Jumalan
armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin
ihmiset tekevät erilaisia uuden vuoden lupauksia. Niissä luvataan parantaa omaa
elämää; kenellä on tipaton tammikuu tai mitä kukin haluaa luvata tehdä. Monta
kertaa on osoittautunut, että niissä ei onnistuta eikä muisteta, mitä on
luvannut. Se johtuu siitä, että ei ole todellista halua. Esimerkiksi kun
puhutaan synnistä, niin nykyihmiset eivät halua käyttää synti-sanaa, vaan
käytetään mieluummin vahingossa tai ’se nyt oli sellainen kerta’ tai muuta
sellaista. Sanaa synti ei millään meidän suusta tahdo tulla.
Kun me
ajattelemme syntiä, jonka Aatami ja Eeva teki, niin he halusivat tietää hyvän
ja pahan eli he halusivat tulla Jumalan vertaiseksi. Se oli heidän suuri
syntinsä, kun he menivät syömään hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka
seurauksena koko ihmiskunnalle tuli kuolema.
Isä meidän -rukouksessa
on kohta, jossa sanotaan, että älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät
pahasta. Tuo sana kiusaukseen on aramean kielessä ’hybris’ ja se tarkoittaa
paisumusta eli älä saata meitä paisumukseen. Siihen samaan Aatami ja Eeva
lankesi eli siihen, että meistä ei tulisi niin tietäviä, että me alkaisimme
kaikkia neuvomaan, vaan pysyisimme pieninä ja nöyrinä. Sellainen ns. lihava
kristitty ei ole kenellekään mukavaa seuraa.
Ajattelin
vielä kirjoittaa parannuksesta, koska siitä on minulta jälleen kysytty. Aramean
kielessä tuo sana on ’shuv’, joka tarkoittaa seuraamista, lempeää kutsua
seuraamaan Jeesusta. Se ei tarkoita omia tekojamme eikä omaa paranteluamme,
vaan kun me seuraamme Jeesusta, niin siinä on meidän parannuksemme.
Sanonkin
sinulle ystävä, että tee se päätös tänään, että tahdot seurata Jeesusta. Meillä on lupa rukoilla: ’Anna, Jeesus, minulle
kaikki syntini anteeksi’. Jeesus on ne sovittanut 2000 vuotta sitten Golgatalla
ja me saamme luottaa siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää meille tänäkin
päivänä. Uskotaan ystävät kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren
tähden. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti