Toinen toistamme tukien

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Mieleeni tuli eräs elokuva, jossa näyttelijä kysyi opettajalta, että jos kirjoittaa sanan pää ja laittaakin ään päälle öön pilkut, niin tuleeko siitä silloin pöö. Tämähän oli tietenkin Veskun eli Vesa-Matti Loirin huumoria.

Ajattelin tänään kirjoittaa siitä, että kunpa me osaisimme aina kulkea ystävien rinnalla ja niin kuin Raamattu sanoo: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa ja itkekää itkevien kanssa.” (Room. 12:15) Meillä on oikeus nauruun ja itkuun ja ajattelen, että se tarkoittaa juuri sitä, että me osaisimme olla lähimmäisten tukena ja auttamassa. Kyllä tänä päivänäkin me kristityt olemme monenlaisissa vaikeuksissa. Niin kuin olen aikaisemminkin siitä sanonut, että kristillisyys, jossa saamme kulkea, on sellainen syntisairaala, jossa hoidetaan vain syntisiä ja lääkärinä on itse Jeesus.

Toisten auttaminen ja tukeminen kuuluu jokaiselle kristitylle. Jos vaikka tapaamme jonkun vanhan ihmisen, jolla on monenlaisia sairauksia, niin se ei meiltä paljon vie aikaa, jos me kuuntelemme hänen elämäntarinaansa, mutta se voi hänelle olla todella tarpeellinen asia.

Se, mitä erityisesti haluan sanoa, on, että me saamme luottaa Jeesuksen armoon kaikessa, myös tässä vajavaisuudessa, josta puhuin eli lähimmäisen kuuntelemisessa. Me saamme siinäkin olla armon alla. Jos sinä sydämessäsi tunnet jonkun lähimmäisen, niin soita vaikka hänelle ja kysy, miten hän voi. Ennen kristillinen yhdessä olo oli paljon aktiivisempaa ja ihmiset soittivat ja kyselivät kuulumisia. Nykyään se on jäänyt hyvin vähäiseksi. Haluan rohkaista sinua uskomaan, että Jeesus on sinun ja minun synnit sovittanut. Me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Se on ainut turva, mihin me voimme luottaa. Aamen.