lauantai 18. heinäkuuta 2020

Rakkauden ilosanoma


Tervehdys Jeesuksessa Kristuksessa ystävät. Meillä ihmisillä on kaikilla erilaiset lähtökohdat ja erilainen isä- ja äitisuhde. Joillakin se on ollut hyvä ja joillakin taas vähän huonompi suhde joko molempiin vanhempiin tai vain toiseen. Myös Jumala-kuvan me muodostamme lähinnä isäsuhteen perusteella. Jos isää ei ole, niin Jumala-suhteen muodostumiseen vaikuttaa yleensä joku muu miespuolinen ihminen. Näin ainakin tutkimuksissa on käynyt ilmi. Toki myös äiti ja muu sosiaalinen ympäristö on vaikuttamassa Jumala-kuvamme kehittymiseen. Kun ajattelemme pientä lasta, niin jo hyvin aikaisin joudumme kokemaan hylkäämiskokemuksia, esimerkiksi äiti ei ehdikään ottaa syliin. Myös se, että jos epäonnistumme jossain asiassa, saamme nuhteita, jos taas onnistumme, saamme kehuja, vaikuttaa kehitykseemme. Me hyvin helposti siirrämme tämän omaan Jumala-kuvaamme.

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 jakeessa 16 on ns. pienoisevankeliumi, jossa sanotaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jeesuksen armon evankeliumi on niin yksinkertainen, että vähäisinkin voi sen tajuta. Uskon Jeesukseen syntien sovittajana saa lahjaksi eikä siinä tarvita mitään ihmisen omaa. Mutta sitten tulee ongelmaksi meidän oma minä ja menneisyytemme ja siitä alkaa kristityn taistelu, että saa uskoa puhtaasti armosta itsensä autuaaksi. Perkele ja meidän omat kokemuksemme omista vanhemmistamme ja aikaisemmasta sosiaalisesta ympäristöstämme vaikuttavat sen, että ajattelemme uskomisen lisäksi, että Jumala myös vaatii meiltä jotain. Voin sanoa ystävät, että pelastusasiassa Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta kuin että uskomme armosta syntimme anteeksi. Sitten me saamme Pyhältä Hengeltä voimaa tähän elämään. Pyhä Henki on kristityn kotiopettaja.

Jos käymme sellaisessa sanan kuulossa, jossa opetetaan ihmistekoja ja todennäköisesti se saarnaaja ei pysty itsekään täyttämään sitä, mitä hän opettaa, niin sellainen tie ei rakenna meitä. Me ei jakseta sillä tiellä ja matkalla ja me joudumme enempi ja enempi ahdinkoon. Mutta ainakin minulle itselle on tuo Joh. 3:16 ollut tie vapauteen. Kun Perkele syyttää, niin siinä on hyvä paikka sanoa Perkeleelle, että mene Jeesuksen luo. Minä olen vapaa. Minut on pesty puhtaaksi. Kun synnit on anteeksi saatu ja on uskonut evankeliumin omalle kohdalle, niin synnit on upotettu iankaikkiseen armon mereen ja sinne armonmereen ei ole kenelläkään onkimaoikeutta. Minkä Jumala on pessyt niitä ei pidä ihmisten ottaa esille. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti