Läsnäolo

 

Olin lastenlasteni kanssa pulkkamäessä. Siellä oli myös isä pienen, ehkä 3-vuotiaan lapsen kanssa. Lapsi oli innoissaan ja heillä oli hauskaa. Lapsi halusi vetää itse pulkan ylös. Välillä hän kaatui, mutta nousi ylös itse tai isän auttamana. Sitten voimat vähenivät ja hän alkoi kiukutella isälle. Hän ei antanut isän auttaa ja pulkka lähti luisumaan alamäkeen. Lapsi itki maassa ja isä laskeutui hänen viereensä. Ensin lapsi ei ottanut isän apua vastaan, mutta vähän aikaa itkettyään isä sai nostaa hänet syliinsä, ja he alkoivat laskeutua alaspäin lapsen pää isän olkaa vasten. Isä laittoi lapsen pulkkaan ja lähti vetämään sitä kotia kohti.

Tuo tapahtuma alkoi puhumaan minulle Jumalan läsnäolosta elämässämme. Jeesus lupaa opetuslapsilleen: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:15-17)

Olen huomannut, miten helposti minä ja monet muutkin kristityt kiinnittävät huomion lupauksissa oleviin vaatimuksiin. Tässä tuo vaatimus on: Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Evankeliumista tuleekin lakia. Kuitenkin tuo on lupaus Jumalan kokoaikaisesta läsnäolosta Jeesuksen pelastamien ihmisten elämässä. Kun me uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, Pyhä Henki on luonamme ja meissä.

Tuo pulkkamäessä oleva lapsi oli koko ajan isän läsnäolossa, vaikka hän välillä epäonnistui ja kiukutteli. Niin on meidänkin laitamme. Isä on Pyhässä Hengessä koko ajan kanssamme. Välillä tulee vastoinkäymisiä eikä käytöksemmekään aina ole mallikelpoista. Jumala ei silti meitä hylkää. Hän on läsnä, auttaa ja ohjaa. Välillä hän kantaa, kun omat voimat on ihan loppu.

Jäädään siis tänäkin päivänä siihen turvaan, että Pyhä Henki on koko ajan luonamme ja meissä. Hän kulkee kanssamme tämän elämän matkan ajan ja johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Herran läsnäoloa päivääsi!

Pedonmerkki

 

Armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat. Katselin televisiosta erästä ohjelmaa, jossa pohdittiin pedonmerkkiä. Siinä tuli esille, että pedonmerkki olisi jonkinlainen viivakoodi, joka laitetaan ihmisen sisälle. Joskus on jopa ajateltu, että se on maitopurkissa oleva viivakoodi ja milloin mihinkin pedonmerkki on liitetty. Nyt kun on tulossa uudet EU-passit, joissa on jonkinlainen piilotunniste, niin on ajateltu, että siinä on pedonmerkki.

Minä ajattelen, että pedonmerkki ei ole minkäänlainen ulkoinen asia, vaan se on meidän sisällä. Kun me ajattelemme Aatamia ja Eevaa, niin Eevalle tuli halu nousta Jumalan kaltaiseksi, kun hän kuuli, että jos hän syö hyvän ja pahan tiedon puusta, niin hän tulee tietoiseksi hyvästä ja pahasta niin kuin Jumala.

Kuuntelin aiheesta erään opetuksen, jossa selitettiin, että ihmisen pääasiallinen synti ei ole laskeutua syntiin vaan nousta syntiin. Ihmisellä on luonnostaan taipumus haluta tulla Jumalan kaltaiseksi. Sellaisilla uskonnollisilla liikkeillä, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta omaksi vapahtajakseen, on mitä eriskummallisempia ajatuksia, että he ovat jumalia. Otetaan esimerkiksi vaikka hindulaisuus. Yleensäkin muissa kuin kristinuskossa on tavoitteena, että ihminen tulee hyväksi ja tekee hyvää, eli nousee ikään kuin jumalaksi.

Myös meillä kristityillä on taipumusta väärään kunniaan. Jos meitä vaikka arvostellaan kristittyinä, että meidän ymmärrys ei ole ihan samanlainen kuin toisen, niin meillä heti nousee vastarinta. Me ikään kuin nousemme Jumalan yläpuolelle ja unohdetaan nöyryys. Kuitenkin elävä usko Kristukseen kulkee nöyryydessä, jossa me olemme toisille ja itsellemme armollisia. Silloin kun me olemme toisille armollisia, me emme nouse kenenkään yläpuolelle emmekä ajattele, että kauheaa, kun tuo on syntinen. Me ymmärrämme oman syntisyytemme ja sen, mistä kaikesta Jumala on minut nostanut. Silloin ymmärtää myös ystävää, että tällaisia me olemme. Me joudumme syntiin, mutta meillä on Jeesus, joka nostaa meidät.

Jeesuksen kanssa ja hänen jäljessään meidän on hyvä kulkea. Pidetään huolta siitä, että Jeesus on meidän Paimen ja ymmärretään, että pedonmerkki on siinä, jos ei ota Jeesusta omaan elämäänsä. Ole ystävä hyvässä turvassa ja usko itsesi keskelle taivasta. Jeesus on kuollut juuri sinun ja minun puolesta. Meillä syntiraukoilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Laakso vahvistaa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. 4.helmikuuta tuli yhdeksän vuotta siitä, kun kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen tekstin. Ajatukseni oli, että tämä voisi olla lohdutukseksi kaikille, jotka kokevat Jumalan edessä, että he eivät ole onnistuneet. Heille halusin kirkastaa armoa. Silloin rukoilin, että Herra anna jokin merkki, onko tämä oikein, koska blogi sai aluksi paljon vastustusta. Salossa oli vanha kaivos, josta lensi kiviä kymmeniä metrejä ja vesi tuli ulos kaivoksesta. Se oli minulle merkki siitä, että tätä blogia tulee jatkaa ja tuoda esille Jumalan rakkautta.

Haluan tänään tuoda sinulle Daavidin Psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Siihen aikaan kun Daavidkin oli paimen, paimenen piti osata viedä lampaat laaksoon, jossa oli parhaat juomapaikat ja ruohot. Vaikka siellä oli pimeää, koska aurinko paistoi sinne vain ehkä 15 minuuttia päivässä, mutta kuitenkin siellä lampaat vahvistuivat. Sen jälkeen hyvä paimen vei lampaat vuorille paikkaan, jossa oli syötävää ja juotavaa.

Kun me ajatellaan tänä päivänä Jumalan sanaa, niin edelleenkin ihminen, joka on hyvin ahdistunut ja jopa tuomitsee itsensä, niin sellaiselle ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Jeesus ei ole tullut tänne tuomitsemaan vaan armahtamaan. Me saadaan luottaa siihen, että Jeesuksessa meillä on kaikki synnit anteeksi. Aivan niin kuin tuossa Psalmissa sanotaan, että vaikka me olisimme siellä pimeässä laaksossa, niin siellä me juuri olemme vahvistumassa ja nauttimassa Herran hyvyydestä. Herra kasvattaa meitä siellä laaksossa.

Joskus tuntuu, että on ollut laaksossa liian kauan. Minä olen viime aikoina sairastellut aika paljon, ja tuntuu, että onko tässä enää mitään järkeä. Kuitenkin minä tunnen, että Herra tulee minua koko ajan lähemmäksi ja pitää minusta huolen.

Ystävät, me saadaan tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidän pelastajamme ja armahtajamme. Jeesus on antanut meidän kaikki synnit anteeksi. Me saamme luottaa siihen ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Nautitaan Jeesuksen armosta. Aamen.