Rakastettuna

 

Tänään aamurukouksessa rukoilin, että Pyhä Henki olisi läsnä kaikissa meidän ihmissuhteissamme ja toisi niihin Jumalan rakkautta. Rukoilin, että Pyhä Henki herättäisi rakkautta Jumalaan, lähimmäisiin ja itseen. Tuossa hetkessä koin syvän varmuuden siitä, miten Pyhä Henki haluaa opettaa meitä rakastamaan itseämme ja näkemään itsemme Jumalalle rakkaana.

Meidät monet on kasvatettu tuomion alla. Syyllisyys ja häpeä ovat juurtuneet meihin niin syvälle, että itsensä rakastaminen tuntuu jotenkin väärältä. Meidän on kuitenkin tärkeää oppia näkemään itsemme rakkauden arvoisina ja hyväksyä se, että erilaiset virheet ja epäonnistumiset ovat osa elämää eikä meidän tarvitse niitä hävetä. Me saamme puhua nuo kaikki hävettävät asiat rakastavalle Isälle ja uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta.

Kirjoitan tätä me-muodossa, vaikka oikeasti kirjoitan itsestäni. Luulen kuitenkin, että meitä samassa tilanteessa olevia on paljon. Kun on oppinut pelkäämään vanhempien reaktiota omiin epäonnistumisiin, on se saanut aikaan piilottelua. Kun ei uskalla tuoda itseään toisten eteen sellaisena kuin on, siitä seuraa, että kiellämme itsestämme jotain ja se puolestaan alistaa meitä valtaansa. Jeesus haluaa olla kanssamme joka hetki ja auttaa meitä kohtaamaan ja käsittelemään elämämme kipuja. Hän ei paranna haavojamme hetkessä vaan antaa rohkeuden kohdata ne.

Olen huomannut, että monet kristityt pelkäävät tekevänsä jotain, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista. Tällaisessa tilassa ei koe olevansa rakastettu, koska pelko hallitsee myös Jumala-suhdetta niin kuin se hallitsee ihmissuhteitakin. Rakastettu ei kuitenkaan ole peloissaan silloinkaan kun rämpii epäonnistumisen suossa.

Me saamme olla omia itsejämme ja luottaa Jeesuksen armoon, joka ei ole sidoksissa meidän onnistumisiimme tai epäonnistumisiimme. Jumalan rakkaus on ehdotonta ja siinä me saamme olla turvassa. Tästä turvasta käsin voimme vapaina kasvaa ihmisinä rakastaen Jumalaa, itseämme ja lähimmäisiämme.

Luota Jumalan lupaukseen

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta asiasta, kun me kristityt monta kertaa epäilemme omaa autuuttamme ja taivaskelpoisuuttamme. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ” Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.” (Hepr. 3:15) Tämä viittaa Israelin kansaan, jonka Mooses johdatti Egyptistä pois. Egyptissä tapahtui kymmenen ihmettä ja sitten meri jakautui kahtia, että he pääsivät pakenemaan. Kuitenkin kun 12 miestä lähetettiin tutkimaan luvattua maata ja kun he tulivat sieltä pois, niin 10 oli sitä mieltä, että sinne ei tule mennä. He olivat kaikki sitä mieltä, että se on ihana maa, mutta he näkivät myös isokokoisia ihmisiä ja he epäilivät, ettei heidän voimansa riitä taistelemaan näitä vastaan, koska he ovat pelkkiä heinäsirkkoja tuon vihollisen rinnalla.

Kansa itki koko yön ja he halusivat palata takaisin Egyptiin. Ainoastaan Kaaleb ja Joosua oli sitä mieltä, ettei saa kapinoida Jumalaa vastaan ja että ne isot ihmiset ja jättiläiset ovat pelkkää suupalaa, koska Jumala oli luvannut maan israelilaisille. Vain nämä kaksi miestä luotti Jumalan lupaukseen. Tästä seurasi se, että 40 vuotta israelilaiset vaelsivat erämaassa ja epäilijät kuolivat autiomaassa.

Miten meidän tulisi ajatella tätä tähän päivään. Juurikin se, että meidän ei tule epäillä Jumalan lupausta. Jumala on antanut meille ainokaisen Poikansa Jeesuksen. Me saamme luottaa siihen, että koska Jeesus on ollut ristillä meidän puolestamme, niin kukaan ei voi meiltä uskoa viedä pois. Me saamme totisesti luottaa emmekä me saa epäillä, etteikö Jeesuksen armo riitä meidän jokaisen kohdalla. Vaikka kuka väittäisi muuta, niin meidän ei pidä häntä kuunnella, vaan luottaa Jeesukseen.

Usko on toivo siitä, että me pääsemme perille. Se ei ole toivoa, vaan toivo. Se on varmempi sillä tavalla, että se riittää, kun me luotamme Jeesuksen sovintotyöhön ja siihen, että Jeesus on pessyt meidät puhtaaksi.

Olen tässä viime aikoina tavannut erästä vanhaa ystävääni, joka ei juurikaan lue Raamattua vaan ainoastaan muita kirjoja ja olen huomannut, kuinka hänen uskonsa horjuu ja heiluu. Tänään on kaikki hyvin ja huomenna voi taas kaikki olla huonosti. Kun me luetaan Raamattua ja rukoillaan, että Pyhä Henki avaa sanaa, niin Jeesus kyllä avaa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ei anneta minkään viedä meiltä uskoa pois. Aamen.