Armolla ja
rauhalla rakas ystävä haluan sinua tänään tervehtiä. Haluan muutamalla sanalla
kertoa omasta kasteestani ja siitä, kun minulta on monesti kysytty, että olenko
käynyt uskovien kasteella. En halua kenenkään kastekäsityksiä olla romuttamassa
tai muuttamassa, mutta haluan kertoa oman kastekäsitykseni. Ajattelen niin,
että kun lapsi syntyy, niin lapsella on perisynti, joka on kadottavainen. Jos
pieni lapsi kuolee, niin hän pelastuu lapsenuskolla. Koska lapsella on lapsen
usko, niin uskova lapsi voidaan kastaa.
Alkuseurakunnassa kastettiin
perhekunnittain, siinä oli myös pienet lapset mukana. Olen kuullut joidenkin
ihmisten sanovan, ettei lasta tarvitse kastaa, koska lapsi on synnitön. Se ei
pidä paikkaansa. Lapsella on todellakin perisynti päällä. Jos lapsi olisi
synnitön, niin Jeesus-lasta ei olisi tarvinnut ollenkaan syntyä eikä Jumalan
olisi tarvinnut omaa Poikaansa tänne lähettää. Silloin olisi riittänyt, että
olisi yksi lapsi uhrattu ja sillä olisi pelastettu koko ihmiskunta. Ihmisen
pelastamiseksi tarvittiin synnitön uhri, Jeesus.
Raamatussa
puhutaan yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta. Minun kohdallani se on
evankelisluterilaisen kirkon kaste, jonka olen lapsena saanut. Meistä varmaan
jokainen muistaa, kuinka lapsena on omatunto herännyt. Esimerkiksi olemme
valehdellut äidille tai isälle, tai on otettu salaa piparkakku, niin siitä on
tullut paha mieli ja se on täytynyt tunnustaa ja pyytää anteeksi. Kasteessa meistä
on pesty kokonaan perisynti pois. Täällä elämässä joudumme kuitenkin syntiin. Kun
kadumme ja uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, niin me palaamme kasteen
armoliittoon. Perisynnin pois pesu on niin vahva, että me saamme siihen
luottaa. Me saamme luottaa siihen, että yksi kaste riittää meille.
Kaste ja
ehtoollinen ovat sakramentteja. Kun sana liittyy aineeseen, niin siitä tulee
sakramentti. Sakramenteissa on suuri Jumalan salaisuus, joka on salattu
ihmisjärjeltä. Me emme pääse missään niin lähelle Jeesusta kuin kasteessa ja ehtoollisessa.
Siinä on Jeesuksen ruumis ja veri meidän syntien anteeksiantamiseksi. Kun me ehtoollinen
uskolla nautitaan, niin jälleen kerran me palaamme kasteen armoliittoon. Kaste
pysyy voimassa. Sitä ei meiltä voi kukaan viedä pois, sillä se on Jumalan teko
meissä, ei meidän teko Jumalassa. Me ystävät saamme tänäänkin olla hyvässä
turvassa, sillä Jeesus on pessyt meidät puhtaiksi.
Kuinkas se nyt on kun olen käsittänyt että ihminen ei pääse eroon perisynnistään.
VastaaPoistaSen on elettävä sen vanhan ihmiset kanssa ja sodittava sen tarjoamia syntejä vastaan ja uskottava että kun Jeesus on ne kerran ristillä sovittanut että ne on myös minun kohdallanikin sovitettu ja koittaa olla Uskossa vahvana sotia syntiä vadtaan.
Perisynti on tuotu kirkolliseen sanastoon silloin, kun lapsikaste otettiin käyttöön. Aluksihan vain sairaita lapsia (hätä)kastettiin, mutta sitten heräsi kysymys, mitä muille lapsille käy, jos he kuolevat ilman kastetta. Perisynnillä pelottelulla olikin sitten helpompi saada ihmiset kasvattamaan lapsensa.
VastaaPoista