Johdatuksessa

 

Olin kävelemässä metsäpolulla. Polulla oli veden peittämiä kohtia, joista yli pääseminen pisti miettimään tarkkaan, miten kulkea. Polun yli oli kaatunut myös muutama puu, joita jouduin kiertämään metsän kautta. Toisaalta suurin osa polkua oli mukavaa kulkea. Järven rantaa kulkiessani jää kumisi kovalla äänellä, kun siihen tuli koko jään poikki meneviä railoja. Jos en olisi tiennyt, mistä tuo jylinä tuli, olisin pelännyt valtavasti. Siinä kulkiessani tuli mieleeni, että tuollaistahan se elämänmatkakin on. Tavallisen arjen ja iloisten tapahtumien lisäksi tulee myös vastoinkäymisiä. Joskus täytyy tehdä suuriakin suunnan muutoksia selvitäkseen eteenpäin. Kulkua on kuitenkin jatkettava, vaikka se olisi haastavaa.

Mikä sinun elämässäsi on tuo polun ylle kaatunut puu tai lammikko, josta ei jalkoja kastelematta pääse yli? Luulen, että meille jokaiselle tulee heti mieleen elämän tapahtumia, joista selviäminen on ollut tai on juuri nyt voimia kuluttavaa ja jopa pelottavaa. Kristittyinä meillä on kuitenkin aina turvana Jeesus. Vaikka elämä on vaikeaa, niin saamme luottaa siihen, että meidät kuljetetaan elämän halki iankaikkisuuteen.

Kristinuskoon kuuluu olennaisesti usko Jumalan johdatukseen. Jumalalla on oma suunnitelmansa meidän elämällemme. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) Jumala sanoi tuon kansalleen, joka oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Israelilaiset varmasti kaipasivat kotiin ja Jumala halusi rohkaista heitä sillä, että kaikki oli Jumalan hoidossa.  

Maailman tilanne ja monilla myös oma elämäntilanne on tälläkin hetkellä vaikea. Silti saamme luottaa siihen, että kaiken tämän keskellä Jumalalla on hyvä suunnitelma meidän elämällemme. Hän valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja Jeesus vie meidät iankaikkiseen elämään. Kaikki se, mitä täällä maan päällä tapahtuu, on ainoastaan pieni hetki sen rinnalla, mikä meitä odottaa taivaassa Jumalan yhteydessä.

Kerro, ystävä, tänäänkin kaikki asiasi rakastavalle Isälle. Vaikeat asiat eivät ehkä heti ratkea, mutta saat purkaa taakkaasi ja luottaa, että Hän kyllä tietää tilanteesi. Tärkein asia on, että saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Mikään tämän maailman asia ei voi meiltä tuota anteeksiantoa viedä. Usko itsesi Jumalan haltuun. Hän auttaa sinut vaikeuksien läpi.

Jumalan tasa-arvo

 

Törmäsin taas kerran siihen ajatukseen, että kristityt ovat ahdasmielisiä ja kannattavat epätasa-arvoa. Yritin selittää, miten kristinuskon mukaan nimenomaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Kristinuskon ytimestä, siitä että olemme armosta pelastettuja Jeesuksen sovintotyön tähden, seuraa tasa-arvo. Me emme omien suoritustemme avulla voi lisätä Jumalalle kelpaavuuttamme millään tavalla. Kaikki ihmisen teot eivät kuitenkaan ole Jumalan silmissä oikein. Jumala on antanut meille Raamatun, jossa hän kertoo, millainen ihminen on ja miten hän pelastuu.  

Pelastusasiassa ei ole kuin yksi tie, Jeesus. Muut uskonnot eivät ole vain eri teitä Jumalan yhteyteen. Ne ovat teitä kadotukseen. Jumala on sanonut, että synnin palkka on kuolema eikä se siitä mihinkään muutu. Koska jokainen ihminen on syntinen, meidän ainut mahdollisuutemme päästä Jumalan yhteyteen ja pelastua, on Jumalan valmistama syntien sovitus. Tämän hän suoritti lähettämällä Ainoan Poikansa maailmaan. Jeesus otti koko maailman synnin kantaakseen ja kuoli sovittaakseen sen. Isä hyväksyi Poikansa sovitustyön ja herätti hänet kuolleista, että jokainen, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä, saa elää ikuisesti Jumalan yhteydessä.

Pelastuksessa kaikki ovat siis tasa-arvoisia. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, pelastuu. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin olemme tätä elämänmatkaa pystyneet elämään. Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8-9) Uskon Jeesukseen me saamme siis lahjana Jumalalta. Efesolaiskirje jatkuu: ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut”. (jae 10)

Ihmisen suorituskeskeinen mieli ajattelee nyt helposti, että kun Jumala on antanut meille uskonlahjan, niin tästä maksuksi meidän täytyy tehdä hyviä tekoja. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Pelastus on yksin armosta eikä se perustu ihmisen tekoihin, ei etukäteen eikä jälkikäteen. Ne hyvät teot, joita me täällä maanpäällä teemme, ovat Pyhän Hengen aikaan saamaa ihmisenä kasvamista. Jumalan hyvä tahto on, että me osoitamme rakkautta lähimmäisillemme niillä tavoilla, jotka meille ovat mahdollisia. Tämä ei ole kuitenkaan pelastukseen liittyvä asia, vaan meidät pelastaa yksin Jeesus.

Rauhan sanoma

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Jeesuksen rauha on se rauha, jota ei ole muilla kuin niillä, jotka uskovat Jeesuksen armon omalle kohdalle. Siitä rauhasta ja Jeesuksen armosta me tahdomme olla kiitollisia ja viedä eteenpäin sitä sanomaa, että meillä jokaisella on mahdollisuus ottaa se lahja vastaan ja uskoa Jeesuksen armo omalle kohdalle.

Olin viime viikolla ajamassa erään vanhan tuttavani kanssa. Puhuimme evankeliumin viemisestä ja siitä, kuinka meillä olisi täällä kotimaassakin paljon sanoman vientiä vanhusten koteihin ja moniin muihinkin paikkoihin, missä voisi olla enemmän hartaustilaisuuksia. Tämä ystäväni totesi, että sanan viemisessä on tärkeää, että sitä viedään alhaalta käsin. Jäin miettimään sitä alhaalta käsin evankeliumin vientiä. Se on juuri sitä, ettei nosteta ihmistä vaan Jeesusta ja kerrotaan Jeesuksen armosta.

Kuuntelin muutamia todistuspuheita, joissa ihmiset kertoivat siitä, millaista heidän elämänsä oli aikaisemmin ja millaista se on ollut sen jälkeen, kun he ovat tulleet uskoon. Väkisinkin niitä kuunnellessa tuli mieleen, että niissä helposti nostetaan sitä ihmistä ja sitä, kuinka hän on muuttunut. Toki ihminen, joka käsittää Kristuksen armon, niin häneen tulee ilo ja vapaus ja rauha. Mutta näissä todistuksissa oli paljon sitä, että mitä on jäänyt pois elämästä. Siinä tavallaan korotetaan ihmistä ja sitä, kuinka ikään kuin ihmisestä olisi tullut hyvä.

Totuus kuitenkin on se, että meidän tulisi joka tilanteessa tuoda esiin Jeesuksen armo ja kuinka Jeesus on hyvä meitä syntisiä kohtaan. Siitä rakkaudesta käsin me saamme uskon kautta Pyhän Hengen ja se ohjaa meidän elämää. Meidän tulee ymmärtää se, että me olemme jo perisynnin kautta, joka on Aatamissa ja Eevassa tullut, niin me ihmiset olemme kelvottomia Jumalalle. Sen tähden Jumala lähetti Ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tällaisia ajatuksia minulla oli tänään ja sen vuoksi ystävät haluankin sanoa sinulle ja minulle, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Kiitollisuus

 

”Kiitollisuudelle täytyy antaa etumatkaa, sillä huolella on niin nopeat jalat.” (Elina Salminen) Kun luin tuon ajatuksen, se kolahti minuun. Miten helposti annan huolten polkea kiitollisuuden jalkoihinsa. Aamurukouksessa on helppo olla kiitollinen uudesta päivästä ja Jumalan huolenpidosta. Kun sitten päivä etenee, erilaiset huolet ja murheet valtaavat helposti mielen. Usein tuo murehtiminen kohdistuu sellaisiin asioihin, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet eikä niiden tapahtumisesta ole mitään varmuutta. Erilaisilla huolilla on niin nopeat jalat, että ne ovat helposti ensimmäisenä mielessä, jos emme tee asialle mitään.

Aloin miettiä, miten voisin antaa kiitollisuudelle etumatkaa, jotta huolet eivät tulisi aina ensimmäisenä. Yhdellä ystävälläni on tapana pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Hän kirjoittaa siihen rukouspyyntöjään ja niihin tulleita vastauksia, mutta erityisesti hän kirjoittaa kaikkea sitä hyvää, mitä hänen elämässään on.

Maailmantilanne on tällä hetkellä sellainen, että monien mielet valtaa suuri huoli ja jopa epätoivo. Meidän tulee rukoilla rauhaa ja Jumalan puuttumista maailman tilanteisiin. Jos me kuitenkin kiinnitämme ajatusmaailmamme näihin ikäviin asioihin, voi käydä niin, että sellaiset huolet, joita emme itse pysty ratkaisemaan, valtaavat meidät kokonaan.

Vaikeassa elämäntilanteessa mielelle on hyväksi, jos pystyy kiinnittämään huomiota elämän hyviin asioihin. Mielen ollessa alakuloinen voi alkaa miettiä, mistä on kiitollinen. Ensimmäinen ja tärkein asia on uskon lahja; että saa olla Jeesuksen pelastama ja olla matkalla taivaaseen. Tämä on niin suuri kiitoksen aihe, että sitä kannattaa ajatella aina, kun huolet koettavat ottaa ylivallan. Monille kiitollisuutta tuovat myös perhe, vaikka se sisältäisi vaikeuksiakin, ystävät ja luonto.

Joskus kannattaa ottaa vaikka Psalmit esiin ja lukea niitä. Psalmien kirjoittajat purkavat taakkaansa Jumalalle, mutta yleensä Psalmi päättyy kiitokseen. Me saamme olla rakastavan Isän huolenpidossa. Psalmissa 95 jakeessa 1 sanotaan: ”Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.” Tähän iloon me saamme tänäänkin jäädä.

Vapaaksi vankeudesta

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Luin tänään kertomusta yhdestä vangista, joka oli istunut pitkän tuomion vankilassa. Hän oli siellä vankeudessa ollessaan löytänyt Jeesuksen ja hänen mielensä oli muuttunut.

Psalmissa 18, jakeessa 30 sanotaan: ” Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.” Entiseen aikaan on rakennettu linnoja, valleja ja muureja kyläyhteisön tai kaupungin suojaksi vihollista vastaan. Muurin sisäpuolelta oli myös helpompi torjua vihollisen hyökkäystä. Linnoitus toi turvallisuutta, mutta pahimmillaan se toi myös vankeuden tunteen.

Kristillisyydessä me helposti menemme sellaiseen yhteisöön mukaan, jossa on selkeät rajat, selkeät muurit ja sillä tavalla meistä tulee sen yhteisön vankeja. Evankeliumin tuoma ilo katoaa meistä. Mutta niin kuin Psalmin kirjoittaja sanoo, meillä on Jumalan voimassa mahdollista rynnätä vallien ja muurien yli. Meillä on myös mahdollisuus jättää kaikki ahdasmielinen uskonnollisuus ja siirtyä Kristuksen vapauteen, mihin hän meidät vapautti. Hän vapautti siihen, että me saamme yksin armosta uskoa kaikki synnit anteeksi eikä meidän tarvitse enää vaeltaa ns. mustissa vaatteissa vaan voimme kulkea vapaana myös vaatetusasioissa.

Jeesuksen tuomaa vapautta voi myös kokea siellä muurien sisäpuolella. Nämä ihmiset, jotka sitä kokevat, mielellään kertovat muurien ulkopuolella olevasta väärästä vapaudesta. Se, millä voimalla me taistelemme tämän maailman pahuutta vastaan ja omaa itsessämme olevaa pahuutta vastaan, on Kristuksen armo. Jeesuksen rakkaus on se, joka vaikuttaa meissä ihmisissä ja ainoastaan sen avulla me voimme taistella syntiä vastaan. Jeesus on meidät pessyt puhtaiksi ja se on ainut keino, jolla me voimme kelvata Jeesus Jumalalle, joka on samalla kertaa syyttäjä ja tuomari, mutta hän on myös vapauttaja.

Jeesus on syyttäjä viimeisellä tuomiolla niille, jotka eivät ole ottaneet häntä vastaan. Niissä, jotka uskovat Jeesukseen, hän ei näe mitään pahaa, koska hän on omalla sovintoverellään meidät pessyt puhtaaksi. Sen tähden ystävä, sinä ja minä, me saamme olla tänäänkin hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jumalan matematiikkaa

 

Minulla on tapana joka päivä tehdä ristisanatehtäviä. Tässä yhtenä päivänä vihjeruudussa oli 1+1=2 ja sanaksi tuli ’tosi’. Silloin mieleeni nousi hengellinen lastenlaulu, jota tyttäreni aikoinaan lauloivat. Muistan siitä vain kertosäkeen, joka menee näin: ”Yksi plus yksi ei olekaan kaksi, kun oikein tarkasti laskemme sen. Pieni ja heikko voi tulla suurimmaksi ja viimeinen voi olla ensimmäinen. Mitä se on? Mitä se on? Se on Jumalan matematiikkaa!”

Tuo hetki laittoi taas ajatukset pyörimään ja tällaisia olen pohdiskellut. Jumala on luonut tämän maailmankaikkeuden lainalaisuudet. Hän on laittanut avaruudessa ja maapallolla kaiken omalle paikalleen ja toimimaan juuri niin kuin niiden pitää toimia. Hän on luonut pienimmätkin solut ja yhdistänyt ne toisiinsa niin, että ne toimivat mahdollistaen elämän. Tässä luomakunnassa Jumalan hyvän luomistyön mukaan 1+1=2.

Sitten tulee Jumalasuhteen ja ihmissuhteiden maailma, jotka toimivat eri periaatteella. Kohtaaminen uskonystävän kanssa, jolloin voi keskustella kaikista asioista, on valtavan suuri asia. Siinä tilanteessa yhteys tuo niin paljon lisää, että 1+1 on paljon enemmän kuin kaksi. Myös seurakunnan kokoontumisessa jokainen paikallaolija on tärkeä ja tuo omalla persoonallaan paljon hyvää yhdessäoloon.

Erityisesti raamattupiirissä olen huomannut, miten yhdessä Sanaa tutkiessamme Pyhä Henki opettaa meitä jokaisen läsnäolijan kautta. Paavali sanoo korinttilaisille: ”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa” (1. Kor. 14:26) Tämä on totuus, joka meiltä helposti unohtuu. On tärkeää antaa kaikille mahdollisuus osallistua ilman arvostelua, rohkaisemalla ja hyväksymällä jokainen sellaisena kuin hän on.

Jeesus on pelastanut meidät yksin armosta. Kukaan ei voi omilla teoillaan pelastua ja siksi me olemme kaikki saman arvoisia Jumalan edessä. Inhimillisesti pieni ja heikko voi olla tuomassa Jumalan valoa yhteiseen kokoontumiseen paljon enemmän kuin itseriittoinen ja vahva. Jäädään siis tänäkin päivänä sisarina ja veljinä Jeesuksen armon varaan. Yhdessä me olemme Kristuksen seurakunta.

Sotavarustus

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta kuin sotavarustus. Nyt kun tämä maailman tilanne on tällainen mikä on, me ymmärrämme, että monet maat varustautuvat pahimpaan. Meidän ei kuitenkaan kristittyinä tarvitse olla huolissaan, vaan me saamme luottaa siihen, että Jeesus tekee juuri niin kuin on hyväksi nähnyt. Yksi karvakaan ei meidän päästämme katoa hänen tietämättään.

Raamatussa puhutaan siitä, kuinka meidän tulee pukea sotavarustus päällemme ja siihen vyö, kypärä ja miekka. Se kuvaa uskoa Kristukseen. Meidän sotavarustuksemme on se, että meillä on turva yksin Jeesuksessa. Se on yhtä kuin Jeesus pukee meidät siihen sotavarustukseen.

Aivan erityisesti tuli mieleeni se, kun Daavid oli lähdössä taistelemaan Goljatia vastaan, niin Daavidin ylle koetettiin pukea kuningas Saulin sotavarustus, mutta se ei ollut sopiva. Tässä yhteydessä Daavid tajusi, että hänen pitää mennä sellaisena kuin on, omana itsenään, Goljatia vastaan. Saulin varusteet kuvasivat Saulin uskoa eivätkä siksi sopineet Daavidille. Kun hän meni Goljatin eteen, hänellä ei ollut omasta puolestaan mitään varusteita päällä, ainoastaan kivi ja linko, jotka kuvaa Kristusta ja niillä hän voitti Goljatin. Mekään emme voi pelastua kenenkään toisen uskolla vaan yksin uskomalla Jeesuksen armon omalle kohdalle.

Ajattelen niin, että tänä päivänäkin, ystävät, meidän tulee luottaa siihen, että Jeesus on meidän kanssamme ja rohkeasti mennä sinne, minne Jumala meitä johdattaa eikä meidän tule pelätä vihollista. Sielunvihollinen on ollut aina ovela ja se tuntee meidät, mutta Jeesus on kuitenkin väkevämpi kuin sielunvihollinen. Sen tähden me saamme luottaa, ystävät rakkaat, tänäänkin siihen, että Jeesus on meidän kanssamme aivan niin kuin Daavidin kanssa, kun hän kohtasi Goljatin.

Me saamme uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.