Katsoin
televisiosta jumalanpalvelusta, jonka aiheena oli sovinto. Pääasiassa siinä
puhuttiin anteeksiantamisesta, kun on tapahtunut kauheita asioita. Se sai minut
miettimään sitä, mitä eroa on anteeksiantamisella ja sovinnolla.
Anteeksiantaminen
on ihmisen oma halu ja päätös asiassa, jossa häntä vastaan on rikottu. Usein
ajattelemme, että anteeksiantaminen edellyttää asian käsittelemistä sen
henkilön kanssa, joka meitä vastaan on rikkonut. Saatamme myös ajatella, että
ensin hänen täytyy pyytää anteeksi. Nämä asiat liittyvät kuitenkin sovinnon
tekemiseen.
Anteeksiantaminen
tehdään itsensä takia ja täysin yksipuolisesti. Minä annan anteeksi, koska en
tahdo olla sidottuna tuohon tapahtumaan tai henkilöön negatiivisella tavalla.
Jos en anna anteeksi, omat ajatukseni ja usein myös tekoni ovat sidottuja. En
ole vapaa.
Sovinnon
syntymiseen tarvitaan molemmat osapuolet, rikkoja ja rikottu. Silloin asia
käsitellään, pyydetään anteeksi ja saadaan anteeksi. Sovinnon jälkeen voidaan jatkaa
matkaa yhdessä. Joskus käy niin, että anteeksi on annettu, mutta sovintoa ei
kuitenkaan pystytä tekemään ja silloin yhteyttä ei synny ja matka jatkuu
erikseen. Anteeksiantaminen ja sovinto ovat usein pitkiä prosesseja. Meille kristityille
on annettu Pyhä Henki avuksi, jotta me jaksaisimme noita anteeksiantamisen
prosesseja käydä läpi. Älä yritä siis yksin, vaan ota se apu vastaan, mitä Jumala
haluaa sinulle antaa.
Me ihmiset
olemme rikkoneet ja rikomme Jumalaa vastaan jatkuvasti, mutta hän on antanut
meille anteeksi. Tuo anteeksianto tapahtui Golgatan ristillä, kun Jeesus
sovitti meidän syntimme. Anteeksianto tapahtui Jumalan yksipuolisesta tahdosta
ja koskee kaikkia maailman ihmisiä. Tuo syntien sovitus oli kertakaikkinen
tapahtuma, joka kattaa kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit. Sovinto
Jumalan kanssa syntyy sen sijaan vasta sitten, kun ihminen tunnustaa syntinsä
ja ottaa vastaan Jeesuksen suorittaman syntien sovituksen.
Sinä, joka
luet tätä, mutta et ole suostunut sovintoon Jumalan kanssa, tee se nyt. Jeesus
on jo suorittanut maksun sinunkin synneistäsi. Hän odottaa, että tunnustat
syntisi ja otat vastaan anteeksiannon ja sovituksen. ”Jumala on rakastanut
maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Tämä koskee meitä
ihan jokaista.
Vaikka tiedän etten itse ole aiheuttanut pahaamieltä toiselle, pyydän anteeksi ja rukoilen hänen puolestaan. Se vapauttaa itseni pahasta olosta ja voin taas jatkaa matkaa elämässäni 🙏
VastaaPoista