Usko ei ole luottamusta itseensä

 

Tämänhetkiset tapahtumat maailmassa ja kristittyjen keskuudessa saivat minut miettimään Raamatun alkukertomuksia. Luomiskertomuksessa Jumala lupasi Häntä vastaan nousseille Aatamille ja Eevalle, että kerran tulee päivä, jolloin käärmeen pää murskataan. Aatami ja Eeva joutuivat silti lähtemään paratiisista ja rankka ihmisen elämä alkoi. Pahuus lisääntyi maan päällä hirvittävää vauhtia. Pian suurin osa ihmisistä ei välittänyt Jumalasta mitään. Jumala halusi kuitenkin olla ihmiselle armollinen ja järjesti mahdollisuuden pelastua nousemalla Nooan rakentamaan arkkiin. Ihmiset eivät kuitenkaan kuunnelleet Jumalan ääntä, vaan pitivät itseään viisaina ja kykenevinä järjestämään itse asiansa ja he hukkuivat.

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala lupasi, ettei enää koskaan tuhoa koko maata tuhotulvalla. Tämän merkiksi ja muistutukseksi tuosta lupauksesta Jumala asetti sateenkaaren. Sateenkaaren nähdessään Jumala muistaa tekemänsä liiton, mutta se on muistutuksena myös meille ihmisille Jumalan olemassaolosta ja hyvyydestä. Ihmiset alkoivat jälleen lisääntyä ja yllättävän lyhyen ajan kuluttua vedenpaisumus oli unohtunut eikä Jumalan ääntä enää kuunneltu.

Ihminen alkoi rakentaa tornia, jonka me tunnemme Baabelin tornina. Tuon tornin tarkoitus oli olla osoituksena ihmisen mahtavuudesta. Ihminen halusi olla oman elämänsä jumala. Taaskaan ei Jumalalla ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa tuo ihmisen hullutus. Tällä kertaa Hän laittoi ihmisryhmät puhumaan eri kieliä, niin että he hajaantuivat eri puolille, kun eivät enää ymmärtäneet toisiaan.

Kun mietin noita Raamatun alkukertomuksia, tulee mieleeni se, miten helposti me ihmiset luovumme Jumalalasta. Syntiinlankeemuksen seurauksena meillä on halu itse päättää omista asioistamme ja itse määritellä se, mikä on oikein. Tämä pätee ihmisiin nyt ja kaikkina aikoina. Suurin synti on halu olla oman elämänsä herra. Tuo synti erottaa meidät Jumalasta, emmekä me omassa voimassamme voi mitään tuolle halulle hallita. Se vaikuttaa meissä myös Jeesuksen pelastamina. Joudumme jatkuvasti kohtaamaan itsessämme sen, että haluamme olla päättämässä, millainen seurakunnan pitää olla ja mitä sääntöjä täytyy noudattaa ollakseen kristitty ja mikä on niin suuri synti, ettei sitä voi saada anteeksi.

Tosiasiassa me olemme läpeensä syntisiä ihan jokainen. Onneksi Jumala suuressa armossaan lähetti Poikansa sovittamaan meidän syntimme. Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen syntien tähden ja Jeesukseen turvautuen me saamme kaikki syntimme anteeksi. Meidän ainut mahdollisuutemme on Jeesus. Jos liitämme vaikka vain yhden oman tekomme pelastukseemme, otamme vallan omiin käsiimme ja silloin menetämme Jeesuksen sovintotyön. Jeesuksen sovintotyö riittää ja siihen turvautuen saamme elää luottavaisina, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä tahansa.