Kohtaamisia

 

Näin lehdessä tiedon, jonka mukaan Suomessa 1,3 miljoonaa ihmistä asuu yksin. Tässä joukossa on hyvin erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja moni heistä ei tunne itseään lainkaan yksinäiseksi. Toisaalta hyvin moni kokee jatkuvaa yksinäisyyttä. Jos yksin eläminen aiheuttaa myös sen, että kokee itsensä ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi, seuraukset voivat olla vakavia.

Yksi hyvinvoinnin perusasioista on saada olla tarpeellinen toisille. Ihmiselle on tärkeää, että hän voi olla avuksi jollekin. Meidän yhteiskunnassamme avun pyytäminen ja antaminen on vähentynyt ja se lisää yksinäisyyttä. Olen huomannut itsessäni, miten paljon se tuo elämään sisältöä, kun joku tarvitsee minua. Tämän huomattuani, olen miettinyt, osaanko itse pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsen.

Raamatussa on kerrottu paljon sellaisia tapahtumia, joissa Jeesus kohtasi yksinäisen ihmisen ja antoi hänelle arvon. Erityisesti mieleeni nousi kohtaaminen Sykarin kaivolla. Oli keskipäivä ja hyvin kuuma. Jeesus lähetti opetuslapset läheiseen kaupunkiin hankkimaan ruokaa. Tällä tavalla Jeesus järjesti kohtaamisen hyljeksityn naisen kanssa. Nainen tuli yksin kaivolle vettä hakemaan sellaiseen aikaan, kun kukaan muu ei sitä kuumuuden takia tehnyt. Jeesus pyysi naiselta apua: ”Anna minun juoda astiastasi.” (Joh. 4:7) Tuo pyyntö oli ennenkuulumaton, koska juutalainen mies ei ikinä puhunut samarialaisen naisen kanssa. Jeesus kuitenkin teki niin ja sitä seuranneet tapahtumat johtivat tuon naisen ja monien muidenkin ihmisten elämän muuttumiseen, kun he alkoivat uskoa Jeesukseen maailman Pelastajana. (Joh. 4:42)

Myös meidät Jeesuksen pelastamat ihmiset on kutsuttu kohtaamaan toisia ihmisiä rakkaudella. Välinpitämättömyys ja huomiotta jättäminen on yksi loukkaavimpia asioita. Meidän ei tarvitse pitää kaikista ihmisistä, jotka elämäämme lähetetään. Me voimme kuitenkin kohdata heidät ystävällisyydellä ja antaa heille ihmisarvon. Pyhä Henki voi antaa tällaisen kohtaamisen johtaa uskon syntymiseen ja vahvistumiseen. Huolehditaan siis toinen toisistamme, ollaan toisillemme tarpeellisia ja annetaan Pyhän Hengen tehdä työtään erilaisten kohtaamisten kautta.

Ole rohkea

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät ja kristityt, kaikki te, jotka luette tätä. Haluan tervehtiä teitä jokaista Jumalan armolla ja rauhalla. Minua on aivan erityisesti puhutellut 2. Moos. 4:10, jossa sanotaan näin: ” Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".

Me kristittyinä ymmärrämme hyvin sen, että Jumala antoi Moosekselle tehtävän olla Israelin kansan johtajana erämaassa. Mooseksesta tuntui, että hän on aivan väärä mies; että jos mahdollista, niin joku toinen voisi ottaa tehtävän. Meillä kristityillä on vähän sitä samaa, minä puhun vain itsestäni, mutta uskon sen koskevan meitä monia. Kun pitäisi jollekin ihmiselle puhua evankeliumia, vaikkapa kadulla tai sairaalassa tai missä vain, niin tulee sellainen olo, että voinko, kehtaanko tai saanko puhua. Onko nyt sopiva aika vai olisiko hyvä, että joku toinen. Jos jumala on valinnut, niin se on varmasti joku toinen.

Sen tähden minä ihailen ihmisiä, jotka minullekin ovat rohkeasti tulleet puhumaan Jeesuksesta niin kadulla kuin sairaalassa. Niin kuin sairaalassa se eräs työntekijä sanoi, että Pyhä Henki lähetti hänet minun luokseni. Meidän tulee olla Pyhän Hengen äänelle kuuliaisia ja omalta kohdaltamme viedä evankeliumia eteenpäin. Sellainen ajatus, että evankeliumin eteenpäin vieminen on annettu tehtäväksi saarnaajille ja evankelistoille ja papeille, niin se on harha-ajatus. Meidän jokaisen tehtävä on kertoa armollisesta Jumalasta.

Meidän ei tarvitse oikeastaan enempää ymmärtää kuin että Jeesus meni ristille ja sovitti meidän synnit. Kun me ymmärrämme sen, niin me olemme ymmärtäneet paljon. Me olemme perisyntisiä ja Jumalan Pojan on täytynyt roikkua siinä keskimmäisellä ristillä sen tähden, että meidän synnit on anteeksi annettu. Olen huomannut, kuinka erilaiset kuolleen uskon tunnustajat ovat rohkeita. Kaiken maailman puunhalaajat ja meediot ja uususkonnollisuus, kuinka ne nostaa päätään. Ei ne häpeile. Olen sitä miettinyt, mistä se tulee meille kristityille. Se on varmaankin merkki siitä, että me tuomme esille elävää Jumalaa, ja silloin kun me puhumme elävästä Jumalasta, niin siellä on myös vastavoima Perkele, joka ei antaisi meidän millään puhua.

Se täytyy muistaa, että Jumala on kuitenkin aina vahvempi kuin Perkele. Kun me vain avaamme suumme, niin kyllä Pyhä Henki antaa sanottavan . Näillä rohkaisun sanoilla haluan ystävä lohduttaa sinua ja rohkaista viemään evankeliumia eteenpäin. Myös se, jos et ole aina jaksanut olla puhumassa Jeesuksesta hyvää kanssamatkustajille, niin me saamme kuitenkin uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden ja saamme olla kiitollisia siitä, että meillä on armahtavainen Jeesus. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Kuolema on voitettu

 

Armoa ja rauhaa, rakkaat ystävät, meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Ajattelin vielä muutamalla sanalla puhua meidän sydämestämme, kuinka meidän oma sydän hyvin usein on tuomitsemassa meitä ja syyttämässä vielä niistäkin asioista, jotka kaikki on Jeesuksen nimen ja veren tähden anteeksi annettu.

Haluan aluksi lukea Raamatusta 1. Joh 3: 19-20: ”Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.” Rakkaat ystävät tämä on valtavaa  lohdutusta. Vaikka olisi minkä valtakunnan syytöksiä, niin syyttäjällä ei ole valtaa, vaan tuomarilla Jeesuksella Kristuksella, joka on tuominnut meidät armolla ja rauhalla. Hän on suurempi kuin meidän lihasydän, joka helposti meitä tuomitsee ja syyttää. Varsinkin monet yksinäiset kristityt ovat hyvinkin kiusattuja ja perkele syyttää, että olet ollut sellainen ja sellainen ja sanoit niin ja niin. Jätit tekemättä sitä ja tätä ja monenlaisia syytöksiä. Meidän ei tule kuunnella sitä perkeleen ääntä.

Otan vielä toisen Raamatun paikan Jesaja 1:18: ”Tulkaa selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Ajatelkaa ystävät tätä. Mikä valtava voima on Jeesuksen sovintokuolemalla ja sillä, että hän meni ristille meidän syntiemme puolesta. Se ei ole meidän tuntemisissa, vaikka me tuntisimme mitä, niin Jumala on kuitenkin suurempi. Eikä se ole myöskään meidän tekemisissä tai tekemättä jättämisissä, vaan se on siinä, että sydämemme pohjasta uskomme armon omalle kohdallemme.

Näillä sanoilla haluan sinua rohkaista tähän päivään ja tähän elämään. Sinä, joka et vielä ole uskossa, niin sinäkin saat luottaa omalle kohdalle armon ja luottaa siihen, että Jeesus on sinun syntisi pessyt pois, niin kuin Sana sanoo. Mutta se on siinä, että sinä otat armon vastaan. Jeesus on armon ja uskon antaja. Meidän tulee vain luottaa armo omalle kohdallemme. Haluan ystävä toivottaa sinulle hyvää päivän ja viikon jatkoa ja siunausta elämässä eteenpäin ja uskon voimia. Rukoillaan toinen toistemme puolesta ja voimia uskontielle. Me saamme tänäänkin luottaa kaikki syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jumala loi ihmisen kuvakseen

 

Ihan niin kuin isänsä pienenä! Onpa hän isoäitinsä näköinen! Tällaisia huomioita me helposti teemme lapsista. Tuntuu mukavalta liittää lapsi perheeseensä ulkonäkönsä tai luonteensa perusteella.

Minä olen viime viikkoina miettinyt sitä, kun Raamatun 1. luvussa sanotaan näin: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” (1. Moos 1:26) Mitä se tarkoittaa, että me olemme Jumalan kuva ja hänen kaltaisensa? Usein mietimme tässä ulkonäköä, mutta ajattelen, että se on hyvin kapea-alainen kuva. Aloin siis miettiä, mitkä asiat ovat ominaisia ihmiselle, mutta eivät eläimille.

Jumala on antanut ihmiselle kyvyn ajatella ja puhua. Ihminen pystyy toimimaan puheella saatujen ohjeiden mukaan. Ihmisen ajattelu on myös luovaa. Ihminen pystyy kehittämään jatkuvasti uusia asioita, erilaisia keksintöjä ja oppii käyttämään niitä. Ihminen on luova myös muilla tavoilla, esimerkiksi säveltämällä ja esittämällä musiikkia. Ihmisellä on myös oma tahto, joka ohjaa hänen toimintaansa. Olisivatko nämä sellaisia asioita, jotka kuuluvat Jumalan kaltaisuuteen.

Jumala antoi ihmiselle tehtävän hallita tätä maata viljelemällä ja varjelemalla sitä (2:15) ja huolehtimalla kaikista eläimistä. Alun perin kaikki tämä oli ihmisessä hyvää. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisestä on tullut yhä vähemmän Jumalan kuva ja kaltainen. Me emme ole käyttäneet hyvään sitä viisautta ja valtaa, jonka Jumala on antanut ihmiselle.

Maailmassa on kuitenkin elänyt yksi ihminen, joka oli Jumalan kuva ja kaltainen, Jeesus. Meidät on kutsuttu rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Jeesus antoi käytännön mallia siitä, miten tämä rakkaus ilmenee: Jeesus auttoi avun tarvitsijoita. Hän kohtasi jokaisen ihmisen arvokkaana ihmisenä ja halusi, että he myös itse näkevät itsensä arvokkaina.

Syntiinlangenneina ihmisinä me rikomme niin Jumalaa, lähimmäisiämme kuin itseämmekin vastaan. Jeesus on kuitenkin sovittanut kaikki syntimme ja me saamme tunnustaa syntimme hänelle ja uskoa kaiken anteeksi. Anteeksisaaneina saamme jatkaa kristittyinä kasvamista Jumalan kuvan kaltaisuuteen Pyhän Hengen avulla.

Kun sydän pysähtyy

 

Armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat. Haluan tässä muutamalla sanalla tervehtiä teitä kaikkia. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin ja syynä on se, että olen sairastellut. Kolmisen viikkoa sitten sain sydänpysähdyksen. Onneksi satuin olemaan sydänteholla, jossa sydän oli pysähdyksissä kuusi minuuttia, mutta he saivat sen uudelleen käyntiin. Sydänlääkäri sanoi, että oli minun tuurini olla siellä, missä se voitiin saada toimimaan. Kovan työn he olivat kuitenkin joutuneet tekemään, jotta sydän jälleen alkoi toimia. Tästä seurasi keuhkokuume, jota olen sairastanut kohta kolme viikkoa Tayssissa.

Tämä on ollut minulle hyvin pysähdyttävä paikka. Olen monella tavalla joutunut miettimään omaa elämääni ja sitä, missä minun turvani on. Olen sen todennut, että ainut turva meidän elämässämme on Jeesus Kristus ja siksi minua ei kuolema sillä tavalla edes pelottanut. Mutta kyllä kuoleman läheisyys kuitenkin, ja se että kokee sydänpysähdyksen ja elintoimintojen lakkaamisen, niin kyllä se kova paikka jokaiselle sen kokeneelle on. Kävin keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, joka sanoi keskustelevansa kaikkien sydänpysähdyspotilaiden kanssa. Kun sydän saadaan uudelleen käyntiin, se on aina uuden elämän, uuden alun mahdollisuus. Se on jonkinlainen taitekohta elämässä.

Meillä kristityillä on jokaisella omat vaikeutensa, kenellä on syöpää ja kenellä mitäkin. Ne ovat kuitenkin vain tätä ajallista, ja kun me tästä ajasta lähdetään, niin sitten kirkkaammassa taivaassa me saamme avata silmämme.

Minä en tähän ajatellut ottaa yhtään sen vaikeampaa Raamatun paikkaa kuin Johannes 3:16, missä sanotaan, että jokainen, joka uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen, pelastuu. Niin kuin Raamattu joka paikassa korostaa, että ainoastaan usko Jeesukseen on pelastava tekijä. Usko Kristukseen, ei meidän hyvät teot tai ansiot ja onnistumiset, vaan ainoastaan se usko.

Sen vuoksi minä kehotankin, ystävä, sinuakin luottamaan Jeesuksen armoon ja siihen, että Jeesus ei jätä silloinkaan, kun on vaikeata. Täällä sairaalassa oli vielä mukavaa, että täällä tuli sellainen ruuan jakaja, joka sanoi, että Pyhä Henki sanoi hänelle, että täytyy rukoilla sun puolesta ja hän kysyi, olenko minä kristitty. Minä sanoin, että kyllä minä olen kristitty. Se oli hyvin jännä kokemus. Tämä on vain osoituksena Jumalan huolenpidosta. Te saatte ystävät olla hyvässä turvassa. Luotetaan Jeesuksen Kristuksen armo omalle kohdallemme.

Sisarina ja veljinä

 

Haluan jälleen aloittaa tämän tekstin kuulemallani pienellä tarinalla. Eräs vanhus kysyi kahdelta nuorukaiselta: ”Mistä tietää, milloin yö on päättynyt ja uusi päivä on alkanut?” ”Siitä, että näkee kaukana olevan eläimen ja tietää, että se on koira,” arveli toinen poika. Tämä ei ollut oikea vastaus. Sitten toinen ehdottaa: ”Siitä, kun pystyy sanomaan kauempana olevasta puusta, mikä puu se on.” Tämäkään vastaus ei ollut oikein. ”No, mistä sitten?” pojat halusivat tietää. ”Siitä, että pystytte toista ihmistä katsoessanne näkemään hänet veljenänne ja sisarenanne. Ellette sitä näe, on vielä yö, oli vuorokaudenaika mikä tahansa,” vastaa vanhus.

Miten ihana onkaan tuon tarinan opetus. Me kiinnitämme helposti huomiomme epäoleellisiin asioihin, niin itsessämme kuin läheisissämmekin. Ulkoiset asiat peittävät helposti kaikkein tärkeimmän. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja hänelle rakas. Naisen luodessaan Jumala sanoi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Tuo viittaa avioliittoon. Ajattelen kuitenkin, että se on laajempi asia. Jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä voidakseen hyvin; ihmistä, joka näkee hänet sisarena tai veljenä.

Ihmisinä me usein kohtelemme toisiamme huonosti. Loukkaannumme, arvostelemme ja riitelemme turhista asioista. Pyhä Henki haluaa kuitenkin ohjata elämäämme niin, ettei tuo itsekäs luontomme saa hallita. Me saamme jokaisen lankeemuksemme jälkeen mennä Jeesuksen ristin juurelle ja pyytää anteeksi. Samalla saamme pyytää Pyhää Henkeä vaikuttamaan meissä tahtomista ja tekemistä niin, että Jumalan hyvä tahto saa tapahtua elämässämme ja ihmissuhteissamme.

Meille itsellemme jää kuitenkin valinta, kuulemmeko tuota ohjausta vai emme. Täydellisiä meistä ei tule ja siksi on turha tuijottaa itseensä ja omiin epäonnistumisiin. Jokaisen kaatumisen jälkeen on lupa nousta ylös ja jatkaa matkaa. Jos lähellämme on ihmisiä, jotka nostavat meitä, olemme onnekkaita. Joka tapauksessa me itse voimme olla niitä, jotka nostavat toisia. Iankaikkisen elämän lisäksi Jumala haluaa antaa meille täyden elämän jo täällä maan päällä katse luotuna Jeesukseen ja lähimmäisistämme huolehtien.

Sillanrakentajina

 

Sain osallistua seurakunnan kokoontumiseen, jossa israelilainen Hanna Jaffe kertoi tarinan kahdesta maanviljelijästä. Nämä elivät naapureina ja ystävinä. Sitten eräänä päivänä toisen lehmä kulki naapurin puolelle. Molemmat väittivät lehmää omakseen. Siitä lähtien naapurukset olivat riidoissa keskenään. Toinen heistä kaivoi tilansa ympärille vesiojan, jotta naapuri varmasti pysyisi omalla puolellaan.

Eräänä päivänä toisen ovelle koputettiin. Siellä oli puuseppä, joka kysyi, olisiko miehellä antaa hänelle mitään töitä. Tämä ilostui ja pyysi puuseppää rakentamaan tilansa ympärille aidan, jotta naapuri ei pääsisi sinne. Viljelijä lähti asioilleen kaupunkiin ja puuseppä jäi rakennuspuuhiinsa. Kun viljelijä saapui takaisin kotiin, ei aitaa ollut edes aloitettu. Sen sijaan hän oli rakentanut sillan vesiojan yli. Siitä lähtien naapurukset olivat jälleen ystäviä ja kulkivat sillan yli toistensa luo.

Jäin miettimään tuota tarinaa ja sitä, kuinka helposti mekin rakennamme kaikenlaisia esteitä, jotta kanssakäyminen joidenkin ihmisten kanssa estyisi. Kaikista ikävintä se on silloin, kun kristityt eivät hyväksy toisiaan. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34-35)

Vähän myöhemmin Jeesus rukoilee opetuslastensa ja kaikkien niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat Jeesukseen: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh. 17:21)

Ajatelkaapa, mikä vaikutus on meidän keskinäisellä yhteydellämme ja yhteydellämme Isään ja Poikaan. Sen vaikutuksesta maailman ihmiset alkavat uskoa Jeesukseen. Ollaan siis mekin tuollaisia sillanrakentajia. Rakennetaan yhteyttä sinne, missä on erottavia asioita. Keskitytään oleelliseen eli Jeesukseen. Kun yhdessä katsomme Jeesukseen, emmekä niihin asioihin, joista olemme eri mieltä, vaikuttaa se lisääntyvää uskoa Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Ole siunattu, rakas uskonystävä.