Eräässä
tarinassa kaksi matkalaista kulkee samaa tietä. Toinen heistä uskoo varmasti
olevansa matkalla taivaaseen, toinen ei tiedä minne tie vie. He kääntyvät
katsomaan taaksepäin. Toinen näkee matkan varrella merkkejä johdatuksesta. Hän
näkee tienviittoja, joita seuraamalla pysyy oikealla taivaaseen johtavalla
tiellä. Toinen kulkija ei näe minkäänlaisia johdatuksen merkkejä. Matkalaiset
jatkavat kulkuaan, välillä myrskyää, toisinaan vaivaa helle, joinakin päivinä
kulkeminen on helppoa. Toinen kulkija tietää olevansa matkalla taivaaseen
Jumalan johdattamana. Toinen on vain matkalla, siinä kaikki.
Tämä tarina
tuli mieleeni eilen, kun Jumala johdatti minut käymään ystävän luona. Ensin
tapahtui yksi asia, sitten toinen, jonka seurauksena menin ystäväni luo. Ensimmäisenä
hän sanoi, että oli toivonutkin, että tulisin. Hän elää raskasta elämänvaihetta.
Saimme rukoilla ja sain olla tuomassa pientä ystävän lohdutusta hänelle.
Jeesuksen
pelastamina me olemme saaneet Pyhän Hengen matkaoppaaksemme. Usein näemme
johdatuksen vasta jälkikäteen. Kaikkea johdatusta emme edes huomaa. Herra sanoo
kuitenkin meille jokaiselle: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo
Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä
annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)
Kun kuljemme tätä elämän matkaa uskossa Jeesukseen, voimme olla varmoja, että
tienviittoja on matkamme varrella riittävästi. Tärkein opastin on Raamatun
sana. Siellä on kerrottu, miten ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen syntiensä
sovittajana. Raamatussa on myös perusohjeet kristittynä elämiseen. Jokaisen
elämä on yksilöllinen eikä Raamatusta voi etsiä yksittäiseen tilanteeseen täsmävastausta.
Me saamme kuitenkin rukoilla johdatusta kaikkiin elämämme ratkaisuihin. Välillä
teemme huonoja päätöksiä, mutta onneksi ne eivät suista meitä pois tieltä.
Saamme aina kääntyä rakastavan Isän puoleen ja pyytää syntejämme anteeksi
Jeesuksen sovintoveren tähden. Hän antaa meille anteeksi ja saamme jatkaa
taivastiellä eteenpäin luottaen siihen, että kerran pääsemme perille.
