jumalan Pojan testamentissa, jonka hän on meille jättänyt. Me emme voi sitä muuttaa. Jeesus lupaa testamentissaan, että yksikään, joka uskoo häneen, ei joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän.

Meistä jokainen ymmärtää, että kukaan meistä ei voi lisätä mitään tuohon testamenttiin. Siitä todistaa koko Raamattu. Jeesus yritti fariseuksille todistaa, kuinka on tullut uusi aika, mutta nämä eivät pystyneet sitä millään ymmärtämään.

Jos me saamme joltain sukulaiselta testamentin, niin me emme voi siihen mitään lisätä emmekä me voi tehdä sitä tyhjäksi. Se testamentti siirtyy sellaisenaan meille. Mutta aivan niin kuin Jeesuksenkin testamentissa on se, että meidän täytyy uskoa hänen sovintotyönsä omalle kohdallemme, niin myös maallisessa testamentissa voi olla jokin ehto. Jumalan testamentissa ei todellakaan ole mitään muuta ehtoa kuin se, että se täytyy ottaa vastaan. Se on ikään kuin vakuutus siitä, että meillä on kerran iankaikkinen elämä taivaassa. Se on niin suurta ja lohduttavaa, että siihen ei ole mitään muuta sanottavaa kuin se, että meidän tulee rohkaista toinen toisiamme uskomaan. Yksin armo meitä ihmisiä täällä kuljettaa. Pyhä Henki, Armon Henki kehottaa meitä katsomaan Jeesusta ja hänen sovintokuolemaansa. Se on se testamentin sanoma meille.

Ystävät, me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa tämä testamentti, Jeesuksen sovintokuolema, omalle kohdalle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Aamen.

Lupausten Jumala

 

Havahduin tällä viikolla oikein erityisesti siihen, että Raamattu on täynnä Jumalan lupauksia. Vanhassa Testamentissa kerrotaan monista ihmisistä, jotka toimivat Jumalan lupausten ohjaamina. Siellä on myös paljon lupauksia tulevasta Messiaasta eli Jeesuksesta. Koko Raamattu on täynnä lupauksia, jotka koskevat Jumalan toimintaa meidän, hänen lastensa, elämässä. Jesajan kirjan luvussa 46 sanotaan: ”Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti! Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes. 46:3-4)

Lupaukset täytyy ottaa uskolla vastaan ja luottaa, että lupauksen antaja pitää sen, minkä hän on luvannut. Jumala pitää varmasti lupauksensa, mutta ratkaisevaa on, perustammeko me elämämme hänen lupaustensa varaan vai johonkin muuhun.

Jumalan tärkein lupaus on syntien anteeksi saaminen Jeesuksen sovintotyön kautta. Tämän maanpäällisen matkan ajaksi Jumala on luvannut meille Pyhän Hengen, joka opettaa meitä tuntemaan Jeesusta. Hän myös auttaa meitä uskossa vastaanottamaan Jumalan lupaukset. Ilman Pyhää Henkeä me emme ymmärrä Jumalan lupauksia oikein. Esimerkiksi tuon Jesajan kirjan kohdan joku voi ajatella tarkoittavan sitä, että jos Jumala kantaa, elämässä ei voi tapahtua mitään pahaa. Kun sitten kuitenkin pahoja asioita tapahtuu, Jumalaa pidetään epäluotettavana. Jumala lupaa kuitenkin nostaa ja kantaa ja pelastaa koko elämämme ajan kaikissa tilanteissa, niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Jotkut Raamatun lupaukset kantavat meitä erityisesti vaikeina hetkinä. Minulle yksi tuollainen lupaus on Roomalaiskirjeen luvussa 9: ”…ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 9:39) Onko sinulla jokin kohta, joka kantaa sinua aivan erityisesti? Jos haluat, voit kirjoittaa sen kommentteihin.

Me saamme tänäänkin jäädä turvallisella mielellä Jeesuksen armon varaan, tuntui miltä tuntui. Hän lupaa olla kanssamme maailman loppuun asti ja iankaikkisesti.

Ihmeet ja usko

 

Rauhantervehdys kaikkiin koteihin ja kaikille blogin lukijoille. Rauhantervehdyksellä tarkoitan juuri sitä, että Jeesus Kristus on se meidän rauhan lähde, josta me saamme voiman. Minulla on viime aikoina ollut mielessä se, että jos me saamme hyvää ruokaa syötäväksi. Sitten siihen tulee ystävä, joka sanoo, että saat siitä vielä paremman, jos laitat siihen sokeria. Jos sitten teemme sillä tavalla, niin se herkullinen ruoka ei enää olekaan herkullista, vaan se on mennyt pilalle. Tarkoitan tällä vertauksella sitä, että Jumalan armoon me emme voi lisätä mitään, ei edes mitään hyviä asioita. Ne voivat kyllä toisessa kohtaa olla hyviä asioita, mutta sovintotyöhön niitä ei voi millään tavalla liittää.

Yksi tällainen asia on ihmisten parantaminen silloin, jos ihmeistä tulee uskomme pääkohta ja Kristus jää sivuun; Kristus, joka on antanut meille kaikki synnit anteeksi. Siitä puuttuu se, miksi Jeesus on tullut eli meidän syntiemme tähden. Luen Luukkaan evankeliumin luvusta 10 jakeen 20: ” Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.” Kristityn todellinen ilon kohde on siinä, että me saamme syntimme anteeksi ja meidän nimemme on taivaan kirjassa.

Meidän täytyy ymmärtää se, että tänä päivänä on monenlaista eksyttävää opetusta siitä, kuinka saadaan sairauksia parannettua ja tehtyä kaikenlaisia ihmeitä. Itse ajattelen niin, että Jeesus tekee myös tänä päivänä ihmeitä, mutta varsinainen evankeliumi ei saa koskaan perustua ihmeisiin. Joku on joskus sanonut, että myös uskosta osattomat voivat saada ihmeitä tehtyä, kun he käyttävät Jeesuksen nimeä. Jeesuksen nimi on niin voimallinen. Todellinen armo on kuitenkin Jeesuksen sovintotyössä ja se on ainoa, johon me voimme turvata.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu.