Hoosianna!

 

”Hoosianna Daavidin Poika, kiitetty olkoon Hän. Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna, hoosianna…” Tuo ihana Hoosianna-hymni tuo varmaan jokaisen mieleen muistoja jo lapsuudesta saakka. Sunnuntaina on taas aika kokoontua yhteen laulamaan sitä.

1. adventtina kirkoissa puhutaan siitä, miten Jeesus ratsasti aasin varsalla Jerusalemiin muutamaa päivää ennen kuolemaansa ja ylösnousemistaan. Tuohon aikaan oli tapana, että kuninkaat ratsastivat esimerkiksi voittoisan sotaretken jälkeen kotikaupunkiinsa uljaalla hevosella ja kansa otti kuninkaansa riemuhuudoin vastaan. Ihmiset olivat saaneet kuulla Jeesuksen opetuksia ja nähdä hänen ihmetekojaan kolmen vuoden ajan. He olivat alkaneet toivoa, että Jeesus olisi luvattu Messias, Jumalan lähettämä pelastaja. Nyt Jeesus oli tulossa Jerusalemiin ja ihmiset kokoontuivat teiden varsille huutamaan Jeesukselle hoosiannaa.

Hoosianna tarkoittaa ”auta, pelasta”, mutta se on samalla myös riemuhuuto. Jeesus ei ratsastanut hevosella, vaan vaatimattomasti aasin varsalla. Se oli merkkinä siitä, että hän ei ollut maallinen kuningas, vaan hän oli syntynyt maailmaan sovittamaan ihmisten synnit ja avaamaan tien iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä.

Adventin aika on valmistautumista jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Ihmisten hoosianna-huudot sijoittuvat Raamatussa kuitenkin palmusunnuntaihin ennen pääsiäistä. Joulu ja pääsiäinen liittyvät erottamattomasti yhteen. Ilman pääsiäistä ei olisi joulua. Se, että Jeesus sovitti kaikki meidän syntimme Golgatan ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, tuo merkityksen jouluun. Sen vuoksi me saamme tänäkin päivänä valmistautua jouluun iloiten siitä, ette Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme. Kun me tämän syntien sovituksen uskomme omaksemme armosta, ilman omia tekojamme, me saamme luottaa siihen, että Jeesus vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Siunattua adventin aikaa.