Usko kantaa

Olen useita kertoja ajatellut kuningas Saulia ja sitä, miten hän menetti kuninkuutensa. Jumala antoi Saulin voittaa sodassa, mutta samalla Hän oli käskenyt Saulia hävittämään koko vihollisheimon ja kaiken, mikä sille kuului. Saul kuitenkin halusi säästää vihollisen kuninkaan ja parhaimman karjan: lampaita, vuohia ja nautoja. Kun profeetta Samuel otti Saulin puhutteluun, niin Saul vetosi siihen, ettei hän omien miestensä tähden voinut tuhota niin hyvää saalista. Saul halusi säästää parhaimman ja uhrata sen Jumalalle. Kuningas Daavid teki inhimillisesti ajateltuna paljon pahemman rikoksen, kun otti toisen miehen vaimon ja tapatti miehen, mutta silti Daavid säilytti kuninkuutensa. Erona näillä kuninkailla oli se, että Daavid tunnusti syntinsä ja katui, kun taas Saul ei missään vaiheessa katunut omia tekojaan.

Hengellisesti ajateltuna me olemme sodassa Perkelettä vastaan. Se, kuinka me voitetaan sielunvihollinen, on yksin Jeesuksen armo. Jeesus on opettanut meitä, että meidän täytyy hylätä kaikki entinen, sekä hyvä että paha. Kristittyinä ja ihmisinä me helposti ajattelemme, että kun me tehdään hyvää, niin se kelpaa Jumalalle. Kristittyjen keskuudessa on myös sellaista ajatusta, että Jumalalle uhraamisesta seuraa maallista hyvää. Jumala antaa korvaukseksi hienot autot ja talot yms. Kristinuskon sanoma ei kuitenkaan ole se, vaan sanoma on siinä, että syntinen ja katuva saa synnit anteeksi. Emme voi selitellä tekojamme emmekä mennä Jumalalle tarjoamaan mitään omaa hyväämme, koska meissä ei ole mitään hyvää. Kaikki hyvyys ja pahuus joutaa samaan romukoppaan.

Jos ajattelemme itsellämme olevan jotain sellaista hyvää, joka ikään kuin korvaa Jeesuksen armoa, niin se vie meiltä pois koko Jeesuksen armon. Millään teolla me ei autuutta saada. Me ei päästä Jumalasta osalliseksi kuin uskomalla Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Se on tänäkin päivänä niin, että muuta mahdollisuutta meillä ei ole. Parhaimmatkaan teot ei kelpaa. Ei se, että Saul säästi parhaimman karjan ja aikoi uhrata sen Jumalalle. Se oli kauhistus Jumalan edessä. Jumala halusi kuuliaisuutta, ei uhria. Saul säästi myös vihollisen kuninkaan. Hengellisessä mielessä me ei voida palvella kahta herraa Saatanaa ja Jumalaa, vaan meidän tulee palvella vain Jeesusta ja luottaa siihen, että hänen armonsa riittää tänäkin päivänä. Ole ystäväni hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.