Jeesus takaajana

 

Rauhaa rakkaat blogin lukijat. Ajattelin tänään pohdiskella sellaista asiaa, kun meidän maallisessa käytännössämme, esimerkiksi kun menemme pankkiin hakemaan lainaa, meiltä vaaditaan takuita. Kysytään, onko mitään vakuuksia tälle asialle. Yleensä kiinnitetään jotain omaisuutta tai jonkin ystävän nimi eli tulee ns. henkilötakaus. Tiedän myös yhden tapauksen, jossa kristitty veli meni pyytämään lainaa, mutta hänellä ei ollut mitään takuita. Kun pankinjohtaja kysyi, mitä sinulla on antaa takuuksi tähän lainaan, hän sanoi, että hänellä on rikas Isä. Pankinjohtaja unohti koko vakuusasian, oliko tarkoituksella vai oliko sattuma puuttunut peliin, niin kuitenkin tämä veli sai lainan ilman, että hän joutui laittamaan siihen mitään vakuudeksi, muuta kuin sen, että hänellä oli rikas Isä, jolla hän tarkoitti taivaan Isää.

Mennäkseni kristillisiin asioihin, niin meillä on luja luottamus siihen, että Jeesus on antanut oman henkensä meidän puolestamme. Mikä voi olla suurempi vakuus kuin se, että Jeesus Kristus on meidän takuumiehemme. Hän on itse mennyt ristille ja maksanut meidän velkamme.

Heprealaiskirjeen 7. luvussa jakeissa 20-24 sanotaan: ” On myös otettava huomioon Jumalan vala. Leevin heimon miehistä tuli pappeja ilman sitä, mutta tämän toisen pappeus vahvistettiin valalla, näillä sanoilla: -- Herra on vannonut valan eikä sitä peruuta: sinä olet pappi ikuisesti. Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on. Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasvanut, kun kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan. Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton.”

Tässä sanotaan, että Jeesus on taannut meidät, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu ja meillä on taivaspaikka hänen luonaan. Jeesus on takuumies. Me ymmärrämme, että Jumala ei voi valehdella itselleen. Se totisesti pitää ja me voimme tänä päivänäkin luottaa siihen, että Jeesus takuumiehenä ottaa meidät tavaan kotiin. Siihen ei liity mitään vaatimuksia, vaan Jeesus on pelastanut meidät yksin armosta ja mennyt meidät takaamaan. Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että Jeesus on meidän syntimme sovittanut. Aamen.

Jumalan juhlissa

 

Jumalanpalvelus on juhla, jonka isäntänä on Jumala. Nuo sanat pappi sanoi jumalanpalveluksen alkupuheessa. Aloin miettiä, mitä kaikkea Jumala meille tarjoaa, kun me kokoonnumme yhteen Hänen nimessään.

Me saamme tunnustaa syntimme ja saamme vastaanottaa synninpäästön. On meistä itsestämme kiinni, tunnustammeko syntimme sitä tarkoittaen ja uskommeko kaiken anteeksi saaduksi. Jumala puhuu meille Raamatun sanan kautta. Saarnassa tai puheessa saamme opetusta, joka auttaa meitä ymmärtämään sanaa. Uskontunnustus vahvistaa uskoamme. Rukouksessa saamme puhua Jumalan kanssa. Myös virret ja laulut ovat opetusta ja rukousta. Niiden kautta saamme myös kiittää ja ylistää Jumalaa. Ehtoollisessa saamme vastaanottaa Kristuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi ja uskon vahvistukseksi. Lopuksi saamme vielä vastaanottaa Herran siunauksen. Voiko ihanampaa juhlaa enää olla!

Ajattelen, että Jumala haluaa olla isäntänä aina, kun kokoonnumme yhteen Jeesuksen nimessä. Kokoontumisten sisältö vaihtelee, mutta yleensä ne sisältävät Raamatun sanaa, sen opetusta tai yhdessä tutkimista, rukousta ja hengellisiä lauluja. Kun pyydämme Pyhää Henkeä opettamaan meille Jeesuksen tuntemista yhä enemmän, niin voimme olla varmoja, että hän sen tekee.

Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:23) Me olemme Kristuksen ruumis maan päällä, kaikki Jeesukseen uskovat yhdessä. Jumala ei ole tarkoittanut meitä elämään uskossa yksin vaan uskovien yhteyden kautta hän on aivan erityisesti vahvistamassa uskoamme. Vaikka usko Jeesukseen on jokaisen henkilökohtainen asia, niin uskossa eläminen on myös yhteinen asia. Muistetaan siis ahkerasti kokoontua yhteen, jotta Jumala voi palvella meitä näissä kokoontumisissa.

Jeesus ja enkelit

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Muistaakseni Anne Mattila laulaa sellaista laulua kuin Enkeleitä, onko heitä päällä tämän maan. Jotenkin tällä tavalla sanat menevät. Ajattelin tässä puhua enkeleistä Heprealaiskirjeen perusteella.

Mehän emme tiedä, kuka Heprealaiskirjeen on kirjoittanut, mutta Luther epäilee, että se on ollut Apollos. Heprealaiskirje on Roomalaiskirjeen jälkeen yksi Uuden Testamentin tärkeimpiä kirjeitä. Kirje on kirjoitettu tilanteessa, jossa kristittyjen joukossa alettiin häpeillä Jeesusta ja Jeesuksen tuntemista. Siellä tuli jopa sellaista ajatusta, että kun me tiedämme, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme puolesta, niin se riittää meille. Nyt täytyy saada jotain fiksumpaa tilalle. Syntyi enkeliuskonto niin kuin se on tänä päivänäkin voimissaan. Tähän kirjeen kirjoittaja puuttuu heti alussa ja tuo esille Jeesuksen voimaa ja valtaa.

Heprealaiskirjeen 1. luvussa jakeissa 5-7 sanotaan: ”Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.  Ei myöskään näin: - Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: - Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä. Enkeleistä hän sanoo näin: - Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.”

Tässä käy selkeästi esille, että kukaan ei pelastu uskomalla enkeleihin tai olemalla jossain enkeliuskonnossa. Ainoastaan Jeesus Kristus pelastaa. Meidän ei tule rukoilla enkeliä vaan Jeesusta: Rakas Jeesus, paranna minut. Rakas Jeesus, anna minulle ymmärrystä, tai mikä kulloinkin on tarpeen. Myös kiitosrukoukset pitää mennä suoraan Jeesukselle.

Halusin kirjoittaa tästä sen takia, kun olin käymässä eräässä raamattupiirissä, jossa tutkittiin Heprealaiskirjettä. Sieltä kotiin tuntuani otin esille Heprealaiskirjeen taustat ja muistin, että siinähän oli kysymys näistä enkeleistä ja siitä, miten ihmiset alkoivat palvella enkeleitä ja jättivät Jeesuksen pois.

Me, ystävät, saadaan tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on meidät pessyt puhtaaksi ja sovittanut. Me ei siihen tarvita enkeliuskoa, vaan ainoastaan kristinuskon ja sovituksen uskon siitä, että Jeesus on mun synnit pessyt pois. Ollaan, ystävät, hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesuksen nimen ja veren tähden kaikki synnit anteeksi. Aamen.

Vehnä ja rikkavilja

 

Olen viime aikoina pohtinut, mitä merkitsee Jumalan kaikkivaltius tässä maailmassa, jossa ihminen aiheuttaa valtavaa tuhoa ja kärsimystä. Ihminen alkoi sotia Jumalaa vastaan jo syntiinlankeemuksessa, ja siitä pitäen sitä on jatkunut. Mutta miksi Jumala sallii tämän?

Mielestäni yksi vastaus löytyy Jeesuksen vertauksesta vehnästä ja rikkaviljasta (Matt. 13). Siinä mies kylvi peltoonsa hyvää siementä, mutta sitten hänen vihamiehensä tuli ja kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa. Kasvit kasvoivat ja tähkän tullessa esiin paljastui myös rikkavilja. Työmiehet olisivat halunneet kitkeä rikkaviljan pois, mutta isäntä kielsi heitä, koska samalla he voisivat vahingossa nyhtää irti myös vehnää. Vasta elonkorjuun koittaessa kootaan ensin rikkavilja poltettavaksi ja sitten hyvä vehnä isännän aittaan.

Jeesus selittää vertausta opetuslapsille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.” (Matt. 13: 37-29)

Rakkauteen kuuluu valinnanvapaus ja siksi Jumala ei luonut ihmisestä robottia, jonka on pakko totella häntä. Saatanalla on lupa toimia tässä maailmassa, jossa elämme. Hän käyttää hyväkseen niitä, joilla maailmassa on valtaa, mutta myös pienemmässä mittakaavassa kaikkia meitä omassa elinpiirissämme. Jumalan tahto on pelastaa jokainen ihminen, mutta valitettavasti kaikki eivät tahdo. Saatanan tarjoama näennäinen valta on niin houkuttelevaa, että me ihmiset lankeamme siihen houkutukseen uudelleen ja uudelleen.

Rakkaudessaan Jumala kuitenkin syntyi ihmiseksi ja sovitti syntimme. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, pelastuu. Tämä mahdollisuus pelastukseen on voimassa niin kauan kuin vehnä ja rikkavilja kasvavat yhdessä. Armossaan Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden pelastua.

Meidät kristityt on kutsuttu levittämään Jumalan läsnäoloa maan päälle ja kertomaan Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Pyhä Henki on meissä ja ohjaa elämäämme. Hän kasvattaa meissä Jumalan valtakunnan hedelmää, jonka tarkoitus on vetää ihmisiä Jeesuksen luokse. Ei siis lannistuta, vaan luotetaan siihen, että Jeesus vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään, vaikka kärsimysten kautta.

Pelko pois

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluaisin tässä muistuttaa sekä itseäni että teitä blogin lukijoita asiasta, joka jäi eilen painamaan mieltäni. Olin katsomassa vanhaa ystävääni, joka on siirretty palliatiiviseen hoitoon ja tehty päätös elvyttämättä jättämisestä. Hän oli hyvin huonossa kunnossa. Sanoin hänen avovaimolleen, joka on jumalankieltäjä, että otan erään uskovan ystävän mukaani ja tulemme käymään tämän ystäväni luona. Avovaimo sanoi vihaisella äänellä, että meinaatteko te puhua uskonasioita. Hänen asenteensa oli sellainen, ettei tänne tarvitse tulla uskosta puhumaan. Tunnen tämän miehen kymmenien vuosien ajalta ja tiedän, että hän haluaa kuulla sanaa. Minä vähän hätäännyin ja sanoin, että me tulisimme vain rukoilemaan miehen puolesta. Jäin miettimään, että miksi minun piti tällainen selitys sanoa, koska ajatukseni kuitenkin oli, että puhumme evankeliumia ja sitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä kääntyä Jeesuksen puoleen.

1.Johanneksen kirjeen luvussa 4, jakeissa 2-3 sanotaan: ” Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” Tässä käy selkeästi ilmi, että antikristuksen henki on ollut täällä kautta aikojen jo syntiin lankeemuksessa. Se on voimallinen ja varsinkin silloin, kun evankeliumia viedään eteenpäin, tulee voimallisia hyökkäyksiä ja huomaa, kuinka se on voimakas henki. Se haluaisi tehdä meistä hiljaisia, ettemme vain Jeesusta kenellekään kirkastaisi emmekä puhuisi Jeesuksen armosta.

Tämän naisen kovan kommentin jälkeen tulin kotiin ja minulle tuli olo, että minun pitää lukea Psalmi 47. Kun luin sen, niin ymmärsin, että totisesti ei ole mitään, mikä ei ole Jumalan voiman alle annettu. Kaikki nuo ovat turmion henkiä, jotka loppupeleissä tulevat häviämään. Jeesus on voittaja ja kuningas ja me saamme ylistää niin kuin Psalmissa 47 sanotaan ja tietää se, että Jeesus on meidän Herramme. Meidän ei tule sitä millään tavalla häpeillä eikä pelätä viedä Jeesuksen sanaa. Saatana on se, joka pelkää ja se saa väistyä.

Tällaisella mielellä ajattelin pyytää kristittyä ystävääni mukaan ja lähdemme käymään tämän miespotilaan luona. Pyydän teiltä kristityt ystävät rukousta, että osaisimme oikeilla sanoilla häntä lohduttaa ja tuoda hänelle Jumalan evankeliumia. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että sinun ja minun synnit on anteeksi annettu, meidän kaikkien, jotka haluamme turvata Jeesuksen armon omalle kohdalle. Aamen.

Korppi ruokkijana

 

Armontervehdys rakkaat ystävät. Tänään tuli puhe sellaisesta asiasta, että meidän kristittyjen tulisi täällä ajassa auttaa ja tukea toinen toisiamme ja huolehtia toisistamme. Haluan aluksi kertoa profeetta Eliasta, joka oli paennut karkotusta ja piileskeli Keritin puron uomassa. Jumala lähetti sinne korppeja, jotka toivat Elialle aamuisin ja iltaisin leipää ja lihaa ja purosta Elia sai juodakseen. Jumala oli lähettänyt Elian tuolle purolle piiloon Isebeliä. Se mikä tässä on ihmeellistä, niin Jumala lähetti saastaiseksi määriteltyjä korppeja ruokkimaan Eliaa. Myös Luukkaan evankeliumissa Jeesus puhuu, että kun hän pitää korpeistakin huolen, niin eikö hän paljon ennemmin pidä teistä huolta. Vaikka Elia oli profeetta, niin ei hänelle tuonut ruokaa mitkään pyhät tai taivaan enkelit, vaikka sekin olisi ollut mahdollista tai ruokaa satanut taivaasta. Se kaikista vastenmielisin otus, korppi, toi leipää ja lihaa.

Haluan kertoa eräästä kristitystä ystävästä, joka oli sairastellut ja oli rahaton. Hän soitti kahdelle kristitylle ystävälle ja kysyi, voisiko hän saada vähän apua, että hän voisi ostaa ruokaa. Kummaltakaan hän ei saanut apua. Sitten hänen naapurissaan asuva mummo soitti ovikelloa. Tuo mummo on jumalankieltäjä, mutta hän tuli ja sanoi, että kun sinä olet ollut noin pitkään sairaalassa, niin hänelle tuli sellainen ilmoitus, että hänen pitää tuoda sinulle rahaa. Hän antoi 40€. Hänelle oli ilmoitettu tuo summa.

 Minulle tuli tämä paikka mieleen, että jos me kristityt emme toinen toisiamme auta, niin Jumalalle on myös mahdollista se, että hän laittaa jumalankieltäjän auttamaan. Aivan niin kuin hän laittoi korpin ruokkimaan Eliaa. Kun Jeesus puhuu, että älkää huolehtiko, mitä söisitte ja joisitte, sillä hän pitää teistä huolen. Se on valtavaa evankeliumia, että me saamme nämä maalliset asiat luottaa Jeesuksen käsiin. Kristityn rukous voi paljon.

Haluan vielä kertoa, kun ystäväni kotiseudulla oli kova myrsky. Me rukoilimme hänen kotiseutunsa puolesta, että se myrsky menisi ohi hänen vanhempiensa talosta. Amerikassakin kristittyjen taloja säästyi, kun tuli kiersi ympäri eikä heidän talonsa tuhoutuneet. Samalla tavalla kävi Kuubassa ystäväni kodissa, siihen ei tuuli osunut. Jumala kuuli rukoukset.

Haluan ystävä sinua rohkaista, että luota koko elämäsi Jeesuksen käsiin. Me saamme luottaa, että Jeesus pitää meistä huolen. Meidän ei tarvitse huolehtia eikä olla epäilemässä. Kiitos, Jeesus, että sinä huolehdit ja me saamme luottaa siihen, että sinä annat ja sallit jokaiselle päivälle sopivan kuorman. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Pääasia on, että me saadaan uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Pois turha epäily

 

Rakkaat kristityt matkakumppanit. Ajattelin tänään pohtia sellaista asiaa, puhun nyt vain itsestäni, kun rukoilen Jumalaa, että hoida rakas Jeesus tämä asia, niin kohta huomaan, että sama asia huolettaa minua uudelleen ja uudelleen. Huomaan itsessäni, kuinka tällaiset epäilykset tulevat epäuskosta.

Minua puhutteli todella paljon, kun kuulin erään hyvin vanhan ja sairaan naisen tarinan. Hän kertoi, kuinka hän ei pitkän elämänsä aikana ole koskaan oikein osannut iloita Herrasta. Sitten kun hän sairastui, hän rukoili, ja kohta taas epäili ja hän rukoili uudestaan ja taas hänelle tuli epäilys. Sitten kun lääkärit totesivat, ettei hän enää parane, vaan hänen paikkansa on lähteä tästä elämästä parempaan suuntaan taivasta kohti, niin siinä vaiheessa tämä nainen sai uskon, joka oli iloinen asia. Hän alkoi kiittämään Jumalaa elämästään ja siitä, että Jumala on antanut hänelle uskon, että hän pääsee taivaan kotiin.

Raamatussa puhutaan monessa kohtaa ilosta, niin kuin Galatalaiskirjeessäkin on ilo yksi autuuden tuntomerkeistä. Jotenkin minä toivoisin, että me kristityt jo täällä ajassa, osaisimme iloita Herrasta, Herran armosta ja suuruudesta ja siitä, että Jeesus on mennyt meidän puolestamme ristille. Me osaisimme kiittää Jeesusta. Kuinka vähän, ainakin minä kiitän Jeesusta. Hyvin harvoin tulee oikein sydämestään kiitettyä. Tänä aamuna kuitenkin minulla on ollut sellainen olo, että olen kiittänyt Jeesusta: Kiitos Jeesus, hoida nämä minun asiani kuntoon. Kiitos Jeesus, että sinä olet tässä ajassa. Kiitos, että minä saan luottaa sinun armoosi.

Sinä ystävä, joka epäilet, niin sinä et ole yksin. Ei anneta sielunviholliselle valtaa, vaan niin kuin vanhat kristityt sanovat, että riettaan kiusaksikin meidän tulee uskoa yksin armosta syntimme anteeksi. Me saamme todella luottaa syntimme anteeksi, sillä Jeesus on meidät Golgatan ristillä sovittanut. Sanon sinulle ystävä ja myös itselleni, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Iloitaan oikein Herrassa ja kiitetään hänen armostaan. Aamen.