Johdatus

 

Eräässä tarinassa kaksi matkalaista kulkee samaa tietä. Toinen heistä uskoo varmasti olevansa matkalla taivaaseen, toinen ei tiedä minne tie vie. He kääntyvät katsomaan taaksepäin. Toinen näkee matkan varrella merkkejä johdatuksesta. Hän näkee tienviittoja, joita seuraamalla pysyy oikealla taivaaseen johtavalla tiellä. Toinen kulkija ei näe minkäänlaisia johdatuksen merkkejä. Matkalaiset jatkavat kulkuaan, välillä myrskyää, toisinaan vaivaa helle, joinakin päivinä kulkeminen on helppoa. Toinen kulkija tietää olevansa matkalla taivaaseen Jumalan johdattamana. Toinen on vain matkalla, siinä kaikki.

Tämä tarina tuli mieleeni eilen, kun Jumala johdatti minut käymään ystävän luona. Ensin tapahtui yksi asia, sitten toinen, jonka seurauksena menin ystäväni luo. Ensimmäisenä hän sanoi, että oli toivonutkin, että tulisin. Hän elää raskasta elämänvaihetta. Saimme rukoilla ja sain olla tuomassa pientä ystävän lohdutusta hänelle.

Jeesuksen pelastamina me olemme saaneet Pyhän Hengen matkaoppaaksemme. Usein näemme johdatuksen vasta jälkikäteen. Kaikkea johdatusta emme edes huomaa. Herra sanoo kuitenkin meille jokaiselle: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Kun kuljemme tätä elämän matkaa uskossa Jeesukseen, voimme olla varmoja, että tienviittoja on matkamme varrella riittävästi. Tärkein opastin on Raamatun sana. Siellä on kerrottu, miten ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen syntiensä sovittajana. Raamatussa on myös perusohjeet kristittynä elämiseen. Jokaisen elämä on yksilöllinen eikä Raamatusta voi etsiä yksittäiseen tilanteeseen täsmävastausta. Me saamme kuitenkin rukoilla johdatusta kaikkiin elämämme ratkaisuihin. Välillä teemme huonoja päätöksiä, mutta onneksi ne eivät suista meitä pois tieltä. Saamme aina kääntyä rakastavan Isän puoleen ja pyytää syntejämme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Hän antaa meille anteeksi ja saamme jatkaa taivastiellä eteenpäin luottaen siihen, että kerran pääsemme perille.