lauantai 23. helmikuuta 2019

Kasteen armoliitto


Armolla ja rauhalla rakas ystävä haluan sinua tänään tervehtiä. Haluan muutamalla sanalla kertoa omasta kasteestani ja siitä, kun minulta on monesti kysytty, että olenko käynyt uskovien kasteella. En halua kenenkään kastekäsityksiä olla romuttamassa tai muuttamassa, mutta haluan kertoa oman kastekäsitykseni. Ajattelen niin, että kun lapsi syntyy, niin lapsella on perisynti, joka on kadottavainen. Jos pieni lapsi kuolee, niin hän pelastuu lapsenuskolla. Koska lapsella on lapsen usko, niin uskova lapsi voidaan kastaa.

Alkuseurakunnassa kastettiin perhekunnittain, siinä oli myös pienet lapset mukana. Olen kuullut joidenkin ihmisten sanovan, ettei lasta tarvitse kastaa, koska lapsi on synnitön. Se ei pidä paikkaansa. Lapsella on todellakin perisynti päällä. Jos lapsi olisi synnitön, niin Jeesus-lasta ei olisi tarvinnut ollenkaan syntyä eikä Jumalan olisi tarvinnut omaa Poikaansa tänne lähettää. Silloin olisi riittänyt, että olisi yksi lapsi uhrattu ja sillä olisi pelastettu koko ihmiskunta. Ihmisen pelastamiseksi tarvittiin synnitön uhri, Jeesus.

Raamatussa puhutaan yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta. Minun kohdallani se on evankelisluterilaisen kirkon kaste, jonka olen lapsena saanut. Meistä varmaan jokainen muistaa, kuinka lapsena on omatunto herännyt. Esimerkiksi olemme valehdellut äidille tai isälle, tai on otettu salaa piparkakku, niin siitä on tullut paha mieli ja se on täytynyt tunnustaa ja pyytää anteeksi. Kasteessa meistä on pesty kokonaan perisynti pois. Täällä elämässä joudumme kuitenkin syntiin. Kun kadumme ja uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, niin me palaamme kasteen armoliittoon. Perisynnin pois pesu on niin vahva, että me saamme siihen luottaa. Me saamme luottaa siihen, että yksi kaste riittää meille.

Kaste ja ehtoollinen ovat sakramentteja. Kun sana liittyy aineeseen, niin siitä tulee sakramentti. Sakramenteissa on suuri Jumalan salaisuus, joka on salattu ihmisjärjeltä. Me emme pääse missään niin lähelle Jeesusta kuin kasteessa ja ehtoollisessa. Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri meidän syntien anteeksiantamiseksi. Kun me ehtoollinen uskolla nautitaan, niin jälleen kerran me palaamme kasteen armoliittoon. Kaste pysyy voimassa. Sitä ei meiltä voi kukaan viedä pois, sillä se on Jumalan teko meissä, ei meidän teko Jumalassa. Me ystävät saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa, sillä Jeesus on pessyt meidät puhtaiksi.

2 kommenttia:

  1. Kuinkas se nyt on kun olen käsittänyt että ihminen ei pääse eroon perisynnistään.
    Sen on elettävä sen vanhan ihmiset kanssa ja sodittava sen tarjoamia syntejä vastaan ja uskottava että kun Jeesus on ne kerran ristillä sovittanut että ne on myös minun kohdallanikin sovitettu ja koittaa olla Uskossa vahvana sotia syntiä vadtaan.

    VastaaPoista
  2. Perisynti on tuotu kirkolliseen sanastoon silloin, kun lapsikaste otettiin käyttöön. Aluksihan vain sairaita lapsia (hätä)kastettiin, mutta sitten heräsi kysymys, mitä muille lapsille käy, jos he kuolevat ilman kastetta. Perisynnillä pelottelulla olikin sitten helpompi saada ihmiset kasvattamaan lapsensa.

    VastaaPoista