Goljat kaatuu

 

Rauhantervehdys rakkaat kristityt ystävät. Tänään tuli mieleeni 1. Samuelin kirjassa kerrottu Daavidin ja Goljatin taistelu. Ensin Saul-kuningas yritti pukea Daavidin päälle oman sotahaarniskansa, mutta se oli Daavidille niin iso, ettei hän pystynyt liikkumaan se päällä eikä Daavid siksi halunnut sitä käyttää. Daavid halusi mennä Goljatia vastaan ilman miekkaa, ainoastaan linko mukanaan. Hän otti purosta linkoonsa viisi leipäkiveä ja jo ensimmäisellä kivellä Goljat kaatui. Goljatin sanotaan olleen noin kolmemetrinen mies, kun taas Daavid oli nuori ja heiveröinen poika.

Ajattelen, että myös tänä päivänä Goljat on meidän kristittyjen edessä. Se on sielunvihollinen, joka yrittää viedä meiltä uskoa pois ja laittaa meille epäilyksiä. Me voimme Daavidin lailla heittää Goljatia lingolla, niin että se kaatuu. Jeesus Kristus on se, jolla me Goljat kaadetaan. Uskomalla Jeesuksen sovintoveri omalle kohdalle epäilykset katoaa.

Laki ei voi tuoda elämää vaan ainoastaan Jeesuksen armo voi. Armo tuo todellisen kristityn elämän. Laki kuolettaa ja lainalainen ihminen on iloton eikä hänellä ole rauhaa. Kun ihminen uskoo Jeesuksen evankeliumin omalle kohdalle, hän saa rauhan ja anteeksiantamuksen. Me saamme tänä päivänäkin omistaa armon omalle kohdalle.

Haluan tällä tekstillä, ystävä, sinua rohkaista, että me saamme uskoa Jeesuksen nimen ja veren tähden kaikki synnit anteeksi. Näin me kaadetaan Goljat tänäkin päivänä. Aamen.

Katkeruudesta vapauteen

 

Sain olla tilaisuudessa, jossa puhuja (Ilkka Puhakka) kertoi ruandalaisesta papista, joka oli katkera isänsä murhaajalle ja koko hänen perheelleen. Vähitellen tuo katkeruus myrkytti koko hänen elämänsä. Silloin Jumala puhui tuolle papille anteeksi antamisen tärkeydestä. Pappi otti paperin ja kirjoitti siihen murhaajan nimen ja sitten hän sanoi tuota nimeä katsoen: ”Minä annan sinulle anteeksi Jeesuksen tähden.” Samoin hän toimi jokaisen ihmisen kohdalla, jolle hän ei ollut pystynyt antamaan anteeksi. Tällä tavoin hän vapautui katkeruuden myrkyttävästä voimasta. Puhuja kertoi myös esimerkin, jossa ohjeeksi annettiin: ’Jos et pysty antamaan anteeksi, niin siunaa edes.’

Meillä jokaisella on elämässämme ollut tapahtumia, jonka seurauksena meitä on loukattu niin, että anteeksi antaminen on vaikeaa. Minä huomaan itsessäni, että moni asia, jonka olen jo antanut anteeksi, nousee yhä uudelleen ja uudelleen mieleen vuosienkin jälkeen. Silloin tuo ohje siunaamisesta on hyvä. Jos ihan tosissaan rukoilee tuon ihmisen puolesta, siunaa häntä ja toivoo hänelle kaikkea hyvää, niin oma mieli vapautuu.

Olen tänään miettinyt, että tuo paperille kirjoittaminen voisi toimia myös niin, että kirjoittaa yksittäisen tapahtuman, joka nousee uudelleen mieleen, vaikka on ihmiselle antanutkin anteeksi, ja sitten rukoilee sen asian puolesta: ’Minä annan sinulle (nimi) anteeksi sen, että (asia) Jeesuksen tähden.’ Minä olen tänään rukoillut näin kahden asian puolesta, jotka nousevat mieleeni toistuvasti. Koin suurta iloa, kun olin sen tehnyt ja aion jatkaa aina, kun vanhoja mieltä painavia asioita nousee esiin.

Efesolaiskirjeessä kehotetaan: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef.4:32) Jäädään tähän anteeksiantamuksen ihanaan oloon, uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja annetaan toinen toisillemme anteeksi.

Nöyrille Jeesus antaa armon

 

Rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään ottaa esille sellaisen asian, kun Jaakobin kirjeen, luvussa 4 jakeessa 6 sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Tämä sama on myös 1. Pietarin kirjeessä ja Sananlaskuissa. Mitä on ylpeys, kun Raamatussa noin kovasti siitä sanotaan.

Ylpeyttä on esimerkiksi sellainen, kun kerran sanoin eräälle isännälle, että tulisi kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän sanoi siihen, että hän on hoitanut hyvin perheensä ja peltonsa eikä tarvitse Jeesusta. Kuulin myös tapauksen kadunmiehestä, joka oli juonut itsensä niin alas, että oli ulosteetkin housuissa. Eräs ihminen oli mennyt puhumaan hänelle ja pyysi häntä jumalanpalvelukseen ja sanan kuuloon. Mies sanoi, että hän ei kyllä Jeesusta tarvitse. Siinäkin oli ylpeys takana. Hän ehkä ajatteli, että jos hän menee sanan kuuloon, niin hänet luokitellaan huonoksi ihmiseksi.

Olen joutunut omalla kohdallani miettimään hengellistä ylpeyttä ja olen joutunut toteamaan, että minussa on aika paljon ylpeyttä. Mikä kristityn erottaa maailman ylpeydestä, on että meidän tulee rukoilla Jeesusta ja pyytää syntejä anteeksi. Minun kohdallani Herran pyhä ehtoollinen omassa seurakunnassa on tärkeä. Meidän tulee kristittyinä tuntea oma hengellinen ylpeytemme. Jos esimerkiksi joku neuvoo jostain asiasta, niin emme olisi heti nousemassa vastaan, vaan tutkisimme ja juttelisimme ja kohtaisimme rakkaudella toinen toisemme.

Ylpeyttä on monenlaista. Yksi on se, että emme mene seurakunnan tilaisuuksiin. Kuitenkin omassakin elämässä olen kokenut sen, että kun on nöyrä ja ottaa Jeesuksen vastaan omalle kohdalla ja uskoo syntinsä anteeksi, niin siinä on hyvä elää.

Näin lyhyesti haluan sanoa kaikille ylpeille kristityille, että meidän tulee uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren kautta ja olla nöyriä ja kuuliaisia Jumalan sanalle. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Jeesus on meidän synnit pessyt pois.