Jalkojen pesu

 

Rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta. Minulla oli tilaisuus olla mukana eräässä raamattupiirissä. Kerroin siellä, että sain kerran eräältä lähetyspapilta kortin, jossa hän toivotti hyvää jatkoa. Siinä kortissa oli kehotus, että jatketaan toinen toistemme jalkojen pesua. Halusin sitten kysyä tuolla raamattupiirissä, mitä kristityt ajattelevat tuosta jalkojen pesusta. Siihen tuli todella hyviä vastauksia. Yksi huomio oli, että kun pestään toisen jalkoja, niin mennään niin alas kuin voi mennä eli jalat täytyy olla lattiatasossa, että niitä voidaan pestä. Se myös kuvaa hyvin sitä, miten meidän tulisi toinen toistamme kohdata täällä tiellä ja matkalla.

Lähi-Idän kulttuurissa, jossa tuota jalkojen pesua on suoritettu, niin juutalaisuudessa ajateltiin, että jalat on kaikkein saastaisin paikka ihmisessä. Se johtui siitä, että kadut olivat todella likaisia ja Raamatullisessa mielessä meidän jalkojen pahat retket. Kyllähän jalat ovat siihen aikaan olleet todella likaiset. Kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja, niin Pietari esteli Jeesusta. Silloin Jeesus sanoi, että sinulla ei ole osaa taivasten valtakunnassa, ellei hän pese Pietarin jalkoja. Pietari tästä sitten intoutui, että pese myöskin minun pääni. Jeesus sanoi, että kun jalat on pesty, niin kaikki muukin on puhdasta. (Joh. 13)

Tämä on syvällinen vertaus syntien anteeksi antamisesta ja siitä, kuinka Jeesuksen armo kulkee todella lattiatasossa, alempana kuin lattialista. Me saadaan ystävät tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus pesee niitä jalkoja siinä, kun me toinen toistemme jalkoja pestään eli kerromme toinen toisillemme evankeliumia, että Jeesus on meidän synnit sovittanut. Sen tähden ystävät me saamme tänäänkin luottaa siihen, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Vapauteen!

 

Luin lastenlapsilleni menneisyyteen sijoittuvaa kirjaa ja siinä käytettiin ansoja eläinten pyydystämiseen ruuaksi. Aloin miettiä ansaa ja sen merkitystä enemmän. Ansan tarkoitus on saada uhri tarttumaan kiinni ja myös pysymään kiinni. Yleensä yritys päästä ansasta itse irti vain pahentaa tilannetta. Ansasta pääsee irti vain, kun toinen päästää.

Mieleeni tuli, miten Raamatussakin puhutaan monessa kohtaa ansoista. Fariseukset koettivat virittää Jeesukselle ansoja, jotta saisivat hänet lankaan. Jeesus oli kuitenkin synnitön eikä langennut noihin ansoihin. Toisin on meidän laitamme. Me lankeamme helposti synnin ansoihin, joita elämässämme tulee vastaan.

Äitini on kertonut oman isänsä sanoneen lapsilleen, kun nämä olivat nuoria, että jos jokin asia alkaa olla liian tärkeä ja jatkuvasti mielessä, niin lopeta se. Hän tarkoitti näillä asioilla esim. alkoholia ja tupakkaa, mutta myös sellaista harrastusta, joka vie sydämen kokonaan tai vaikka valtavaa halua rikastua. Näitä Raamatussa sanotaan epäjumaliksi.

Meillä jokaisella on omat ansamme, johon me helposti lankeamme. Meidän on itse vaikea näistä vapautua, vaan tarvitsemme siihen Jeesuksen apua. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1) Jeesus haluaa vapauttaa meidät kaikenlaisista ansoista, jotka orjuuttavat meitä. Toisille nuo ansat ovat maailman houkutuksia, toisille taas uskoon liittyviä omia suorituksia. Tuo Galatalaiskirjeen kohta puhuu erityisesti juuri noista uskoon liittyvistä ansoista.

Jokainen meistä voi rukoilla Pyhää Henkeä osoittamaan, mikä ansa juuri tällä hetkellä pitää meitä otteessaan. Olen huomannut, että kun Pyhä Henki ilmoittaa tuon riippuvuuden minulle, tunnistan sen kyllä heti, mutta siitä irti pääseminen ei olekaan sitten yhtä helppoa. Oma mieleni saattaa olla siihen niin kiinnittynyt, että en halua päästä ansasta irti. Pyhä Henki kuitenkin vaikuttaa meissä myös tahtomista, kun vain sallimme sen. Me saamme uskoa jokaisen lankeemuksemme anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden ja jatkaa eteenpäin. Jokainen päivä on kasvun aikaa. Rukoillaan siis Pyhän Hengen ohjausta tähänkin päivään, pidetään katseemme Jeesuksessa ja luotetaan Jumalan rakkauteen, joka kestää koko elämämme ajan.

Tuomiosta vapaita

 

Rauhaa rakkaat ystävät! Me käsittelimme raamattupiirissä sellaista asiaa kuin onko meillä lupa tuomita toisia tai itseämme. Kun me mietimme esimerkkinä oikeuslaitostamme, niin siellä on syyttäjä, mutta syyttäjä ei tuomitse vaan tuomari tuomitsee. Niin se on rakkaat ystävät kristillisessä mielessäkin, että vaikka meidän sielunvihollinen syyttää meitä monella tapaa, niin hän ei kuitenkaan voi meitä tuomita. Ainut, joka meidät voi tuomita, on Jeesus ja Jeesus haluaa meidät kristityt tuomita armolla ja laupeudella.

Meillä ei ole lupa tuomita edes omaa itseämme, sillä tuomiovalta on yksin Jeesuksella. Ne ihmiset, jotka eivät usko Jeesuksen sovintotyötä omalle kohdalleen, on jo tuomittu, mutta ne, jotka uskovat, ovat vapaita tästä tuomiosta. Jeesus näkee näissä ihmisissä vain pelkkää hyvää.

Kun me ajattelemme viimeistä tuomiota, niin oikealla puolella oleville lampaille Jeesus sanoo, mitä kaikkea hyvää te olette tehneet. Oikealla puolella olevat sanovat, että koska me olemme näitä tehneet. Jeesus katsoo oman sovintotyönsä läpi, eikä hän siksi näe näissä ihmisissä mitään syntiä tai vikaa. Vasemmalla puolella oleville Jeesus ei sano, mitä he ovat tehneet, vaan mitä he ovat jättäneet tekemättä. He ovat tuomion alaisia.

Meidän täytyy ymmärtää, että todellakin yksin Jeesus on tuomari. Mennään eteenpäin tällaisina, ettei tuomita muita eikä myöskään itseämme. Jätetään tuomiovalta täysin Jeesukselle, jolle se kuuluu. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Tule sellaisena kuin olet

 

Armoa ja rauhaa Herralta Jeesukselta Kristukselta, rakas ystävä. Minua on useamman päivän puhutellut sellainen asia, kun luin 2. Mooseksen kirjaa lukua 20, jossa Jumala asettaa Israelin kansalle 10 käskyä. Siinä Mooses oli välimies aivan niin kuin meidän aikanamme Jeesus on se välimies. Israelin kansa ymmärsi sen, että Jumala ei puhu heille suoraan, vaan hän puhuu Moosekselle. Se oli aika järisyttävä kokemus, kun vuorella Jumala puhui Moosekselle suoraan taivaasta.

Jakeissa 22-26 sanotaan: ”Herra sanoi Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: Te itse näitte, että minä puhuin teille ylhäältä taivaasta. Älkää asettako mitään minun rinnalleni, älkää tehkö itsellenne jumalia hopeasta tai kullasta. Rakentakaa maa-alttari minua varten ja uhratkaa sillä polttouhrinne ja yhteysuhrinne, lampaanne ja nautanne. Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä. Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi. Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi.”

Kuuntelin erästä puhetta ja siinä oli vanhempi ihminen tullut valittamaan papille, kun Galatalaiskirjeessä puhutaan hedelmästä, mutta hänellä ei ole ollenkaan hedelmää. Viisas pappi oli sanonut, että jos sinä huomaisit sen hedelmän, niin sinä söisit sen. Siinä piilee suuri vaara. Miten tämä sitten liittyy tuohon Raamatun kohtaan. Kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle, niin meidän tulee mennä sinne aitona, ei pyhänä eikä hyvänä, vaan sellaisena kuin me olemme. Jumala toivoo, että alttarin kivet pysyvät sellaisena kuin hän on ne luonut ja muovannut eikä niitä ole ihminen hakannut.

Vaikka emme enää elä Vanhan Liiton aikaa, se kuuluu meille sillä tavalla, että kun me ajattelemme alttarikäytäntöä, niin tässä puhutaan maa-alttarista ja se on tehty savesta. Mutta jos käytätte kiveä, niin älkää niitä muotoilko tai hakatko. Alttarista ei ole saanut tehdä sileää ja puunattua. Tästä on viisaat sanonut sillä tavalla, että meidän alttarimme on Jeesus, jossa me saamme syntimme anteeksi, kun polvistumme hänen eteensä. Mutta minusta tässä on myös selkeä kuvaus siitä, että annetaan sen alttarinkin olla sen muotoinen kuin Jumala on hyväksi nähnyt.

Joskus joku mies, joka oli haissut vähän pahalle, oli yrittänyt mennä kirkkoon juttelemaan ihmisten kanssa, niin kaikki oli kääntänyt hänelle selkänsä. Hän oli mennyt ulos ja silloin Jumala oli sanonut hänelle, että älä välitä, ei hänkään ole ollut siellä enää pitkään aikaan. Jos meistä tulee sellaisia kristittyjä, että me näyttelemme parempaa kuin mitä me olemme, niin silloin me olemme hakoteillä.

Jakeessa 26 puhutaan siitä, että älkää tehkö alttarille portaita, ettei teidän häpynne paljastuisi. Kuulin tästä sellaisen hyvän ajatuksen, että me emme saarnassamme valita omia asioitamme ja näin paljasta omaa häpyämme, koska siinä ei uskomme rakennu, vaan se rakentuu sillä tavalla, että me kerromme Jeesuksen armosta ja siitä, mitä Jumalan Poika on meille tehnyt. Kun me ajattelemme, että jos me puheissa kerromme omia asioitamme, niin kyllä viikon aikana ihmisillä olisi paljon puhuttavaa, että sekö on tehnyt sellaista ja sellaista. Kun kerrotaan Jeesuksen armosta, niin jokainen tajuaa, että siinä on koko meidän kristillisyys.

Ystävät, me saamme tänäänkin olla todella hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että mennään Kristus-alttarille, joka on sen muotoinen kuin Kristus on meille jättänyt. Niin kuin Jeesus itse sanoo Heprealaiskirjeessä, että hän on ottanut orjan muodon. Hän on tullut perisynnin kautta meidän syntiorjaksi ja sovittanut meidät. Jeesus on noussut kuolleista ja istuu Isän oikealla puolella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu ja lopetetaan kaikenlainen itseemme tuijottelu ja teeskentely. Aamen.

Puhdistus

 

Nyt kun sää on lämmennyt, ajattelin syödä lounaan ulkoterassilla. Kun menin terassille, huomasin, että kalusteet olivat siitepölyn peitossa. Siitä ei ole kuin muutama päivä, kun viimeksi pyyhin kalusteet, mutta taas oli siitepölyä ja myös pari linnun kakkaa tullut kalusteiden päälle. Kalusteet on öljytty ja siksi lika on vain pinnassa eikä ole päässyt imeytymään puun syihin. Puhdistuksen jälkeen laitoin tuolille pehmusteen ja siinä on sitten hyvä aterioida.

Nuo puutarhakalusteet alkoivat puhutella minua hengellisesti. Mieleeni tuli, että meihinkin kertyy joka päivä likaa, joka täytyy pestä pois. Tuo lian pois peseminen tapahtuu tunnustamalla syntimme Jeesukselle, niin hän pesee meidät puhtaiksi. Kun Jeesus on saanut tulla elämämme Herraksi, olemme samalla saaneet Pyhän Hengen. Meihin on vuodatettu Pyhän Hengen öljyä, joka suojaa meitä niin, että synnin lika ei pääse juurtumaan meihin.

Me tarvitsemme Pyhän Hengen öljyä jatkuvasti lisää, jotta pysymme suojassa. Me voimme valita elää niin, että emme kuuntele Pyhän Hengen ohjausta emmekä mene Jeesuksen puhdistettavaksi. Nytkin olisin voinut vain laittaa pehmusteen likaisten tuolien päälle. Olisin voinut siinä tuolilla hyvin silläkin tavalla istua. Pehmuste olisi kuitenkin likaantunut ja vähitellen tuoli myös alkaa mennä pilalle, jos sitä ei huolla.

Me voimme peittää syntimme ja olla välittämättä siitä, että elämässämme on likaa. Tällä tavalla kuitenkin vähitellen ajaudumme kauemmaksi Jeesuksesta emmekä enää kaipaa hänen verensä puhdistusta. Saattaa olla, että meidän on vaikea luopua jostain elämämme synnistä. Erityisesti sellaisesta asiasta meidän tulee puhua Jeesukselle. Usein tuosta huonosta tavasta irti pääseminen kestää ja vaatii meiltä sinnikkyyttä pistää se uudelleen ja uudelleen pois. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Isän Jumalan rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus on elämässämme koko ajan läsnä.

Me saamme siis turvallisin mielin käydä Jeesuksen eteen, tunnustaa kaikki syntimme ja uskoa, että Jumala antaa ne meille anteeksi Jeesuksen tähden. Me saamme uskoa itsellemme tämän sanan: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18) Siunattua kesää sinulle uskonystävä!

Ajatuksiani Joonan kirjasta

 

Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia teitä rakkaita sisaria ja veljiä. Minulla on ollut tilaisuus viime aikoina tutkia Joonan kirjaa, joka kuuluu ns. pieniin profeettoihin, mutta ei todellakaan ole pieni profeetta siinä mielessä, että Jeesus mm. siteeraa sitä Luukkaan evankeliumin 11. luvussa jakeissa 30-32.

Jumala käski Joonan mennä Niniveen saarnaamaan, mutta Joona lähti karkuun täysin toiseen suuntaan Tarsisiin. Hän matkasi laivassa, joka joutui myrskyyn. Myrsky oli niin kova, että laiva oli uppoamassa. Merimiehet huusivat jokainen omaa jumalaansa avukseen. Kukaan ei voinut kuitenkaan auttaa. Merimiehet heittivät arpaa, kenen syy myrsky oli ja arpa osui Joonaan. He menivät herättämään Joonaa ja Joona sanoi, että hänen Jumalansa on merten ja maitten Jumala, ja että hän on omaa Jumalaansa paossa. Joona pyytää, että hänet heitetään mereen, niin myrsky tyyntyy. Kun Joona heitetään mereen, niin myrsky laantuu heti. Tässä toteutuu sama kuin Jeesuksessa, että oli parempi uhrata yksi kuin että koko laivan miehistö olisi hukkunut. Kun laivan miehistö näki mitä tapahtui, he tekivät parannuksen ja alkoivat uskoa Herraan.

Meripeto nielaisi Joonan. Tämä on vertauskuva siitä, kun Joona oli siellä kolme päivää, niin kuin Jeesuskin kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista, niin samaten Joona sylkäistiin rannalle meripedon vatsasta kolmantena päivänä. Jumala lähetti Joonan uudelleen Niniveen ja hänen tuli julistaa: ”Enää 40 päivää ja Ninive hävitetään.” (Joona 3:4) Tämä oli maailman lyhin saarna. Tässä tulee se, että meidän ei tarvitse pitää kovin pitkiä saarnoja, kun se tulee Jumalasta.

Ninive oli valtava kaupunki. Juutalaisuudessa laskettiin vain 10 000 ja sitten oli 12 sukukuntaa, niin ei voitu laskea kuin 120 000 ja tässä sanotaan, että Ninivessä oli asukkaita enemmän kuin se. Niniven halkaisija oli kolmen päivän kävelymatka eli kaupunki oli valtavan suuri. Joonan saarnan seurauksena niniveläiset kaikki kääntyivät. He olivat pakanoita aivan samoin kuin merimiehetkin ja kaikki he kääntyivät. He uskoivat sanoman omalle kohdalleen.

Se, mikä tässä on merkille pantavaa, on, että Joona meni odottamaan, mitä Ninivelle tapahtuu. Mutta koska niniveläiset kääntyivät, ei sille tapahtunutkaan mitään. Joonalla oli kuuma ja hän pyysi Jumalalta varjoa. Jumala kasvatti risiinikasvin, joka suojasi Joonaa. Seuraavana aamuna mato söi kasvin. Ajattelen, että tuo kasvi kuvaa meidän omaa kunniaa. Joona oli todella vihainen Jumalalle siitä, että kun hän oli saarnannut Niniven kaupungille tuhoa, niin kuinka Jumala sallii sen, että se ei tapahtunutkaan. Jumala sanoo, että etkö ajattele yhtään niitä 120 000 ihmistä ja eläimiä, jotka hän säästi. Tämä Joonan kertomus on tosi syvällinen. Se kertoo meille sen, että Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Aamen.

Hyvää taivasmatkaa!

 

Rakas äitini on päässyt taivaan kotiin 95-vuotiaana. Minulla oli etuoikeus saattaa häntä hänen viimeiset elinviikkonsa ja olen siitä kiitollinen. Haluan tässä kirjoituksessa jakaa joitakin äidin kirjoittamia ajatuksia. Mielestäni ne ovat hyvin puhuttelevia.

Jokaisella meillä on omat ainutlaatuiset kokemuksemme, omat asiamme, oma elämämme. On varmasti hetkiä, jolloin suru peittää kasvot, väsymys vie voiton, suru valtaa kaikki ajatukset. Silloin toivoisi, että vierellä olisi joku, jonka kanssa voisi kysellä kysymyksiä ja joka ymmärtäisi sen huudon, josta ei kuulu pihahdustakaan.

Käsittämätöntä kieltämättä, mutta usein juuri vaikeudet voivat muuttua elämämme voimavaraksi. On hyvä muistaa, että siellä missä omat voimat loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Siellä, missä ymmärryksemme loppuu, siellä saamme eniten tarvita Jumalan apua. Hänen valonsa ympäröi kaiken pimeyden.

Me käymme yhtä matkaa rukoillen kohti taivasta. On määränpäämme yksi ja yksi tie on kaikilla. Se on Jeesus Kristus. Yön, myrskyn vaaroissa, me saamme aamuun luottaa ja laulaa voitosta.

Armahtavaisuus on tarpeellinen asia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei aina edes hurskaus ole lisännyt armon todellisuutta. Kyllä me herätyksenkin saaneet osaamme olla julmia toisiamme kohtaan. Me lyömme toisia, kuten tavataan sanoa, Raamatulla päähän. Piiloudumme omasta mielestämme juuri sen oikean opin taakse, jonka olemme sisäistäneet. Jeesus haluaa meiltä kuitenkin armahtavaisuutta toisiamme kohtaan.

Pitkäperjantain kärsimystapahtuman jälkeen pääsiäinen on ilojuhla. Meillä kaikilla on elämässämme hyvin raskaita aikoja, kuljemme kärsimystiellä. Meidän tiemme eroaa vain siinä, että olemme syntisiä. Jeesus kulki ristin tien synnittömänä sovittaakseen syntimme ja tasoittaakseen kulkuamme täällä. Pääsiäinen on armon, anteeksiantamuksen ja rakkauden juhla. Iloitkaa! Hän on ylösnoussut!

Hyvää taivasmatkaa, rakas äiti!