Lupaus uuteen vuoteen

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin ihmiset tekevät erilaisia uuden vuoden lupauksia. Niissä luvataan parantaa omaa elämää; kenellä on tipaton tammikuu tai mitä kukin haluaa luvata tehdä. Monta kertaa on osoittautunut, että niissä ei onnistuta eikä muisteta, mitä on luvannut. Se johtuu siitä, että ei ole todellista halua. Esimerkiksi kun puhutaan synnistä, niin nykyihmiset eivät halua käyttää synti-sanaa, vaan käytetään mieluummin vahingossa tai ’se nyt oli sellainen kerta’ tai muuta sellaista. Sanaa synti ei millään meidän suusta tahdo tulla.

Kun me ajattelemme syntiä, jonka Aatami ja Eeva teki, niin he halusivat tietää hyvän ja pahan eli he halusivat tulla Jumalan vertaiseksi. Se oli heidän suuri syntinsä, kun he menivät syömään hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka seurauksena koko ihmiskunnalle tuli kuolema.

Isä meidän -rukouksessa on kohta, jossa sanotaan, että älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Tuo sana kiusaukseen on aramean kielessä ’hybris’ ja se tarkoittaa paisumusta eli älä saata meitä paisumukseen. Siihen samaan Aatami ja Eeva lankesi eli siihen, että meistä ei tulisi niin tietäviä, että me alkaisimme kaikkia neuvomaan, vaan pysyisimme pieninä ja nöyrinä. Sellainen ns. lihava kristitty ei ole kenellekään mukavaa seuraa.

Ajattelin vielä kirjoittaa parannuksesta, koska siitä on minulta jälleen kysytty. Aramean kielessä tuo sana on ’shuv’, joka tarkoittaa seuraamista, lempeää kutsua seuraamaan Jeesusta. Se ei tarkoita omia tekojamme eikä omaa paranteluamme, vaan kun me seuraamme Jeesusta, niin siinä on meidän parannuksemme.

Sanonkin sinulle ystävä, että tee se päätös tänään, että tahdot seurata Jeesusta.  Meillä on lupa rukoilla: ’Anna, Jeesus, minulle kaikki syntini anteeksi’. Jeesus on ne sovittanut 2000 vuotta sitten Golgatalla ja me saamme luottaa siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää meille tänäkin päivänä. Uskotaan ystävät kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Suuri ilo

”Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” Näillä sanoilla enkeli ilmoitti paimenille Jeesuksen syntymästä. Tämän ilosanoman mekin saamme ottaa omaksemme.

Enkelin ilmestyminen aiheutti paimenissa pelkoa, mutta enkeli sanoi, ettei tarvitse pelätä. Meidänkään ei tarvitse pelätä Jumalan läsnäoloa. Meillä on rakastava Isä, joka haluaa hyvää. Hän haluaa olla elämässämme läsnä joka hetki, myös silloin kun pelottaa.

Enkeli tuli ilmoittamaan suuren ilon, joka on Jeesuksen syntyminen ihmiseksi sovittamaan koko maailman synnin. Jeesus on Vapahtaja, joka vapauttaa meidät synnin ja kuoleman vallasta. Jokainen ihminen tekee Jeesukseen uskovanakin vääriä asioita, mutta Jeesuksen tähden me saamme ne anteeksi.

Kristus eli Messias tarkoittaa, että Jeesus on Vanhassa Testamentissa ennustettu Jumalan lähettämä Pelastaja. Herra taas kertoo, että Jeesus on Jumala. Enkeli tuli siis ilmoittamaan, että Jeesus on Jumala, joka on syntynyt ihmiseksi sovittaakseen kaikkien kansojen synnit ja siitä me saamme iloita.

Pelastuvatko sitten kaikki ihmiset? Eivät pelastu. Koska Jumala ei ole tyranni, hän antaa ihmisen valita, haluaako ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan vai ei. Jeesus sanoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Me saamme siis varmana luottaa siihen, että kun uskomme Jeesukseen, me pelastumme.

Käydään siis viettämään Jeesuksen syntymän ilojuhlaa riemuiten pelastuksen lahjasta. Tässä ilossa me saamme elää elämämme jokaisena päivänä. Siunattua joulun aikaa sinulle!

Kuuntelemisen lahja

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Luin Jaakobin kirjeen 1. lukua ja jae 19 alkoi minua erityisesti puhuttelemaan. Siinä sanotaan näin: ” Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan.” Tämä on hyvin puhutteleva paikka. Niin kuin on sanottu, että meille on annettu kaksi korvaa, mutta vain yksi suu.

Meidän tulisi nyt pyhien aikanakin kuunnella lähimmäisiämme ja ohjata omalta osaltamme miettimään tärkeimpiä asioita. Jos huomaamme, että esimerkiksi uskonvoimissa on puutetta, niin meidän tulee johdattaa keskustelua niin, että näkisimme valoa tunnelin päässä. Aivan niin kuin ns. logoterapia, joka perustuu siihen, että katsotaan eteenpäin eikä mennä ollenkaan menneisyyteen. Keskitysleirillä ne ihmiset, jotka luottivat tulevaisuuteen, selvisivät todennäköisimmin hengissä ja elivät pisimpään. Kun taas ne ihmiset, joilla oli tulevaisuudentoivo mennyt, niin heidän selviytymisensä elossa oli vähäisempää. Sieltä logoterapia on saanut alkunsa.

Meidän tulee olla oikealla tavalla ystävälle tukena, kuunnella ja lohduttaa. Kuulin eräältä papilta sanonnan, että jos saunan ovea pidetään kovin kauan ja usein auki, niin sieltä lämpö karkaa. Ajattelen niin, että jos meidän suumme on kovasti auki ja ollaan ahkeria toisiamme neuvomaan, niin helposti rakkaus ja lämpö jää pois. Siihen tulee astian maku.

Eräässä esimerkissä oli sotaherra, joka oli voittanut paljon taisteluja ja hän tuli kertomaan kuninkaalle sotamenestyksestä. Kun hän siinä kehui saavutuksiaan, hän kysyi kuninkaalta, mitä tämä haluaa, että hän seuraavaksi tekee. Kuningas sanoi, että voisit siirtyä ovensuulta pois, että tänne pääsee valo. Eli jos me olemme niin täynnä itseämme, ettei valo pääse sisään, ja ajattelen tuon valon kuvaavan Jeesusta, että Jeesus jää pois, jos me vain itse siinä ovensuussa seisomme.

Tällaisia ajatuksia minulla heräsi tuon Raamatun kohdan perusteella ja myös erään papin puheet saivat minussa näitä mietteitä aikaan. Ollaan ystävät sillä mielellä tässä joulun aikaan, että kuunnellaan ja lohdutetaan toinen toistamme. Jos mahdollista, niin ohjataan ystävää oikealle tielle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jeesus takaajana

 

Rauhaa rakkaat blogin lukijat. Ajattelin tänään pohdiskella sellaista asiaa, kun meidän maallisessa käytännössämme, esimerkiksi kun menemme pankkiin hakemaan lainaa, meiltä vaaditaan takuita. Kysytään, onko mitään vakuuksia tälle asialle. Yleensä kiinnitetään jotain omaisuutta tai jonkin ystävän nimi eli tulee ns. henkilötakaus. Tiedän myös yhden tapauksen, jossa kristitty veli meni pyytämään lainaa, mutta hänellä ei ollut mitään takuita. Kun pankinjohtaja kysyi, mitä sinulla on antaa takuuksi tähän lainaan, hän sanoi, että hänellä on rikas Isä. Pankinjohtaja unohti koko vakuusasian, oliko tarkoituksella vai oliko sattuma puuttunut peliin, niin kuitenkin tämä veli sai lainan ilman, että hän joutui laittamaan siihen mitään vakuudeksi, muuta kuin sen, että hänellä oli rikas Isä, jolla hän tarkoitti taivaan Isää.

Mennäkseni kristillisiin asioihin, niin meillä on luja luottamus siihen, että Jeesus on antanut oman henkensä meidän puolestamme. Mikä voi olla suurempi vakuus kuin se, että Jeesus Kristus on meidän takuumiehemme. Hän on itse mennyt ristille ja maksanut meidän velkamme.

Heprealaiskirjeen 7. luvussa jakeissa 20-24 sanotaan: ” On myös otettava huomioon Jumalan vala. Leevin heimon miehistä tuli pappeja ilman sitä, mutta tämän toisen pappeus vahvistettiin valalla, näillä sanoilla: -- Herra on vannonut valan eikä sitä peruuta: sinä olet pappi ikuisesti. Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on. Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasvanut, kun kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan. Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton.”

Tässä sanotaan, että Jeesus on taannut meidät, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu ja meillä on taivaspaikka hänen luonaan. Jeesus on takuumies. Me ymmärrämme, että Jumala ei voi valehdella itselleen. Se totisesti pitää ja me voimme tänä päivänäkin luottaa siihen, että Jeesus takuumiehenä ottaa meidät tavaan kotiin. Siihen ei liity mitään vaatimuksia, vaan Jeesus on pelastanut meidät yksin armosta ja mennyt meidät takaamaan. Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että Jeesus on meidän syntimme sovittanut. Aamen.

Jumalan juhlissa

 

Jumalanpalvelus on juhla, jonka isäntänä on Jumala. Nuo sanat pappi sanoi jumalanpalveluksen alkupuheessa. Aloin miettiä, mitä kaikkea Jumala meille tarjoaa, kun me kokoonnumme yhteen Hänen nimessään.

Me saamme tunnustaa syntimme ja saamme vastaanottaa synninpäästön. On meistä itsestämme kiinni, tunnustammeko syntimme sitä tarkoittaen ja uskommeko kaiken anteeksi saaduksi. Jumala puhuu meille Raamatun sanan kautta. Saarnassa tai puheessa saamme opetusta, joka auttaa meitä ymmärtämään sanaa. Uskontunnustus vahvistaa uskoamme. Rukouksessa saamme puhua Jumalan kanssa. Myös virret ja laulut ovat opetusta ja rukousta. Niiden kautta saamme myös kiittää ja ylistää Jumalaa. Ehtoollisessa saamme vastaanottaa Kristuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi ja uskon vahvistukseksi. Lopuksi saamme vielä vastaanottaa Herran siunauksen. Voiko ihanampaa juhlaa enää olla!

Ajattelen, että Jumala haluaa olla isäntänä aina, kun kokoonnumme yhteen Jeesuksen nimessä. Kokoontumisten sisältö vaihtelee, mutta yleensä ne sisältävät Raamatun sanaa, sen opetusta tai yhdessä tutkimista, rukousta ja hengellisiä lauluja. Kun pyydämme Pyhää Henkeä opettamaan meille Jeesuksen tuntemista yhä enemmän, niin voimme olla varmoja, että hän sen tekee.

Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:23) Me olemme Kristuksen ruumis maan päällä, kaikki Jeesukseen uskovat yhdessä. Jumala ei ole tarkoittanut meitä elämään uskossa yksin vaan uskovien yhteyden kautta hän on aivan erityisesti vahvistamassa uskoamme. Vaikka usko Jeesukseen on jokaisen henkilökohtainen asia, niin uskossa eläminen on myös yhteinen asia. Muistetaan siis ahkerasti kokoontua yhteen, jotta Jumala voi palvella meitä näissä kokoontumisissa.