Jumalan
armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta
asiasta, kun me kristityt monta kertaa epäilemme omaa autuuttamme ja
taivaskelpoisuuttamme. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ” Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää
paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.” (Hepr. 3:15)
Tämä viittaa Israelin kansaan, jonka Mooses johdatti Egyptistä pois. Egyptissä
tapahtui kymmenen ihmettä ja sitten meri jakautui kahtia, että he pääsivät
pakenemaan. Kuitenkin kun 12 miestä lähetettiin tutkimaan luvattua maata ja kun
he tulivat sieltä pois, niin 10 oli sitä mieltä, että sinne ei tule mennä. He
olivat kaikki sitä mieltä, että se on ihana maa, mutta he näkivät myös
isokokoisia ihmisiä ja he epäilivät, ettei heidän voimansa riitä taistelemaan
näitä vastaan, koska he ovat pelkkiä heinäsirkkoja tuon vihollisen rinnalla.
Kansa itki
koko yön ja he halusivat palata takaisin Egyptiin. Ainoastaan Kaaleb ja Joosua
oli sitä mieltä, ettei saa kapinoida Jumalaa vastaan ja että ne isot ihmiset ja
jättiläiset ovat pelkkää suupalaa, koska Jumala oli luvannut maan
israelilaisille. Vain nämä kaksi miestä luotti Jumalan lupaukseen. Tästä
seurasi se, että 40 vuotta israelilaiset vaelsivat erämaassa ja epäilijät
kuolivat autiomaassa.
Miten meidän
tulisi ajatella tätä tähän päivään. Juurikin se, että meidän ei tule epäillä
Jumalan lupausta. Jumala on antanut meille ainokaisen Poikansa Jeesuksen. Me
saamme luottaa siihen, että koska Jeesus on ollut ristillä meidän puolestamme,
niin kukaan ei voi meiltä uskoa viedä pois. Me saamme totisesti luottaa emmekä
me saa epäillä, etteikö Jeesuksen armo riitä meidän jokaisen kohdalla. Vaikka
kuka väittäisi muuta, niin meidän ei pidä häntä kuunnella, vaan luottaa
Jeesukseen.
Usko on
toivo siitä, että me pääsemme perille. Se ei ole toivoa, vaan toivo. Se on
varmempi sillä tavalla, että se riittää, kun me luotamme Jeesuksen
sovintotyöhön ja siihen, että Jeesus on pessyt meidät puhtaaksi.
Olen tässä
viime aikoina tavannut erästä vanhaa ystävääni, joka ei juurikaan lue Raamattua
vaan ainoastaan muita kirjoja ja olen huomannut, kuinka hänen uskonsa horjuu ja
heiluu. Tänään on kaikki hyvin ja huomenna voi taas kaikki olla huonosti. Kun
me luetaan Raamattua ja rukoillaan, että Pyhä Henki avaa sanaa, niin Jeesus
kyllä avaa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että kaikki
meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ei anneta
minkään viedä meiltä uskoa pois. Aamen.
