Vain yksi kiittää

 

Armoa ja rauhaa meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Kiitän teitä kaikkia blogin lukijoita, että olette olleet meitä kannustamassa ja rukoilemassa meidän puolestamme, että me jaksaisimme näitä blogitekstejä kirjoittaa. Kiitos myös kannustavista viesteistä. Vaikka kiitos kuuluu aina Jumalalle, niin kyllä se kirjoittajan mieltä nostaa, kun saa kuulla, että jollekin on jostain tekstistä ollut suuri apu.

Tänään ajattelin kirjoittaa sunnuntain evankeliumitekstin pohjalta, joka on Luukkaan evankeliumin luvussa 17, jakeissa 11-19. Siinä 10 spitaalista tulee Jeesusta vastaan ja huutaa, että Herra auta meitä. Jeesus käskee heidän mennä näyttäytymään papille. Matkalla papin luokse he huomaavat puhdistuneensa. Vain yksi heistä palaa Jeesuksen luo ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on puhdistunut.

Minulle tämä kohta kertoo, kuinka Jeesus on kyllä meidät kaikki puhdistanut, mutta vain harva ymmärtää, että siellä on Jumalan työ takana ja Jeesus on puhdistanut meidät kaikesta syntikuormasta, kaikesta maan vaivasta ja kuinka Jeesus hoitaa meitä. Ajattelen, että tämä samarialainen ymmärsi sen. Spitaalisethan olivat yhteiskunnan ulkopuolella ilman mitään oikeuksia ja arvoa. Tämä yksi heistä, joka oli samarialaisena vielä alempaa kastia, niin hän tuli Jeesuksen luo. Tässä on sellainen syvällisempi merkitys, että tänä päivänäkin ihmiset, jotka ymmärtävät oman syntisyytensä ja mistä kaikesta Jumala on meidät pelastanut antamalla syntimme anteeksi, niin kyllä meidän mieli ja tahto on kiittää Jumalaa.

Arkipäivässä usein huomaa, kuinka Jeesus huolehtii asioista. Kun vastaan tulee tiukka paikka ja laittaa Jumalan puoleen huokauksen: Herra auta minua! niin kohta huomaa, että asia menee niin kuin Jumala oli sen tahtonut. Me saamme ystävät kiittää siitä, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Hän on parantanut meidät syntisairaudesta, että meidän ei tarvitse synnissä enää valittaa, vaan me saamme luottaa, että syntiä ei enää ole. Se on upotettu armon mereen, johon ei kellään ole onkimisoikeutta. Tämän kun me ymmärrämme, niin emme voi mitään muuta kuin kiittää.

Muistan omasta nuoruudestani, kun kävin seuratilaisuuksissa, jossa oli iäkkäitä, sota-ajan kärsineitä ihmisiä. He olivat monestakin syystä hyvin ahdistuneita. Näissä seuratilanteissa he saattoivat alkaa suurella äänellä kiittää Jumalaa. Se kertoo, kuinka nämä ihmiset saivat kokea taivaallista armoa jo täällä maan päällä. Tuo Jumalan kiittäminen oli oikein sydäntä riipaisevaa. Ystävät, me saamme tänä päivänäkin kiittää sydämessämme Jeesusta, että hän on meidät sovittanut. Mennään tämä päivä ja kaikki meidän päivämme sillä kiitoksella, että me saamme luottaa Jeesuksen armoon. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.