Ystävyys

 

Rakas ystäväni soitti minulle yhtenä iltana. Juttelimme molempien arjesta, mutta aivan erityisesti mieleeni jäi se, miten me molemmat olemme kiitollisia, että on ystävä, jonka kanssa voi olla täysin oma itsensä. Tämä ystävyys on antanut meille rohkeutta myös muiden ihmisten kanssa olemiseen sellaisina kuin olemme.

Puhelun jälkeen aloin miettiä ystävyyttä enemmän. Ystävyys ei koskaan ole yksipuolista. Meillä voi olla paljonkin tuttavia, joiden kanssa vietämme aikaa eri yhteyksissä. Me myös saatamme pitää jostain ihmisestä todella paljon, mutta tuo toinen ei ole valmis ystävyyteen vaan tuttavuus riittää hänelle. Rakkauskin voi olla yksipuolista, mutta ystävyys ei voi olla.

Sitten minulle tuli mieleen, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumin luvussa 15 jakeessa 15: ” En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” Yhteistä aikaa viettäessään Jeesus oli opettanut lähimmille opetuslapsilleen kuka hän on ja miksi hän oli maailmaan tullut. Nyt Jeesus sanoo heitä ystävikseen.

Ystävyys voi syntyä nopeasti, mutta se ei säily, ellei sitä pidä yllä. Meillä voi toki olla esimerkiksi lapsuuden ystävä, jonka näemme vuosikymmenien jälkeen ja kohtaamisessa on valtava ilo. Ystävyys ei kuitenkaan tuo elämäämme sitä tukea ja turvaa, jota sen on tarkoitus tuoda, ellemme pidä säännöllistä yhteyttä.

Jeesuksella on elämässämme monenlaisia rooleja. Ennen kaikkea hän on syntiemme sovittaja, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Jokapäiväisessä elämässämme Jeesus kuitenkin haluaa olla myös ystävämme. Kun vietämme Jeesuksen kanssaan aikaa, opimme tuntemaan häntä yhä paremmin. Jeesus voi tuoda elämäämme sitä läsnäoloa, turvaa, tukea ja iloa, jota ystävä tuo. On toivottavaa, että jokaisella ihmisellä olisi ainakin yksi hyvä ystävä, jonka kanssa voi avoimesti jakaa elämäänsä. Mutta vaikka sinulla ei tuollaista ystävää olisikaan, niin Jeesus kuitenkin on sinun ystäväsi. Hänen kanssaan voit jakaa koko elämäsi juuri sellaisena kuin se on. Jeesukselta meidän ei tarvitse salata mitään. Hän on antanut henkensä meidän puolestamme ja sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh. 15:13) ja sen Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Ollaan turvallisella mielellä ja jatketaan elämäämme Jeesus-ystävämme kanssa.

Vain yksi kiittää

 

Armoa ja rauhaa meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Kiitän teitä kaikkia blogin lukijoita, että olette olleet meitä kannustamassa ja rukoilemassa meidän puolestamme, että me jaksaisimme näitä blogitekstejä kirjoittaa. Kiitos myös kannustavista viesteistä. Vaikka kiitos kuuluu aina Jumalalle, niin kyllä se kirjoittajan mieltä nostaa, kun saa kuulla, että jollekin on jostain tekstistä ollut suuri apu.

Tänään ajattelin kirjoittaa sunnuntain evankeliumitekstin pohjalta, joka on Luukkaan evankeliumin luvussa 17, jakeissa 11-19. Siinä 10 spitaalista tulee Jeesusta vastaan ja huutaa, että Herra auta meitä. Jeesus käskee heidän mennä näyttäytymään papille. Matkalla papin luokse he huomaavat puhdistuneensa. Vain yksi heistä palaa Jeesuksen luo ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on puhdistunut.

Minulle tämä kohta kertoo, kuinka Jeesus on kyllä meidät kaikki puhdistanut, mutta vain harva ymmärtää, että siellä on Jumalan työ takana ja Jeesus on puhdistanut meidät kaikesta syntikuormasta, kaikesta maan vaivasta ja kuinka Jeesus hoitaa meitä. Ajattelen, että tämä samarialainen ymmärsi sen. Spitaalisethan olivat yhteiskunnan ulkopuolella ilman mitään oikeuksia ja arvoa. Tämä yksi heistä, joka oli samarialaisena vielä alempaa kastia, niin hän tuli Jeesuksen luo. Tässä on sellainen syvällisempi merkitys, että tänä päivänäkin ihmiset, jotka ymmärtävät oman syntisyytensä ja mistä kaikesta Jumala on meidät pelastanut antamalla syntimme anteeksi, niin kyllä meidän mieli ja tahto on kiittää Jumalaa.

Arkipäivässä usein huomaa, kuinka Jeesus huolehtii asioista. Kun vastaan tulee tiukka paikka ja laittaa Jumalan puoleen huokauksen: Herra auta minua! niin kohta huomaa, että asia menee niin kuin Jumala oli sen tahtonut. Me saamme ystävät kiittää siitä, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Hän on parantanut meidät syntisairaudesta, että meidän ei tarvitse synnissä enää valittaa, vaan me saamme luottaa, että syntiä ei enää ole. Se on upotettu armon mereen, johon ei kellään ole onkimisoikeutta. Tämän kun me ymmärrämme, niin emme voi mitään muuta kuin kiittää.

Muistan omasta nuoruudestani, kun kävin seuratilaisuuksissa, jossa oli iäkkäitä, sota-ajan kärsineitä ihmisiä. He olivat monestakin syystä hyvin ahdistuneita. Näissä seuratilanteissa he saattoivat alkaa suurella äänellä kiittää Jumalaa. Se kertoo, kuinka nämä ihmiset saivat kokea taivaallista armoa jo täällä maan päällä. Tuo Jumalan kiittäminen oli oikein sydäntä riipaisevaa. Ystävät, me saamme tänä päivänäkin kiittää sydämessämme Jeesusta, että hän on meidät sovittanut. Mennään tämä päivä ja kaikki meidän päivämme sillä kiitoksella, että me saamme luottaa Jeesuksen armoon. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Puhdasta sanaa

Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Katselin Areenasta ruotsalaista viihdeohjelmaa, jossa isä antoi lapsille mahdollisuuden tehdä ruokaa, kun äiti oli reissussa. Lapset tekivät ruuan ja kutsuivat sitten isän syömään. Kukaan heistä ei kuitenkaan pystynyt ruokaa syömään, koska se oli niin pahaa. Isä kysyi tyttäreltään, mitä tämä oli laittanut ruokaan. Tytär kertoi, että hän oli laittanut siihen kaikkea, mistä piti: suklaata, ketsuppia, majoneesia ja monta muuta, mistä hän tykkäsi. Jokainen ymmärtää, että ruoka oli mennyt pilalle. Vaikka yksittäisinä asioina nuo ainesosat olivat hyviä, niin yhdessä ne eivät enää olleetkaan hyvää.

Olen tässä viime aikoina jälleen miettinyt Galatalaiskirjettä, jossa Paavali on tuonut hyvin selkeästi esille, että evankeliumi on sellainen asia, johon ei voi sotkea yhtään mitään. Se on niin hyvä ja maukas, että jos siihen laittaa jotain lisää, omia tekoja tai mitään muuta, niin se on pilalla.

Galatalaiskirjeen historia on se, että Galatiaan tuli valeapostoleita, jotka alkoivat Paavalin lähdettyä sieltä pois opettaa, että evankeliumi on kyllä hyvä, mutta sen jälkeen, kun olette ottaneet Jeesuksen elämäänne, teidän täytyy alkaa noudattaa juutalaisia tapoja ja ympärileikkauttaa itsenne. Tähän Paavali joutui kovalla kädellä puuttumaan, ettei evankeliumi menisi pilalle.

Olen huomannut että eräskin ystävä, jonka kanssa olen paljon viettänyt aikaa ja olen ajatellut, että hänellä on evankeliumi hyvin kirkkaana. Kun hän sitten on käynyt tietyissä hengellisissä piireissä, on häneltä ikään kuin evankeliumi kadonnut ja sieltä alkaa taas tulla se vanha vaatimus, että täytyy tehdä sitä ja sitä, kun on evankeliumin käsittänyt.

Kun ajattelemme esimerkiksi omenapuuta, niin se tuottaa omenoita sen kummemmin ajattelematta sitä. Sama se on kristityllä ihmisellä, jolla sydämessä on elävä usko, niin hän ilman mitään pinnistelyjä tuottaa hyvää hedelmää. Nuo hedelmät ovat nimenomaan suhteessa lähimmäiseen. Ne eivät ole mitään vaatimuksia, vaan tulevat luonnostaan.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt puhtaaksi. Hänen sovintoverensä riittää meille kaikille. Aamen.

Kunnioitus

Raamattupiirissämme luemme tällä hetkellä Johanneksen evankeliumin lukua 12. Siinä on kohta, johon en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Jeesus puhuu hänen seuraamisestaan. Jakeessa 26 sanotaan: ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.” Se, mikä minua tässä hämmästytti, on tuo, että Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee Jeesusta.

Luulen, että useimmille teistäkin tulee ensin mieleen, että meidän ihmisten tulee kunnioittaa Jumalaa ja näin se onkin. Kun paholainen kiusasi Jeesusta, Jeesus vastasi: ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.” (Matt. 4:10) On kuitenkin valtava ilo, että myös Jumala kunnioittaa niitä, jotka Jeesus on pelastanut ja jotka palvelevat Jeesusta.

Aloin miettiä tuota kunnioittamista enemmän ja tällaisia asioita minulle tuli mieleen. Kunnioittaminen on toisen arvostamista. Tämä arvostaminen näkyy käytännön toimissa ja puheessa. Kunnioitamme toista myös kuuntelemalla häntä ja haluamalla oppia ymmärtämään häntä. Kunnioituksen vastakohta voisi olla vaikkapa halveksunta.

Kunnioitus on hyvässä ihmissuhteessa tosi tärkeä asia ja sitä se on myös jumalasuhteessamme. Me voimme osoittaa Jumalalle kunnioitusta ottamalla vastaan Jeesuksen valmistaman syntien sovituksen ja kiittämällä häntä siitä. Jumalan kunniaksi me palvelemme toinen toisiamme niillä lahjoilla, jotka meille on annettu. Jumalan kunniaksi me myös rakastamme itseämme ja huolehdimme itsestämme. Kunnioituksen perusta on rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37-39)

Me pelastumme yksin armosta Jeesuksen sovintotyön tähden. Pelastettuina me saamme jatkaa elämäämme Jeesuksen seuraajina ja palvelijoina sillä paikalla, missä olemme. Koska Jumala kunnioittaa meitä tässä asemassa, niin harjoitellaan mekin Jumalan, itsemme ja toinen toisemme kunnioittamista rakastamalla, arvostamalla ja huomioon ottamalla. Ole siunattu, sinä Jumalalle rakas!

Jeesus armon tuoja

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Ajattelin tänään pohtia sellaista asiaa, kun aikanaan oli farisealainen puolue. Fariseukset koostuivat sellaisista ihmisistä, jotka olivat maallikkoja ja halusivat tosissaan noudattaa juutalaisia säännöksiä. He olivat näissä isäinsäännöissä aivan ehdottomia. He olivat niin omaan itseensä kääriytyneitä ja hyvän tekemiseensä katsovia, että he eivät huomanneet Jeesusta.

Jeesus, joka paransi syntisiä ja sairaita ja huomioi kaikki vähäosaiset, niin se oli heistä aivan kauheaa. He ajattelivat, että jos Jeesus vain tietäisi, esimerkiksi siitä syntisestä naisesta, millainen tuo nainen oli, niin ei Jeesus hänen kanssaan olisi. Omassa pyhyydessään fariseukset eivät tajunneet, mitä varten Jeesus oli tullut. Jeesus oli tullut syntisiä varten ja sovittamaan meidän kaikkien synnit.

Olen myös ajatellut, kuinka Aatamista ja Eevasta alkaen ensimmäinen ajatus oli tehdä hyvää, tulla ikään kuin Jumalalle apumieheksi, kun tulee tietämään hyvän ja pahan. Eeva ajatteli omenaa syödessään, että tämä on Jumalan tahto. Kun käärme houkutteli, että onko Jumala todella sanonut. Eeva oli kuullut Jumalan kiellon Aatamilta ja näin oli ihan järkeen käyvää, että kyllä Jumala varmasti haluaa, että hänkin tulee tietämään hyvän ja pahan, että hän voisi tehdä vain sitä hyvää. Ehkäpä Eevalla oli tämän kaltainen ajatus.

Niin se on ystävät tänä päivänäkin, että meillä on halu kelvata Jumalalle parempana kuin me olemmekaan. Meillä on halu siihen, että me olisimme hyviä. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää, että meistä ei tule tässä ajassa hyviä eikä omasta puolestamme Jumalalle kelpaavia, vaan ainoastaan Jeesuksen sovintokuoleman kautta me kelvataan.

Ollaan ystävät tänäkin päivänä hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Muistetaan, että ei ole niin suurta syntistä, jota Jumala ei armahda. Jeesus on tullut kaikkein suurimmankin syntisen puolesta tänne maan päälle. Me saamme luottaa, että Jeesuksen armo riittää. Me saamme turvautua Jeesukseen. Kun me uskomme Jeesuksessa syntimme anteeksi, niin siitä me saamme voiman tälle tielle ja matkalle. Meidän tulee myös muistaa se, että Jeesus ei tullut ketään pelastamaan rakkauden kautta vaan oman sovintoverensä kautta, joka todella on myös rakkaus. Sovintoveri on se, joka on meidät pessyt puhtaaksi. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Sana oli alussa

 

Jumalan armolla ja rauhalla tervehdin kaikkia rakkaita blogin lukijoita. Olen viime aikoina miettinyt sellaista asiaa, kun on monenlaista ennustajaa, mitä maailmassa tulee tapahtumaan. Näitä ennustajia ja monenlaista profetiaa on tietysti ollut aina. Meidän täytyy kaikki tällaiset profetiat koetella. Meille on kuitenkin Raamattuun jätetty se sana ja Sana on itse Jeesus. Me saamme luottaa, että tapahtuu juuri niin kuin hän tahtoo.

On myös usein ollut keskustelua, kuinka kauan tämä maapallo on ollut olemassa. Joku on sitä mieltä, että tämä on ollut 6000 vuotta. Itse ajattelen, että sillä ei ole mitään väliä vaikka tämä olisi miljardeja vuosia vanha. Johanneksen evankeliumin luvussa 1 jakeessa 1 sanotaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Jumalalla on ihan toiset ajat ja merkitykset, mutta ensimmäisenä on kuitenkin ollut Jeesus. Se käy tässä selkeästi esille. Luku jatkuu: ” Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.”

Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus on silloin ensimmäisenä, vaikka miljardi vuotta sitten, ollut jo täällä ja hän on luonut tämän maailmankaikkeuden. Meidän ei tule laskea vuosia eikä aikoja, vaan me voimme luottaa, että minkä Jeesus on luonut, niin hänen päivänsä on silloin kun on hänen aikansa. Se on varmaa, että Jeesuksen toinen tuleminen on lähempänä kuin mitä se on ollut tuhat vuotta sitten tai vaikkapa eilen.

Meillä ihmisillä on kova halu tietää asioita etukäteen. Se on meille sellainen luontainen tarve. Jumala ei ole kuitenkaan tarkoittanut, että me tietäisimme aikoja tai hetkiä. Tietenkin me ajan merkeistä voimme päätellä, että aika on lähellä. Meidän oma lähtömme tästä ajasta ikuisuuteen voi kuitenkin olla paljon lähempänä ja meidän tulee vain sitä katsoa, että meillä olisi sellainen mieli ja usko, että Jeesus on kaikki minun syntini pessyt pois.

Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, ettei minulla ole mitään muuta turvaa kuin uskoa armosta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Se on ainut turva. Niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, meidän on turha laskea mitään aikoja ja pohtia sellaisia asioita, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että Jeesus oli ensimmäinen ja Jeesus on viimeinen. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus pitää omistaan huolen. Aamen.