Isä rakastaa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin muutamalla sanalla kertoa sellaisesta asiasta, kun varsinkin sota-ajan jälkeen oppilaiden kouluaineet olivat hyvin usein käsitelleet sotaa ja taisteluita ja kuinka niissä sitten aina joku oli kuollut. Opettaja sanoi kerran, nyt ette enää kerta kaikkiaan kirjoita yhtään sotajuttua, vaan täytyy kirjoittaa muista asioista. Eräs poika kirjoitti sitten perheen koirasta. Kirjoitus oli hyvä, mutta lopussa kuitenkin tuli ryssä ja tappoi kaikki. Tämä on ollut ikävää näille sota-ajan jälkeisille vuosille ja opettajille. Olen kuullut, että nykyään alkaa olla taas hyvin sotaisia tapahtumia noissa kouluaineissa eli vaikka olisi mikä aihe, niin lopulta kuitenkin soditaan.

Miten tämä sitten liittyy kristilliseen elämäämme. Myös kristillisyydessä on se, että kuunnellaan evankeliumin julistusta myönnellen ja ollaan samaa mieltä, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että kyllä minun jotain täytyy itsekin yrittää ja tehdä. Tähän me blogin kirjoittajina hyvin usein törmäämme kommenteissa.

Johanneksen evankeliumin luvussa 14 jakeessa 6 sanotaan: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta päästä taivaaseen, taivaallisen Isän yhteyteen, kuin Jeesuksen kautta uskomalla Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Se on ainut tie. Ei ole toista tietä olemassa. Ainoastaan Jeesus Kristus voi meidät syntiset pelastaa. Hän on se, joka on Golgatalla kärsinyt ja kuollut. Hän on ainut Jumala, johon meidän tulee uskoa. Siinä on meidän ainoa turva.

Jeesus on ainoa tie pelastukseen. Hän on se kaita tie, jonka israelilaiset hylkäsivät, koska he odottivat maailman Messiasta ja leveitä teitä. Jeesus oli vaatimaton eikä tullut maailman kuninkaaksi niin kuin juutalaiset odottivat. Jeesus on totuus. Tästä totuudesta me saamme pitää kiinni. Ja elämä. Jeesuksessa me saamme elämän. Häneltä me saamme uskonelämän.

Mitä se uskonelämä sitten on? Se on toivoa ja luottamusta tulevaan ja siihen, että kerran iankaikkisuudessa me saamme mennä taivaan kotiin. Ymmärretään ystävät se, että tämä aika, jonka me olemme täällä maan päällä, on hyvin lyhyt. Meitä odottaa iankaikkinen elämä. Meidän täytyy katua syntejämme täällä ajassa, sillä iankaikkisuudessa ei ole enää mahdollisuutta kääntyä. Mutta nyt kun on vielä armon aika ja me olemme hengissä, niin meille on mahdollista tällä hetkelläkin uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Ei meidän hyvyyden tähden vaan Jeesuksen hyvyyden ja sovintoveren tähden. Uskotaan ystävät kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja usko ystävä rakas, ettei ole niin suurta syntiä, jota sinä et anteeksi saa. Olaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.