Lohdutus

 

Kun pieni lapsi loukkaa itseään, hän tulee heti hakemaan lohdutusta vanhemmaltaan. Puhallus ja hali lohduttavat ja leikki voi jatkua. Joskus lapsi on kuitenkin niin kiukuissaan, ettei huoli lohdutusta. Kiukusta yli päästyään, lohdutus on kuitenkin se, jota hän silloin eniten tarvitsee. Silloin vanhemmalla täytyy olla aikaa pitää lasta sylissään ja antaa hänelle jakamattoman huomion.

Raamatussa puhutaan paljon siitä, miten Jumala lohduttaa omiaan. Näistä varmaankin tutuin on Psalmissa 23: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” (jae 4) Silloin kun lapsi taistelee oman kiukkunsa voittamiseksi, hänelle on tärkeää voida luottaa siihen, ettei äiti ja isä jätä, vaikka hän tietää sillä hetkellä käyttäytyvänsä huonosti. Kasvaminen omien tunteiden hallinnassa vaatii turvallisuutta. Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että vanhemmat laittavat rajat. Rajat ovat rakkautta ja lapsi tietää sen. Myös meille Jumalan lapsille rajat ovat rakkautta. Jumala on antanut meille käskyissään ohjeen, miten elää, jotta täällä kaikilla olisi hyvä olla. Jumalan vitsasta ja sauvasta mekin saamme lohdutuksen.

Toinen mieleeni nouseva Raamatun kohta on 2. Korinttilaiskirjeen luku 1 jakeet 3–4: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.”

Lohduttaa voi vain sitä, joka ottaa lohdutuksen vastaan. Usein meillä ihmisillä on taipumus peittää surumme ja ahdinkomme valepukuun ja leikkiä, ettei mitään ongelmaa olekaan tai sitten käyttäytyä hyökkäävästi läheisiä kohtaan, jotka haluaisivat lohduttaa. Jumalan edessä me voimme olla täysin ilman valepukuja ja ottaa häneltä vastaan sen lohdutuksen, jonka yksin hän voi antaa. Voimme kertoa hänelle kaiken juuri sellaisena kuin itse tilanteen koemme. Kun olemme sitten saaneet avun lohdutuksen Jumalalta, niin sen jälkeen on lähimmäisten kohtaaminenkin helpompaa. Pystymme ottamaan vastaan lohdutusta ja tarvittaessa lohduttamaan muita ahdingossa olevia.

Otetaan siis lohdutus vastaan niin Jumalalta kuin läheisiltä silloin, kun sitä tarvitsemme. Oman surun tunnustaminen ja lohdutuksen vastaanottaminen lähentää ihmisiä toisiinsa. Lohdutettuna me voimme sydämestämme sanoa: Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala. Aamen.