”Sinua
siunata tahdon, jos olet väsynyt työstä tai levottomasta yöstä. Sinua siunata
tahdon.” Tuo Matti Nikulan laulu soi usein mielessäni, kun joku kertoo minulle
elämänsä haasteista. Siihen pystyy helposti muuttamaan sanat tilanteen mukaan. Kun
siunaamme jotain ihmistä, toivomme hänelle hyvää ja puhumme rukouksessa tuosta
ihmisestä Jumalalle ja pyydämme Jumalaa auttamaan häntä.
Olen joskus
kuullut tällaisen tarinan. Tyttö tuli innoissaan mummonsa luo ja kysyi, onko
hän kuullut, mitä naapuri on tehnyt. Mummo katsoi tyttöä ja kysyi: Oletko
varma, että se on totta? Tyttö sanoi, ettei ihan varma ole, koska kuuli sen
kaverilta. Mummo halusi tietää, onko se jotain hyvää. Siihen tyttö sanoi, ettei
se ole. Vielä mummo kysyi, tuleeko hänelle sen kuulemisesta hyvä mieli ja
siihenkin tytön täytyi sanoa, ettei varmaankaan tule. Silloin mummo sanoi, että
jos se ei ole välttämättä edes totta, eikä se ole mitään hyvää eikä siitä tule
mummolle hyvä mieli, niin ei hän halua sitä kuulla.
On tärkeää,
miten me puhumme toisille ja toisista. Me kaikki tarvitsemme kiitosta,
kannustusta ja lohdutusta, mutta aivan erityisesti sitä tarvitsevat lapset ja
vanhukset. Mitäpä jos aloittaisimme oikein siunaavan puheen syksyn. Puhuisimme
hyvää läheisillemme ja toisaalta juttelisimme heistä myös Jumalalle siunaten
heitä. Jeesus sanoi, että siitä meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen, jos
meillä on keskinäinen rakkaus. Annetaan tämän rakkauden näkyä niin sanoissa
kuin teoissakin. Siunausta sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti