Rakkaus on voimavara

 

Rakkaudentervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan toivottaa kestävää ja aitoa rakkautta ihan jokaiselle. Katsoin pari viikkoa sitten Lotan ja papan järjestämän konsertin muistisairaille ja miten he viime talvena ovat sitä alkaneet tehdä Helsingissä. Rakkaus, jota Lotta pappaansa kohtaan tuntee, koskettaa. Kunpa meilläkin olisi sellainen rakkaus lähimmäisiämme kohtaan. Ohjelma oli varsin puhutteleva. Ihan kyynelsilmässä sitä sai katsoa.

Ajattelin tänään puhua siitä, kuinka meidänkin tulee rakastaa sisaria ja veljiä, kaikkia lähimmäisiä, mutta varsinkin seurakuntayhteydessä. Minä olen alkanut tajuamaan, että jos toinen ajattelee eri tavalla kuin minä, se ei tarkoita, että hän ajattelisi väärin. Eri aikana Jumalan sana kirkastuu eri tavalla. Me olemme kaikki tiellä ja matkalla menossa. Joku on vähän edempänä, joku vähän taaempana. Toisella on enempi kokemusta kuin toisella. Joku on lukenut sanaa enemmän kuin joku toinen, mutta se ei oikeuta sitä, että me alkaisimme häätämään toisia pois seurakuntayhteydestä.

Minä olen jäänyt kaipaamaan yhteisöllisyyttä, jossa voidaan auttaa toinen toistamme. Me voimme esimerkiksi tarjota kyytiä niille, joiden on vaikea muuten päästä seurakuntayhteyteen. On myös tärkeää jäädä vapaampiin kohtaamisiin, esimerkiksi kirkkokahveille, jossa voimme tutustua toisiimme paremmin. Me tarvitsemme myös rohkeutta kertoa omista vaikeuksistamme kanssasisarille ja veljille, jotta he tietävät, kuka tarvitsee apua.

Tämä tuli mieleeni siitä Lotan ja papan jutusta. Me tarvitsemme seurakunnissa enemmän yhteisöllisyyttä, sitä että me rakastamme aidosti ja ymmärrämme toistemme virheitä. Toivotan oikein hyvää päivän jatkoa ja kehotan jokaista uskomaan omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Rauhaa sinulle!