Ääni läheltä

 

Sain osallistua seurakunnan kokoontumiseen, jossa minua puhutteli aivan erityisesti Aaro Hellaakosken runo Ääni läheltä. Tuo runo alkaa: ”Niin, tilasin puhelinsoiton hyvin kaukaisen, hyvin loiton, luo Herramme istuimen. En tiedä, jos yhdistettiin, en tiedä, jos ymmärrettiin. Sainko vastauksen? En.”

Runon ihminen pohtii, voiko ihminen omilla ajatuksillaan tavoittaa Jumalaa. Toisaalta hän tunnistaa kärsivän Jeesuksen ja pyytää, että Jeesus tulisi hänen, kärsivän ihmisen, luokse. Runo päättyy valtavaan lohdutukseen: ” …ympäri kipeän pääni, soi aivan likeltä ääni: mua katso, ja hiljene vait. Tuo kärsijän kouriin vaivas. Näet: syntyy laulu ja taivas. Mua liian kaukaa hait.”

Kun meillä on elämässä vaikeaa, saattaa tuntua, että Jumalakaan ei kuule eikä auta. Elämän vaikeudet jatkuvat samanlaisina tai jopa lisääntyvät. Tuntuu, että Jumala on kaukana eikä vastausta tule. Jumala kuitenkin rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että antoi Ainoan Poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden. Jeesus kantoi koko synnin taakan, jotta me saamme elää.

Runon ihminen pyytää Jeesusta: ”Tule taas, välimatkojes takaa. Tule, tahtonethan jakaa tämän Golgatamme nyt.” Ja Jeesus tulee. Hän ei ole kaukana, vaan ihan lähellä. Hän on läsnä elämässämme niin kärsimyksissä kuin ilossa, jos vain annamme hänen olla. Jeesus pyytää meitä tuomaan kaikki vaivamme hänen käsiinsä. Hän ottaa ne. Hän ottaa meidät syliinsä, keskelle taivasta.

Usein me haemme yhteyttä Jumalaan liian kaukaa. Koetamme suoriutua sellaisista vaatimuksista, joita oletamme hänen meiltä vaativan, että hän sitten armahtaisi meitä. Hän on kuitenkin jo armahtanut. Hän on pelastanut. Hän on läsnä tässä ja nyt, ilman vaatimuksia. Me saamme uskoa yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Saamme pyytää Jeesusta pitämään meistä kiinni koko elämän matkamme ajan ja luottaa siihen, että hän sen tekee. Tähän rauhaan saamme tänäänkin jäädä.