keskiviikko 5. elokuuta 2020

Rakastava Isä

Edelliseen blogitekstiini tuli kommentti, jossa sanottiin, että jos puhun Isästä, tarkoittaa se minun omaa isääni. Tuon kommentin luettuani aloin miettiä, mihin perustuu se, että meillä on oikeus sanoa Jumalaa Isäksi. Ensimmäisenä mieleeni tuli vuorisaarna ja se, kun Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan. Jeesus sanoi, että Isä näkee meidät, vaikka rukoilemme omassa kammiossamme. Sitten Jeesus sanoo: ”sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.” (Matt. 6:8) On ihana huomata, että Jeesus sanoo omaa Isäänsä myös meidän Isäksemme.

Tuntuu tosi lohdulliselta ajatella, että Jeesuksen Isä on myös meidän Isämme. Jollekin ajatus Jumalasta Isänä voi kuitenkin olla myös ahdistava johtuen siitä, että oma isä on ollut epäluotettava, välinpitämätön, ankara tai jopa väkivaltainen. Me ihmiset helposti ajattelemme Jumalan olevan samanlainen kuin oma isämme ja silloin jumalakuvamme vääristyy. Saatamme koettaa ansaita Jumalan suosiota omalla suorittamisellamme ja salata epäonnistumisemme, koska pelkäämme Jumalan rankaisevan meitä.

Jeesus opettaa Isästä ihan muuta. Filippokselle Jeesus sanoo: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9) Useimmat meistä varmaankin ajattelevat Jeesuksesta, että hän on rakastava, huolehtiva, anteeksi antava ja heikkoja ja sorrettuja puolustava. Tuleeko sinulle mieleen Jeesusta ajatellessasi jotain ikävää tai pelottavaa? Onko sinulla jokin asia, mitä et uskaltaisi hänelle kertoa? Tuskinpa. Ajattelepa nyt Jeesuksen paikalle Isä. Isä on samanlainen kuin Jeesus. Jeesus ja Isä ovat yhtä. (Joh. 10:30)

Meidän ei tarvitse elää pelossa, vaan kun uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme, pääsemme Jumalan lapsen asemaan ja saamme Jumalan Hengen johdattamaan elämäämme. Pyhä Henki kirkastaa myös meidän omalle hengellemme, että olemme Jumalan lapsia. (Room. 8:14-16) Tässä lapsen asemassa saamme elää elämäämme ja luottavasti lähestyä Jumalaa: ”Abba, Isä”.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti