Jumalanpalvelus
on juhla, jonka isäntänä on Jumala. Nuo sanat pappi sanoi jumalanpalveluksen
alkupuheessa. Aloin miettiä, mitä kaikkea Jumala meille tarjoaa, kun me
kokoonnumme yhteen Hänen nimessään.
Me saamme
tunnustaa syntimme ja saamme vastaanottaa synninpäästön. On meistä itsestämme
kiinni, tunnustammeko syntimme sitä tarkoittaen ja uskommeko kaiken anteeksi
saaduksi. Jumala puhuu meille Raamatun sanan kautta. Saarnassa tai puheessa saamme
opetusta, joka auttaa meitä ymmärtämään sanaa. Uskontunnustus vahvistaa
uskoamme. Rukouksessa saamme puhua Jumalan kanssa. Myös virret ja laulut ovat opetusta
ja rukousta. Niiden kautta saamme myös kiittää ja ylistää Jumalaa.
Ehtoollisessa saamme vastaanottaa Kristuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi
saamiseksi ja uskon vahvistukseksi. Lopuksi saamme vielä vastaanottaa Herran
siunauksen. Voiko ihanampaa juhlaa enää olla!
Ajattelen,
että Jumala haluaa olla isäntänä aina, kun kokoonnumme yhteen Jeesuksen
nimessä. Kokoontumisten sisältö vaihtelee, mutta yleensä ne sisältävät Raamatun
sanaa, sen opetusta tai yhdessä tutkimista, rukousta ja hengellisiä lauluja.
Kun pyydämme Pyhää Henkeä opettamaan meille Jeesuksen tuntemista yhä enemmän,
niin voimme olla varmoja, että hän sen tekee.
Efesolaiskirjeessä
sanotaan: ”Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka
kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:23) Me olemme Kristuksen ruumis maan päällä,
kaikki Jeesukseen uskovat yhdessä. Jumala ei ole tarkoittanut meitä elämään uskossa
yksin vaan uskovien yhteyden kautta hän on aivan erityisesti vahvistamassa
uskoamme. Vaikka usko Jeesukseen on jokaisen henkilökohtainen asia, niin
uskossa eläminen on myös yhteinen asia. Muistetaan siis ahkerasti kokoontua
yhteen, jotta Jumala voi palvella meitä näissä kokoontumisissa.
