Kuulin
radiosta sellaisesta tavasta, että eräässä kehitysmaassa lapset antavat
toisilleen hyvin kauniita lahjapaketteja. Pakettien sisällä ei kuitenkaan ole
yhtään mitään. Lapset istuvat pitkiä aikoja ja ihailevat paketteja. He
koettavat saada itselleen iloa pelkästä kauniista paketista, vaikka se on
tyhjää täynnä.
Miten tätä
tulisi sitten ajatella kristillisesti. Meillä on nykyäänkin sellaisia
hengellisiä ryhmiä, jotka opettavat, että Jeesuksen armo ei yksin riitä, vaan
omaa elämää täytyy itse parantaa ja täytyy noudattaa tiettyjä sääntöjä. Näin
tehdään Kristuksen sovintotyötä turhaksi eikä Pyhä Henki pääse uskossa
kasvattajaksi. Asia on niin, että varsinkin sellaiselle ihmiselle, jolle ei
kristilliset asiat ole kovin tuttuja, nuo säännöt tuntuvat turvallisilta. Tällaiset
hengelliset ryhmät ovat kauniita katsella, mutta sisältä ne ovat kuitenkin
tyhjiä, koska opetus ei perustu Jeesuksen armoon ja sovitukseen. Sellainen usko
tulee myöhemmin tyhjäksi ja turhaksi. Se on ihan samanlaista kuin ne
lahjapaketit, joita nuo lapset pitivät sylissään. Vähitellen tuo opetus alkaa
ahdistaa, kun Jeesuksen armo puuttuu. Sen tähden on tärkeää, että me käymme
sellaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan Jeesuksen armosta ja
siitä, että yksin Jeesus on meidät pelastanut eikä siihen sovi mitään meidän
omaa tekoa rinnalle. Ei mitään. Kannattaa muistaa, että tekojen vaatijat eivät
ole itsekään käsittäneet Jeesuksen armoa. He kyllä puhuvat armosta, mutta
samalla vaativat tekoja.
Raamatussa
apostoli Paavali on taistellut tämän saman asian kanssa, kun Galatian
seurakuntaan tuli opettajia, jotka sanoivat, ettei Paavali ollut opettanut
Jeesuksesta oikein puhuessaan yksin Jeesuksen armosta ja siitä, ettei
tarvitsisi enää noudattaa juutalaista lakia. Me saadaan siitä olla kiitollisia
Paavalille, että hän ei hyväksynyt näiden opetusta, vaan piti tiukasti kiinni
siitä, että Jeesuksen sovitustyö riittää eikä kristityksi kääntyneitä tarvitse
ympärileikata. Jos Paavali olisi antanut tässä periksi, niin kristinuskoa ei
tänä päivänä olisi, vaan siitä olisi tullut vain yksi juutalaisuuden lahko.
Me voidaan
tänäänkin ystävät olla iloisella mielellä ja nauttia siitä, että Jeesuksen
evankeliumi on saarnattuna ja kirjoitettuna meille. Saamme mennä Herran pyhälle
ehtoolliselle ja nauttia se täydellä sydämellä syntien anteeksi saamiseksi.
Saamme uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti