Epäonnistunut, mutta armahdettu

 

Jokainen ihminen epäonnistuu elämässään lukuisia kertoja. Suurin osa niistä on opiksi ja monen asian oppiminen tapahtuu nimenomaan epäonnistumisten kautta. Mutta sitten on niitä epäonnistumisia, joita ei olisi ikinä halunnut tapahtuvan. Ne aiheuttavat itselle ja usein myös läheisille isoja muutoksia. Saattaa tuntua, että elämä särkyy kokonaan eikä jaksa jatkaa eteenpäin. Joskus asian haluaa salata viimeiseen saakka, koska se tuntuu niin vaikealta ja ehkä hävettävältäkin. Kuitenkin erityisesti silloin on tärkeää käsitellä sitä luotettavan ihmisen kanssa.

Meillä saattaa olla sellainen käsitys, että kristittyinä meidän pitäisi osata elää niin, ettei isoja vaikeuksia tule. Näin se ei kuitenkaan ole, vaan joudumme elämän haasteisiin ihan niin kuin muutkin ihmiset. Meidän ei tarvitse ongelmiamme salata, ei itseltämme, läheisiltämme eikä Jumalalta. Jeesus itse sanoi, etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Hän haluaa tulla elämämme kaikkiin haasteisiin, elää niitä meidän kanssamme ja auttaa selviytymään eteenpäin.

Luukas kertoo kahdesta erilaisesta miehestä, jotka olivat temppelissä rukoilemassa. Toinen heistä piti itseään onnistuneena ja omilla teoillaan Jumalalle kelpaavana. Toinen taas tunnisti syntisyytensä ja tunnusti sen Jumalalle pyytäen armoa: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Jeesus sanoi kuulijoilleen, että tuo syntinsä tunnustanut lähti kotiinsa vanhurskaana eli Jumalalta synnit anteeksi saaneena. Tuo itseään kehuva ei anteeksiantoa kaivannut eikä saanut. (Luuk. 18: 9–14)

Epäonnistumisten, väärien tekojen ja laiminlyöntien tunnustaminen on avain armoon. Vain tunnustamalla me myönnämme tarvitsevamme anteeksiantoa. Jeesus on jo sovittanut kaikki meidän syntimme. Me saamme käydä hänen eteensä pyytäen syntejämme anteeksi ja uskoen kaiken anteeksi. Anteeksi saaneina meidän kuuluu jatkaa elämässä eteenpäin.

Elämän jatkumisen kannalta on tärkeää, että me tunnustamme nimeten ne asiat, jotka mieltämme painavat. Vaikka voimme myös yleisesti pyytää syntejämme anteeksi, niin meidän oman toipumisemme kannalta on tärkeää yksilöidä ne asiat, joissa olemme rikkoneet Jumalaa, lähimmäisiä ja itseämme vastaan. Silloin pystymme myös uskomaan juuri ne asiat anteeksi. Tunnustetaan siis armolliselle Jumalalle kaikki, mikä mieltämme painaa ja uskotaan ne anteeksi Jeesuksen tähden. Aamen.